|
|
Post by Rinskus on Sept 24, 2014 15:52:33 GMT 2
//Silkki kera Kotkankynnen!//
Kuukivi
Punertavanruskea narttu ravasi pitkin Sysimetsän rajaa. Kuono haisteli ahkerasti eri tuoksuja ja yritti arvioida niiden ikää. Pian Kuu päätti, että nyt riitti rajoilla ravaaminen ja vaihtoi suuntaansa, kohti reviirin keskustaa. Susi jatkoi joitain metrejä rajan sisälle ja kohotti kuononsa ulvontaan. Ääni kaikui hieman ja kantoi varmasti kauas. Kuukivi loikkasi pienen matkan päässä olevan kiven päälle ja jäi sille istumaan, aurinko paistoi hänen kiiltävään turkkiinsa ja korosti sen pörröyttä. Keltaiset silmät haravoivat ympäristöä tarkasti. Kuu harkitsi vakavasti ulvahtavansa toisenkin kerran, että joku varmasti kuulisi ja tulisi paikalle, mutta se ei näyttänyt olevan tarpeeseen, kun susi näki kauempana olevan suden. Mahtoikohan olla itse alfa? Toivoa sopi, narttua ei kiinnostanut esittää asiaansa tavalliselle laumalaiselle tai betalle.
|
|
|
|
Post by Silkki on Sept 28, 2014 13:28:50 GMT 2
Punaturkkinen alfa oli käynyt tarkistamassa rajoja, jälleen kerran. Syysmyrsky oli tehnyt tuhojaan laakson ulkopuolella ja oli selvää, että rajarikkureiden määrä oli kasvanut. Susiuros oli ajanut jo useammankin poppoon pois rajoiltaan laumansa kera. Uros haisteli maata, seuraten jäniksen jättämiä jälkiä, kun kuuli ulvahduksen. Ääni ei ollut tuttu. Joku laumaton kutsui laumaa? Paras lähteä tarkistamaan. Punaturkki laukkasi tassut rytmikkäästi maata iskien kohti ulvonnan alkulähdettä. Punaruskea susi näki kivellä istuvan lajitoverin, joka ilmeisesti oli kutsunut.
"Olet laumani reviirillä", alfa ilmoitti lähestyessään häntä pystyssä toista sutta. Kotkankynnen asento kertoi itsevarmuudesta ja siitä, että susi todella tiesi, mitä teki. Susiuros oli tämän lauman alfa, eikä se jäänyt epäselväksi elekielestä. Vaikka uros halusikin tietää, mitä toinen teki täällä, ei se tarkoittanut, että uroksen tarvitsisi olla kaikkien ystävä heti kättelyssä.
|
|
|
|
Post by Rinskus on Sept 28, 2014 13:42:26 GMT 2
Kuukivi laskeutui kiveltä alas ja katsoi häntä pystyssä lähestyvää urosta. Narttu ei ottanut alistuvia eleitä yhtään katsoessaan punaturkkista urosta itsevarmasti, hän ei ollut tassuja nuoleskeleva susi.
"Tiedän", Kuu vastasi urokselle ja virnisti hieman. Turha alkaa nöyristellä siinä, kun oli toisten maalla, ei siitä ollut hyötyä.
"Ja sinä taidat olla tämän reviirin alfa? narttu totesi asian, joka oli selvä ottaen huomioon uroksen elekielen.
"Olisin laumaa vailla. Osaan metsästää jonkin verran ja tulen helposti toimeen muiden kanssa. Vahvuutenani voisin kai pitää sopeutuvaisuutta ja nopeaa reagointikykyä erilaisiin tilanteisiin", Kuukivi tarinoi, osa oli totta ja osa ei, mutta valetta oli hankala erottaa, niin tottunut narttu oli sepustamaan kaiken maailan juttuja.
|
|
|
|
Post by Silkki on Sept 28, 2014 14:45:50 GMT 2
Kotkankynsi pörhisti turkkiaan, kun toinen ei eleelläkään ilmaissut alistumista. Punaturkki sieti paljon, mutta nenille loikkijoita täällä ei katseltu. Narttu ei kuitenkaan vaikuttanut sellaiselta. Toinen vain oli itsevarma, mikä oli oikeastaan ihan hyvä ominaisuus.
"Kyllä", uros vahvisti sanallisesti sen, mitä koko elekieli oli alusta asti kertonut. Susi seisoi tasapainoisesti kaikilla jaloillaan ja tapitti suoraan nartun silmiin. Punaturkki oli jo omaksunut alfan asemansa niin syvälle omaan olemiseensa, ettei enää osannut olla muuta. Joskus uros oli ollut kiero kuin korkkiruuvi, itsekäs ja varsin ilkeäkin, mutta vuodet olivat hioneet sudesta paremman. Alfana ei pärjännyt, jos ei ottanut muita huomioon. Kotkankynsi kuunteli lievän huvittuneena toisen mainospuheen. Selvä. Tämä ei selkeästi ollut ensimmäinen kerta, kun Kuukivi etsi itselleen laumaa. Kysymys kuului, miksi narttu etsi jälleen laumaa.
"Mistä tulet?" Alfa kysyi. Olikohan toinen yksi niistä, jotka olivat paenneet syysmyrskyä laakson ulkopuolelta? Lauman hajua ei ollut tarttunut toiseen suteen, mutta se nyt ei vielä kertonut mitään.
|
|
|
|
Post by Rinskus on Sept 28, 2014 14:55:12 GMT 2
Kuukivi tarkasteli urosta ja lähti hitaasti kiertämään alfaa, ei uhkaavana, vain uteliaana.
"Onko sillä väliä mistä laumaton tulee?" narttu kysyi ja kierroksen tehtyään istahti toisen suden eteen.
"Totta puhuakseni olen asunut koko ikäni laaksossa laumattomana perheeni kanssa", susi totesi varsin rennosti, huomasi että se ei juurikaan välittänyt arvoasteikosta.
"Päädyin tänne, koska laumanne vaikuttaa rauhalliselta ja kaipaan rauhaa ja pysyvyyttä", punertavanruskeaturkkinen totesi, tällä kertaa rehellisesti.
"Eikö olekin helppoa, kun sinun ei tarvitse juuri kysellä mitään, alfa?" Kuukivi sanoi yllättäen, hieman ehkä leikkisästikin. Tämä oli hauskaa, vaikka susi oli täysin tosissaan, että halusi laumaan. Tämä oli vain osa sen luonnetta ja pakko sitä nyt oli hieman testata kestäisikö alfa tällaista.
|
|
|
|
Post by Silkki on Sept 28, 2014 15:08:03 GMT 2
Kotkankynsi kääntyi toisen mukana. Uros ei aikonut kääntää selkäänsä vieraalle sudelle, ei edes omalla reviirillään. Punaturkin häntä kohosi aavistuksen ylemmäs ja niskakarvat pörhistyivät. Susiuroksen elekieleen tuli aavistus enemmän dominoivaa asennetta kuin aiemmin, kun sen meripihkaiset silmät tuijottivat haastavasti narttua takaisin. Alfa ei tarvitsisi lisää laumalaisia, ei varsinkaan sellaisia, joista koituisi harmia.
"Laumattomuus selittää paljon", punaturkkinen alfa sanoi. Toisen leikkisä kysymys sai uroksen pörhistämään karvojaan ja silmissä välähti tuli. Uros ei ollut ottanut toista laumaansa, vielä. Joten tarkalleen ottaen susi ei ollut toisen alfa, vielä.
"Laumassa eläminen vaatii kykyä sopeutua ja mukautua. Väität, että pystyt siihen, mutta en tiedä, uskonko sitä. Laumamme uusimpana jäsenenä olisit omega, kaikkien alapuolella. Luuletko, että pystyisit alistumaan kaikille, syömään viimeisenä ja väistämään muita?" Kotkankynsi puhui syvällä, kuuluvalla äänellään. Uros oli omaksunut auktoriteetin aseman jo pienempänä, mutta nyt alfana susi oli todella ymmärtänyt, mitä oli olla johtaja.
|
|
|
|
Post by Rinskus on Sept 28, 2014 15:20:33 GMT 2
Kuukivi huomasi heti, että tämän uroksen kanssa ei kannattanut pelleillä, mutta enää ei kannattanut lähestymistapaa muuttaa. Piti pelata niillä korteilla kuin oli. Ja mitä väliä sillä oli? Uros ei näkisi hänen sisälleen, se ei nähnyt sitä kuinka sen sisällä satutettu susi haki turvaa. Ehkä menetelmä ei ollut paras mahdollinen, mutta tämä oli osa narttua ja se piti kestää.
"En välitä uskotko sinä minua niin kauan, kuin uskon itseäni. En minä luule vaan tiedän, että pystyn. Pystyn siihen niin kauan, kun kukaan ei alista väkisin, siinä menee sietoraja olin omega tai en. Joten nyt kuuluukin kysymys sinulle, tuntematon, siedätkö sinä minua?" Kuu puhui pitkästi ja myös vahvasti, mutta ei kuitenkaan yrittänyt kohota alfan ohi.
"Jos et siedä, lähden enkä palaa lähellenne, mutta jos siedät, en poistu reviiriltä ja pysyn ilomielin pois muiden tieltä."
|
|
|
|
Post by Silkki on Sept 28, 2014 15:36:19 GMT 2
Kotkankynnen silmissä välähti tyytyväisyys. Tätä uros oli hakenut - aitoa reaktiota. Narttu oli hetkeksi luopunut esityksestään ja paljastanut enemmän sisältään. Sitä uros oli odottanut.
"Minä siedän paljon", uros vastasi rauhallisuuttaan hukkaamatta. Kehonkielikin pehmeni, kun susi antoi karvojensa laskeutua. Häntä pysyi yhä korkealla selkälinjan yläpuolella merkkinä ylemmästä asemasta, mutta muutoin uhka ja dominointi katosi elekielestä.
"Joko sinä alistut muille tai sinä alistat muita. Se on lauman hierarkian peruselementti", alfa sanoi. "Minä en siedä ketään, joka loikkii kuonolleni ja aiheuttaa harmia perheeni sisällä, mutta jos uskot sopeutuvasi laumaan, olet tervetullut osaksi Sysimetsää", Kotkankynsi jatkoi itsevarmana. Kukapa susiuros oli tuomitsemaan muita. Jos Kuukivi uskoi sopeutuvansa ja pärjäävänsä laumassa, uros oli valmis antamaan nartulle mahdollisuuden osoittaa se ottamalla toisen osaksi Sysimetsää.
|
|
|
|
Post by Rinskus on Sept 28, 2014 15:53:58 GMT 2
"Mm, minulla ei ole syytä loikkia sinun kuonollesi tai aiheuttaa harmia kenellekään", Kuukivi totesi ja antoi häntänsä laskeutua rentona alas, kun narttu nousi seisomaan.
"En tuota sinulle pettymystä, vaikka inhottavalta vaikutankin", punasävyinen naurahti ja heilautti häntäänsä. Hän tiesi, että pärjäisi omegana niin kauan kuin piti pärjätä, mutta helppoa se ei olisi jos hän oli kuullut väärin ja lauma ei olisikaan niin rauhallinen. Kuukivi myös tiesi, että olisi pitkän aikaa ulkopuolinen laumassa. Ärsyttävästä kuorestaan huolimatta hän tarvitse pienen tottumisajan käsitelläkseen ajatuksensa edes jotenkin kasaan.
"Olen Kuukivi ja sinä olet...?" narttu tajusi kysyä, vaikka se olikin laumaton niin se ei tarkoittanut, että hänen pitäisi tietää laumojen alfojen nimet.
|
|
|
|
Post by Silkki on Sept 28, 2014 16:27:25 GMT 2
Kotkankynnen häntä laskeutui aavistuksen. Niin uros oli olettanutkin kuunnellessaan nartun puheita.
"Kotkankynsi", uros vastasi. "Voimme palata yhtä matkaa pesille, mikäli tahdot", alfa sanoi kääntyen hieman pesäkoloja kohden. Niille olisi matkaa, mutta mihinkä heillä kiire tässä valmiissa maailmassa olisi.
"Mukava tutusta, Kuukivi", punaturkki sanoi lähtiessään liikkeelle. Uros oli tarkistanut ja vahvistanut rajoja riittämiin yhdelle päivälle. Oli aika palata muiden joukkoon nauttimaan yhteiselon eduista. Kuten siitä, että pesillä odottaisi parhaimmillaan jotakin syötävää. Puro oli skarpannut viimeaikoina ja tuonut useamminkin pieniä riistaeläimiä syötäväksi.
"Toivottavasti kotiudut laumaan nopeasti."
|
|
|
|
Post by Rinskus on Sept 28, 2014 16:35:46 GMT 2
Kuukivi nyökkäsi ja otti muutaman askeleen siihen suuntaan, johon alfa oli kääntynyt, siellä taisi olla pesät.
"Samoin", susi sanoi ja lähti seuraamaan urosta kuononmitan verran jäljessä. Narttu hiljeni hetkeksi, hän oli selvinnyt alfasta, mutta entä muu lauma? No, kyllä hän pärjäisi. Oli aina ennenkin pärjännyt.
"Enköhän jos muut ei inhoa minua. Kuinka monta meitä muuten on?" punertavansävyinen naurahti pienesti ja talsi pitkästä aikaa tyytyväisenä. Kotkankynnen olemus rauhoitti kummallisesti.
|
|
|
|
Post by Silkki on Sept 28, 2014 19:41:11 GMT 2
Kotkankynsi heilautti häntäänsä huvittuneesti.
"Eivät he inhoa sinua, jos kohtelet heitä hyvin. Etköhän opi pian tuntemaan heidät kaikki", uros vakuutti. Heidän laumansa oli tiivis ja kaikki tulivat toimeen keskenään, tai niin alfa ainakin halusi uskoa. Punaturkki luotti laumansa kykyyn ottaa uusia susia vastaan lämpimästi. "Meitä on seitsemän sinun lisäksesi", alfa vastasi esitettyyn kysymykseen. Susi jolkotteli rennoin askelin metsikön halki. Olipa kiva, kun lauma jälleen kasvoi yhdellä jäsenellä. Ei uusi susi voisi Virvaa korvata, mutta oli silti ilo saada uusia jäseniä heidän perheeseensä.
|
|
|
|
Post by Rinskus on Sept 28, 2014 19:54:19 GMT 2
Kuukivi hymyili hieman. Hän halusi uskoa, ettei kukaan inhoaisi häntä, mutta luonne oli mitä oli ja se saattoi ihan hyvin ajaa osan pois. Ei se tosin haittaisi, hän oli selvinnyt tähän saakka ja selviäisi pidemmällekin.
"Tapahtuiko teille mitään ikävää myrskyn aikana? Äitini kuoli siinä myräkässä", Kuukivi kysyi. Nartun olemus oli muuttunut avoimemmaksi ja tavoitteli nyt "normaalia" sutta. Ihan kuin alun Kuukivi olisi väistynyt taka-alalle. Parempi totutella ajoissa pitämään positiivista ja avointa ulkokuorta yllä.
|
|
|
|
Post by Silkki on Sept 28, 2014 20:09:05 GMT 2
"Yksi laumastamme menehtyi", alfa vastasi. Uros ei aikonut mennä yksityiskohtiin. Oli jo riittävän surullista menettää yksi laumalainen ilman, että asiaa alkaisi vatvoa sen enempään. Susi päätyisi vielä syyttämään itseään Virvan kohtalosta, vaikka tiesikin, ettei olisi voinut tehdä mitään pitääkseen nartun turvassa.
"Juuri nyt on erittäin tärkeää, että rajoista pidetään hyvää huolta. Rajamerkit ovat vahvat, joten on helppo pysyä kärryillä siitä, missä laumattomien ei tulisi kulkea", alfa kertoi.
|
|
|
|
Post by Rinskus on Sept 28, 2014 20:16:15 GMT 2
Kuukivi nyökkäsi, myräkkä oli ollut raju ja muutkin olivat varmasti kokeneet jotain ikävää sen aikana. Punertava nosti korvansa tarkkaavaisena pystyyn Kotkankynnen alkaessa puhua.
"Ymmärrän. Onko täällä käynyt paljon laumattomia?" narttu kyseli. Hän halusi oikeasti tietää, ettei vaikuttaisi typerältä tulokkaalta. Äiti oli sanonut, että tyhmiä kysymyksiä ei ollutkaan ja kysyvä ei eksyisi. Tiedä sitten paljonki siinäkin oli perää.
|
|
