|
|
Post by Rinskus on Sept 14, 2014 13:39:22 GMT 2
//Korppi & Roxi!!//
Kaamos
Uros oli laskeutunut edellisenä päivänä alas vuorenrinteiltä ja lähtenyt matkaamaan takaisin päin kohti pesiä, jotta voisi kertoa tilannekatsauksen alfalle ja samalla tarkastaa, että laumalaiset olisivat kunnossa. Kaamos oli matkannut rajoja pitkin ja vahvistanut reviirin rajoja ja häätänyt muutaman suden kauemmas reviiristä.
Ryhmittymää seuraillessaan susi oli alkanut myös pohtia omaa elämäänsä ja siihen kuuluvia susia. Ikää alkoi jo olla jonkin verran ja tassuissa alkoi jopa näkyä harmaata karvaa pikkuhiljaa. Hän oli myös kuulunut suuren osan elämästään laumaan, eikä ollut ollut kuin hetken laumattomana. Kaamos oli tehnyt asemansa aina selväksi ja se tie oli vienyt hänet synnyinlaumansa beta-arvoon, jonka hän saattoi tässäkin laumassa saada. Tuntemiaan susia uros oli myös alkanut miettiä. Hän ei tuntenut paljoa susia ja auttamatta joidenkin kanssa oli hieman vaikeuksia kommunikoida, mutta se oli normaalia. Yksi susi oli kuitenkin ollut Kaamoksen mielessä todella usein, nimittäin alfa. Vuorilla ollessaan hän oli nähnyt paloa hieman ja se myräkkä oli muutenkin näyttänyt kamalalta. Kaamos oli tuntenut sellaisen kummallisen tunteen, jota hän ei yleensä tuntenut ketään kohtaan, kuin huolta. Uros oli aina ajatellut, että muut pitivät huolen itsestään, eikä hänellä ollut syytä huolestua kenestäkään. Mutta nyt tämä tunne oli nostanut päätään ja saanut tumman suden miettimään uudella tavalla asioita. Umpikujaisen pähkäilyn tuloksena oli ollut se, että hän välitti Korpista eri tavalla kuin kenestäkään muusta koskaan ennen. Ja se tunne oli vieras.
Kaamos alkoi lähestyä pesiä ja ulvahti tutun, kumean ulvontansa juuri ennen kuin sai muutaman kolon näkyviinsä. Uros toivoi, että kaikki olisi hyvin.
|
|
|
|
Post by Roxi on Sept 14, 2014 14:02:20 GMT 2
Korppi kipitti verkkaisesti pesiä lähestyvää Kaamosta kohti korvat höröllä kuulmaan toisen uutisia tehtävsätään. " tervehdys, Onko sinulla minulle uutisia. Vai miksi näytät niin mietteliäätlä. " Korppi sanoi leppoisasti tutuksi tulleella asenteellaan laumalaisiaan kohtaan. Korppi itse piti koko laumaa kokonaisuutena tärkeänä ketänä siitä niinkään erottamatta. Mutta koska asiat olivat olleet itse kullekin raskaita vuodien varrella ja muutosten tuulet eivät aina kantaneet kevein mielin jokaista asiaa edes alfa nartun niskassa. Se oli pitänyt Kaamoksesta jo ensikohtaamisella varteen otettavalta urokselta, ja kevänä aikana seo li vältellyt laumansa uroksia silloin kun sillä oli se huvittavin aika vuodesta. syystä ettei halunnut pilata koko lauman rytmiä hätiköimällä eteenpäin. Se tiesi tismalleen missä mentiin ja se ei voinut edes ajatella että siltä jäisi jotain tekemättä.
SE että Kamaoksen mieltä tuntui joku kaihertavan ei korppikaan voinut näyttää iloiselta ja häntää vispaavalta. Kun sen siaan huolestunut ilme korostui eriparisten silmien katsoessa urosta kysyvästi mistä oli kyse.
|
|
|
|
Post by Rinskus on Sept 14, 2014 14:26:56 GMT 2
//Btw, luotan että ymmärsin oikein ja Korppi pyysi silloin seurailemaan Toivon porukkaa~//
Kaamos nosti korvansa pystyyn ja ryhdistäytyi hieman, kun hän näki tumman nartun edessään. Päällisin puolin näytti olevan kunnossa.
"Hei", uros tervehti ja heilautti häntäänsä ja hymyilikin hieman.
"Uutisia on, mutta onko täällä kaikki hyvin? Sinulla ja muulla laumalla?" Kaamos kysyi ja päätti istahtaa alas keltainen katse nartussa.
"Pohjoisen porukassa on saman verran susia kuin meillä, mutta uskon, että meillä on kuitenkin enemmän voimaa jos tarve vaatii. En usko, että he tulisivat meidän reviirin puolelta, mutta suunnittelin lähteväni takaisin sinne ennen talvea katsomaan, etteivät he tule. Mikäli se on mahdollista järjestää ja ette tarvitse apua täällä", Kaamos kertoi pääpiirteittäin sen, mitä oli painanut mieleensä ja päätellyt.
"Mutta, mitä täällä on tapahtunut? Näin vuorilta hieman", tummaturkki vaihtoi aihetta päästäkseen itse kärryille tilanteesta täällä päässä. Uroon olemus oli paljon rauhallisempi kuin tullessa, ehkä hänen pitäisi puhua Korpille uudesta käänteestä ajatteluissaan. Siihen voisi palata myöhemmin.
|
|
|
|
Post by Roxi on Sept 14, 2014 14:32:38 GMT 2
// Kyllä ymmärsit  ei hätää // Korppi kuunteli mitä Kaamos kertoi toivon ryhmästä. JA nyökkäsi sitten ymmärtääksene mitä toinen oli saantu selville. " Talven lähestyessä meidän täytyy katsoa tilanne uudestaan. Ja kyllä olen kunnossa ja uskon laumankni oelvan, en ole vielä ehtinyt tavata muita olit ensinmäinen joka palasi tehtävsätään. Joten hyvä alku Kaamos. " NArttu toesi looppua kohden ehkä jopa aavistuksen huumoria päivään. Aihe siirtyi eteenpäin ja puhe meni laakson ulkopuolelle. " En tarkalleen ottaen teidä, mutta tämä katku kertoo aika plajon. Sateista huolimatta sankka pilvi taitaa olla osittain tuhkapilveä. On meidän onni ettei sade päästä sitä laaksoon. Mutta uskon että laakson ulkopuoellla tapahtuu jotain minkä takia odotan suuresti Hurmeen palaavan tehtävältään ja nimen omaan kunnossa. Meillä ei ole varaa menettä äyhtä ainuttakaan sutta vaan tarvitsemme niitä lisää. Muttao letko sinä kunnossa näytät jotkenkni mietteliäältä? " Korppi puhui ja siirsi katsettaan laakson tuon puoleiseen suuntaan ja takasinin Kaamokseen. |
|
|
|
Post by Rinskus on Sept 14, 2014 14:48:50 GMT 2
//Hyvä hyvä // Kaamos nyökkäsi ja tunsi pientä ylpeyttä ollessaan ensimmäinen takaisintulija, ja ilmeisesti hän ei ollut ainakaan sössinyt tehtäväänsä ja oli jo suunnitellut sille mahdollista jatkoakin. Tumma uros kuunteli tarkkaan ja nyökkäsi, ilmassa todellakin oli inhottava katku. Uros oli katsellut laaksoon päin ja taivastakin tuli vilkaistua, kunnes Korppi puhui seuraavan kerran. Narttu oli siis huomannut. "Aloin vain ajatella elämääni pohjoisessa. Ja totta puhuakseni ajattelin myös sinua. En ole susi, joka huolestuu muista kovinkaan helpolla, jos ollenkaan. Mutta sinusta sen sijaan huolestuin heti ja aikani tätä ajateltuani ja käänneltyä huomasin, että haluan pitää sinusta huolta, välittää ja olla rinnallasi muunakin kuin betana tai tavallisena laumalaisena", Kaamos puhui pienen hiljaisuuden jälkeen, ajatukset piti kasata yhteen ennen puhumista. Puheesta huomasi, että aihe oli urokselle vieras ja siksi hän hieman jopa haparoi, jota yleensä ei tapahtunut. Itsevarma Kaamos ei ollutkaan sillä hetkellä niin itsevarma, kuin olisi toivonut. Suden hyvä ja ehkä ylväskin olemus oli rentoutunut tarkasti varjeltujen muurien laskiessa. |
|
|
|
Post by Roxi on Sept 14, 2014 15:02:44 GMT 2
Korppiei ehtinyt kiiremmäkseen istahtaa alas kun Kaamos alkoi puhua alfan huolestumisen jälkeen. SE että asia ei ollut loppua kohden niin huolestuttava mitä Korppi oli ehkä aluksi ehtinyt ajatella sai tuon mustaturkkisen eriparisilmät omistavan nartun hilajiseksi ja se iski takamuskensa alas. Sen piti puntaroida kuulemansa päässään sillä puhe mitä Kaamos sanoi oli sille melko uusi käsite siitä mitne asiat olivat aikaisemmin menneet itse VEren kanssa. Ja vaikka Veri kysyikin Kropilta oliko tämä valmis pentuihin ja alfa nartun piakalle sai tuolloin nuoren nartun ehkä pelokkaaksi sillä mitään tunnepohjaa siinä ei Korpin mielestä koskaan ollut. Se oli velvollisuus alfa uroksen pentuja kantavalle nartulle jonka sen tuli akntaa huolimatta siitä että se jäi usein yksin murheidensa kanssa. Mutta nyt se oli yksin vastuussak oko laumasta ja vältellyt puolisoehdokkaita pitkäänkin Veren posituttua sen elämsätä ilmeisesti lopuiäksi.
Korppi katosi pää kallellaan Kaamosta yhä hiljaisena tietämättä miten tai mitä sen piti sanoa urokselle. " Tuota.." Se aloitti mutta lopetti vaihtaen asentoaan jolloin alfasta tuli ehkä jopa levoton. " minä en... Oiekin tiedä mitä sanoisin kun.. Noh siitä asti kun saavuit tänne olen tunetnut jonkinlaista vetoa sinua kohtaan. Jo pelkästään siksi että luonteesi on nini vankka pohjainen ja tiesin jo heti että olet susi jonka hlauan laumaan... " korppi puhui pätkitätin ja lopetti toviksi puheensa katsoen yhä urosta. Mitä se mahtoi tarkoittaa tuolla. " En tiedä mitä sanoisin.. kukaan ei ole koskaan puhunut minulle noin kauniisti." Nartu sanoi unohtaen hetkellisesti olevansa alfa ja vaipui ikään kuin maan tasolle häntä maata vasten kun olisi ryömimässä johonkin. Sen sydän pamppasi omituisesti. Se ei tienynt mitä tapahtui koska se välitti Kamaoksesta nimen omaan sillä pidemmällä kaavalla ei laumalaisena tai betana yhtään sen vähempää vaan enemmän.
|
|
|
|
Post by Rinskus on Sept 14, 2014 15:20:21 GMT 2
Kaamos istui hiljaa ja antoi Korpin rauhassa käsitellä kuulemaansa asiaa, se saattoi tulla täysin puun takaa. Uros itse koki kulkevansa heikoilla jäillä, ei niinkään alfan suhtautumisen suhteen vaan itsensä. Tummaturkki oli pitkään ajatellut, ettei löytäisi ketään ja eläisi elämänsä yksin, mutta sitten hän oli tavannut Korpin. Keltaiset silmät katselivat maata, jotta toinen ei kokisi hänen katsettaan painostavana. Ensimmäistä kertaa Kaamos oli niinkin nöyränä jonkun muun kuin oman emonsa edessä. Susi oli aina pitänyt olemuksensa hyvänä ja sellaisena, ettei kukaan edes yrittäisi päästä kovinkaan lähelle uroksen sisintä.
Uros nosti katsettaan seuraavan kerran, kun kuuli Korpin puhuvan. Kaamos kohotti tahattomasti kulmiaan kuunnellessaan alfaa ja suden sisällä levisi lämpö, jollaista se ei ollut ennen tuntenut.
"En ymmärrä miksei ole, sinunkaltaistasi ei tapaa kovinkaan usein", uros totesi rauhallisesti ja katsoi selvästi arvonsa unohtanutta narttua. Tummaturkki nousi hitaasti ylös ja käveli lähemmäs Korppia, päästessään toisen vierelle Kaamos ojensi päätään ja yritti koskettaa tummaa narttua hellästi lapaan kuonollaan.
"En painosta sinua mihinkään, odotan jos et tiedä vastausta. En ole lähdössä mihinkään", uros koki vielä tarpeelliseksi ilmoittaa ja siirtyi sen jälkeen kauemmas antaakseen Korpille omaa tilaa.
|
|
|
|
Post by Roxi on Sept 14, 2014 18:30:34 GMT 2
Korppi ei pistänyt vastaan kun toinen tuppasi sitä kuonolla se nosti katseensa katsoen urosta tuon puhuessa. " Et sinä minua painsota etkä voi sellaista tehdäkkään. Ja ehdottomasti haluan jakaa elämäni ja lauman kanssasi. Ei se siitä ole kiinni, vaan etten ole koskaan aikaisemmin kuullut mitään noin kaunista. Olen otettu sanositasi Kaamos." Narttu sanoi nousten sitten ylös ja koittipa vuorostaan tuupata kuonollaan urosta leukapieliin kertoakseen ettei tunne ollut yksipuolista vaan narttu tahtoi mielellänä uroksen rinnalleen niin puolisona kun alfa uroksena. vahvan luonteensa pohjalta kaksikko olisi varmasti mitä parhain mahdollinen pari johtamaan laumaa missä kriteerit olivat kovia ja vain harva pääsi laumaan noin vain.
Korppi ei tienynt miten suhtautua kauniisiin snaoihin mutta ehkä se ajallaan oppisi ymmärtämään ettei se ollut aina se musta paha ja kärttyinen akka joka käyskenteli rajoilla äyskimässä ja komentelemassa maailmaa. Ehkä Kaamos saisi siitä esiin sen emomaisen huolenpitävän puolen. Ja nartun vastuu jakautuisi kahtia eikä maailman valloittaminenkaan tutnuisi niin pahalta ja vaikealta.
|
|
|
|
Post by Rinskus on Sept 14, 2014 19:11:13 GMT 2
Kaamos heilautti häntäänsä hymyillen.
"Hermoilin siis ihan turhaan, kun en ole ennen ollut tällaisessa tilanteessa", uros sanoi ja antoi Korpin koskettaa kuonollaan. Kaamos oli tyytyväinen ja osoitti sen yrittämällä nuolaista Korpin otsaa hellästi. Alfa oli onnistunut laskemaan uroon tiiviit suojamuurit ja saamaan esiin lempeän puolen uroksesta, joka oli ollut yksin monta kevättä.
"Kerrommeko milloin muulle laumalle?" tummaturkki kysyi ja istahti takaisin alas katsellen puolisoaan lempein silmin.
|
|
|
|
Post by Roxi on Sept 14, 2014 20:29:59 GMT 2
Korppi oli otettu tilanteesta syystä ja toisesta se ei ollut tuntenut mitään vastaavaa tilannetta aikaisemmin. Eikä myöskään päästänyt yhtäkänä urosta niin lähelle itseään. Mutta Kaamos oli tehnyt jo alku kääntessä siirtonsa Korpin suhteen pehmittääkseen äkäisen akan. Tilanen oli nyt huomattavasti rennompi eikä alfa voinut olla kuni tyytyväinen ettei se olisi enää yksin kokonaisen lauman kanssa ja vihdoin sillä oli puoliso joka jakoi niin lauman vastuun kun elämän sen kanssa. Voiko paremmin laumalla enää mennä. Vakaa pohja takaa hyvän laadun.
" Niin, siinäpä kysymys. Ehkä tässä vaiheessa Hurme on hyvä antaa betan virka kun hän siihen pestiin parhaiten sopii. Ja nyt valta ei ole yksin minulla vaan meillä molemmilla. Ja tietysti se fyysinen puoli kuuluu noin rotevalle herralle nini minä saan rauhoittua." narttu totesi loppua kohden varsin leikkisästi. " Ehkä asia on hyvä ottaa puheeksi heti kun koko lauma on jälleen kasassa nini ei pitkitetä tilannetta muun lauman tiedosta poissa. Ja on monta muutakni seikkaa mitä varmasti pitää ottaa huomioon lauman kasaantuessa. " NArttu jatkoi ja oli erittäin hyvällä tuulella eikä se jäisi vielä varmasti hetkeen keneltäkään huomaamatta.
|
|
|
|
Post by Rinskus on Sept 15, 2014 15:17:50 GMT 2
Kaamos nyökkäsi, kyllä hän hyväksyisi Hurmeen betaksi, sillä se asema ei ollut enää harkinnassa.
"Pidän kyllä huolen, ettet rehki enää", uros naurahti. Siinä menisi ehkä aikaa, jotta uros tottuu uuteen asetelmaan, mutta tummaturkki oli sopeutuvainen susi. Kaamos pohti jo miten muu lauma asian ottaisi, mutta toisaalta, mitä väliä sillä olisi. Muiden mielipiteet eivät olleet hänen onnellisuudesta pois, eikä Kaamos ollut kyllä ennenkään kiinnittänyt muiden mielipiteisiin huomiota.
"Lauma kokoontuu pian sen jälkeen, kun Hurme on saapunut takaisin?" Kaamos varmisti vielä, sillä eihän Pääsky ja Ronski olleet lähteneet kauas tai reviirin ulkopuolelle. Ei hän tiennyt, mitä Korppi oli näille suunnitellut.
|
|
|
|
Post by Roxi on Sept 15, 2014 18:57:27 GMT 2
Korppi jopa hymyili susimaisesti urokselle. " Niin sinulal riittää varmasti opittavaa vastuussa mutta se tulee automaattisesti kun saat lauman hyväksymään asemasi. Vaikka tietyt asiat eivät vain voi toisille mitään lauman mielipide on tärkeä että saadaan luottamus pysymänä ja koko lauma toimimaan tiiminä. JA Hurmeen pitäisi palata pikapuolin tehtävästään joten minusta voimme kiertää rajojen kautta ja tavata pesillä." Korppi sanoi. Oli silläkin opittavaa jakaa vastuunsa puolisolleen koskao li jo niin pitkään pyörittänyt yksin kaikki ja muuttanut käytännöt toimivaksi. Oli ehkä korkeakin aika saada lauma tasaiselle pohjalle ja arvot paikalleen.
|
|
|
|
Post by Rinskus on Sept 15, 2014 19:25:20 GMT 2
"Vaikein pala on varmaankin saada muut hyväksymään minut", Kaamos naurahti ja nousi ylös. Hän uskoi, että Ronski ja Pääsky nielivät, mutta Hurme. Uros oli osoittanut jo viime kerralla, ettei haluaisi totella häntä. Tästä tulisi mielenkiintoista.
"Menemmekö?" tummaturkki kysyi, hän halusi päästä takaisin pesille ja nautiskella Korpin läheisyydestä, jos narttu suostuisi. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan uroksen elämässä paistoi aurinko pilvettömältä taivaalta.
|
|
|
|
Post by Roxi on Sept 15, 2014 20:38:19 GMT 2
Mitään sanomatta Korppi oli valmis lähtöön " Kyllä he aikanaan hyväksyvät. Lauman henki on aian pysynyt hyvänä etenkin Veren lähdettyä kadottua miten vain. En usko että tämä nyt kaataisi laumaa. " Nartut sanoi. Se ei ollut koskaan aikaisemmin onnellinen siitä että joku ajkoi vastuun sen kanssa ja olisi jatkossa lähellä ja tukena oli tilanne mikä hyvänsä. Ehkä vaikeinta korpille oli se ettei valta ollut enää yksin sillä vaan myös Kaamoksella. Joka nousi puolisona alfa urokseksi.
Tämä saattoi hetkauttaa nimen omaan Hurmetta eniten. Mutta Korppi uskoi uljaan sotilaansa pääsevän siitäkin ylitse. Eikä ainakaan Korpin puolesta ollut epäilystäkään Kenestä tulisi sitten beta. Täten oli lauman arvot kohdillaan. Korppi kulkisi ripeästi kohti pesiä rajoja vahvistaessaan ja mahtoi udeampaan otteeseen rajoilla käyrkkyneille olla yllätys rajoissa olevat uudet vahvat merkit siitä että lauman vahvuus senkun parani vaikkei jäsen määrä itsessään ollut kasvanut sen koommin.
"Saa nähdä mitne opin jakamaan tehtäväni kanssasi. Siitä on aikaa kun pidättelin suuni supussa alfan jaellessa tehtäviä ja kertoakseen tilanteesta. Joten saat varautua siihen että minä en suutani tuki kovin helposti. " korppi sanoi kirmaten uroksen kylkeen kiinni.
|
|
|
|
Post by Rinskus on Sept 16, 2014 16:43:23 GMT 2
Kaamos nyökkäsi. Eikä hänkään uskonut lauman hajoavan tähän, eikä tarkemmin ajateltuaan olisi edes välittänyt jos joku ei hyväsyisi heitä. Tummaturkki odotti jo heidän yhteiselämää ja tehtäviä ja niiden tuomaa vastuutakin.
"Saat tottua siihen, että komennan sinut lepäämään jos rehkit mielestäni liikaa", uros naurahti.
"No sittenhän sinä voit hoitaa puhumisen ja minä pysyn kiltisti hiljaa", tummaturkki naurahti leikkisästi eikä horjahtanutkaan Korpin liimautuessa hänen kylkeensä. Olisi selvää, että heidän hyvätuulensa olisi tassuin kosketeltavissa ja mahdollisesti tarttuisi muihinkin. Kaamos oli myös alkanut pohtia millainen Veri oli mahtanut olla, ei ilmeisesti kovinkaan kehuttava susi, mutta asiasta hän ei kysyisi. Ainakaan nyt. Ehkä joskus, mutta ei nyt.
|
|
ei hätää //