Post by §usipoika on Feb 19, 2013 17:06:18 GMT 2
Nimi: Kaisla
Ikä: N. 2 v.
Sukupuoli: Narttu
Laji: Meksikon suden ja toisen suden alalajin risteytys
Lauma: Aarnimetsän lauma
Asema: Alfaparin ottopentu, Laumalainen
Verisiteet:
Isä: Tulisilmä (kadonnut/kuollut)
Emo: Heinä (kuollut)
Sisarukset: Huurre(uros)
Muut suhteet:
Ottoemo: Ruusu
Ottoisä: Valta
Ulkonäkö: Kaisla on hyvin pitkälti emonsa näköinen, sen turkki on ruskean ja mustan kirjavaa. Häntä on hieman normaalia lyhyempi eikä ole mikään kovin tuuhea. Sen pohjavilla on lyhyttä ja tiivistä, kun taas päällys karva on pitkää ja harvaa, mikä saa sen näyttämään vähemmän kauniilta ja sotkuisemmalta. Sen lähes värittömät, mutta sinerstävät silmät ovat erikoiset ja huomiota herättävät. Kaisla on siro ja yllättävän korkea susi, sen pitkä koivet ovat voimakkaat ja sopivat loistavasti pitkille matkoille. Kaisla ei ole mikään paras taistelija, koska voimia on vain rajallisesti ja sen ruumiin rakenne ei ole järin pelottava.
Luonne: Kaisla on itsepäinen ja hieman ärhäkkä neito. Se haluasi yleensä tehdä omanpäänsä mukaan ja on varsin nenäkäs sanomaan oman mielipiteensä asiaan. Kaislasta saa usein hieman piikikkään ensivaikutelman, koska on hieman varautunut vieraita kohtaan, mutta kunhan siihen tutustuu löytää nartusta kunnollisen ystävän. Yleisesti ottaen se ei ajattele kuin vasta jälkikäteen, erityisesti sanomisiaan. Kaisla on innokas kokeilemaan kaikkea uutta ja onkin turhan uhkarohkea toisinaan. Narttu pitää omaa laumaansa kaikkein parhaimpana ja onkin uskollinen laumalleen, eikä pelkää taistella sen puolesta. Se haluaisi kaikkien tietävän kuinka mahtava lauma sillä oli ja toisinaan se haaveilee suuresta laumasta jossa olisi kaikki laakson sudet. Kaikesta huolimatta Kaisla on kuitenkin varsin itsekäs ja pitää itseään maailman valtiana ja hänen kunnioitustaan on vaikea saada. Kaisla viihtyy muiden susien seurassa ja ei pidä ollenkaan yksin olosta. Jos neito saisi päättää maailma pyörisi vain hänen ympärillään.
Menneisyys: Kaisla syntyi laakson ulkopuolella eteläisen aarnimetsän siimeksessä, sen emon valitsemassa pesässä. Kaisla, sen emo ja sisarukset joutuivat liekkien saartamiksi, hyvin pian syntymän jälkeen. Kaislan emo menehtyi ja samoin sen sisarista menehtyivät muut paitsi, se ja sen veli. Heidätkin pelastivat viime tingassa tulen keskeltä urhoollisesti Seinäruusu ja sokea Paarma, heidän pesästä jonka olisi voinut jäädä pentujen haudaksi. Seinäruusu huolehti pennuista jonkun aikaa, mutta myöhemmin Kaisla eksyi lähelle Aarnimetsän rajoja. Rajoilta kyseisen lauman alfanarttu Ruusu löysi orvon pennun yksin ja peloissaan, Ruusu vei Kaislan Aarnimetsän reviirille ja otti tämän kasvatikseen.
Nyt Kaisla on kasvanut ja varttunut kovaa vauhtia, uusien vanhempiensa kanssa. Kaislalla on teini-iän pahemman laatuinen murrosikä ja sen mukainen turha itsevarmuus. Se koettelee useinkin monien hermoja ja rajojaankin se kokeilee. Kaisla uskoo olevansa korkeassakin asemassa, vaikka ei olekkaan tavallista laumalaista erikoisempi. Kaisla opettelee metsästämään pikku hiljaa.
Pelit: (suurin piirtein aika järjestyksessä ylhäällä vanhimmat ja alhaalla tuoreimmat)
-Kevättä päin vanha tie jatkuu -kesken-
Ikä: N. 2 v.
Sukupuoli: Narttu
Laji: Meksikon suden ja toisen suden alalajin risteytys
Lauma: Aarnimetsän lauma
Asema: Alfaparin ottopentu, Laumalainen
Verisiteet:
Isä: Tulisilmä (kadonnut/kuollut)
Emo: Heinä (kuollut)
Sisarukset: Huurre(uros)
Muut suhteet:
Ottoemo: Ruusu
Ottoisä: Valta
Ulkonäkö: Kaisla on hyvin pitkälti emonsa näköinen, sen turkki on ruskean ja mustan kirjavaa. Häntä on hieman normaalia lyhyempi eikä ole mikään kovin tuuhea. Sen pohjavilla on lyhyttä ja tiivistä, kun taas päällys karva on pitkää ja harvaa, mikä saa sen näyttämään vähemmän kauniilta ja sotkuisemmalta. Sen lähes värittömät, mutta sinerstävät silmät ovat erikoiset ja huomiota herättävät. Kaisla on siro ja yllättävän korkea susi, sen pitkä koivet ovat voimakkaat ja sopivat loistavasti pitkille matkoille. Kaisla ei ole mikään paras taistelija, koska voimia on vain rajallisesti ja sen ruumiin rakenne ei ole järin pelottava.
Luonne: Kaisla on itsepäinen ja hieman ärhäkkä neito. Se haluasi yleensä tehdä omanpäänsä mukaan ja on varsin nenäkäs sanomaan oman mielipiteensä asiaan. Kaislasta saa usein hieman piikikkään ensivaikutelman, koska on hieman varautunut vieraita kohtaan, mutta kunhan siihen tutustuu löytää nartusta kunnollisen ystävän. Yleisesti ottaen se ei ajattele kuin vasta jälkikäteen, erityisesti sanomisiaan. Kaisla on innokas kokeilemaan kaikkea uutta ja onkin turhan uhkarohkea toisinaan. Narttu pitää omaa laumaansa kaikkein parhaimpana ja onkin uskollinen laumalleen, eikä pelkää taistella sen puolesta. Se haluaisi kaikkien tietävän kuinka mahtava lauma sillä oli ja toisinaan se haaveilee suuresta laumasta jossa olisi kaikki laakson sudet. Kaikesta huolimatta Kaisla on kuitenkin varsin itsekäs ja pitää itseään maailman valtiana ja hänen kunnioitustaan on vaikea saada. Kaisla viihtyy muiden susien seurassa ja ei pidä ollenkaan yksin olosta. Jos neito saisi päättää maailma pyörisi vain hänen ympärillään.
Menneisyys: Kaisla syntyi laakson ulkopuolella eteläisen aarnimetsän siimeksessä, sen emon valitsemassa pesässä. Kaisla, sen emo ja sisarukset joutuivat liekkien saartamiksi, hyvin pian syntymän jälkeen. Kaislan emo menehtyi ja samoin sen sisarista menehtyivät muut paitsi, se ja sen veli. Heidätkin pelastivat viime tingassa tulen keskeltä urhoollisesti Seinäruusu ja sokea Paarma, heidän pesästä jonka olisi voinut jäädä pentujen haudaksi. Seinäruusu huolehti pennuista jonkun aikaa, mutta myöhemmin Kaisla eksyi lähelle Aarnimetsän rajoja. Rajoilta kyseisen lauman alfanarttu Ruusu löysi orvon pennun yksin ja peloissaan, Ruusu vei Kaislan Aarnimetsän reviirille ja otti tämän kasvatikseen.
Nyt Kaisla on kasvanut ja varttunut kovaa vauhtia, uusien vanhempiensa kanssa. Kaislalla on teini-iän pahemman laatuinen murrosikä ja sen mukainen turha itsevarmuus. Se koettelee useinkin monien hermoja ja rajojaankin se kokeilee. Kaisla uskoo olevansa korkeassakin asemassa, vaikka ei olekkaan tavallista laumalaista erikoisempi. Kaisla opettelee metsästämään pikku hiljaa.
Pelit: (suurin piirtein aika järjestyksessä ylhäällä vanhimmat ja alhaalla tuoreimmat)
-Kevättä päin vanha tie jatkuu -kesken-