Kiusanhenget

//Täältä tullaan //

Pääsky jolkotteli eteenpäin pitkin joustavin askelin. Maa tuntui ihanan vehreältä myrskyn jälkeen, vaikka ilmassa olikin pitkään tuntunut savun ja tuskan kitkerä haju. Näin aamulla ilma oli hieman raikkaampaa ja elämä tuntui kohtelevan laakson asukkeja hyvin kun saalista oli virrannut paloa pakoon heidän alueilleen. Narttu seurasi rinnemetsän rajaa kevyin askelin, sitä ei juurikaan mietityttänyt palo-alueella oleskelleiden laumojen kohtalo. Pääsky ei tuntenut noiden laumojen jäsenistä ketään, saati ollut koskaan näitä nähnyt, joten syvempää myötätuntoa ei sen suunnalta sopinut odottaa. Toki narttu tiedosti ne vaikeudet joita laumat kokisivat, tai ainakin ne jotka olivat yhä hengissä, mutta ei se kyynelehtisi tuntemattomien vuoksi.
Tänään rajat tuntuivat hiljaisilta, Pääsky itse oli kuluttanut niitä ahkeraan oppiakseen tuntemaan reviirin ja nauttien uuden kotinsa tutkimisen riemusta. Pääsky haisteli hajumerkkejä leppoisasti, selvästikin joku laumalaisista oli vastikään käynyt jo kiertelemässä, joten Pääskyn pää kääntyi kohti järven suuntaa. Pääsky oli vain pari kertaa lähtenyt rajasta kauemmas tutkailemaan järven rantaa ja keskittynyt vain rajojen vartiointiin, mutta nyt kiinnostus lähes ylitsepääsemättömältä.
’Kai hyvän työn saa palkita pienellä huvittelulla. ’ Pääsky tuumi mielessään poiketen kohti niittyaluetta tasaisin päättäväisin askelin. ’ Onhan se laumallekin hyväksi jos hieman tutkailen kuinka paljon porukkaa vartoo joutomailla rajojamme uhaten.’ Pääskyn kasvoille kohosi tyytyväinen hymy. Nyt se koki olevansa oikeutettu pieneen seikkailuun ja nartun askel piteni taas sen tavanomaiseen matkaa taittavaan harppomiseen.

Niitty aukeni Pääskyn eteen houkuttelevana vaihtoehtona reviirin jo melko tutuille rinteille, mutta nartun aistit kiinnittyivät silti ruohikon kauneudesta ensin johonkin paljon oleellisempaan, nimittäin toisen suden hajuun, Pääsky asteli eteenpäin ilmaa nuuhkien. Pian narttu näkikin ruskeankirjavan suden ja pysähtyi kuin seinään. Toinen näytti kiinnostuneen jostain yläpuolelleen, joten Pääsky otti tilaisuudesta hyödyn irti ja asteli lähemmäs tuntematonta varmistuen siitä, ettei ollut ennen toista nähnyt. Ruskeaturkkisen katse seurasi toisen katsetta ylöspäin kohti taivasta.
’’Onko siellä jotain kiinnostavaakin?’’ Narttu huikkasi silmäillen toista sivusilmällä, vaikkakin tiiraillen olevinaan pää kenossa kohti taivasta. Harvemmin Pääsky olisi näin suoraan muita puhutellut, mutta kun suurin osa sen omista laumalaisista oli hoitamassa Korpin antamia tehtäviä, jäivät juttuseura pakostakin vähäiseksi.

Pääsky loi ylevän katseen laumattomaan kuononvarttaan pitkin. Jos Riekko olisi tämän laumassa, saisi toinen kuulla kunniansa, mutta nartusta tuntui voimien tuhlaukselta alkaa ärhennellä semmoiselle, jonka voittamisesta ei olisi ollut mitään hyötyä. Riekko ei ollut sen reviirillä, joten mitään syytä ei Pääskyllä ollut ajaa toista tieltään vain tuskastuessaan toisen puhetapaan. Paljon helpommalla se pääsi itse ilman turhia murinoilla.
’’En todellakaan, tulen pohjoisesta.’’ Pääsky tokaisi yrittäen nostaa teennäisen hymyn kasvoilleen. Yritys epäonnistui täysin, ja Pääsky alkoi tulla siihen tulokseen, ettei toisesta saisi irti mitään hyödyllisiä tietoja. Jos ei hyvällä, niin tuskin pahallakaan ja liehittelyn narttu jätti jo suoraan ideana syrjään.

’’Sanotaanko vaikka, ettei viimeisimmät ajat ole minulle muuta osoittaneet.’’ Pääsky vastasi totisesti. Puput alkoivat ajatuksena houkutella enemmän kuin Riekko. Joku muu olisi ehkä pitänyt Riekkoa hyvänä haasteena sanasotaan, mutta Pääsky ei ollut valmistautunut näin ikävästi sivaltaviin iskuihin ja koki tilanteen harmilliseksi, mikä sai nartun yrittämään rauhoittaa tilannetta sovinnaisin asennoin ja elein. Katsekontaktin vähentäminen ei kuitenkaan ollut näyttänyt vähentävän uroksen uhittelevaa ryhtiä tippaakaan. Pääsky nousi jaloilleen luoden toiseen pistävän katseen.
’Epäilen vahvasti.’ Pääsky ajatteli kopeasti Riekon viimeisimmälle huomautukselle. Jos narttu olisi antanut sydämelleen vallan, se olisi luultavasti alkanut mököttämään moisesta tympeästä kohtelusta ja kävellyt pois tilanteen lannistamana, mutta itsepäisyys ja järki pakottivat suden yhä seuraamaan toisen liikkeitä ja olemaan vielä vetäytymättä pois. Silloinhan Riekko vasta olisikin tilanteessa voitolla.
Pääsky oli nuuhkaisevinaan ilmaa, ja pudisti sitten päätään.

’’Ehkä pitäisi siirtyä suoraan rinnemetsään kunnon jänisten perään, nämä puput ovat varmaan kaikki etelästä, heikkoja ja helppoja saada kiinni.’’ Narttu lausui silmäillen niittyä.

Pääsky ei osannut päättää olisiko puhjennut nauruun vai paljastanut hampaansa. Kuin ratkaisuksi nartun häntä ponnahti korkeammalle ja ryhti koheni. Pääsky oli aidon yllättynyt, se ei ollut aivan odottanut moista käännettä, ja saattoi vain tuijottaa toista hetken miettien miten toisella saattoi olla pokkaa moiseen.
’’ Ihan oikeastiko meinasit tulla mukaani? Näemmä seurani kelpaa sittenkin.’’ Narttu tokaisi viimein huvittuneen epäuskoisena kuitenkaan laskematta suojaustaan. Pääsky ei ollut varma olisiko sen pitänyt ottaa toisen sanat ilkkumisena. Jos tämä oli tietoinen siitä, että narttu oli rinnemetsän laumasta, niin kyllä nyt tuon saattoi ottaa loukkauksena Pääskyä kohtaan, mutta toisaalta saattoihan se nyt vain olla toisen intoa seikkailuun tai jotain. Narttu käveli pitkin askelin Riekon suuntaan, pysähtyen tämän viereen, kuitenkaan tukkimatta toisen tietä rinnemetsään.   
’’Enpä ole ennen tavannut sutta, jolla olisi yhtä vähän tapoja, saati itsesuojeluvaistoa.’’ Pääsky sanoi epäilevästi.  Riekon virnistystä vastaan Pääsky soi vain lyhyen nyökkäyksen.

'' No onhan hirvestä tai kauriista aina enemmän vastusta kuin jostain jäniksistä.'' Narttu ilmoitti nuolaisten huuliaan.

Pääskyn kuunnellessa Riekon vastauksia, sen kasvoilla häälynyt virnistys pysyi, joskin nartun katseeseen tuli lisää uhmakkuutta.
’’ Vai niin, no ajattele niin jos tahdot. Uskon kyllä tavanneeni tarpeeksi monta sutta tietääkseni, ettet taitaisi selvitä päivääkään laumassa.’’ Pääsky vastasi yrittäen olla häiriintymättä liiaksi uroksen ilmeistä.
Pääskyn kulmat kurtistuivat kellertävien silmien yllä. Se ei vieläkään aivan päässyt selville mitä olisi seuralaisestaan ajatellut. Riekko näytti käyttäytyvän kuin moinen leppoisuus ja julkeus olisi sen todellinen luonto, mutta narttu ei voinut olla epäilemättä, että toisen käytöksellä täytyi olla jokin koira haudattuna. Ei kai kukaan voinut olla noin rempseä ja pisteliäs samaan aikaan, ainakaan tarkoituksettomasti.
Pääsky tuhahti Riekon kuvatessa sen laumaa rupusakkiin. Vaikka Pääsky olikin ollut Rinnemetsän jäsen vasta vähän aikaa, koki se olonsa hyväksi laumassa, ja elätteli ajatusta, että kykenisi kutsumaan laumaa perheekseen tulevaisuudessa. Siksi Riekon kommentti ärsytti, vaikkei narttu sentään ihan vielä sydänvertaan vuodattaisi Rinnemetsän puolesta.
’’Soisin sinun käyttävän laumasta sen oikeaa nimeä, rupusakki on sattumoisin juuri se sana jolla minä kuvailisin sinua. Mutta jos kuulunkin Rinnemetsän laumaan, haittaako se sinua?’’ Pääsky totesi jo lähes kylmästi. Kirkkaat silmät katsoivat suoraan toista tarkkaavaisina. Pääskyn mielestä Riekko oli hyvin huonotapainen, mutta oikeastaan narttu ei uskonut kenenkään pystyvän koulia moisesta laitapuolen kulkijasta laumakelpoista sutta. Ehkäpä toinen oli ollut syntymästään asti uhmakas, se selittäisi miksi uros oli yhä laumaton.

’ Tuskin kukaan moista laumaansa ottaisi.’ Tokaisi päätelmänsä mielessään. Se ei ainakaan uskonut Korpin pitävän noin rääväsuisesta yksilöstä laumassaan, vaikka muuten Riekolla saattaisi olla rohkeutta ja muita avuja tarpeeksi monienkin alfojen mieleen.