Kumpupilviä

Haju voimistui ja pian metsästä pöllähtikin näkyville ruskeaturkkinen narttu, jonka Lumo hatarasti yhdisti nimeen Virva. Hän oli laumakokouksessa kuullut kaikkien nimet ainakin kertaalleen, mutta niin monen hajun ja nimen yhdistäminen tuotti hiukan hankaluuksia ettei narttu voinut olla varma.
"Huomenta" Lumo vastasi epävarmasti tervehdykseen heilauttaen matalalla olevaa häntäänsä ystävällisesti. Jos hän muisti oikein toinenkin oli kai aika uusi laumassa, hieman ennen häntä liittynyt.
"Olet kai Virva?" Hän kysyi luimistellen ja toista katsomatta. Kaikki Lumossa huokui ujouden peittämää ystävällisyyttä ja alistuvuutta. Hän ei ollut täysin varma oliko ruskea narttu Virva, joten parempi kysyä kuin olettaa.

Lumo ei tajunnut esittäytyä itse, siltä varalta ettei toinen tietäisi hänen nimeään, tuskin tiesikään. Tai niin Lumo ajatteli. Narttu vilkaisi ympärilleen kuin haluten sanoa jotakin, muttei tiennyt mitä voisi sanoa. Miten voisi tutustua laumalaiseensa. Niimpä narttu vain vilkaisi toista ja heilautti häntäänsä kun tuo ei näyttänyt pelottavalta.

Lumo heilautti häntäänsä nartun vahvistaessa olevansa Virva.
"Kyllä olen" Hän vastasi sitten yllättyen että Virva ylipäätään tiesi hänen nimensä, tai muisti. Lumo oli tottunut siihen että oli monelle näkymätön, kuin ilmaa. Hän hymyili sudenhymyään ja lipaisi huuliaan hiukan hermostuneena tietämättämitä sanoa tai tehdä.

Toisaalta hivenen pidempi hiljaisuus heidän välillään sai Lumon huomaamaan ettei Virvan käytöksessä ollut yhtään mitään alistavaa, pelottavaa tai epäystävällistä. Tuo ei yhdelläkään eleellä viestittänyt Lumolle olevansa arvoasteikolla korkeammalla ja se oli nuorelle nartulle uutta. Yleensä hänen paikkansa oltiin tehty nopeasti selväksi eikä vastaväitteille ollut ollut sijaa. Ei sillä että niitä olisi Lumolta paljoa kuullutkaan. Ruskeaturkkinen huomasi ystävällisen oloisen hymyn Virvan suden kuonolla ja heilautti pienesti häntäänsä kohentautuen kyyrystä hieman parempaan seisoma asentoon.

"Ihan hyvin" Lumo vastasi jurosti Virvan lopulta rikkoessa hiljaisuuden kysymyksellään.
"Laumalaiset vaikuttavat moni mukavilta" Hän jatkoi heilauttaen matalalla häntäänsä.
"Entä sinä? Etkö sinäkin liittynyt aika hiljan?" Lumo kysyi sitten rohkaistuttuaan sen verran, että epäili, ettei Virva hyökkäisi kiinni heti hänen avatessa suunsa.

Lumo väräytti korviaan ja heilautti häntäänsä Virvalle tuon vastattua. Ruskeaturkkisesta oli oikein mukavaa, ettei hän ollut laumansa ainut uusi liittyjä, vaikka olihan hän kaikista uusin. Jälleen tuli hiljaista ellei metsässä asuvien lintujen laulua laskenut mukaan. Mutta tällä kertaa hiljaisuus ei tuntunut niin kiusalliselta, ei niin jännittyneeltä. Lumon häntä heilahti jälleen sen katsoessa laajalle arolle ja siniselle taivaalle, jolla seilasi kumpupilviä.
"Päivästä tulee lämmin" Hän haukahti hiljaa vilkaisten sitten pikaisesti Virvaa. Lumon häntä oli edelleen lähellä takajalkoja ja olemus alistunut, mutta nyt hän ei ollut enää niin jännittynyt.

"Tämä paikka on aika hassu" Hän haukahti hetken päästä osoittaen edelleen selviä alistumisen merkkejä.
"Tarkoitan tätä miten metsä vaihtuu aroksi niin nopeasti" Hän selitti sitten katsoen edelleen edessään avautuvaa maisemaa. Lumo uskalsi jo puhua hieman vapautuneemmin, mutta luimisteli yhä korviaan ja alistui selkeästi.

"Niimpä" Lumo haukahti vastaukseksi Virvalle. Lämpimät kesäpäivät tuppasivat olemaan tukalan kuumia sudenturkilla, voi niitä mustaturkkisia. Nartun häntä heilui hitaaseen tahtiin ja kuono oli suunnattu arolle päin. Hän nautti leppoisasta tuulenvireestä, joka piti ilman raikkaana ja puhalsi arolta päin.
Lumon kettumainen keho seisoi ensimmäistä kertaa rentona aloillaan ja narttu mietti mielessään kuinka hyvin olikaan uuden laumansa valinnut. Hän rakasti tätä reviiriä, näitä susia ja ennenkaikkea sitä kokonaisuutta jonka lauma muodosti, sitä yhteen kuuluvuuden tunnetta. Ja Kotkankynsi, tuo uros oli lempeä ja silti niin loistava johtaja. Lumo huokaisi hiljaa itsekseen.

Nuori naaras havahtui ajatuksistaan huomatessaan tuulen kantavan tuoksua mukanaan. Karibun tuoksua. Lumo valpastui ja hänen eripari silmänsä kääntyivät kohti Virvaa tutkien oliko toinenkin huomannut kevyen tuoksun. Hehän voisivat kaataa yhden karibun laumalle syötäväksi! Lumo vilkaisi ajatuksesta innostuneena Virvaa ja heilautti häntäänsä.
"Kaadetaanko.." Lumo aloitti haparoiden sanoissaan "..Yksi karibu syötäväksi?" Hän lopetti varovasti miettien pitäisikö toinen ideasta laisinkaan. Ehkä Virva ei kaivannut häntä mukaan saalistamaan. Lumon korvat kääntyivät luimuun ja häntä painui takajalkoja vasten tuon katsellessa erivärisillä silmillään maata.

Lumon epäily osoittautui pian vääräksi ja ujo narttu paransi jälleen ryhtiään häntä heilahtaen. Virvan innostus tarttui häneenkin ja narttu vilkaisi vielä kerran toista ruskeaa narttua ennenkuin otti muutamia askeleita tuon perässä vastaamatta ääneen mitään. Aro oli laaja ja aukea, epäilemättä suurikin, mutta karibuja ei voinut vielä nähdä. Tuoksusta päätellen liikkellä oli pieni lauma ja Lumo lähti ravaamaan tuoksua kohden pitäen huolen että liikkui hieman Virvan takana.

Lumon kettumainen sekä hyvin matala keho sulautui hyvin heinikkoiseen maastoon ja he tulivat sopivasti tuulen alapuolelta niin että karibut eivät havaitsisi heitä kovinkaan nopeasti jos he olisivat hiljaa päästyään lähemmäs. Narttu ravasi aavistuksen jäykkänä ja hermostuneena miettien miten selviäisi saalistuksesta yhdessä Virvan kanssa. Pelaisiko heidän yhteispelinsä, vai olisiko heistä vain haittaa toisilleen?

Lumo ravasi aikansa tuoksua kohden kunnes viimein sai pienen puron luona olevan lauman katseeseensa. Jännittynyt narttu vilkaisi Virvaa kuin odottaen että tuo sanoisi miten he jatkaisivat. Nuori narttu oli tottunut saamaan kaikki ohjeet muilta eikä sen pieneen ystävälliseen mieleen juolahtanutkaan että se olisi voinut sanoa kiertävänsä jommalle kummalle puolelle tai säikyttävänsä jonkun laumasa erilleen.
Ehei, se tyytyisi mihin tahansa rooliin, minkä joku sille kertoisi. Niimpä narttu itse oli hiljaa kuin olettaen automaattisesti että Virva kertoisi miten meneteltiin. Syntymälauman jatkuvalla alistamisella taisi olla osuutta tähänkin asiaan, vaikka eihän muita voinut nartun ujoudesta syyttää.

Lumo seurasi Virvan katsetta hieman muista erillään olevaan karibuun ja heilautti reippaasti häntäänsä kertoen äänettömästi että se sopi hänelle hyvin. Arka narttu heilautti matalalla olevaa häntäänsä toistamiseen myöntävästi ja saapuessaan lähemmäs hän tarkkaili jo maastoa miettien minne menisi piiloon, jotta pääsisi tarpeeksi lähelle.
Lumo hidasti kävelyyn ja painoi jo valmiiksi matalan kehonsa entistä matalammaksi ruohikon sekaan ettei häntä huomattaisi. Hän heilautti vielä häntäänsä Virvalle, joka aikoi kiertää karibun toiselle puolen. Lumo lähti hitaasti vaanien hivuttautumaan kohti heidän valitsemaansa karibua korvat tarkkaavaisina pystyssä ja eripari katse etsien aina välillä missä Virva meni.

Lopulta Lumo oli jo hivuttautunut aivan puron viereen, hieman jopa karibun ja muun lauman väliin niin että pysähtyi siihen hakien katseellaan Virvaa. Jos Virva olisi valmis hän voisi loikata piilostaan ja ajaa karibun erilleen muusta laumasta niin että Virva voisi iskeä siihen hampaansa piilostaan, jossa vaani. Narttu nieli jännitystään ja lipoi huuliaan innostuneena sekä jännittyneenä. Nyt oli vain odotettava Virvan merkkiä että tuo oli valmis.