|
|
Post by Het on Feb 28, 2014 12:42:04 GMT 2
//Noniin, aloittelimpa sitä peliä nyt sitten tänne  // Päivä oli juuri valjennut, kun tummaturkkinen susiuros pujahti suuresta kallionkolosta viileään ulkoilmaan. Kirkas aurinko häikäisi sen punertavia silmiä. Kyy ravisteli roskat ja unenhippuset turkiltaan ja lähti sitten kuono maata hipoen etsimään aamiaista itselleen. Uros oli nukkunut yllättävän hyvin viime yönä. Kyy ei ollut varma johtuiko se kenties täydestä vatsasta vaiko toisen suden seurasta. Pari päivää sitten hukka oli nimittäin tavannut Kastehelmi nimisen nartun. Toisen suden seura oli miellyttänyt sitä, ehkä se jopa toivoi tapaavansa tänäänkin uuden tuttavuuden... Uros kohautti lapojaan, asiaa oli turha pohtia sen enempää. Jos niin kävisi, sitten kävisi. Jos ei, niin sitten ei. Kyyllä oli sitä paitsi muutakin mietittävää, sen vatsa nimittäin murisi äänekkäästi. Kastepisarat kutittivat nuorukaisen viiksiä kun se suuntasi kulkunsa kohti jokea. Tummaturkki laskeutui kyyryyn pitkien heinien sekaan. Sen kuonoon oli tulvinut vesimyyrän tuoksua. Pian Kyyn silmätkin saattoivat erottaa liikettä jäisellä joentörmällä. Vesimyyrä mutusti kaislaa. Nyt pitäisi olla hyvin hiljaa.. Uros ryömi hitaasti lähemmäs ja lopulta loikkasi. Saalis pyristeli sen tassuíssa ja Kyy surmasi sen nopealla puraisulla niskaan. Tummaturkki liukasteli pois jäiseltä törmältä ja asettui vähän matkan päähän aterioimaan. Vesimyyrä maistui huonoon vuodenaikaan nähden oikein maukkaalta. Liha lämmitti nuorukaisen sisuksia, tämä teki hyvää sen hiukan riutuneelle ruumiille. Syötyään Kyy nuuhki ilmaa. Se saattoi haistaa Rinnemetsän lauman ominaistuoksun. Ei hukka tietenkään tiennyt että lauma oli juuri Rinnemetsä, mutta se tunnisti voimakkaan hajun jollekkin laumalle kuuluvaksi. Uros tiesi varsin hyvin kuinka lähellä lauman rajaa se majaili, muttei se siitä juurikaan välittänyt. Jos joku tuosta laumasta löytäisi sen, tummaturkki lähtisi vain kalppimaan mahdollisimman nopeasti. Ei siitä kuitenkaan olisi vastusta koko laumalle. Eikä Kyy voisi enää menettää mitään. Sillä ei ollut täällä kotia tai perhettä, se oli jo menettänyt kaiken menetettävän. Uros tuhahti, toisaalta tämä tilanne toi vapautta. Ei tarvinnut välittää kestään tai mistään muusta kuin itsestään. Syvällä sisimmässään hukka ei kuitenkaan vain tahtonut myöntää itselleen kuinka paljon se kaipasi sisartaan. Kyy painoi päänsä tassujensa päälle ja tuijotti jokea. Uroksen korvat terästäytyivät kun se kuuli rapsahduksen. Samalla se haistoi vierasta suden tuoksua. Tämä tuoksu oli kuitenkin erilainen kuin lauman. Hienoa, Kyy tuumi mielissään, toinen laumaton... |
|
|
|
Post by Silkki on Feb 28, 2014 13:00:48 GMT 2
// Täältähän me saavumme :> //
Halla oli nukkunut yönsä rauhattomasti, vaihtaen suojaisasta paikasta toiseen. Lopulta aamuaurinko armahti vaaleaa sutta ja Halla saattoi lähteä liikkeelle kuin kuka tahansa, joka oli juuri levännyt hyvin, vaikka totuus olikin toisenlainen. Nartun varovaiset askeleet olivat johdattaneet suden jokitörmälle lähes itsestään, sillä narttu kaipasi jokea ja sen muuttumattomuutta. Joki olisi aina samalla paikalla. Kaikki muu voisi vaihtua, mutta joet pysyisivät paikallaan.
Vaan kauaa ei Halla ehtinyt nauttia rauhallisesta talviaamusta, kun vieno tuulenvire kantoi vieraan suden tuoksua vaaleansävyisen nartun kirsuun. Halla jännittyi samantien, onnistuen katkaisemaan ohuen risun rasahduksen saattelemana. Korvat luimuun painuen narttu jäi paikoilleen seisomaan, miettien mahdollisuuksiaan. Vieras susi olisi varmasti kuullut rasahduksen ja kenties haistanut nartun. Halla voisi pinkoa pakoon, mutta jos toinen osoittautuisi uteliaaksi, voisi lajitoveri lähteä perään. Halla nuoli kirsuaan ja suupieliään rauhoittaakseen itsensä, ennen kuin lähti hitaasti kohti tuntematonta sutta.
Halla näki maassa makaavan suden vasta päästyään suhteellisen lähelle. Narttu pysähtyi saman tien, häntä painuen alemmas jokaisella hengenvedolla. Tummat silmät katsoivat kaikkea paitsi susiurosta, eikä Halla saanut sanaa suustaan. Narttu vain seisoi paikallaan kyyristyneenä ja mielessään kiroten hetken päätöstään tulla katsomaan, kuka tämä tuntematon hukka oli.
|
|
|
|
Post by Het on Feb 28, 2014 13:52:50 GMT 2
Pian kaukaisuudesta ilmaantui nuoren näköinen narttu, joka kuitenkin seisahtui salamana huomatessaan uroksen. Toinen osoitti jo nyt selviä alistumisen merkkejä, vaikka ruskoturkki ei vielä ollut ehtinyt tassuaankaan liikauttaa. Kyy kallisti hieman ihmeissään tummaa päätään. Jo oli aran oloinen neitokainen... Noh, jotkuthan olivat luonnostaan. Tai ainakaan uros ei ollut huomannut itsessään minkäänlaista hyökkäävyyttä. Päinvastoin. Kyyn silmät kiilsivät uteliaasti sen noustessa istualleen samalla tarkkaillessaan tulokasta. Se oli kiinnostunut mitä toinen toi muassaan. Tuoksuja, tarinoita, kenties jotain hyödyllistä sille itselleen. Nuorukaisen silmistä ei voinut kuitenkaan lukea mitään. Kyy teki sille itselleen epätyypillisen liikkeen; uros heilautti häntäänsä. Se ei halunnut nartun turhaan säikkyvän sitä, ei ainakaan vielä. Ensin oli katsottava millaine toinen pohjimmiltaan oli.
"Huomenta!" Kyy haukahti tutkiskeltuaan tarpeeksi kauan narttua. Sen oli ilmeisesti itse aloitettava tämä keskustelu, toinen vaikutti liian pelokkaalta. Uros nousi hitaasti punaruskeat silmät kiinni nartussa. Se otti muutaman pitkän mutta varovaisen askeleen kohti toista. Jos narttu perääntyisi, Kyykin pysähtyisi.
"Olen Kyy", tummaturkki esittäytyi asialliseen sävyyn, tuijottaen kuitenkin edelleen narttua. Toinen oli kaunis. Vielä kauniimpi näin lähempää katsottuna. Ei uros sitä kuitenkaan ääneen todennut. Ehkä myöhemmin.
"Onko sinulla nimeä?" nuorukainen kysäisi kallistaen jälleen päätään. Se seisoi ryhdikkäästi, häntä puolessa välissä. Olemus kertoi nartulle, ettei turhaan kannattaisi haastaa riita, muttei Kyy tahtonut vaikuttaa hyökkäävältä. Tosin, narttu ei vaikuttanut ollenkaan olevan hyökkäysaikeissa, joten...
|
|
|
|
Post by Silkki on Mar 1, 2014 15:57:29 GMT 2
Toinen lähestyi rauhallisesti, mutta Halla ei edelleenkään katsonut toista suoraan silmiin, vaan piti päänsä sivummalle käännettynä. Kyy puhui asiallisella äänensävyllä, eikä vaikuttanut vihaiselta tai uhkaavalta, joten Halla ei painunut matalaksi maata vasten, mutta häntä roikkui edelleen matalalla ja korvat olivat luimussa.
"Huomenta", Halla sanoi hiljaisella äänellä, kuten nartulla oli tapanakin. Susi kuunteli, kuinka toinen esittäytyi ja uskaltautui jopa vastaamaan hännänheilautukseen pienellä, lähes huomaamattomalla hännänheilautuksella.
"Olen Halla", narttu esittäytyi ja vilkaisi sivusilmällä urosta. Edelleenkään tummien silmien katse ei kohonnut Kyyn silmien tai edes pään korkeudelle, vaan pysytteli vieraan suden kyljissä. Halla ei halunnut joutua uudelleen pakenemaan lajitoveriaan, kuten oli edellisenä päivänä tehnyt. Tosin silloin Halla oli ollut Rinnemetsän alueilla ja törmännyt epäonnessaan lauman alfaan, joka ei ollut ottanut asiaa lainkaan iloisesti.
"Oletko laumaton?" Halla kysyi hiljaa, lähinnä varmistuakseen, ettei ollut jälleen vahingossa tunkeutunut jonkun reviirille. Narttu ei haistanut Kyystä laumalaisiin tarttuvaa yhteishajua, mutta se saattoi vain tarkoittaa, että toinen oli vastikään liittynyt. Parempi siis kysyä ja saada varmuus kuin arvuutella enää pidempään. Hallan silmät vaelsivat lumihangessa, kun narttu itsepintaisesti kieltäytyi katsomasta Kyytä kohti. Ainoastaan korvat, jotka kääntyivät puolelta toiselle, kertoivat siitä, että narttu tosiaan kuunteli valppaasti. Kun toinen ei puhunut, korvat kääntyivät takaisin sivuille, mutta heti kun Kyy aukaisi suunsa, ne nousivat valppaasti pystyyn ja kuuntelivat joka sanan. Hallan häntä roikkui matalalla, eikä narttu edes harkinnut suoristavansa hivenen kyyristynyttä asentoaan. Parempi vara kuin vahinko. Liian selkeä alistuminen ei voisi kostautua.
|
|
|
|
Post by Het on Mar 5, 2014 18:59:34 GMT 2
Arka narttu heilautti häntäänsä Kyylle. Uros hymyili hiukan, kyllä toinen varmasti tuosta rohkaistuisi. Neiti kertoi nimekseen Halla. Uros nyökkäsi. Se yritti pitää kaikkien tapaamiensa susien nimet muistíssa. Niitä voisi tarvita tulevaisuudessa. Onneksi tummaturkilla olikin varsin hyvä muisti. Se vilkaisi taivaalle. Varikset lensivät rääkyen kaksikon yläpuolella. Halla kysyi, oliko Kyy laumaton. Toinenkin oli kysymyksestä sekä tuoksusta päätellen, joten uros ei keksinyt syytä miksei voisi selventää toiselle omaa taustaansa. "Kyllä vain", Kyy tokaisi napittaen hieman sivuun nartun silmistä. "Me molemmat taidamme olla, jollen nyt aivan erehdy..?" Uroksen äänensävy oli hieman kysyvä. Sen korvat kääntyilivät odottaen vastausta toiselta. Kyy pohti itsekseen, mahtoiko Halla olla uusi täällä. Tietäisiköhän tämä jotakin laakson laumoista? Uros oli nimittäin varsin kiinnostunut niiden hiljaiselosta. Pitkän ja kylmän talven jälkeen vahvinkaan lauma ei varmasti olisi selvinnyt täysissä voimissaan.. Ruskoturkki ymmärsi, että olisi helpompaa saada korkeampi asema laumasta jossa olisi vähemmän susia sen tiellä. "Kuulehan, tiedätkö sattumoisin tämän laakson laumoista jotakin?" Kyy esitti äkkinäisen kysymyksen ja palautti harhailevan katseensa takaisin narttuun. Sen häntä heilahti kuitenkin hieman, ettei toinen ottaisi sen eleitä hyökkäävänä. Vaikka Halla olikin laumaton, tämä saattoi silti tietää jotakin.. //Ompas Halla suloinen tapaus  // |
|
|
|
Post by Silkki on Mar 6, 2014 17:15:50 GMT 2
// Halla on vähän höpsö :'D //
Halla rentoutui jokaisella hengenvedolla hieman, uskaltautuen katsomaan aina hetken pidempään urosta kohti, ennen kuin aran nartun katse jälleen palasi lumihankeen. Kyyn vahvistaessa, ettei uros kuulunut laumaan, tummanruskeat silmät rohkaistuivat vilkaisemaan uroksen silmiä kohden. Halla jopa suoristui aavistuksen verran, mutta häntä roikkui yhä matalalla ja pää oli kevyesti sivulle käännettynä. Ei Hallasta uhkaavaa saisi tekemälläkään, mutta ainakaan narttu ei enää näyttänyt puolet pienemmältä kuin oikeasti oli.
"Kyllä, minäkin olen laumaton", Halla vastasi aavistuksen rohkaistuneempana, mikä kuului myös hivenen vakaampana äänenä. Pienikokoinen narttu vilkaisi olkansa yli Rinnemetsän alueita kohti, kun Kyy kysyi tämän laakson laumoista.
"Tiedän sen verran, etten enää ikinä mene lähellekään tuota laumaa!" Narttu haukahti terävästi, vilkaisten uudemman kerran Rinnemetsää kohti. Vasta silloin Halla itsekin tajusi yllättävän rohkeuden puuskansa, ja lähes vaistomaisesti kumartui jälleen hieman, kuin pahoitellen äkillistä rohkeuttaan. "He ovat ilkeitä", Halla lausahti hiljaisemmalla äänellä selityksen omaisesti. Narttu ei enää menisi Rinnemetsään, koska oli jo kerran tullut poisajetuksi kovin sanoin ja uhkaavin elein, vaikka susi ei ollut omasta mielestään tehnyt mitään sen pahempaa. Vähän nyt rikkonut rajoja toivoessaan löytävänsä paikkansa laumasta, joka olikin osoittautunut vääräksi.
"Mutta minä puhuin erään suden kanssa, joka on asunut laaksossa pitkään", Halla päätti kertoa, yllättäen itsensäkin rohkeudellaan. "Hän sanoi, että Sysimetsä, jonka reviiri on joen toisella puolella, on hyvä lauma, joten ajattelin etsiä alfan käsiini. Minä haluan perheen ympärilleni", narttu kertoi varsin avoimesti. Halla oli ehkä tavallista säikympi ja arempi susi, mutta välillä vaaleansävyinen narttukin uskaltautui aukaisemaan suunsa. Sitä paitsi, Kyy ei ollut vielä hyökännyt Hallan kimppuun, joten nartulla ei ollut mitään syytä pelätä Kyytä enää yhtä paljon kuin aluksi. Jos Kyy olisi halunnut höykyttää nartun pelkästä dominoimisen ilosta, olisi uros jo tehnyt sen. Siitä rohkaistuneena Halla uskaltautui puhumaan ja jopa suoristamaan ryhtiään hieman, samalla kun vaalea häntä heilui kokeilunomaisesti puolelta toiselle, odottaen reaktiota urokselta.
|
|
|
|
Post by Het on Apr 12, 2014 13:12:05 GMT 2
// Oivoi anteeksi kovasti pelin jumittamisesta!  // Kyy siristi hieman silmiään, Halla näytti rohkaistuneen hieman uroksen kerrottua olevansa laumaton. Eikä se toisaalta ihme ollutkaan. Uros hymähti hiukan saadessaan varmuuden nartun laumattomuudesta, nyt he varmasti pystyisivät keskustelemaan avoimemmin laakson laumoista. Jos Hallalla olisi jotain tietoa, uros aikoisi vaikka pusertaa sen ulos toisesta jos ei muu auttaisi. Oliko se sitten avointa keskustelua, Kyy ei enää osannut vastata itselleen. Kyy valpastui hetkessä nartun alkaessa puhua. Toisella oli selvästi huonoja kokemuksia lähellä majailevasta laumasta. Hallan äänensävykin paljasti nartun olevan kiihtynyt, kunnes toinen jälleen osoitti alistuneen eleen. Narttu kertoi Rinnemetsäläisten olleen ilkeitä sille. Uros vilkaisi nopeasti Rinnemetsän lauman rajoille ja nuuhki muutaman kerran ilmaa vain varmistaakseen ettei lauman jäseniä olisi lähistöllä. Sitten se kumartui lähemmäs toista. "Mitä he tekivät sinulle?" Kyy lausahti silmät kiihkeästi kiinni nartussa. Sen äänensävy oli pehmeä, ei hätää, minulle voit kertoa sen kaiken.. Sen voimakas uteliaisuus ja tiedonjano oli ottanut siitä vallan. Halla jatkoi kertomalla etsivänsä toista laumaa, josta oli ilmeisesti kuullut vain hyvää. Narttu halusi perheen ympärilleen. Perhe. Kyy ei enää ollut aivan varma mitä sen olisi pitänyt ajatella tuosta sanasta. Sen ajatuksiin tulvi vain huonoja muistoja. Uros oli edelleen lähellä narttua jollei toinen olisi perääntynyt ja nyt se huomasi karvojensa nousseen pystyyn. Nopeasti tummaturkki pyrki tasoittamaan turkkinsa. Samalla se toivoi ettei Halla olisi pelästynyt sen yhtäkkistä elettä. Se kallisti päätään ja odotti toisen vastausta. |
|
|
|
Post by Silkki on Apr 13, 2014 19:47:50 GMT 2
// Eipä hätiä mitiä :> //
Halla katseli tarkkaavaisesti Kyytä ja huomasi toisen valpastumisen sinä samana sekuntina, kun Halla mainitsi Rinnemetsän. Narttu ei kuitenkaan säikähtänyt, sillä mitäpä sitä enää turhia joka suuntaan säntäilemään. Kyyllä oli ollut mahdollisuutensa vaalean suden höykyttämiseen eikä toinen ollut tarttunut siihen. Halla ei ymmärtänyt, miksi tilanne enää muuksi muuttuisi, joten narttu säilytti suhteellisen rennon asentonsa.
"Ajoivat minut pois, mitä luulet?" Halla vastasi terävällä äänellä, ennen kuin nartun luontainen pehmeys palasi tummiin silmiin. "Oletan, että musta narttu on heidän alfansa, ainakin se sopi laumattoman antamaan kuvaukseen. Hän oli töykeä ja julma, eikä antanut minulle edes mahdollisuutta esittää asiaani kunnolla. En kaipaa laumaa, joka käy jokaisen vastaantulijan päälle varoittamatta", Halla totesi pehmeällä mutta voimakkaalla äänellään. Narttu ei pelännyt enää samoin kuin alussa, joten saattoi hyvinkin esittää omia mielipiteitään.
"Minä aion suunnata Sysimetsään ja koettaa onneani siellä. Laaksossa koko elämänsä asunut laumaton kertoi minulle yhtä jos toista laumoista ja laaksosta", Halla jatkoi lempeästi mutta päättäväisenä. Nyt kun pelko, jonka Korpin kohtaaminen oli nostattanut pintaan, oli kokonaan väistymässä, lempeä narttu saattoi nähdä kohtaamisen hyvät puolet. Ne olivat vain vahvistaneet Hallan tahtoa päästä Sysimetsän laumaan, joten nyt narttu hankkiutuisi sinne vaikka mikä olisi. Laumaton oli kertonut laaksosta paljon, ja niihin tietoihin Halla oli pohjaamassa kenties koko siihen astisen elämänsä tärkeintä päätöstä.
|
|
|
|
Post by Het on Apr 15, 2014 16:59:04 GMT 2
Kyy nyökkäsi hitaasti Hallan sanoille. Se kuunteli kiinnostuneena nartun selostusta Rinnemetsän alfasta ja siitä miten sitä oli kohdeltu. Tummaturkki väräytti viiksiään. Rinnemetsä ei kuulostanut kovin miellyttävältä paikalta ainakaan Hallan kuvailun mukaan.. Nartussa saattoi myös huomata uudenlaista rohkeutta. Kyy totesi sen olevan hyvä asia.
Halla kertoi myös suunnitelmastaan matkata Sysimetsään koettamaan onneaan. Toisella tuntui olevan varsin tarkka suunnitelma tekemisistään. Kyy katsahti narttuun punertavilla silmillään. Sillä itsellään ei ollut minkäännäköistä ajatusta mitä se aikoi tehdä seuraavaksi. Sen etsintä alkoi näyttää mahdottomuudelta. Uros kohautti hiljaa lapojaan.
"Oletpa viisas", Kyy totesi katsoen Hallaa silmät välähtäen. "Tarkoitan että sinulla on hyvät suunnitelmat", se vielä tarkensi. Toista olisi hyvä ehkä hieman mielistellä. Vaikka kyllä uros tarkoittikin sanojaan. Halla vaikutti järjestelmälliseltä nartulta.
Kyy oli valmis vastaamaan johonkin siihen itseen koskevaan kysymykseen vaikkei se mielellään kertonut itsestään muuta kuin tarpeellisen. Halla kuitenkin varmaan tahtoisi tietää jotain uroksesta..
|
|
|
|
Post by Silkki on Apr 16, 2014 10:11:09 GMT 2
Halla hämmentyi, kun Kyy kutsui narttua viisaaksi. Susi ei muistanut, milloin joku olisi viimeksi sanonut jotakin sellaista vaalealle susihukalle. Ehkä kukaan ei ollut koskaan sanonut mitään sellaista. Hivenen hämmentyneenä nartun katse painui maahan. Mitä sen tulisi vastata? Kyy tarkensi, että tarkoitti nartun suunnitelmia, mikä antoi Hallalle vielä hetken kauemmin aikaa miettiä omaa vastaustaan.
"Kiitos, Kyy, tuo oli nätisti sanottu", narttu lopulta lausahti hiljaisella, soinnikkaalla äänellään. Hetken hiljaisuuden jälkeen Halla aukaisi jälleen suunsa, sillä uteliaisuus oli saanut vallan sudesta. Sitä paitsi, Kyy vaikutti mukavalta, joten ehkä uros ei loukkaantuisi muutamasta kysymyksestä.
"Mitä sinä aiot tehdä?" Narttu kysäisi häntäänsä kevyesti heilauttaen. "Tarkoitan, aiotko jatkaa laumattomana vai etsiä jonkin lauman, johon liittyä?" Halla vielä tarkensi. Ei narttu halunnut liikaa udella, kunhan vain kiinnostuksesta kysäisi, oliko Kyy harkinnut laumaan liittymistä. Toisille laumattoman elämä sopi hyvin, toisille taas huonommin. Jotkut kaipasivat laumaa, kuten vaalea susinarttu itse.
|
|
|
|
Post by Het on Apr 18, 2014 11:50:04 GMT 2
Kyy hymähti hieman Hallan reaktiolle. Hyvä että toinen oli ottanut sen kehun vilpittömästi vastaan.
"Kerroin vain totuuden", se totesi vaatimattomasti.
Kyy kallisti päätään katsoen jälleen Hallaan kun tämä esitti vuorostaan kysymyksen. Se oli odottanut juurikin tällaista kysymysta mutta se ei silti osannut vastata siihen.. Uros oli toisaalta pohtinut laumaan liittymistä, mutta silti se ei tiennyt sopeutuisiko se laumaelämään. Se oli kuullut Aarnimetsästä ja siellä elevästä laumasta..
"Olen harkinnut Aarnimetsää", Kyy lausahti mietteliäästi. Se mietti koko ajan kuinka paljon uskaltaisi kertoa suunnitelmistaan. "Mutta en ole vielä aivan päättänyt mitä teen.." uros vielä täydensi heilauttaen korviaan.
"Tiedäthän, laumaelämä ei sovi kaikille", se päätti keventää tilannetta pilke silmissään. Halla vaikutti sen mielestä sudelta joka varmasti sopeutuisi hyvin laumaan, mutta itsestään se ei ollut lainkaan varma.
Aurinko paistoi jo kirkkaana ja hiljainen tuuli värisytti pensaiden oksia.
|
|
|
|
Post by Silkki on Apr 18, 2014 12:43:34 GMT 2
Halla heilautti häntäänsä iloisesti, kun Kyy totesi vain kertoneensa totuuden. Niin tai näin, sanat olivat kuitenkin olleet nätit ja selkeästi ilahduttaneet arkaa narttua. Susihukka kuunteli, kun Kyy vastasi varsin pohdiskelevaan sävyyn laumaan liittymisestä. Halla nyökkäsi kevyesti, kuin vahvistaakseen sen, että oli ymmärtänyt, mistä toinen puhui.
"Se on totta", narttu vastasi Kyyn kommenttiin siitä, ettei laumaelämä sopinut kaikille. Vaikka Halla ei voinutkaan kuvitella elävänsä ilman lauman suomaa turvaa, ei narttu silti sanonut, etteikö joku voisi nauttia vapaudesta ja vastuuttomuudesta laumattomana. Halla ei pitänyt epävarmuudesta, jota laumattomuus toi. Halla kaipasi lajitoverien seuraa, sosiaalisia kontakteja ja ennen kaikkea sitä turvaa, jota lauma toi mukanaan. Lauma piti huolta toisistaan, eikä hylännyt hädän hetkellä. Se jos mikä oli omiaan vetämään vaaleaa sutta laumaelämään.
"Aarnimetsä on kuulemani perusteella varsin mukava lauma", Halla vastasi hetken mietittyään. Jäkälä oli maininnut Aarnimetsän yhtenä hyvänä mahdollisuutena Hallalle sopivaksi laumaksi, mutta koska vaalea susi oli jo kulkenut reviirin ohitse laakson puolelle, ei narttu ollut enää kääntynyt kannoillaan ja palannut takaisin Aarnimetsän rajoille. Ehkä, jos Sysimetsän kanssa menisi metsään, voisi Hallakin suunnata Aarnimetsän puolelle. Tosin, valkea narttu toivoi koko sydämestään, että Sysimetsä osoittautuisi mukavammaksi paikaksi. Vaan eipä vastaanotto ainakaan Rinnemetsää tylympää voisi olla.
|
|
|
|
Post by Het on Apr 20, 2014 10:25:43 GMT 2
Kyy nyökytteli hajamielisesti Hallan puhuessa, se oli puoliksi omissa ajatuksissaan. Uros oli päättänyt jatkaa matkaansa. Se ei ollut saanut Hallasta paljoakaan irti, mutta tummaturkki oli silti aidosti nauttinut nartun seurasta. Ehkä se jopa toivoi kohtaavansa tämän vielä uudelleen.. Kyy hymyili hieman Hallalle.
"Kuule, luulen että meidän molempien on nyt parasta jatkaa matkaa", se lausahti. "Sinä Sysimetsään, minä ties minne.." Tummaturkki oli hetken hiljaa ja sen katse harhaili horisontissa.
"Mutta pidän sinut mielessäni", Kyy lisäsi vielä silmät välähtäen. Sitten se nousi nopeasti ylös ja lähti jolkottelemaan vastapäiseen suuntaan minne Halla oli menossa.
//Luulempa että olisi hyvä lopetella tämä peli tähän, tietenkin jollei sinulla ole mitään erityistä mielessä c: //
|
|
|
|
Post by Silkki on Apr 20, 2014 14:28:13 GMT 2
Halla odotti kaikessa rauhassa, että Kyy sai sanottua sanottavansa, ennen kuin vaalea narttu aukaisi suunsa.
"Hyvää matkaa sinulle, minne ikinä askeleesi sinut johdattavatkaan", Halla totesi Kyyn noustessa seisomaan ja suunnatessa poispäin. Vaaleansävyinen narttu venytteli raukeasti, ennen kuin suoristautui ja lähti kevein askelin Sysimetsää kohden. Olisi aika koettaa onneaan sen lauman kanssa. Ties mitä tästäkin tulisi, mutta ainakin Kyyn kohtaaminen oli hieman rauhoittanut arkaa narttua Rinnemetsän tylyyden jälkeen. Ehkä Sysimetsässä kaikki sujuisi paremmin. Aina saattoi toivoa.
// Jeps, kiitokset pelistä :> //
|
|
//
//
//