Kumpupilviä

Lumo juoksi karibun jäljessä ajaen sitä eteepäin ja pian se kompuroikin ennenkuin Virvakin ilmestyi sen taakse. Karibulla oli jo kaksi kipeää jalkaa ja se eteni erittäin hitaasti. Lumo haukahti myöntävän vastauksen Virvalle ja kiihdytti vauhtiaan juosten karibun toiselle puolelle. Lumon pienestä, sirosta ja kevyestä kehosta tuskinolisi voimalla karibua kaatamaan, mutta hän saattoi satuttaa sitä hampaillaan.
Lumo hyppäsi karibun lapaan repien sitä hampaillaan ja raapien kynsillään minne vain suinkin osui. Pakokauhuisena kiljuva karibu ei varmasti jaksaisi enää kauaa varsinkin jos Virvankin onnistui vahingoittaa sitä jotenkin.

Ruskeaturkkinen narttu piti otteensa niin kauan kuin vain pystyi raahautuen karibun mukana kunnes lopulta ote irtosi ja hän tippui maahan. Narttu nousi pian seisomaan katsoen oliko Virva saanut eläimen jo kaatumaan vai pitäisikö sitä heikentää vielä lisää.

Lumo ravisti nopeasti turkkiaan lähtien kevyeen raviin kohti jo kaatunutta, mutta sätkivää eläintä. Hän oli valmiina vielä auttaakseen mikäli Virva olisi apua kaivannut, mutta matalan nartun päästyä eläimen vierelle se lopettikin jo sätkymisen ja jäi kuolleena maahan. Ruskeaturkkinen katsoi eläimen ruhoa hetken varsin tyytyväisenä ennenkuin peruutti siitä kauemmas ja istahti maahan.
"Olet hyvä metsästämään" Nuori narttu haukahti Virvalle häntä heilahtaen laskeutuessaan makuulleen. Lumo nuoleskeli huuliaan puhdistaen niitä verestä samalla kun odotti että toinen menisi ruokailemaan ensin.

Lumo makasi aloillaan tarkkaillen avaraa ympäristöä ja mietti pitäisikö muulle laumalle kertoa ulvomalla että täällä oli ruokaa tarjolla. Lopulta hän päätti että laumasta joku varmasti haistaisi raadon, joka heiltä väistämättä jäisi ja tulisi syömään siitä, mikäli oli nälkäinen. Lumo siirsi eriväristen silmiensä katseen Virvaan odottaen kärsivällisesti sivummalla että tuo saisi syötyä ensin. Lumo menisi ruholle vasta toisen jälkeen ja jos paikalle sattuisi joku muukin laumasta, menisi hän vielä senkin jälkeen.

Kun Virva palasi ruhon luota vähän matkan päähän makaamaan vilkaisi Lumo ympärilleen ja nousi seisomaan. Häntä takajaloissa kiinni ja korvat luimussa se meni varovasti saaliin luo vilkuillen Virvaa aina välillä jos tuo halusikin lisää ruokaa ja hänen olisi väistettävä.
Lumo söi nopeasti, vaikka nauttikin lämpimästä lihasta suunnattommasti. Ei hän yksin tälläisiä saaliita kaatanut. Lopulta kun nuori narttu oli repinyt kyljestä tarpeeksi ruokaa itselleen, se peruutti huuliaan lipoen kauemmas. Karibun ruhossa oli vielä runsaasti lihaa jäljellä, mutta Lumo oli jo syönyt tarpeekseen.

"Olipas hyvää" Hän totesi varovasti häntä heilahtaen putsatessaan etujalkojaan.

Lumo tunsi onnellisuuden tunteen kasvavan mielessään, hän oli löytänyt itselleen uuden perheen. Ja tämä perhe oli täydellinen. Nuori narttu heilautti häntäänsä takaisin Virvalle aina kun tuo heileutti omaansa hänelle. Virvan ystävällisen vastauksen ja heidän yhteisen saaliinkaadon sekä ruokailun jälkeen Lumon oli vallannut tunne että heistä voisi tulla ystäviä.

Lumo tunsi olonsa jo täysin turvalliseksi ja päätti vastata täysin rehellisesti Virvalle.
"Olin ajatellut käydä rajoilla, mutten sitten yksin uskaltanutkaan" Lumo haukahti pienesti puhuen kerralla enemmänkuin pitkään aikaan. Häntä heilahti ystävällisesti ja korvat värähtivät.
"Ei minulla mitään kovin kiireistä tekemistä ole. Entä sinä itse?" Lumo kysyi luimistaen jälleen pienesti korviaan. Se tuli aina automaattisesti kun hän kysyi muilta jotain, ettei vaikuttaisi röyhkeältä.

Kun Virva ehdotti lähtevänsä mielellään ruskeaturkkisen kanssa rajoille, Lumo innostui ensimmäisenä kääntäen eriväristen kirkkaiden silmiensä katseen Virvaan.
"Lähtisitkö?" Hän kysyi toiveikkaana, vaikka toinen oli juuri niin tainnut sanoa. Sitten tuttu jännitys palasi takaisin. Entä jos siellä olisi joku laumattomien porukka, joka olisi ilkeä eikä tahtoisi lähteä? Lumo värähti ajatusta, mutta ryhdistäytyi sitten mielessään. Minulla on nyt lauma, hän ajatteli. Ja tämä lauma tulee apuun, jos sitä tarvitsen, hän jatkoi äänetöntä rohkaisuaan. Eikä hän edes olisi yksin, jos Virva kerran tulisi mukaan. Lumon häntä heilahti ja hän hymyili sudenhymyään toiselle nartulle. Virva oli mukava.

Lumo seurasi toisen esimerkkiä ja nousi ylös makuulta. Matala narttu pudisti turkkiaan ja kääntyi sitten Virvan puoleen osoittaen jälleen selkeitä alistuvia eleitä. Häntä ei kohonnut piiruakaan ja pääkin pysyi matalalla.
"Mennäänkö?" Hän sitten kysyi varovasti odottaen että Virva olisi valmis lähtemään.

Lumon häntä heilahteli ystävällisesti Virvalle, kun tuo varmisti lähtevänsä rajoille hänen kanssaan. Kun toinen narttu lähti ravaamaan kohti rajoja lähti Lumo ripeästi perässä. Ruskeaturkkinen jolkotteli toiseen nähden takaviistossa, mutta kuitenkin tarpeeksi lähellä jotta kuulisi tuon puheen vaivattomasti.
Lumo oli onnellinen, sillä oli uusi ystävä, perhe ja vatsa täynnä. Se sai seuraa, joka ei ollut pelottavaa tai vaikuttanut siltä kuin tahtoisi jo pois hänen luotaan. Nuoren nartun häntä heilui iloisesti matalalla ja kaikki jännittyneisyys jota alussa oli ollut oli poissa, vaikka hän edelleenkin selkeästi alistui.

"Oletko jo tutustunut muihin laumalaisiimme?" Lumo kysyi ystävällisesti yrittäessään pysyä hieman korkeamman suden matkassa lyhyillä jaloillaan. Se olikin suhteellisen helppoa, sillä Virva ei ravannut kovin nopeasti, johtui se sitten siitä että hän oli huomannut toisen lyhyen askelluksen tai sitten jostain muusta. Sama se.
Lumo ei ollut vielä tutustunut muihin laumalaisiinsa kovinkaan hyvin. Mitä nyt laumakokouksesta vähän heitä tunsi. Tällä hetkellä hän tunsi laumastaan kaikkein parhaiten Virvan ja Kotkankynnen, ja hän luotti molempiin.

Lumo kuunteli häntä hitaasti heiluen kun sille vastattiin. Virva olikin jo ehtinyt tehdä tuttavuutta monen kanssa, no olihan toinen ollut hieman häntä kauemmin laumassa eikä kenties ollut yhtä arka kuin hän. Kun Virva kysyi häneltä Lumon eripari katse käväisi Virvassa ja palasi sitten takaisin eteen.
"Sinuun ja alfaan" Hän vastasi varovasti. Olihan hän toki laumakokouksessa ja pesillä muutkin nähnyt muttei ollut pahemmin jäänyt juttelemaan. Vaihtanut suuntaa ja kadonnut näkyviltä. Lumo oli keskittynyt alueiden tutkimiseen, sillä se ei vaatinut läheskään niin paljon rohkeutta nuorelta hukalta, jota ujostutti ajatus tutustua muihin.

Näin lähellä lauman reviirin rajoja hän ei ollut ollut tulonsa jälkeen. Lumo oli pysynyt visusti reviirin keskustassa sillä pelkäsi mahdollisia rajarikkureita, joita ei kykenisi yksin häätämään. Nyt hänellä oli kuitenkin mukanaan Virva ja hieman rohkeammin mielin narttu pujotteli puiden ja oksien lomassa kirsu ahkerasti väpättäen.
Rajalla saattoi haistaa vahvemmin lauman hajun ja merkkaukset laumattomien poissa pitämiseksi. Lumo mietti pitäisikö heidän vahvistaa merkkauksia, mutta ne tuntuivat tarpeeksi vahvoilta ilmankin,joten tyytyi vain kulkemaan. Reviirin ulkopuolelle hän ei mennyt.
"Kävelläänkö rajaa pitkin lähemmäs pesiä?" Hän kysyi hiljaa luimistellen samalla vaikka matalalla oleva häntä heiluikin tiuhaan. Voisivathan he tarkistaa rajat.