huurre
Omega
Betasusi
Näetkö sä suden vaalean? Kuuletko sen huudon karhean?
Posts: 197
|
Post by huurre on Jun 3, 2014 12:12:48 GMT 2
Matalahko susinarttu maleksi hitaasti joen vartta eteenpäin sen miettiessä oliko päättänyt oikein tullessaan tänne. Ilmassa tuoksui vahvana lauman tuoksu ja merkkaukset rajalla. Ruskeaturkkinen naaras oli jo lähes Sysimetsäksi kutsutun lauman reviirillä, kun hän viimein kohotti maahan suunnatun katseensa metsään.
Häntä oli matalalla aivan takajalkojen tuntumassa, korvat jo valmiiksi luimussa ja pää alhaalla vaikka eriväriset silmät tutkivatkin maastoa valppaasti. Lumon musta kirsu värisi kun hän yritti etsiä lauman tuoksun seasta yksittäisiä tuoreempia hajuja, kunnes lopulta hänen olematon rohkeutensa petti ja narttu seisahtui uskaltamatta liikkua yhtään syvemmälle toisen lauman reviirille.
Lumo nuolaisi hermostuneena suunpieliään valmistautuen ulvomaan ja ilmoittamaan niin laumalle olevansa siellä, mutta hän ei saanut aikaan vaivaista äänenpihahdustakaan. Narttu vetäisi ilmaa keuhkoihinsa ja jännittyi huomatessaan siinä uuden, tuoreen suden tuoksun. Joku siis oli lähellä ja aivan varmasti pian hänen luonaan.
Lumo kyyristyi hieman keräten samalla sen verran rohkeutta että haukahti suhteellisen kimakasti ennenkuin hiljeni odottamaan mitä tapahtuisi. Olisiko tämä lauma niin ystävällinen kun hän oli kuullut? Vai saisiko hän ikävän vastaanoton täältäkin?
|
|
|
|
Post by Silkki on Jun 3, 2014 12:40:33 GMT 2
Kotkankynsi oli kiertänyt rajoja selvittäessään, miltä karibujen tilanne näytti. Punaturkki oli riemukseen todennut, että karibut olivat palanneet laaksoon ja suurin osa vasoista otti ensimmäisiä askeliaan. Laumalle riittäisi ruokaa enemmän kuin tarpeeksi. Alfauros oli jo kääntymässä takaisin, kunnes kuuli kimakan haukahduksen. Uros suoristautui, nosti häntänsä korkealle ja jolkotteli reippain askelin ääntä kohti. Hän näki hermostuneenoloisen nartun nopeasti.
"Tervehdys", punaturkki tervehti pysähtyen muutaman loikan päähän. Uros päätteli nopeasti, että narttu oli laumaton, sillä ei kantanut mukanaan minkään lauman tuoksua. Uusi liittyjä, kenties?
"Olen Kotkankynsi, Sysimetsän alfa. Miten voin olla avuksi?" Kotkankynsi esittäytyi pehmeällä mutta vakaalla äänellään. Uros seisoi häntä korkealla ja paino tasapainoisesti kaikilla jaloillaan katsoessaan tuntematonta narttua uteliaana. Mikä Lumon oli tänne tuonut? Tuskin toinen oli ainakaan rajoja rikkomassa ruuan toivossa, kun oli haukahtanut ja kertonut tarkan olinpaikkansa.
|
|
huurre
Omega
Betasusi
Näetkö sä suden vaalean? Kuuletko sen huudon karhean?
Posts: 197
|
Post by huurre on Jun 3, 2014 12:54:48 GMT 2
Lumo peruutti muutaman askeleen ihan vain vaistonsa varassa huomatessaan punertavan suden jolkottelevan itsevarmoin elkein häntä kohti. Matalalla ollut häntä painui entistäkin tiiviimmin jalkoja vasten ja korvat kääntyiväit niin luimuun kuin oli suinkin mahdollista.
"Hei" Lumo vastasi epävarmasti uroksen tervehdykseen tuon pysähtyessä ja mielessä käväisi miten säälittävältä hän mahtoi näyttää seistessään kumarassa ja epävarmana lauman alfan edessä. Ruskea narttu varoi katsomasta suoraan vähän matkan päähän jäänyttä urosta ja tuijotti sen sijaan heidän väliinsä jäävää maa kaistaletta.
Lumo köhäisi hiljaa ja paransi ryhtiään, vaikka painunut pää ei kohonnutkaan yhtään sen korkeammalle.
"Olen Lumo" Hän esittäytyi ottaen mallia toisesta ja lipaisi jälleen huuliaan. Eriväristen silmien katse käväisi aivan pikaisesti Kotkankynneksi esittäytyneessä ennenkuin siirtyi takaisin maahan. Toinen ei ainakaan vaikuttanut kovin hyökkäävältä, vaikka itsevarmuus tuosta loistikin kauas.
"Ja.. olen tullut etsimään.." Hän jatkoi vastausta kysymykseen takellellen samalla sanoissaan.
"Laumaa itselleni" Hän lopetti huokaisten mielessään, nyt se oli sanottu joskin ei se kovin hyvin tainnut mennä. Varovainen katse vilkaisi taas alfan suuntaan palaten kuitenkin pian tuon jalkoihin.
|
|
|
|
Post by Silkki on Jun 3, 2014 13:19:52 GMT 2
"Mukava tavata, Lumo", uros vastasi kohteliaasti. Narttu paransi ryhtiään edes hieman, joten ehkä toinen uskaltaisi puhua kunnolla hetken päästä. Punaturkki kuunteli vastauksen kysymykseensä ja nyökkäsi lyhyesti merkiksi siitä, että oli ymmärtänyt.
"Olet tullut oikeaan paikkaan", Kotkankynsi sanoi lämpimällä äänellä. "Minä otan mielelläni lisää susia perheeseeni, jos vain onnistut vakuuttamaan minut siitä, että olet perheemme arvoinen", punaturkki jatkoi ystävällisesti. "Kerro minulle kolme parasta ominaisuuttasi, Lumo", uros sanoi ja astui askeleen lähemmäs. Suden häntä laskeutui alemmas, mutta jäi edelleen selkeästi selkälinjan yläpuolelle. Turhalle uhittelulle ei ollut tarvetta, sillä narttu alistui selkeästi. Mitä sitä turhaan uhittelemaan, kun toinen oli jo alistunut. Turha kyykyttäminen ei sopinut punaturkin maailmankuvaan.
|
|
huurre
Omega
Betasusi
Näetkö sä suden vaalean? Kuuletko sen huudon karhean?
Posts: 197
|
Post by huurre on Jun 3, 2014 13:39:14 GMT 2
Lumo huojentui kuullessaan että oli tullut oikeaan paikkaan. Ainakaan Kotkankynsi ei ollut passittamassa häntä heti pois, ja ainakaan tuo ei käynyt hänen päälleen. Nartun sydäntä myös lämmitti se että uros puhui laumasta perheenään ja äkkiä hänet valtasi tunne että tänne hän todella halusi. Tämän alfan laumaan, tähän perheeseen.
Samassa Lumon sydän alkoi taas takoa hirveää tahtia. Tottakai hän oli tiennyt, että häneltä kysyttäisiin jotain tämän kaltaista, mutta nyt kun kysymys oli esitetty hänen päänsä löi tyhjää eikä narttu tiennyt mitä sanoa.
"Kolme parasta ominaisuutta" Hän ähisi itsekseen niin hiljaa ja epäselvästi ettei toinen varmasti voisi edes kuulla, saatika saada selvää. Lumo ei tiennyt missä oli hyvä vai oliko edes missään. Häntä oli aina alistettu eikä häntä pahemmin kehuttu ikinä mistään.
"Osaan metsästää" Hän lopulta vastasi heikolla äänellä miettien ettei toinen varmasti ollut tarkoittanut sellaista.
"Ja olen uskollinen" Hän jatkoi nopeasti ettei mokaisi tätä kovin pahasti, nyt hän todella tahtoi tänne.
"Ja.. minä.. teen varmasti parhaani muiden eteen" Hän jatkoi varovasti äänen hiljentyessä lauseen loppua kohti lähes olemattomaksi. Narttu ei tiennyt mihin hänen parhaansa riitti, vai riittikö mihinkään.
Lumo painoi päänsä ja tunsi epäonnistuneensa pahasti. Mitä hänen olisi pitänyt vastata? Narttu hiljeni kuuntelemaan luontoa ja Kotkankynttä sanomatta enää mitään.
|
|
|
|
Post by Silkki on Jun 3, 2014 13:50:53 GMT 2
Kotkankynsi oli oppinut kärsivällisyyttä tavattuaan monia arkoja susia, eikä painostanut Lumoa, kun toinen näytti miettivän vastaustaan. Hiljaisuuden aikana punaturkki tarkkaili narttua, tyytyväisenä siihen, että toinen näytti kaikin tavoin terveeltä ja hyväkuntoiselta. Se oli aina hyvä merkki.
Lumon taidot metsästyksessä eivät yllättäneet, sillä harva susi pärjäisi yksin tai edes laumassa, jos ei osannut hankkia syötävää itselleen ja muille. Uskollisuus ja uhrautuvaisuus olivat tärkeitä ominaisuuksia, joita punaturkki arvosti. Uros halusi laumaansa susia, jotka seisoisivat järkkymättä alfansa takana ja puolustaisivat laumaansa siksi, että kokivat sen puolustamisen arvoiseksi.
"Kuulostaa hyvältä", uros vastasi ja nyökkäsi jälleen päällään. "Mikäli todella haluat laumaan, otan sinut mielelläni osaksi perhettämme", punaturkki lupasi, sillä ei nähnyt mitään syytä pitkittää nartun piinaa. Kotkankynsi oppisi enemmän nartusta, kun näkisi tuon osana laumaansa. Ainahan susia saattoi ajaa pois, jos laumassa arasta nartusta paljastuisi ongelmia kylvävä painajainen. Juuri nyt mikään ei estänyt punaturkkia hyväksymästä Lumoa Sysimetsään, sillä narttu vaikutti kaikin tavoin kelpo laumalaiselta. Vähän aralta ehkä, mutta olihan sellaisia susia jo muitakin Sysimetsässä.
|
|
huurre
Omega
Betasusi
Näetkö sä suden vaalean? Kuuletko sen huudon karhean?
Posts: 197
|
Post by huurre on Jun 3, 2014 14:00:41 GMT 2
Sydän pamppaillen Lumo kuunteli Kotkankynttä ja aran nartun häntä heilahti puolelta toiselle pysyen yhä jalkojen lähellä.
"Haluan" Hän vahvisti päättäen samalla mielessään ettei tuottaisi pettymystä. Hän ainakin yrittäisi kaikkensa muiden puolesta, kunhan ensin oppisi tuntemaan heidät perheenään.
"Kiitos" Hän kiitti korvien liikahtaessa sivulle niin etteivät ne olleet enää suoraan niskaa vasten luimussa. Lumo vilkaisi uutta alfaansa kuin kysyen mitä nyt tehtäisiin ja otti jopa varovaisia askelia eteenpäinkin. Hän tunsi voivansa luottaa tähän urokseen ja kaipasi laumaa enemmmän kuin mitään muuta. Sillä hetkellä hän oli onnellisempi kuin pitkään aikaan.
|
|
|
|
Post by Silkki on Jun 3, 2014 14:22:57 GMT 2
"Siinä tapauksessa, tervetuloa Sysimetsään", Kotkankynsi sanoi ja heilautti häntäänsä muutaman kerran puolelta toiselle. "Toivottavasti kotiudut nopeasti", uros lausahti ja kääntyi kannoillaan suunnatakseen pesäkoloille yhdessä uuden laumalaisensa kanssa.
"Voimme kulkea yhtä matkaa pesäkoloille", Kotkankynsi sanoi vilkaistessaan narttua, ennen kuin lähti rauhallisesti jolkottelemaan syvemmälle reviirille. Uros mietti jo, mitä seuraavaksi olisi edessä. Lauma olisi hyvä kutsua koolle, sillä betan arvo vaati pikaista selvittelyä, varsinkin nyt kun lauma kasvoi kokoa jokaisen kuluvan päivän myötä.
|
|
huurre
Omega
Betasusi
Näetkö sä suden vaalean? Kuuletko sen huudon karhean?
Posts: 197
|
Post by huurre on Jun 3, 2014 14:42:16 GMT 2
Lumo vain nyökkäili alfalleen ja lähti lopulta seuraamaan tuota syvemmälle reviirille. Häntä jännitti kovasti millaisia muut laumalaiset olisivat ja kotiutuisiko hän hyvin. Narttu vilkuili ympäristöä yrittäen pysyä kartalla siitä mihin päin he olivat kulkemassa.
Ruskea narttu myös yritti parhaansa mukaan pysyä lyhyillä jaloilaan korkeamman suden matkassa, mutta se ei onneksi tuottanut sen suurempaa ongelmaa sillä Kotkankynsi jolkotteli leppoisaa tahtia eteenpäin. Lumo seurasi uutta alfaansa hiljaa tuon takana jännittäessään millaista pesillä olisi.
//Alkaisiko tämä sitten olla tässä?//
|
|
|
|
Post by Silkki on Jun 3, 2014 15:06:58 GMT 2
// Jeps, eiköhän se olisi hyvä lopettaa tähän. //
|
|
