huurre
Omega
Betasusi
Näetkö sä suden vaalean? Kuuletko sen huudon karhean?
Posts: 197
|
Post by huurre on Oct 5, 2014 16:25:13 GMT 2
// Rinskus ja Kuukivi! //
Lumo nielaisi kymmenettä kertaa minuutin sisällä vääntelehtien hermostuneena aloillaan. Sen edessä seisova ruskeankirjava uros vaikutti kokoajan vihamielisemmältä eikä Lumo tiennyt mitä tehdä.
”Sinun pitäisi poistua” Hän änkytti epävarmalla äänellä uudelleen vaihdellen painoa jalalta toiselle. Kun tuo ruskeankirjava susiuros sitten vain murahti vastaukseksi ottaen askeleen eteenpäin, petti koko nartun rohkeus ja se otti muutaman hätäisen askeleen taaksepäin. Narttu oli yrittänyt ryhdistäytyä, mutta nyt selän jatkeena ollut häntä alkoi ikävästi vaipua alemmas.
Lumo painui kyyryyn turkki kauttaaltaan pystyssä ja peruutti lopulta rohjeten irvistää urokselle niin että hampaat näkyivät. Hänen tehtävänsä oli häätää uros rajoilta.
”Jos ulvon, laumani on täällä hetkessä ja saat kyytiä” Hän älähti hätäisesti pelästyen jo todella. Entä jos lauma ei oikeasti olisikaan niin lähellä tai kuulisi häntä? Entä jos tuo uros todella hyökkäisi hänen kimppuunsa? Lumo halusi puolustaa laumaansa ja sen rajoja, muttei rohjennut yksin häätää hangoittelevaa urosta rajoilta.
Sisuksi kutsuttu ruskeankirjava susiuros oli katsonut edessään vikisevää säälittävää laumalaista kärsivällisyydellä, joka loppui siihen paikkaan kun toinen irvisti hänelle. Uros tiesi kyllä että lauma tulisi puolustamaan omiaan, mutta saattaisi hän silti hieman riepotella narttua ennen kuin painuisi matkoihinsa. Sisu hyökkäsi Lumon kimppuun ja tämä äkkinäinen liike sekä lavan tienoille turkkiin iskeytyvät hampaat saivat nartun ulisemaan säikähdyksestä. Lumo yritti taistella irti karvojaan repivästä otteesta, mutta päätyi lopulta painuman säikähdyksestä ulisten maata vasten. Oi miksi hän olikaan tullut rajoille yksin?
//Vaikka laitoinkin Sisun nyt vähän reipottelemaan Lumoa, se voi päästää siitä irti ennenkuin Kuukiven täytyy fyysisesti ottaa osaa tappeluun, jos tahdot xD //
|
|
|
|
Post by Rinskus on Oct 5, 2014 16:53:58 GMT 2
Kuukivi
Punertava narttu oli ollut kiertämässä ja vahvistamassa rajoja, hän oli tarttunut Kotkankynnen sanoihin ja aikoi pitää huolen, että rajoille ei tultaisi. Lauma oli kaikki, mitä hänellä oli. Sen eteen piti tehdä töitä. Jokainen tunkeilija piti häätää vammoilla tai ilman.
Kuukiven korviin kantautui pian ulinaa ja se sai nartun jalkoihin vauhtia. Lähinnä vain sen takia, että se kuului edestäpäin ja saattoi hyvin olla heidän laumastaan. Pian pistävän keltaisiin silmiin osui kaksi ruskeaa sutta. Toisen narttu tunnisti laumalaisekseen hajun perusteella, uros oli vieras. Kuukivi nosti häntänsä korkealle selkälinjan yläpuolelle ja kohotti ryhtinsä ja murahti.
"Poistu reviiriltämme, sinulla ei ole tänne mitään asiaa", Kuukivi totesi jääkylmästi ja katsoi kirjavaa urosta ärtyneenä. Narttu katsoi maassa makaavaa laumalaista sivusilmällä ja olisi halunnut ärähtii nartulle, että hakisi selkärankansa jostain.
Sisu päästi irti vikisevästä nartusta toisenkin suden sattuessa paikalle. Uros katsoi paikalle tullutta narttua takaisin yhtä ärtyneenä ja nosti häntäänsä myös ylöspäin. Oli se kumma, kun reviireistä oltiin niin tarkkoja.
// Joo aattelin irrottaa sen siitä ni ei Lumo ainakaa jää jalkoihi XD //
|
|
huurre
Omega
Betasusi
Näetkö sä suden vaalean? Kuuletko sen huudon karhean?
Posts: 197
|
Post by huurre on Oct 5, 2014 17:11:28 GMT 2
Kun nuoren nartun korviin kantautui kylmä ärähdys hän vavahti ja tajutessaan sanat huokaisi helpotuksesta. Joku hänen laumalaisistaan oli tullut paikalle eikä hän enää ollut yksin laumatonta vastaan. Tosin Lumo ei tunnistanut oletetun laumalaisensa ääntä. Kun uroksen ote heltisi, loppui äänekäs vikinä samantien. Ruskeanaaras peruutti kyyryssä kauemmas ilkeästä uroksesta, oikeastaan hän peruutti jopa osittaen paikalle sattuneen kolmannen suden taakse.
Lumo nielaisi ja yhä säikähdyksestä täristen hän kääntyi vilkaisemaan urokselle puhunutta narttua. Punertava naaras oli hänelle täysin uusi joten hän oletti samantien tuon olevan joku uusi liittyjä, sillä tuon turkista saattoi erottaa Sysimetsän lauman hajun.
Naaras keräsi varovaisesti itseään hiukan taaempana kuin tuo punertava naaras, joka näytti seisovan varsin päätäväisesti tuijotaessaan tiukasti urosta. Lumon niskavillat sojottivat yhä pystyssä, kun se yritti kerätä rohkeuttaan puollustaa rajoja yhdessä toisen nartun kanssa.
Sisu napitti punertavaa naarasta ärtyneenä punniten vaihtoehtojaan. Se oli jo saanut revittyä tukun karvaa sen ulisevan naaraan turkista, ja vaikka alistuminen pois lähtöön ei tuntunutkaan huokuttelevalta, ei tuntunut myöskään se että lauma yhdessä rökittäisi hänet. Tämä paikalle saapunut narttu oli selvästi paljon taisteluvalmiimpi kuin tuo toinen ja lauma näytti puolustavan rajojaan hyvinkin kärkkäästi. Ehkä olisi sittenkin parempi antaa olla ja painella tällä kertaa matkoihinsa. Olihan toisilla nyt ylivoima, vaikka siitä ruskeasta nartusta ei näyttänyt mihinkään olevan.
"Hyvä on, tämän kerran" Sisu murahti ärsyyntyneenä ja otti muutaman askeleen kauemmas tehden lähtöä, vaikka ruskeankirjava häntä olikin reilusti selkälinjan yläpuolella viestittämässä sitä, ettei hän ollut alistunut kenellekkään vaikka aikoikin poistua.
|
|
|
|
Post by Rinskus on Oct 5, 2014 17:47:25 GMT 2
Kuukivi seisoi vakaasti paikoillaan ja odotti yhtäkin elettä, joka saisi hyökkäysrefleksin päälle. Se ei olisi kovinkaan vaikeaa oikeassa tunnetilassa ja ärtyneisyys oli yksi sellainen. Eikä narttu epäröisi käydä uroksen kimppuun yhtään ja antaisi varmasti sellaisen löylytyksen, jota ei unohdettaisi. Hänen kotireviirille ei tultu sunnuntaikävelylle. Susi nosti huuliaan hampaidensa päältä hieman, kun uros ei tehnyt lähtöä hänen mielestään tarpeeksi nopeasti.
Kuu siristi silmiään urokselle, oliko toinen tulossa muka takaisinkin joskus? Jos hän oli paikalla silloin, niin uros ei varmasti kävelisi häntä korkealla ilmassa pois, jos kävelisi edes. Kyllä, hän inhosi laumatonta nyt virallisesti.
Sisu ei pitänyt kiirettä kääntyessään ja alkaessaan ottaa askeleita pois reviiriltä päin. Mitä turhia kiirehtiä, kun ei ollut syytä? Ei kahden nartun ylivoima kiirettä kenellekään luonut. Huvitusta ehkä.
|
|
huurre
Omega
Betasusi
Näetkö sä suden vaalean? Kuuletko sen huudon karhean?
Posts: 197
|
Post by huurre on Oct 5, 2014 18:03:25 GMT 2
Lumo seisoi korvat luimussa ja katse maassa Kuukiven takana täysin lyödyn näköisenä. Säikähdys alkoi pikkuhiljaa laantua ja jalkojen tärinä lakata, vaikka jännittyneisyys varmasti paistoikin kauas. Lumon korvat painuivat siksi hetkeksi täysin niskaan kiinni kun uros murahti ääneen aikomuksensa viimein poistua. Narttu vilkaisi ruskeankirjavan uroksen perään tuon kääntyessä ja ottaessa askeleita poispäin reviiriltä samalla kun Kuukivi näytti tuijottavan herkeämättä urosta. Ruskea naaras lipaisi hermostuneena huuliaan, eikä suoristautunut kyyrystä jossa oli, vaikka ravistikin turkkiaan siloittaakseen sen.
Sisu lampsi erittäin omahyväisen oloisena turhia kiirehtimättä poispäin eikä enää viitsinyt kääntyä katselemaan taakse jääneitä narttuja. Nuo varmasti tuijottivat hänen korkealla liehuvaa häntäänsä varmistaakseen ettei hän palaisi heti takaisin. Uros irvisti tympeissään jatkaessaan matkaansa kohti valtaamatonta maata, olivatpa nuo ollet tympeää sakkia.
Lumo nielaisi hermostuneena vilkaisten uutta punertavaa laumalaistaan miettien pitäisikö hänen sanoa jotain nyt kun uros oli loitonnut.
"Kiitos" Hän lopulta sai sanotuksi varovasti toista katsomatta vaikkei hänen ehkä olisikaan kuulunut kiitellä. Yhtälaillahan laumattoman pois ajaminen kuului Kuukivellekkin nyt kun tuo kuului laumaan.
Lumo ei tuntenut narttua ollenkaan ja nyt kun ikävän laumattoman uroksen uhka oli poistunut sai uuden nartun läheisyys hänet hermostumaan. Nartun häntä putosi samassa koipien väliin ja korvat kääntyivät luimuun selvänä osoituksena siitä että hän alistui nartulle eikä laittaisi vastaan mitä tuo sitten ikinä sanoisikaan.
|
|
|
|
Post by Rinskus on Oct 5, 2014 18:24:10 GMT 2
Kuukivi kääntyi sitten vasta laumatoverin puoleen, kun uros oli tarpeeksi kaukana ja laski häntänsä alas, mutta piti ryhtinsä yhä kasassa. Punertava tarkasteli häntä kiittänyttä narttua, joka alistui selvästi.
"Mitäpä siitä, laumatoveria ei jätetä pulaan", susi totesi.
"Olen Kuukivi, liityin laumaan parisen päivää sitten. Kuka sinä olet ja mihin olet hukannut selkärankasi?" narttu esittäytyi ja kysyi suoraan aralta nartulta. Miksi ihmeessä tulla edes rajoille, jos tiesi, ettei pystyisi välttämättä häätämään rikkureita. Kuu ei välittänyt, vaikka saattoi kuulostaa ilkeältä, vaikka äänensävy olikin sillä hetkellä lämpimämpi. Lähes täydellinen muodonmuutos uhkaavasta nartusta. Äänestä kuului kuitenkin pistävyys niin, että kysymys ei ollut mikään arkisesti heitetty vitsi. Ongelmiin päätyi, jos ei luottanut itseensä.
|
|
huurre
Omega
Betasusi
Näetkö sä suden vaalean? Kuuletko sen huudon karhean?
Posts: 197
|
Post by huurre on Oct 5, 2014 18:36:25 GMT 2
Lumon häntä heilahti arasti, kun toinen vastasi hänen kiittelyynsä hyvin vaatimattomasti. Narttu oli jo esittäytymässä kun toinen vielä tokaisikin lauseensa lopuun kysymyksen, joka sai Lumon katsomaan entistä tiiviimmin maata edessään.
"Olen Lumo, enkä tiedä" Hän vastasi hyvin epävarmasti painuen jo valmiiksi hiukan enemmän kyyryyn kuin pahoitellen sitä että oli olemassa. Kuukiven olemus oli selvästi muuttunut uroksen poistuttua, mutta alistuva naaras ei tuntenut tuollaista suoraa kyselemistä kovin mukavaksi, vaikka hän varmasti tottuisi uuteen laumalaiseen ajan kanssa.
Ruskea narttu vilkaisi Kuukiveä samalla kun mieleen alkoi jo pikkuhiljaa muodostua jonkinlainen kuva uudesta laumalaisesta. Tavallaan toisen suora kysymys ei häntä ahdistanut kun nartun elekieli näytti olevan rauhanomaista vaikkakin itsevarmaa. Tässä laumassa olemisensa aikana Lumo oli ehkä löytänyt hitusen enemmän itsevarmuutta syvältä sisältään, vaikka se kaikki olikin karissut äskeisen välikohtauksen myötä. Tämä perhe tuntui tukevan häntä, joten ehkä he vielä jonain päivänä saisivat kaivettua alistuvasta nartusta itsevarmemman hukan, vaan vielä ei oltu sielä asti.
Lumo vilkaisi toista kuin miettien mitä nyt tehtäisiin. Palattaisiinko pesille vai jatkettaisiinko rajoilla prtiointia. Ruskea turkkinen oli hiljaa odottaen että toinen päättäisi mitä tehdään.
|
|
|
|
Post by Rinskus on Oct 5, 2014 18:45:17 GMT 2
Kuukivi nyökkäsi Lumolle ja jätti asian siihen, nartun päähän ei juolahtanut, että joillakin oli syy hukata se aikaisemmin mainittu selkäranka. Narttu ei halunnut myöntää sitä, mutta tunsi jotain pientä sympatian tapaista ruskeaa narttua kohtaan, sillä hänelläkään ei ollut juurikaan selkärankaa jos mentiin syvemmälle. Kuu kuitenkin karisti moiset ajatukset, kukaan ei tuntenut häntä kohtaan sympatiaa niin hänenkään ei tarvinnut. Eikä varsinkaan vertailla itseään kehenkään.
"Haluatko palata itseksesi pesille vai kierrätkö kanssani rajoja?" punertavaturkkinen kysyi jälleen astetta rauhallisemmin, kun adrenaliini lakkasi pikkuhiljaa virtaamasta.
|
|
huurre
Omega
Betasusi
Näetkö sä suden vaalean? Kuuletko sen huudon karhean?
Posts: 197
|
Post by huurre on Oct 5, 2014 18:56:40 GMT 2
Lumo oli aikaisemmassa laumassaan tottunut määräilyyn, ei siihen että häneltä kyseltiin mitän hän halusi tai mitä mieltä oli. Täällä määräiltiin huomattavasti vähemmän, asiat esitettiin kysymyksinä ja se tuntui nartusta mukavalta.
"Voin kiertää rajoja kanssasi" Hän vastasi miettien heti perään olisiko sittenkin kannattanut mennä suoraa päätä pesille.
"Tai ihan miten tahdot" Hän lisäsi sitten ajatellen että entä jos toinen halusikin kierrellä yksinän ja oli kysynyt vain kohteliaisuudesta.
Narttu seisoi paikoillaan ottamatta askelta mihinkään suuntaan. Hän odotti että Kuukivi päättäisi suunnan ja hän sitten seuraisi mukana.
"Sinulla on kaunis nimi" Hän totesi vaisusti tietämättä oikein mitä ajatella uudesta laumalaisesta. Tavallaan tuo vaikutti mukavalta, mutta jokseenkin itsevarma olemus ja kärkäs kieli sille laumattomalle saivat nartun hieman epävarmaksi. Entä jos toinen ei pitänytkään hänestä ja rupeaisi alistamaan? Mikä hän olisi sanomaan toiselle mitään jos tuo päättäisi ruveta komentelemaan häntä.
|
|
|
|
Post by Rinskus on Oct 5, 2014 19:17:05 GMT 2
Kuukivi nyökkäsi.
"Tule vain, en ole ehtinyt tutustua kehenkään muuhun kuin alfaan", narttu totesi ja alkoi ottaa askeleita siihen suuntaan, johon oli ollut menossa. Askeleet olivat jännittyneitä ja töksähteleviä aikaisemmasta tilanteesta johtuen, hän oli valmis hyökkäämään ensimmäisen uhan kimpuun.
Narttu käänsi päänsä arkaa Lumoa kohden ja oli hetken hiljaa, kuka häntä oli kehunut jollain tavalla viimeksi? Hän ei muistanut.
"Kiitos, äitini oli ottanut jonkun yhdistävän sanan nimetessään meitä. Voit sanoa ihan Kuu, jos haluat", susi totesi hetken kuluttua tavoitellen mahdollisimman arkista äänensävyä, joka häivyttäisi kömpelyyttä.
"Oletko sinä ollut kauankin osa tätä laumaa?" narttu kysyi hetken kuluttua hyväntuulisena. Hän uskoi, että Lumo tuskin unohtaisi sitä, mitä oli nähnyt aikaisemmin hänestä ja se oli varmasti vaikuttanut muodostuneeseen mielipiteeseen. Kuu yritti korjata sitä olemalla rauhallinen ja mahdollisimman normaalinoloinen, vaikka pään sisällä pyöri ärtymys aikaisempaa urosta kohtaan. Nartulla ei ollut syytä inhota Lumoa, toisen selkärangattomuus harmitti hieman, mutta Kuukivi ei tullut ajatelleeksi, että Lumo voisi tehdä hänelle hyvääkin pitkällä aikavälillä, jos narttu ei kammoksuisi häntä tämän päivän jälkeen.
|
|
huurre
Omega
Betasusi
Näetkö sä suden vaalean? Kuuletko sen huudon karhean?
Posts: 197
|
Post by huurre on Oct 5, 2014 19:37:59 GMT 2
Lumo lähti kävelemään Kuukiven rinnalla tuon vahvistaessa että hän voisi tulla mukaan.
Narttu päätteli toisen puheesta että tuolla oli sisaruksia, muttei sitten viitsinyt kysyä asiasta mitään. Matala naaras venytti askeleitaan pysyäkseen kävelytahdissa ja nieleskeli rauhoittuakseen. Kaikki oli hyvin, mutta uuteen laumalaiseen tutustuminen kuitenkin jännitti hiukan. Tällä hetkellä Kuu tosin vaikutti ihan mukavalta, eikä Lumo voinut olla mielessään kiittelemättä narttua joka oli pelastanut sen erittäin kurjasta tilanteesta hetki sitten.
"Loppukeväästä asti" Hän vastasi kysymykseen matalalla oleva häntä ystävällisesti heilahtaen. Ei kovin kauaa, mutta oli hän ehtinyt kotiutua loistavasti koko kesän ja nyt alkavan syksyn aikana.
Taitetun matkan kasvaessa nartun mielessä jylläävä jännittyneisyys hitaasti hälveni. Aijemman laumattoman kohtaamisen aiheuttama säikähdys ja voimattomuudentunne alkoi kadota raajoista ja naaras saattoi hieman rentoutua kävellessään rajoilla nyt Kuu turvanaan. Vaikkei hän Kuukiveä hyvin tuntenutkaan, tuon seura tuntui tietyllä tapaa jopa lohduttavalta. Ainakaan hänen ei tarvitsisi enää kohdata yhtäkään laumatonta yksin ja olihan toinen narttu puolustanut häntä siltä urokselta.
"Tämä lauma on mukava, toivottavasti viihdyt" Lumo lopulta lausahti todella toivoen että Kuu viihtyisi eikä jättäisi laumaa heti talven jälkeen.
|
|
|
|
Post by Rinskus on Oct 7, 2014 13:20:55 GMT 2
"Ja olet viihtynyt?" Kuukivi kysyi. Jos arka susi viihtyi jossain laumassa, se usein oli rauhallinen ja mukava muille, tukeva. Narttu ei huomioinut Lumon alistuvuutta juuri mitenkään, oli vain rauhallinen pyrkien viestittämään, ettei toisella ollut hätää. Hän ei ilkeilisi toiselle.
Mitä pidemmälle he menivät, sitä vahvemmiksi merkit kävivät, joku oli tainnut jo käydä siellä sinä päivänä aikaisemmin. Kuu aisti toisen rentoutuvan pikkuhiljaa ja piti sitä hyvänä merkkinä.
"Enköhän. Hain rauhallista elämää ja tämä vaikuttaa sopivalta", Kuu totesi ja hidasti hieman.
|
|
huurre
Omega
Betasusi
Näetkö sä suden vaalean? Kuuletko sen huudon karhean?
Posts: 197
|
Post by huurre on Oct 8, 2014 18:48:03 GMT 2
"Kyllä" Ruskea narttu vastasi lyhyesti toisen kysyessä oliko hän viihtynyt. Tottavie oli, tämä lauma sopi loistavasti aran nartun perheeksi.
"Kiva" Lumo sitten lausahti matalalla olevaa häntäänsä heilauttaen. Siitä oli mukavaa kun oli ystävällisiä laumalaisia ja Kuukivi vaikutti mukvalta. Joskin hän luotti Kotkankynnen arvostelukykyyn siinä, ettei tuo mitään liian kamalia tapauksia laumaan ottaisi. Alfa oli saanut nuoren nartun kunnioituksen ja luottamuksen.
Lumokin huomasi rajoilla olevien merkkausten vahvistumisen heidän kulkusuuntaansa kohden, mutta koska alfa toivoi kaikkien partioivan nyt entistä useammin rajoilla, ei hän ehdottanut pois kääntymistä, vaikka toivoikin suuresti, ettei heidän tielleen sattuisi enää yhtäkään laumanulkopuolista rajarikkuria.
"Tuletko sinä kaukaa?" Lumo kysyi varovasti.
"Jos saa kysyä" Hän lisäsi nopeasti varmistaakseen ettei toinen pitäisi häntä tungettelevana. Hän vain tahtoi tutustua hieman paremmin uuteen laumalaiseensa.
|
|
|
|
Post by Rinskus on Oct 10, 2014 11:20:59 GMT 2
Kuukivi lopetti haistelemisen ja kulki vain eteenpäin. Ei ollut järkeä kääntyä takaisin, jos vaikka edessä päin olisi vielä joku. Punertava käänsi päänsä arkaan narttuun ja punnitsi hetken aikaa, mitä ja miten kertoisi.
"Synnyin laaksossa enkä ole ikinä poistunut täältä", narttu lopulta vastasi totuudenmukaisesti. Hänellä ei ollut ikinä edes käynyt mielessä laaksosta poistuminen.
"Entä sinä?" Kuu kysyi, Lumo ei vaikuttanut vaeltelijalta, mutta saattoi silti olla tullut kaukaa laaksoon.
|
|
huurre
Omega
Betasusi
Näetkö sä suden vaalean? Kuuletko sen huudon karhean?
Posts: 197
|
Post by huurre on Oct 10, 2014 16:18:36 GMT 2
Lumo odotti rauhassa vastausta nartulta ja nyökkäsi tuon lopulta kertoessa että oli elänyt koko elämänsä laaksossa. Voi kumpa hänkin olisi voinut elää koko elämänsä yhdessä paikassa yhden lauman kanssa. Kun Kuu esitti vastakysymyksen hänelle, narttu ei tiennyt mitä vastata. Eihän hän edes tiennyt missä oli syntynyt.
"Synnyin kaukana täältä. Laumani vaelsi ympäriinsä ja kun sitten eksyin muista päädyin tänne" Hän vastasi lopulta varovaisesti. Oli hänen epäonnensa että hän oli sntynyt vaeltelevaan laumaan kun itse tahtoi vain pysyvän kodin ja perheen. Mutta nyt hänellä oli sellainen eikä mitään syytä muistella edellistä perhettään. Tämä oli nyt hänen perheensä ja hän oli onnellinen. Se oli tärkeintä, eikä muulla ollut niin väliä.
"Tunnet varmaan monia laaksosta, kun olet elänyt täällä koko ikäsi?" Ruskeaturkkinen oletti pohtien sitä ettei itse tuntenut juuri ketään laumansa ulkopuolelta. No, mitä nyt pari sutta näkemältä muttei kunnolla tuntenut.
Lumon elekieli kävi jatkuvasti rennommaksi vaikkei ehkä rohkeammaksi. Hän alkoi tuntea olonsa luontevaksi Kuun seurassa, sillä tuo vaikutti todella mukavalta eikä ilkeillyt hänelle.
|
|
