Unelmat ovat tehty toteuttamista varten [Päättynyt]

//täältä saapuu Kaisla //

Kaisla

Nuori narttu oli lähtenyt pian lauman kokoontumisen jälkeen rajoille selvittelemään omia ajatuksiaan. Lauma kokisi pian suuren muutoksen alfan vaihdoksen myötä ja nartusta tuntui että kaikki tapahtui liian pian, vastahan laumaan oli tullut nämä pienet karvapallot. Kaikki tämä alkoi olla liikaa nuorelle ja hieman ailahtelevalle, sekä pippuriselle nartulle.

Se ravasi rajoilla hieman turhautuneesti mumisten, eikä se varsinaisesti edes tarkkaillut ympäristöään. Sen ohi olisi helppo marssia, sillä narttu oli nyt niin mietteissään, ettei se huomaisi vaikka karhu kävelisi päin. Lopulta Kaisla pysähtyi pienen pensaan luokse ja alkoi retuuttaa tätä purkaakseen turhautumisensa. Se repi ja riuhtoi sen oksia. Lopulta puska oli saanut niin kovaa kyytiä, että Kaisla rauhoittui ja istahti alas tarkkailemaan ympäristöään.

Kaisla vaistosi pian, että sitä tarkkailtaisiin ja sitä alkoi nolottaa oliko joku nähnyt hänet retuuttamassa puskaa? Tähän kysymykseen narttu saikin pian vastauksen kun sille tuntematon uros kysyi asiaa suoraan. Hieman vaivautuneena se pomppasi pystyyn ja vastasi sitten "No ei se minulle mitään tehnyt, kunhan vain purin itseäni..." narttu mumisi itsekseen, mutta tajusi sitten että tämä vieras uros oli lauman reviirillä tai ainakin liian lähellä sitä.
Kaisla oikaisi ryhtinsä ja asetti oman arvokkuutensa vähintäänkin samalle tasolle toisen kanssa kysyen sitten uteliaana "Mutta kukas sinä olet ja mitäs sinä teet näin lähellä Aarnimetsän reviiriä?" Kaisla katseli toista oma pilke silmäkulmassaan ja oli varsin ylpeä itsestään. Se oli ensimmäistä kertaa yksin tilanteessa jossa oli rajarikkuri ja se sai olla häätämässä tätä.

Kaislan olemus ei ollut vihainen tai haastava, lähinnä se oli uteliaan itsevarma. Nuoresta nartusta oli mielenkiintoista saada tavata joku joka ei kuulunut laumaan ja vieläpä suhteellisen nuoren oloinen eikä mikään tylsä vanhus. Sitä paitsi se että toinen oli uros sai nuoren nartun mielenkiinnon heräämään vain entisestään. Ihan vain senkin takia, että se saisi sitten mahtailla miten oli häätänyt suuren uroksen rajoilta ihan yksin vaikkei toinen vaikuttanutkaan hyökkäävältä.

Kaisla katsoi toista epäuskoisena kun tämä esitti ettei ollut huomannut olevansa lähellä toisen lauman reviiriä ja vastasikin toiselle "no siinä tapauksessa sinun nenässäsi on oltava jotakin vikaa." ehkä sen vastaus oli hieman nenäkäs, mutta narttu tarkoitti sen vain vitsiksi. Kaisla oli saanut aika moistakin läksytystä niin alfaparilta kuin muiltakin laumalaisilta oman nenäkkyytensä takia, mutta se ei siltikään osannut aina hillitä kieltään.
Toisen kysellessä oliko narttu nähnyt ennen laumattomia, narttu tajusi ettei tosiaan ollut liiemmin nähnyt lauman ulkopuolisia susia. "Ei niitä nyt ihan joka päivä vastaan tule" Kaislan vastaus oli hieman ympäripyöreä mutta kyllä siitä helposti pystyi pongaamaan ettei narttu ollut tavannut kuin ihan muutaman suden lauman ulkopuolelta. Uroksen kysymys reviiriltä lähtemisestä tuntui kuin kutsulta seikkailuun nartun korvissa, mutta se vastasi kuintekin "Minä synnyin tämän lauman ulkopuolella, vaikkakin kasvoin täällä. Eli periaatteessa en ole käynyt kauempana, en sen jälkeen kun liityin laumaan." Pilke nartun silmäkulmassa ei kadonnut mihinkään, vaan siihen liittyi pieni seikkailun into. Siltikin nartun sisällä oli se pieni ääni joka sanoi että olisi väärin lähteä reviiriltä varsinkaan vieraan suden mukana, saatikaan nyt kun laumassa oli pieniä pentuja joista pitäisi huoleltia. Kaisla yritti työntää ajatuksen pois ja ajatteli ettei lauma huomaisi hänen poissa oloaan kun sillä olisi tassut täynnä töitä jo muutenkin.

Narttu virnisti susimaisesti toisen kehaistessa itseään, oli sen kuitenkin myönnettävä että toinen oli katsomisen arvoinen. Kaislan mielestä oli virkistävää saada kaltaisempaa seuraa, sen laumassa kun porukka oli suurimmaksi osaksi lempeää kuin leppäkerttu, eikä Aarnimetsäläisiltä oikein voinut odottaa hyväntahtoista piikittelyä taikka visailua.
Uroksen kysyessä Kaislaa mukaansa, se ei oikein tiennyt mitä se tekisi. Kaisla tiesi, ettei se saisi lähteä nyt kun lauman sisällä oli niin paljon meneillään, mutta silti nartun sisällä kutkutti lähteä uroksen mukaan katsomaan missä narttu oli itse syntynyt ja missä sen äiti oli elänyt. Sitä paitsi tähän asti Kaisla ei ollut saanut valita missä eläisi se oli vain otettu mukaan, mistä se kyllä oli kiitollinen ja iloinen, mutta silti se kaipasi omaa päätösvaltaa omaan elämäänsä.

Jonkun aikaa pohdittuaan narttu vilkaisi reviirille ja vastasi sitten Kuunutulle "Mikä ettei" ja heilautti häntäänsä ystävällisesti, vaikka sitä hieman hirvittikin mitä Valta ja Ruusu sanoisi jos se lähtisi vieraan mukaan tai mitä lauman uusi alfa Kuura siitä sanoisi? No Kaisla kyllä keksisi keinon millä selviäisi jos edes jäisi ensinäkin kiinni tekossistaan. "Jos tietoa haluat joudut kyllä etsimään jonkun toisen, sillä en tiedä juuri mitään laakson ulkopuolisesta elämästä. En muuta kuin sen, että joen toisella puolella on toinen lauma nimeltään Nuormetsän lauma. Ja sen että tällä on ollut varsin rauhallista." Narttu sanoi virnistäen hieman toivoen samalla, ettei toinen käännyttäisi sitä pois vain koska sillä ei ollutkaan mitään hyödyllistä tietoa.

Kaisla lähti seuraamaan urosta, ensin hieman varoen, mutta rentoutui sitten hieman kun he pääsivät kauemmas reviirin rajoista. Kaisla tajusi olleensa epäkohtelias kun ei ollut esitellyt itseään samaan aikaan kun toinen kysyi sen nimeä. "Olen Kaisla" se sanoi ystävällisesti ja nuuski tarkkaavaisesti ympäristöään, muu maailma oli niin kiinnostava. "No niin minä olenkin, mutta mitäs muuta nyt voisi odottaa kun lauman sisällä tapahtuu yhtä ja toista." narttu vastasi hieman ehkä turhautuneen kuuloisena, mutta kuitenkin ystävällisesti. Turhautuminen ei johtunut Kuunutusta vaan lauman muutoksista, joihin nuori narttu ei oikein osannut suhtautua. Se kun oli tottunut olemaan se lauman iltatähti eli nuorimmainen ja alfaparin kasvatti, mutta nyt sen tilalle oli tullut alfaparin omia jälkeläisiä ja nartusta tuntui jotenkin ikävältä moinen vaikka se olikin iloinen asiasta.

"Mites on sinun laitasi, mistä sinä tänne eksyit?" narttu kysyi vuorollaan urokselta ja kiristi tahtiaan toisen rinnalle. Jos jonkun paikalle saapumista narttu pelkäsi, se olisi Surma, sillä tältä jos jolta kulta narttu tiesi saavansa kunnon läksytyksen jos se jäisi kiinni vieraan uroksen kanssa reviiriltä poistumisesta. Sen pelko sai nartun katsomaan aina sillon tällöin taakseen, varmistaakseen ettei sillä olisi ketään.

Kaisla yllättyi uroksen kiinnostuksesta. Mikä oli nartusta toisaalta positiivinen ajatus, mutta toisaalta se hieman epäilytti narttua mutta ei jaksanut nyt ajatella sitä, sillä ei se voinut kuvitella toisesta mitään sellaista. "Onhan täällä kyllä rauhallista, mutta pennut ja viime laumakokoontumisessa muuttui niin moni asia. Valitettavasti en voi kertoa enempää" Kaisla selitti ja kertoi toiselle ettei voinut puhua lauman yksityisasioista vieraalle enempää, toivoen toisen ymmärtävän.

Narttu kuunteli kiinnostuneena toista ja jäi hetkeksi miettimään aikoiko toinen perustaa oman lauman? Miltähän se tuntuisi? Jälleen narttu vilkaisi taakseen ja samassa Kuunutu kehotti häntä olemaan vilkuilematta taakseen, Kaisla katsoi toista hyväntuulisesti ja ajatteli toisen olevan oikeassa: Mitä haittaa pienestä irrottelusta muka olisi?. Samassa uros säntäsi juoksuun ja kutsui nuorukaista leikkiin, mihin se lähtikin enemmän kuin mielellään. Kaisla lähti salamana juoksuun ja pitkien jalkojensa ansiosta sai toista hieman kiinni koko ajan. Narttu yritti päästä toisen ohi ja ohi mennessään kevyesti pukata toista kuonollaan.

//nyt on pakko mennä, mutta tuun illalla joskus 8 maissa tai jälkeen takas //

Kaisla jäi hetkeksi miettimään toisen kysymystä ja harkitsi sanojaan. "Ehkä pennut ärsyttävät minua sen vuoksi hieman, että minä olen ollut tähän asti lauman iltatähti ja alfaparin kasvattina, mutta nyt heillä on omia jälkeläisiä. Totta kai olen iloinen heidän puolestaan, mutta tiedäthän sen tunteen kun ei enään tiedä omaa paikkaansa laumassa?" Kaisla lopulta vastasi ja ei oikein tiennyt oliko oikein puhua toiselle tällaisista asioista, mutta itsepähän toinen kysyi ja Kaisla oli päättänyt jättää hetkeksi murheet taakseen.
"Hassua, itsekkään en liiemmin viihdy muiden käskytettävänä, mutta laumassa se on ollut vähän niin kuin pakollista ja jos ei ole totellut niin on kyllä saanut läksytystä osakseen." narttu naurahti ja katsoi toista huvittuneesti.

Kaisla juoksi onnessaan toisen perässä ja toisen äkkikäännöksen jälkeen narttu jarrutti äkisti ja sen takatassut ikään kuin lensivät ja käänsivät Kaislan naaman Kuunutua päin. Kaisla katsoi toista iloinen virne naamallaan ja ilkikurinen pilke silmäkulmassaan, toisen lähtiessä säntäämään lampea kohti Kaisla lähti oitis perään. Sen tassut rummuttivat tasaisesti maata ja kieli roikkui onnellisena sen suusta. Kaisla teki kaikkensa päästäkseen toisen ohi, mutta löi äkisti jarrut päälle lammen rannassa.