|
|
Post by Het on Sept 8, 2014 18:07:12 GMT 2
// älä ota nimeä mitenkään henkilökohtaisesti vaikka eihän sitä vielä tiedä mitä kaikkea tämä peli pitää sisällään c: //
nuori vaaleaturkkinen hukka tassutteli kivikossa. Nuorukaisen katseesta näki, että se oli huonolla tuulella. Häivä oli viettänyt jo monta viikkoa omassa seurassaan. Narttu oli uupunut täysin kesän helteistä paksun turkkinsa ansiosta, joten se oli päivät pitkät ainoastaan torkkunut varjoissa. Nyt kesä oli kuitenkin suurilta osin ohi ja neidin pitäisi vähitellen taas kaivaa sosiaalinen puolensa jostakin syvältä sisältään minne se oli sen kesän alkaessa piilottanut. Pelkällä makoilulla ei selviäisi kovin pitkälle syksyyn. Juuri tämä Häivää ärsytti. Tottakai se kaipasi seuraa, mutta mukavuudenhaluisena olentona se oli liikaa tottunut rentoon kesäeloonsa. Nyt narttu kuitenkin vaelsi pois Liuskakiviltä, joilla se oli viettänyt kesänsä.
Tarkastellessaan itseään neiti pani merkille kuinka laihalta se näyttikään. Häiritsevän rimpulalta jos tarkkoja oltiin. Eipä se pahemmin ollut vaivautunut saalistamaankaan. Narttu kohautti lapojaan, sillä olisi syksy aikaa hankkia itselleen kunnon rasvakerros talven pakkasia varten. Huh, pelkkä talven ajattelu sai nuorukaisen värähtämään inhosta. Kuinka se vihasikaan talvea. Se puuskahti itsekseen jatkaen matkaansa.
Häivä hieman hätkähti tuntiessaan kunnossaan vieraan suden tuoksun. Se ei ollutkaan pitkiin aikoihin sellaista haistanut. Häivä hymyili hieman itsekseen, vieraat sudet olivat aina ilahduttavia. Pian toinen ilmestyikin valkoturkin näkökenttään. Narttu lähestyi tätä ääneti kellertävä silmäpari kiinnostuneena tarkkaillen.
|
|
|
|
Post by Rinskus on Sept 8, 2014 18:22:09 GMT 2
//Joo, eihän otsikko kerro pelistä välttämättä mitään~//
Kuunutu
Uros oli eksynyt liuskakivikkoon ja nautiskeli kivien lämmöstä, vaikka oli syksy niin aurinko lämmitti vielä mukavasti. Kuunutu kävi makuulle yhdelle kivistä, hän päästi mukavan korkealle ja näki ympärilleen. Reviiri olisi ehkä hyvä vallata tämän alueen läheltä, vaikka Utu halusikin parhaan mahdollisen reviiripaikan ja ruokaa runsaasti sen sisälle niin susi ei kuitenkaan halunnut jättää laumattomia kärsimään nälkää tai rikkomaan rajoja ruuan takia. Suden mielessä pyöri ajatus mahdollisista laumalaisista, mitä hän asettaisi kriteereiksi? Uskollisuus oli sanomattakin selvää, mutta mitä muuta? Hän tarjoaisi kyllä mahdollisuuden kaikille, jotka tosissaan halusivat seurata häntä. Tätä pitäisi pohtia ja pitäisi myös tosissaan alkaa etsiä mahdollisia ehdokkaita.
Kuunudun kirsuun kiri pian vieraan suden tuoksu ja uros nosti korvansa pystyyn ja alkoi tähyillä ympärilleen. Meni aikaa ennen kuin hän näki valkean suden keltaisine silmineen. Uros heilautti häntäänsä tervehdykseksi.
|
|
|
|
Post by Het on Sept 9, 2014 16:35:46 GMT 2
Narttu huiskautti häntäänsä takaisin vastaten toisen tervehdykseen. Tuntematon uros vaikutti ystävälliseltä ainakin näin ensialkuun. Onneksi, sillä nyt Häivä kaipasikin vain juttukaveria. Kiihkeiden sanasotien aika olisi kenties myöhemmin. Valkoturkki otti vielä pari askelta lähemmäs toista, jolloin kaksikon välillä oli enää pari metriä. Uros varmasti osaisi osoittaa jos neiti tulisi liian iholle. Nuorukaisen korvat olivat valppaasti pystyssä, se ei osoittanut alistumisen merkkejä, muttei vaikuttanut myöskään hyökkäävältä. Häivä ei sanonut vielä mitään. Sen katse kierteli arvioivasti toisessa.
"Hyvää päivää" narttu viimein tervehti urosta. Häivä imi kuonoonsa toisen ominaistuoksua. Se oli havainnut tämän tavan helpoimmaksi muistaa vieras susi. Neidin keltasilmät olivat edelleen tiiviisti uroksessa.
"Olen Häivä" se esittäytyi lyhyesti. Neiti ei ollut tottunut esittäytymään ensimmäisenä, eikä se pitänyt siitä. Joidenkin hukkien kanssa oli kuitenkin hankalaa aloittaa keskustelua jos vain odotti toisen pukahtavan, joten Häivä päätti nyt ottaa ohjat omiin tassuihinsa.
"Entä sinä, arvon herra? narttu lausui muodollisesti, mutta sen silmistä saattoi erottaa leikkisän pilkahduksen.
//anteeksi lyhyys!
|
|
|
|
Post by Rinskus on Sept 9, 2014 17:57:28 GMT 2
//ei haittaa :3//
Kuunutu seurasi nartun lähestymistä ja nousi ylös laskeutuakseen alas kiveltään. Eihän se ollut sopivaa, että hän olisi ylempänä, mitä keskustelukaveri. Susi tarkasteli toisen olemusta, ei alistuisi ja vaikutti valppaalta. Voisi ainakin kysäistä. Uros itse ei myöskään antanut mitään alistumisen merkkejä, vain sen verran, että toinen ei kuitenkaan ollut täysin hänen arvoisensa.
"Hei", Utu vastasi ja hämmentyi hieman niinkin kohteliasta tervehdystä, mutta eipä se haitannut.
"Kuunutu, hauska tavata", uros hymyili ja heilautti häntäänsä, yhä hieman hämmentyneenä, mutta pian hän huomasi leikkisän pilkahduksen nartun silmissä.
"Mitähän neito mahtaa täälläpäin tehdä, on toki ilo nauttia seurastanne", Kuunutu lähti leikkiin mukaan ja tiedusteli kohteliaasti nartun tarkoitusperiä. Tuskin se mitään kovinkaan mullistavaa olisi, mutta sittenpähän hän voisi itse kysellä myös.
|
|
|
|
Post by Het on Sept 10, 2014 17:18:09 GMT 2
Häivä katseli toista ja hymähti tyytyväisenä. Uros oli tajunnut sen vitsin ja vielä lähtenyt siihen mukaan. Niin ei käynyt kovin usein. Nartun huumoria saattoi olla ehkä hieman hankalaa ymmärtää, mutta Kuunutu oli hoksannut leikin jujun ja neiti piti sitä hyvänä merkkinä. Se tarkkaili toista heilutellen häntäänsä rentona, mutta piti kuitenkin itsensä arvokkaana.
"Itseasiassa", se tokaisi pilke silmissään, "Olen viettänyt näillä laakeilla kivillä koko kesäni!" Häivä otti askeleen lähemmäs urosta. Se kurotti nopeasti kuononsa nuuhkaistakseen toista - eleen saatoi tulkita monella tavalla. "Niin, koko kesän vain auringossa rentoutuen, tiedäthän.." neiti jatkoi huokaisten nautinnollisesti.
"Entäpä sinä, herraseni, mikä sinut tänne toi? Puhuessaan Häivä asteli tutkiva katse silmissään Kuunudun ympäri ja istahti yllättäen tämän oikealle puolelle. Ei kuitenkaan aivan kylkeen kiinni. Se kallisti vaaleaa päätään suunnaten silmäparinsa toiseen odottaen reaktiota.
Vaikka aurinko suuntasi säteensä kivikkoon lämmittäen kaksikon turkkeja, saattoi silti selvästi huomata kesän kääntyvän pikkuhiljaa syksyksi. Pian riittäisi taas pakkasöitä sekä lumi tuiskuaisi. Siitä ajatuksesta Häivä ei pitänyt alkuunkaan.
|
|
|
|
Post by Rinskus on Sept 12, 2014 13:29:28 GMT 2
Kuunutu pysyi hievahtamatta paikoillaan, kun Häivä tuli lähemmäs ja nuuhkaisi häntä, uros ei kuitenkaan välittänyt tästä eleestä juurikaan. Uros äännähti myöntävästi valkoturkin kysymykselle. Susi pähkäili vielä hieman miten toiseen suhtautuisi.
"Uteliaisuus, en ole paljoa täällä käynyt", Utu vastasi ja katsoi oikealle puolelle istahtanutta narttua kulma aavistuksen kohollaan. Toinen oli hieman omituinen, mutta se ei haitannut. Pikemminkin se oli mielenkiintoista.
"Mikäs neidin sai täällä kesän viettämään? Laaksossa on varmasti muitakin mukavia paikkoja", uros puheli ja nyökkäsi kuonollaan kohti muuta laaksoa.
|
|
|
|
Post by Het on Sept 18, 2014 16:16:23 GMT 2
Häivä hymyili veijarimaista hymyään. Kuunutu oli selvästi hieman hämillään sen käytöksestä. Nyt kun narttu oli saanut toisen jakamattoman huomion, se voisi keskittyä olemaan vähemmän outo, enemmän normaali. Se vaatisi Häivältä oikeasti keskittymistä, sillä sen hiukan erikoinen sekä kummastuttava puoli pomppasi helposti esiin.
"Aivan, ymmärrän kyllä", neiti totesi vastaukseksi. Se oli sekä normaalein että virallisin vastaus minkä valkoturkki pystyi sillä hetkellä keksimään. "Minäkin pidän seikkailuista sekä uusista maisemista, siksi olenkin laumaton", narttu paljasti jotakin itsestään. "Ja sinäkin varmasti olet?" se heitti vastakysymyksen.
Häivä katsahti toiseen pilke silmäkulmassaan. "Hmm.. aivan totta", valkoturkki myönsi, "mutta pidän lämmöstä ja sitähän näillä kivillä riittää. Lisäksi inhoan vaeltamista", se virnisti urokselle. "Mutta älä huoli, lähden kyllä mielelläni matkaasi!" Häivä tokaisi ja taputti Kuunutua hännällään leikkisästi, jotta toinen tajuaisi sen vain pilailevan. Uros saattaisi säikähtää nartun liian päällekäyvää käytöstä ja sitähän Häivä ei toki halunnut.
|
|
|
|
Post by Rinskus on Sept 21, 2014 14:40:15 GMT 2
Kuunutu nyökkäsi.
"Kaipaan tilaa, enkä ole kovinkaan hyvä tottelemaan muita", uros vastasi ja kertoi myös itsestään jotain, kun Häiväkin kerta oli. Tietojen vaihtoa.
"Niin, nämä kivet kyllä keräävät itseensä kaiken lämmön. Minä taasen pidän vaeltelusta, myöhemmin voi asettua, mutta ei vielä", Utu naurahti.
"Ja ottaisinkin sinut mukaani, veisin sinut ympäri laaksoa kaikille lämpimille paikoille paistattelemaan päivää", harmaasävyinen vastasi leikkiin pienellä virneellä.
|
|
