|
|
Post by §usipoika on Sept 9, 2014 22:04:20 GMT 2
Kaisla kuunteli korvat höröllään toisen kertomuksia perheestään ja se sai tämän hiljaiseksi. "Onpa ikävä kuulla..." Se sanoi aitoa myötätuntoa äänessään, vaikkei voinut olla kadehtimatta toista... Olihan toine saanut edes tuntea perheensä toisin kuin Kaisla, tällä oli vain muutamia muistikuvia veljestään, sekä nartusta joka oli pelastanut heidät.
Kaisla tapitti toisen kahlausta sinertävillä silmillään ja tälle tuli ravistelun pakko, kun se ajatteli kylmän näköistä vettä. "Hyrr... Näyttää kylmältä." Se sanoi huvittuneesti toiselle ja heilautteli häntäänsä toiselle. Sillä ei ollut ollut näin hauskaa pitkään aikaan ja sen kyllä näki kuinka narttu nautti tämän uroksen seurasta, sekä sen tuomasta päivän piristyksestä.
|
|
|
|
Post by Rinskus on Sept 10, 2014 9:27:03 GMT 2
Kuunutu hymyili nartulle hieman, totta puhuttaessa hän ei ollut vieläkään täysin yli sisaruksensa kuolemasta. Eikä varmaan koskaan tulisi olemaankaan.
"Silloin päätin, että aion pitää huolta niistä, joista välitän", uros puheli. Hän yritti olla mahdollisimman avoin ja kertoa itsestään, jotta uros kuulisi lisää Kaislasta. Utu oli utelias tietämään, millaista laumassa kasvaneella olisi sanottavanaan.
"Ei tämä ole, tule sinäkin", harmaasävyinen vastasi ja heilutteli häntäänsä. Sinä hekenä Udusta näki pennun, joka oli riemuissaan jostain asiasta.
"No, kannattiko lähteä tuntemattoman uroksen mukaan ja unohtaa hetkeksi kaikki?" Kuunutu tiedusteli virnuillen.
|
|
|
|
Post by §usipoika on Sept 11, 2014 6:59:33 GMT 2
Kaisla kuunteli toista aidosti uteliaana ja nyökkäsi ystävällisesti toiselle sanoen "no varmasti aloit pitään huolta heistä tuon jälkeen, varmaan jokainen susi olisi. Mutta miksi lähdit? Olit kuitenkin onnekas saadessasi tuntea heidät... minä en muista kuin hämärästi veljeni." Kaisla puhui ja painoi päänsä alas korviansa hieman luimistaen. Kaisla oli kaivannut veljen seuraa pentuna, koska hänellä ei ollut ollut ikäistään seuraa eikä edes leikkikaveria. Vaikka olihan lauma pitänyt hänestä huolen ja viihdyttänyt pentua, mutta se ei ollut sama asia.
Kaisla katsoi epäuskoisena Kuunutua, mutta päätti luottaa toiseen ja astui viileään veteen. Alkuun narttua puistatti, mutta sen oli pakko myöntää ettei vesi nyt niin kylmää ollut mitä se oli luullut.
Kaisla virnisti toisen kysymykselle ja lausahti sitten "mitä mieltä sinä olet kannattiko pyytää minua? Minä olen nauttinut enemmän kuin pitkään aikaan. " Kaisla laski kuononsa alas ja joi hieman, mutta upotti äkisti kuononsa veteen ja roiskaisi vettä toisen päälle, härnäävästi virnistäen sen perään.
|
|
|
|
Post by Rinskus on Sept 12, 2014 13:19:48 GMT 2
Kuunutu hymyili hieman haikeasti.
"Olen huono pysymään paikoillani ja pesän läheisyys oli liian pieni, kaipasin tilaa", uros vastasi ja katsoi Kaislaa ymmärtäväisenä.
"Etkö ole ikinä harkinnut, että lähtisi laumasta ja etsisit veljesi?" susi kysyi, ehkä hieman varovaisemmin jos veljestä puhuminen oli arka paikka nartulle.
"Kannatti, olit tämän tarpeessä", Utu vastasi ja hymyili hieman häntäänsä heiluttaen. Oli mukava kuulla, että tämä oli nartulle hyvä kokemus.
Susi äännähti yllättyneenä, kun saikin yllättäen vettä kasvoilleen, mutta kastoi pian häntänsä veteen ja huiskautti sen Kaislaa kohden saadakseen vedet lentämään nartun päälle. Tämä oli oikeasti yksi parhaimmista ideoista.
|
|
|
|
Post by §usipoika on Sept 14, 2014 17:37:01 GMT 2
Kaisla jäi hetkeksi katsomaan urosta hymyillen suden hymyään kunnes yllättäen saikin vesipisaroita naamallensa. Ja vingahti yllättyneesti, turkkiansa ravistaen. Se pomppasi pois pienestä lätäkköstä ja ravisti turkkiaan rivakasti. Kääntyen sitten Kuunutua kohti ja suden hymy huulillaan se katsoi urokseen. "Todellakin pelastit minun päiväni." Narttu totesi ja heilautteli häntäänsä, kunnes sitten muisti jälleen laumansa ja vilkaisi reviiriä kohti. "Minun pitäisi varmaankin mennä kotiin" Narttu totesi hieman haikeana, sen olisi tehnyt mieli jäädä vielä vähän pidemmäksi aikaa, mutta se tiesi että sitä kaivattaisiin kotona.
Kaisla katsoi vielä urosta ja tavallaan toivoi että toinen tulisi sen mukana laumaan, mutta ei ymmärtänyt miksi sitä harmitti niin kovasti erota tästä vasta tapaamastaan uroksesta.
|
|
|
|
Post by Rinskus on Sept 14, 2014 18:08:49 GMT 2
Kuunutu seurasi Kaislaa pois vedestä ja ravisteli oman turkkinsa ja jalkansa myöskin.
"Mukava kuulla, että prinssi pelasti jonkun päivän", susi naurahti ja heilutteli häntäänsä. Uros hymyili ja katsoi toisen reviirin suuntaan myöskin.
"Voin saattaa sinut rajalle", Utu ehdotti ja otti jo suunnakseen toisen reviirin. Oli ehkä viisasta tosiaan palata takaisin, kyllä lauma varmasti ennen pitkää huomaisi puuttujan. Uros ei olisi halunnut erota Kaislasta, mutta hän tiesi, ettei voinut seurata.
"Milloin näen sinut seuraavan kerran?" Kuunutu tiedusteli. Jos Kaisla haluaisi tavata piankin uudestaan niin hän tulisi.
|
|
|
|
Post by §usipoika on Sept 14, 2014 20:04:58 GMT 2
Kaisla ilahtui toisen lupautuessa saattamaan nartun rajoille ja heilautti häntäänsä ystävällisesti toiselle edelleen oma pilke silmäkulmassaan. Se toivoi ettei kukaan olisi huomannut sen poissa oloa, mutta ei jaksanut kantaa siitä huolta juuri nyt. Narttu lähti askeltamaan rauhallisesti kohti kotireviiriään ja vastasi toisen kysymykseen mietteliäänä "En osaa sanoa tarkkaa aikaa, koska lauman pennut työllistävät jokaista omalla tavallaan ja minä alfaparin kasvattina saan juosta kyllikseni hakemassa Ruusulle kaikkea mitä tämä tarvitsee. Mutta mahdollisimman pian sen minä lupaan." Kaisla katsoi toista ja toivoi jälleen näkemisen tapahtuvan pian, vaikkei voinutkaan luvata mitään.
"Minä etsin sinut kyllä käpäliini niin pian kun ehdin" Se vielä lyhensi lausettaan ja heilautti häntäänsä toiselle hyväntuulisena. Kuunutu oli voittanut nartun luottamuksen ja Kaisla voisi hyvinkin pitää toista ystävänään.
|
|
|
|
Post by Rinskus on Sept 16, 2014 17:15:42 GMT 2
Kuunutu nyökkäsi ja hymyili hieman.
"Jos sinusta ei kuulu niin haen sinut henkilökohtaisesti vaikka reviiriltä saakka", uros lupasi, juoksususikin tarvitsi hupia ja sitä hän saattoi tarjota. Utu kulki Kaislan rinnalla rauhallisesti ja hyvän tuulen saattoi aistia sudesta.
"Toivon muuten, että kutsut minua tästä eteenpäin pelkäksi Uduksi", uros totesi vielä. Kuunutu luotti jo narttuun ja lempinimi oli hänestä paljon tuttavallisempi.
Pian he olivat valitettavasti reviirin rajoilla ja Utu pysähtyi. Kaksikko hyvästeli toisensa ja jatkoivat matkaansa kukin omiin suuntiinsa. Kaisla takaisin kotiinsa ja Utu otti suunnakseen laakson.
//Kiitos! //
|
|
