Post by camade on May 3, 2014 22:19:55 GMT 2
Nimi: Karhunsammal "Sammal"
Ikä: 6 vuotta
Sukupuoli: uros
Ulkonäkö:
Sammal on ruumiinrakenteeltaan melko raskasluinen ja suurikokoinen. Sen jalat ovat pitkät ja jykevät, häntä keskipitkä ja tuuhea ja sen pää on sopusuhtainen suhteessa ruumiiseen. Uroksen häntä on kiinnittynyt suhteellisen korkealle, ja sen tassut ovat suurikokoiset, mikä helpottaa muunmuassa uimista ja lumen päällä kävelemistä. Suden rintakehä on leveä, mutta silti melko siron näköinen, kun sitä katsoo edestäpäin. Sammaleen selkä on melko suora, mutta koukistuu loivasti ennen lapoja. Suden lavat ovatkin vahvat ja muodoltaan melko voimakkaat, mikä helpottaa nopeita lähtöjä, hyppyjä sekä suunnan vaihtamista liikkeen keskellä. Myös muu jalkojen lihaksisto ja oikeastaan koko suden lihaksisto on hyvin kehittynyttä sekä voimakasta.
Uroksen turkin pohjavärinä toimii melko tummanruskea väri, joka on lähellä mäntyjen kaarnan väriä. Sudella on kuitenkin vaaleampaa ruskeaa vatsansa ja kaulansa alaosissa sekä erinäisinä tupsuina ympäri kehoa. Sammalen värityksestä löytyy myös kaksi susille melko harvinaista sukkaa, sillä sen vasen etutassu on päästään vaaleanruskea, kun taas oikea takatassu tummuu matkan varrella lähes mustaksi. Muissa jaloissa pysyy pohjaväri melko samana, ehkä hieman vaalenneena. Sammalella on suurissa jaloissaan myös suuret kynnet, jotka näkyvät hyvin jalkojen lyhyen turkin alta. Muuten uroksen turkki on keskipitkä. Sen hännän pää on hieman muuta turkkia tummempi, mikä tuo siihen hyvin paljon ahman hännän väritystä muistuttavan värimaailman. Suden selässä menee myös tummemman värinen, ei leveä, muttei kapeakaan, viiru, joka jatkuu korvien takaa aina hännän päähän asti.
Sammaleen profiili on suora, mutta otsa on melko jyrkkä ja leveä. Korvat ovat jonkin verran normaaleja isommat, mikä tekee tietenkin kuulemisesta helpompaa. Isoutensa lisäksi uroksen korvat ovat mustat, mutta väri sulautuu melko hyvin selän tummanruskeaan sävyyn. Poskipäissään Sammalella ei ole mitenkään erityisen paljon karvaa, mutta suden leuassa näyttäisi olevan pieni "parta". Sen kasvot ovat muutenkin todella ilmeikkäät, ja tummanruskeat silmät ovat kirkkaat. Väritykseltään yroksen naama on melko tunnistettava. Itse kasvot ovat vaaleanruskeat, mutta jo vähän kuonon yläpuolella väri muuttuu takaisin pohjaväriksi. Vaalea väri jatkuu leuasta hieman silmien yläpuolelle, mutta kasvoja reunustava tummanruskea työntyy vaalean värityksen läpi eräänlaisiksi viivoiksi kummankin silmän alle. Viivat yhdistyvät poskipäiden karvoihin, mikä saakin Sammaleen silmät näyttämään harvinaisen suurilta. Sen silmiä kuitenkin reunustaa hento, musta "rajaus", joka saa uroksen kauniin mantelin muotoiset silmät kohoamaan oikeuksiinsa.
Luonne:
Sammal on päättäväinen, itsevarma ja itsetietoinen. Uros on erittäin laskelmoiva ja vakaa, eikä pelkää sanoa omia mielipiteitään sen tarpeen tullessa. Välillä kuitenkin sekin tietää, että vaikeneminen on valttia. Mutta kahta asiaa Sammal ei voi kestää: epäonnistumisia ja määräilyä. Epäonnistuessaan uros painuu syvään masennustilaan ja syytää kaikki syyt omaan niskaansa ja syyttää itseään suorastaan kaikista maailman ongelmista. Tuosta yli päästyään uros kuitenkin yrittää uudestaan, ja tämän valtaa jonkinlainen pakkomielle onnistua. Määräilyä kohdatessaan Sammal taasen sulkee kuulevat korvansa ja esittää kuuroa. Se ei siedä oman arvonsa alentamista, ei niin ollenkaan. Jos pyydät siltä nätisti jotakin, se saattaa ehkä joku kaunis päivä vielä toteuttaa toiveesi. Mutta nyt olisi luultavasti hyvä aika keskittyä Sammaleen hyviin puoliin. Uros osaa nimittäin tietyllä elämänkokemuksellaan arvioida tilanteita ja nähdä asioiden molemmat puolet. Se onkin erittäin hyvä kuuntelija, jos joku nyt koskaan haluaisi vuodattaa sille mitään suurempaa, sillä uros onnistuu häätämään lähes jokaisen uuden tuttavansa luoltaan itsekriittisellä ja ehkä jopa hieman alentavalla asenteellaan. Sammal kyllä yrittää olla ystävällinen, mutta useimmiten epäonnistuu täysin sosiaalisissa tilanteissa. Mutta on uroksessa jotakin ainesta johonkin. Tämä osaa puhua melko hyvin ja vakuuttavasti, poistaa pelon kanssaeläjiltään. Sammal tapaakin sanoa "Pahinta on pelätä alkavansa pelätä". Ja niinhän se suden mielestä onkin. Jos pelkäät jotakin, se mitä todennäköisimmin käy toteen ja ottaa mielestä yliotteen. Pelko ajaa vihaan, viha ajaa tuskaan ja tuska ajaa jokaisen suden pienen mielen raunioiksi. Johtamisesta puheen ollen Sammaleen suurimmaksi toiveeksi on luultavasti noussut perustaa oma lauma. Tai noh, perustaa oma lauma jonkun nartun kanssa. Uros on jo kuusivuotias, eikä ole oikein saanut minkäänlaista yhteyttä vastakkaiseen sukupuoleen, mikä aina välillä saa aikaan epäonnistumisen syklejä, mutta Sammal on luvannut pitää päänsä pystyssä ja koittaa olla ajattelematta yksinkuolemisen kauhua.
Intohimonaan Sammalella on ehdottomasti kaikki salamyhkäinen. Liitot, juonet, kavallukset, nuo kaikki saavat sen pienen kihelmöinnin aikaan uroksen niskavilloissa. Tämä rakastaa salajuonien ratkomista ja rakentamista. Mikään ei ole Sammaleen mielestä hauskempaa, kuin todennäköisyyksien puntaroiminen ja pieni uhkapeli. Siitä pääsemmekin aika helposti yhteen uroksen suurimmista paheista, uhkarohkeuteen. Niin monesti on uhkarohkeus ajanut Sammaleen elämän ja kuoleman väliselle rajalle, ettei laskea enää kannata. Uros ei nimittäin oikein halua noudattaa laumojen reviirejä, vaan huitelee paikasta toiseen vailla huolen häivää. Ja sanat "et uskalla" ovat kuin puukko haavassa Sammaleelle. Tottakai se uskaltaisi, olihan se sentään Karhunsammal, suuri ja vahva susi, joka päihittäisi kenet vaan, miten vaan ja missä vaan. Mutta tuollainen asenne on ollut koitua suden kohtaloksi kovin, kovin usein. Siitä Sammalta muistuttaakin sen oikeassa takajalassa kintereen läheisyydessä asusteleva arpi, jonka se sai ollessaan melko röyhkeästi erään lauman alueella.
Historiikki:
Eihän Karhunsammal ollut edes alfojen lapsi, vaan vaivaine betan kakara. Näin alkoi Sammaleen elämä, oletusarvolla nolla, ei sinusta mitään tule. Vaikka uros olikin vanhin neljästä pennusta, ei tämä silti saanut vanhemmiltaan tai alfoilta erityistä huomiota. Sammal lähinnä komennettiin vain töihin, olihan se kuitenkin isoin ja vahvin neljästä pennusta. Ja kuuliaisesti uros tottelikin, katsoi sisaruksiensa perään, viihdytti heitä ja piti jo puolivuotisena vahtia rajalla emonsa kanssa. Tilannetta ei tietenkään helpottanut seuraavana keväänä syntynyt alfaparin pentue. Kolme pentua lisää, kaksi naarasta, yksi uros. Ja totta kai Sammal joutui katsomaan heidänkin peräänsä, sillä oli vielä ehdottomasti liian nuori metsälle. Mutta täytettyään kahden uros oli jo ikäisekseen melko roteva, ja tämä sai tulla mukaan metsälle. Aluksi se vain istua jökötti puskassa ja katsoi, kuinka aikuiset metsästävät. Loppukesästä se pääsi jo kokeilemaan omia taitojaan. Sammalta alettiin ensimmäistä kertaa sen elämässä arvostaa jollain saralla, joka sai uroksen röyhistämään rintansa. Mietittiinkin, että alfojen käydessä liian raihnaisiksi sen hetkine beta - Sammalen ja sen sisaruksien isä - nousisi alfaksi, ja Sammalesta tehtäisiin uusi beta, olisihan uros jo silloin kolmivuotias. Luottamusta saadessaan Sammal alkoi myös vahtia laumansa rajoja talvella, ja keväällä oli uros jo täysi-ikäisen suden kokoinen, näköinen ja oloinen. Se oli kumman kypsä henkisesti, mutta luottamus oli alkanut hitaasti nousta sen päähän. Seuraavana talvena todettiin alfaparin olevan liian vanhoja johtaakseen laumaa, joten uusiksi alfoiksi nousivat Sammaleen vanhemmat, kuten oli suunniteltu. Ja silloin Sammaleesta, lauman kulttimetsästäjästä, tehtiin beta. Se oli tarpeeksi synnyttääkseen nuoren aikuisen itsetunnon liiankin korkealle. Uros alkoi katsoa muita susia nenänvartta pitkin ja liihotella lauman läpi häntä pystyssä. Se lakkasi tottelemasta käskyjä, sillä oli saanut kuulla niitä ihan tarpeeksi lapsuudessaan. Enää häntä ei määräilisi kukaan. Hitaasti uros alkoikin laiminlyödä vahtivuorojaan, eikä enää hyökännyt metsästystilanteissa. Vaikka Sammaleen isä yritti puhua pojalleen järkeä, ei tämä kuunnellut. Silloin alfa päätti laskea Sammaleen takaisin laumalaiseksi ja nosti tämän nuoremman veljen, Poronjäkälän, betaksi. Sammal ei kyennyt omaa ylemmyyttään katsomaan, kuinka hänen oma, heikko veljensä kohotettiin arvoasteikolla hänen yläpuolelleen, vaan päätti haastaa veljensä. Alfa ei kuitenkaan hyväksynyt Sammaleen itsekästä käytöstä, vaan alensi tämän Omegaksi. Se riipaisi nuoren uroksen sydäntä niin pahasti, että tämä hyökkäsi oman isänsä kimppuun ja olisi voittanut, ellei koko lauma olisi ollut tätä vastassa. Niin tuli Sammal karkotetuksi oman isänsä käskystä kauas, karuun ulkomaailmaan ilman laumaa, ilman suojaa. Tietämättä mitä tekisi Sammal vaelteli kokonaisen vuoden, kunnes viisivuotiaana kesällä tämä päätti lähteä seuraamaan kirkasta tähteä. Talvella hän saapui tuon kirkkaan tähden saattamana suurten vuorten luokse, eikä tämän auttanut muuta kuin kiivetä. Ja mitä korkeammalle Sammal kiipesi, sitä varmemmaksi se tuli. Matkansa aikana uros oli tajunnut tekemänsä virheet ja lupautui korvaamaan ne vielä jokin kaunis päivä, mutta sitä ennen se viettäisi uutta elämää hulppeassa laaksossa, jonne oli saapunut samaan aikaan kevään kanssa.
Pelit:
Uusi päivä aukenee - Sammal saapuu laaksoon ja kohtaa Kastehelmen
Ikä: 6 vuotta
Sukupuoli: uros
Ulkonäkö:
Sammal on ruumiinrakenteeltaan melko raskasluinen ja suurikokoinen. Sen jalat ovat pitkät ja jykevät, häntä keskipitkä ja tuuhea ja sen pää on sopusuhtainen suhteessa ruumiiseen. Uroksen häntä on kiinnittynyt suhteellisen korkealle, ja sen tassut ovat suurikokoiset, mikä helpottaa muunmuassa uimista ja lumen päällä kävelemistä. Suden rintakehä on leveä, mutta silti melko siron näköinen, kun sitä katsoo edestäpäin. Sammaleen selkä on melko suora, mutta koukistuu loivasti ennen lapoja. Suden lavat ovatkin vahvat ja muodoltaan melko voimakkaat, mikä helpottaa nopeita lähtöjä, hyppyjä sekä suunnan vaihtamista liikkeen keskellä. Myös muu jalkojen lihaksisto ja oikeastaan koko suden lihaksisto on hyvin kehittynyttä sekä voimakasta.
Uroksen turkin pohjavärinä toimii melko tummanruskea väri, joka on lähellä mäntyjen kaarnan väriä. Sudella on kuitenkin vaaleampaa ruskeaa vatsansa ja kaulansa alaosissa sekä erinäisinä tupsuina ympäri kehoa. Sammalen värityksestä löytyy myös kaksi susille melko harvinaista sukkaa, sillä sen vasen etutassu on päästään vaaleanruskea, kun taas oikea takatassu tummuu matkan varrella lähes mustaksi. Muissa jaloissa pysyy pohjaväri melko samana, ehkä hieman vaalenneena. Sammalella on suurissa jaloissaan myös suuret kynnet, jotka näkyvät hyvin jalkojen lyhyen turkin alta. Muuten uroksen turkki on keskipitkä. Sen hännän pää on hieman muuta turkkia tummempi, mikä tuo siihen hyvin paljon ahman hännän väritystä muistuttavan värimaailman. Suden selässä menee myös tummemman värinen, ei leveä, muttei kapeakaan, viiru, joka jatkuu korvien takaa aina hännän päähän asti.
Sammaleen profiili on suora, mutta otsa on melko jyrkkä ja leveä. Korvat ovat jonkin verran normaaleja isommat, mikä tekee tietenkin kuulemisesta helpompaa. Isoutensa lisäksi uroksen korvat ovat mustat, mutta väri sulautuu melko hyvin selän tummanruskeaan sävyyn. Poskipäissään Sammalella ei ole mitenkään erityisen paljon karvaa, mutta suden leuassa näyttäisi olevan pieni "parta". Sen kasvot ovat muutenkin todella ilmeikkäät, ja tummanruskeat silmät ovat kirkkaat. Väritykseltään yroksen naama on melko tunnistettava. Itse kasvot ovat vaaleanruskeat, mutta jo vähän kuonon yläpuolella väri muuttuu takaisin pohjaväriksi. Vaalea väri jatkuu leuasta hieman silmien yläpuolelle, mutta kasvoja reunustava tummanruskea työntyy vaalean värityksen läpi eräänlaisiksi viivoiksi kummankin silmän alle. Viivat yhdistyvät poskipäiden karvoihin, mikä saakin Sammaleen silmät näyttämään harvinaisen suurilta. Sen silmiä kuitenkin reunustaa hento, musta "rajaus", joka saa uroksen kauniin mantelin muotoiset silmät kohoamaan oikeuksiinsa.
Luonne:
Sammal on päättäväinen, itsevarma ja itsetietoinen. Uros on erittäin laskelmoiva ja vakaa, eikä pelkää sanoa omia mielipiteitään sen tarpeen tullessa. Välillä kuitenkin sekin tietää, että vaikeneminen on valttia. Mutta kahta asiaa Sammal ei voi kestää: epäonnistumisia ja määräilyä. Epäonnistuessaan uros painuu syvään masennustilaan ja syytää kaikki syyt omaan niskaansa ja syyttää itseään suorastaan kaikista maailman ongelmista. Tuosta yli päästyään uros kuitenkin yrittää uudestaan, ja tämän valtaa jonkinlainen pakkomielle onnistua. Määräilyä kohdatessaan Sammal taasen sulkee kuulevat korvansa ja esittää kuuroa. Se ei siedä oman arvonsa alentamista, ei niin ollenkaan. Jos pyydät siltä nätisti jotakin, se saattaa ehkä joku kaunis päivä vielä toteuttaa toiveesi. Mutta nyt olisi luultavasti hyvä aika keskittyä Sammaleen hyviin puoliin. Uros osaa nimittäin tietyllä elämänkokemuksellaan arvioida tilanteita ja nähdä asioiden molemmat puolet. Se onkin erittäin hyvä kuuntelija, jos joku nyt koskaan haluaisi vuodattaa sille mitään suurempaa, sillä uros onnistuu häätämään lähes jokaisen uuden tuttavansa luoltaan itsekriittisellä ja ehkä jopa hieman alentavalla asenteellaan. Sammal kyllä yrittää olla ystävällinen, mutta useimmiten epäonnistuu täysin sosiaalisissa tilanteissa. Mutta on uroksessa jotakin ainesta johonkin. Tämä osaa puhua melko hyvin ja vakuuttavasti, poistaa pelon kanssaeläjiltään. Sammal tapaakin sanoa "Pahinta on pelätä alkavansa pelätä". Ja niinhän se suden mielestä onkin. Jos pelkäät jotakin, se mitä todennäköisimmin käy toteen ja ottaa mielestä yliotteen. Pelko ajaa vihaan, viha ajaa tuskaan ja tuska ajaa jokaisen suden pienen mielen raunioiksi. Johtamisesta puheen ollen Sammaleen suurimmaksi toiveeksi on luultavasti noussut perustaa oma lauma. Tai noh, perustaa oma lauma jonkun nartun kanssa. Uros on jo kuusivuotias, eikä ole oikein saanut minkäänlaista yhteyttä vastakkaiseen sukupuoleen, mikä aina välillä saa aikaan epäonnistumisen syklejä, mutta Sammal on luvannut pitää päänsä pystyssä ja koittaa olla ajattelematta yksinkuolemisen kauhua.
Intohimonaan Sammalella on ehdottomasti kaikki salamyhkäinen. Liitot, juonet, kavallukset, nuo kaikki saavat sen pienen kihelmöinnin aikaan uroksen niskavilloissa. Tämä rakastaa salajuonien ratkomista ja rakentamista. Mikään ei ole Sammaleen mielestä hauskempaa, kuin todennäköisyyksien puntaroiminen ja pieni uhkapeli. Siitä pääsemmekin aika helposti yhteen uroksen suurimmista paheista, uhkarohkeuteen. Niin monesti on uhkarohkeus ajanut Sammaleen elämän ja kuoleman väliselle rajalle, ettei laskea enää kannata. Uros ei nimittäin oikein halua noudattaa laumojen reviirejä, vaan huitelee paikasta toiseen vailla huolen häivää. Ja sanat "et uskalla" ovat kuin puukko haavassa Sammaleelle. Tottakai se uskaltaisi, olihan se sentään Karhunsammal, suuri ja vahva susi, joka päihittäisi kenet vaan, miten vaan ja missä vaan. Mutta tuollainen asenne on ollut koitua suden kohtaloksi kovin, kovin usein. Siitä Sammalta muistuttaakin sen oikeassa takajalassa kintereen läheisyydessä asusteleva arpi, jonka se sai ollessaan melko röyhkeästi erään lauman alueella.
Historiikki:
Eihän Karhunsammal ollut edes alfojen lapsi, vaan vaivaine betan kakara. Näin alkoi Sammaleen elämä, oletusarvolla nolla, ei sinusta mitään tule. Vaikka uros olikin vanhin neljästä pennusta, ei tämä silti saanut vanhemmiltaan tai alfoilta erityistä huomiota. Sammal lähinnä komennettiin vain töihin, olihan se kuitenkin isoin ja vahvin neljästä pennusta. Ja kuuliaisesti uros tottelikin, katsoi sisaruksiensa perään, viihdytti heitä ja piti jo puolivuotisena vahtia rajalla emonsa kanssa. Tilannetta ei tietenkään helpottanut seuraavana keväänä syntynyt alfaparin pentue. Kolme pentua lisää, kaksi naarasta, yksi uros. Ja totta kai Sammal joutui katsomaan heidänkin peräänsä, sillä oli vielä ehdottomasti liian nuori metsälle. Mutta täytettyään kahden uros oli jo ikäisekseen melko roteva, ja tämä sai tulla mukaan metsälle. Aluksi se vain istua jökötti puskassa ja katsoi, kuinka aikuiset metsästävät. Loppukesästä se pääsi jo kokeilemaan omia taitojaan. Sammalta alettiin ensimmäistä kertaa sen elämässä arvostaa jollain saralla, joka sai uroksen röyhistämään rintansa. Mietittiinkin, että alfojen käydessä liian raihnaisiksi sen hetkine beta - Sammalen ja sen sisaruksien isä - nousisi alfaksi, ja Sammalesta tehtäisiin uusi beta, olisihan uros jo silloin kolmivuotias. Luottamusta saadessaan Sammal alkoi myös vahtia laumansa rajoja talvella, ja keväällä oli uros jo täysi-ikäisen suden kokoinen, näköinen ja oloinen. Se oli kumman kypsä henkisesti, mutta luottamus oli alkanut hitaasti nousta sen päähän. Seuraavana talvena todettiin alfaparin olevan liian vanhoja johtaakseen laumaa, joten uusiksi alfoiksi nousivat Sammaleen vanhemmat, kuten oli suunniteltu. Ja silloin Sammaleesta, lauman kulttimetsästäjästä, tehtiin beta. Se oli tarpeeksi synnyttääkseen nuoren aikuisen itsetunnon liiankin korkealle. Uros alkoi katsoa muita susia nenänvartta pitkin ja liihotella lauman läpi häntä pystyssä. Se lakkasi tottelemasta käskyjä, sillä oli saanut kuulla niitä ihan tarpeeksi lapsuudessaan. Enää häntä ei määräilisi kukaan. Hitaasti uros alkoikin laiminlyödä vahtivuorojaan, eikä enää hyökännyt metsästystilanteissa. Vaikka Sammaleen isä yritti puhua pojalleen järkeä, ei tämä kuunnellut. Silloin alfa päätti laskea Sammaleen takaisin laumalaiseksi ja nosti tämän nuoremman veljen, Poronjäkälän, betaksi. Sammal ei kyennyt omaa ylemmyyttään katsomaan, kuinka hänen oma, heikko veljensä kohotettiin arvoasteikolla hänen yläpuolelleen, vaan päätti haastaa veljensä. Alfa ei kuitenkaan hyväksynyt Sammaleen itsekästä käytöstä, vaan alensi tämän Omegaksi. Se riipaisi nuoren uroksen sydäntä niin pahasti, että tämä hyökkäsi oman isänsä kimppuun ja olisi voittanut, ellei koko lauma olisi ollut tätä vastassa. Niin tuli Sammal karkotetuksi oman isänsä käskystä kauas, karuun ulkomaailmaan ilman laumaa, ilman suojaa. Tietämättä mitä tekisi Sammal vaelteli kokonaisen vuoden, kunnes viisivuotiaana kesällä tämä päätti lähteä seuraamaan kirkasta tähteä. Talvella hän saapui tuon kirkkaan tähden saattamana suurten vuorten luokse, eikä tämän auttanut muuta kuin kiivetä. Ja mitä korkeammalle Sammal kiipesi, sitä varmemmaksi se tuli. Matkansa aikana uros oli tajunnut tekemänsä virheet ja lupautui korvaamaan ne vielä jokin kaunis päivä, mutta sitä ennen se viettäisi uutta elämää hulppeassa laaksossa, jonne oli saapunut samaan aikaan kevään kanssa.
Pelit:
Uusi päivä aukenee - Sammal saapuu laaksoon ja kohtaa Kastehelmen