|
|
Post by Rinskus on May 7, 2015 14:04:45 GMT 2
// Tännepäin Rat ki Rani & Kuura! //
Kuunutu
Uros oli tehnyt, kuten oli Kaislalle sanonut. Hän oli käynyt juoksemassa ja selvittämässä ajatuksiaan, hän oli oikeasti tekemässä tämän. Häntä ei kaduttanut tippaakaan se, mitä oli luvannut nartulle. Utu vain toivoi, että kaikki menisi ongelmitta. Erilaiset ajatukset mylläsivät suden mielessä ja Kuunutu tunsi pitkästä aikaa rinnassaan jännitystä, sillä lauma olisi jotain vierasta hänelle.
Valkeanharmaa susi oli juoksunsa päätteeksi palannut hänen ja Kaislan kohtaamispaikalle ja lähti sieltä jälkeä pitkin nartun paluusuuntaan löytääkseen lauman. Utu jolkotteli kuono maassa jonkin aikaa ennen kuin hän haistoi muitakin hajuja ilmassa. Katseensa nostettuaan uros näki kauempana liikehdintää. Susi laukkasi hieman lähemmäs nähdäkseen varmasti muita susia. Varmistuttuaan näkemästään, hän nosti kuononsa ja ulvahti. Vaikka Kuunutu saattoi välillä unohtaa tapansa, ei hän menisi lauman keskelle tunkeilemaan, millaisen kuvan hänestä sekin antaisi. Uros ulvahti pian uudestaan, jos edellinen oli ollut huomionherättäjä, tämä ulvahdus oli sävyltään kutsuva.
|
|
|
|
Post by Rat ki Rani on May 9, 2015 12:22:09 GMT 2
#Täältä tullaan. Oli tarkoitus vastata jo aikaisemmin, mutta olin kerta kaikkiaan ihan poikki enkä saanut yhtään pelivastausta ulos itsestäni. Toivottavasti tässäkään on mitään järkeä...#
Kuura oli lähtenyt metsälle. Se ei sinänsä ollut yllättävää, koska laumassa oli pentuja ja pennut tarvitsivat ruokaa. Ongelmallisempaa tilanteessa oli se, että laumalla ei ollut elinkelpoista reviiriä (vaikka Kuura edelleen pitikin Aarnimetsän vanhaa reviiviä lauman reviirinä), eikä uroksella näin ollen ollut varmuutta siitä mistä löytäisi Ruusun ja pennut takaisin palatessaan; olihan mahdollista, että jotain sattuisi ja pakottaisi toiset vaihtamaan paikkaa. Mutta ruokaa oli hankittava, oli miten oli.
Tällä kertaa uros oli kaivanut pari jänistä ulos kolostaan ja oli juuri repimässä toista riekaleiksi, sillä tarvitsihan susi itsekin ruokaa, kun ulvonta kantautui Kuuran korviin. Ilmiselvä suden ulvonta. Uros keskeytti ruokailunsa pidellen edelleen puoliksi syötyä jänistä käpälänsä alla ja höristi korviaan tunnistaakseen ulvojan. Se ei kuitenkaan vaikuttanut olevan kukaan lauman jäsenistä, mikä sai alfan entistä valppaammanksi, varsinkin kun ensimmäistä ulvontaa seurasi toinen, ilmeisesti saman yksilön aikaansaama. Tunkeilija reviirillä?
Uros kajautti ilmoille lyhyen "tämä alue on varattu" ulvonnan, poimi jänikset leukoihinsa (eihän ruokaa sopinut unohtaa, sitä oli riittävän vaikea hankkia ilmankin että sitä lähtisi vielä haaskaamaankin) ja lähti sitten lönkyttämään äänen suuntaan. Se ei vaikuttanut tulevan kaukaa, eikä tullutkaan. Ei aikaakaan kun Kuura jo näki toisen suden. Sen vieraan. Uros kohensi ryhtiään; tämä asia olisi nyt kertakaikkiaan selvitettävä.
|
|
|
|
Post by Rinskus on May 9, 2015 13:10:26 GMT 2
//Eipä tässä kiirettä ole~ jaksamisen mukaan riittää~//
Kuunutu alkoi jo liikkua levottamana, kun mitään ei tuntunut tapahtuvan. Oli se kumma, yleensä kutsuun vastattiin. Hän oli kärsimätön. Uros höristi korviaan kuullessaan vihdoinkin vastauksen, joka tosin kieli, ettei kannattanut liikkua ainakaan lähemmäs.
Utu sai pian näköpiiriinsä valkean uroksen, joka ainakin elekielestä päätellen oli itse alfa, hyvä tuuri. Uros vetäisi vielä muutaman kerran henkeä rauhallisesti ennen kuin kohotti myöskin ryhtinsä kohdatakseen Kuuran. Utu antoi toisen kuitenkin ymmärtää elekielestään, ettei hän ollut tullut uhkailemaan.
"Heipä hei", susi tervehti ja heilautti häntäänsä iloisena.
"Sinä taidat olla Kuura, vai olenko erehtynyt ihan täysin?" Kuunutu kysäisi vielä varmuuden vuoksi ja tarkasteli alfaa, jonka leuoissa roikkui jäniksiä.
|
|
|
|
Post by Rat ki Rani on May 12, 2015 12:02:55 GMT 2
Kuura pysähtyi ja mittaili toista katseellaan. Mitäköhän tuolla mahtoi olla mielessään? Olemus ei ollut uhkaava (joskaan ei erityisen alistuvakaan), mutta siitä huolimatta uros toivoi että Surma olisi ollut mukana. Uros laski jänikset maahan, vetäisi ne tassunsa kanssa lähemmäksi itseään varmuuden vuoksi, ja vastasi tervehdykseen. "Olen kuura. Kenen kanssa mahdan puhua?" susi vastasi ja esitti vastakysymyksen.
Tilanne vaikutti kaiken kaikkiaan varsin oudolta, eikä alfa kyennyt selvittämään mitä tuntemattomalla uroksella oli oikeastaan mielessään. Miksi kukaan etsisi Aarnimetsän tilassa olevan lauman alfaa, miten kukaan edes tiesi että Aarnimetsän lauma oli nykyään Kuura eikä enää Valta? Uros oli tavanomainen varautunut itsensä, mutta tunsi olonsa jokseenkin epämukavaksi.
|
|
|
|
Post by Rinskus on May 12, 2015 12:30:55 GMT 2
Kuunutu pysyi paikoillaan ja antoi valean suden katseen kiertää itsessään, hänen katseensa pysyi myös Kuurassa visusti. Tarkkaillen elekieltä, jonka perusteella hän voisi rentoutua tai juosta pakoon.
"Olen Kuunutu", susi esittäytyi ja hiljeni, josko valkoturkki haluaisi sanoa jotain vielä.
"Olen juoksennellut koko ikäni vailla laumaa, haaveilin jopa omasta. Mutta nyt kuitenkin löysin syyn yrittää liittyä laumaan", susi aloitti ja hiljeni tutkiakseen Kuuran reaktiota. Uros jätti kuitenkin syynsä mainitsematta, sitä osiota pitäisi hioda vielä. Heräisi vain lisää kysymyksiä ja epäselvyyksiä, jos hän täräyttäisi suoraan ystävystyneensä/ihastuneensa Kaislaan.
"Ajattelin seuraavani sinua, jos vain sallit en", Utu lopulta päätti puheensa ja jätti ilmaan leijumaan kysymyksen. Pallo oli potkaistu Kuuralle.
|
|
|
|
Post by Rat ki Rani on May 13, 2015 10:02:09 GMT 2
Kuura kuunteli toisen vastausta. Vai niin, vai että Kuunutu. Koska uros ei kuitenkaan uskonut, että toinen oli tullut vain toljottaakseen Aarnimetsän alfaa, valkoturkki kallisti päätään odottaen mitä muuta toisella olisi sanottavana. Uros itse ei ollut turhien sanojen ja tekojen susi, joten se mieluiten pyrki tekemään asiansa ymmärrettäväksi mahdollisimman vähäeleisesti. Niinpä uros ei nytkään sanonut mitään, odotti vain, tehden tiettäväksi että se itse kuunteli.
Niinpä, kun mainittu Kuunutu jatkoi selitystään, Kuura muuttui mietteliääksi. Toinen ei edelleenkään ollut vastannut kysymyksiin, joita alfan päässä pyöri, mutta toisaalta, ei se ollut niitä esittänytkään, eikä näin ollen voinut odottaakaan että toinen olisi niihin vastannut. Oli myös asioita, joita uros näki parhaaksi olla kysymättä. Oli kuitenkin tiettyjä asioita joita tulisi selvittää laumaan pyrkivästä, varsinkin tällaisena aikana. Uros oli selvästikin varsin itsevarma tapaus, mikä ei ollut pelkästään pahasta. Jokin Kuunudun sanoissa kuitenkin sai Kuuran varuilleen (siis suden luontaisen varovaisuuden lisäksi).
"Miksi haluat juuri Aarnimetsän laumaan?" valkoturkki siis kysyi. Koskapa toinen tiesi jo muutenkin suurimman osan tilanteesta, oli suhteellisen turvallista olettaa, että Kuunutu tiesi myös lauman senhetkisistä ongelmista elintilan suhteen. Se ei kuitenkaan halunnut lausua asiaa ääneen, koska se olisi tarkoittanut lauman ongelmien myöntämistä ulkopuoliselle. Ja se oli asia, jota Kuura ei missään tapauksessa aikonut tehdä.
|
|
|
|
Post by Rinskus on Jul 16, 2015 19:37:48 GMT 2
Kuunutu hymyili hieman, ei mitenkään ovelasti, mutta omaan tuttuun tapaansa; itsevarmasti. Häntäkin heilahti.
"Koska lauma on sopivan kokoinen. Kuulen, että teillä on pentujakin, joten haluan auttaa teitä. Olet rauhallinen alfa ja se on tiukin ehto, jonka asetan laumalle. Ainokainen hyvä ystäväni on tässä laumassa", uros selitteli ja piti katseensa tiukasti Kuurassa.
"Ennen kuin kysyt 'osaanko metsästää', niin osaan, pakkohan minun on osata. En osaa niinkään tapella, mutta puolustaisin laumaa parhaani mukaan", Kuunutu sanoi vielä lisäten listaansa muutaman syynkin, miksi hän olisi hyvä juuri tähän laumaan. Uros käänsi katseensa Kuurasta antaakseen toiselle omaa tilaa ja aikaa miettiä kuulemaansa.
//Anteeksi tämä kesto (ja tekstin laatu) ;__; //
|
|
|
|
Post by Rat ki Rani on Aug 27, 2015 11:01:39 GMT 2
#Aeiouyäö.#
Kuura mietti kuunnellessaan toisen vastausta. Ainoa hyvä ystävä oli Aarnimetsän laumassa? Hmm. Vaihtoehtoja ei ollut kovin montaa, ottaen huomioon lauman koon (tai sen puutteen). Ei totisesti kovinkaan paljoa valinnanvaraa. Mutta mitäpä tuosta. Uros ei edelleenkään ollut varma Kuunudusta, mutta lauma tarvitsi lisää susia. Lauma ehdottomasti tarvitsi lisää susia. Ja Kuunutu vaikutti kykenevältä, joskin hieman liian omapäiseltä. Ehkä se muuttuisi, ehkä ei. Oli parasta olla varuillaan.
"Totta kai osaat metsästää", valkoturkki totesi toisen esittäessä vetoomuksensa. "Et olisi selvinnyt tuohon ikään ilman laumaa ellet osaisi, sehän on selvää. Mitä tappelemiseen tulee, se nyt ei ole kovin kaukana metsästämisestä, kunhan muistaa tietyt säännöt... toivottavasti siihen asti ei tarvitse mennä. Fyysiset yhteenotot eivät koskaan ole hyväksi laumalle." Kuura katsahti nuorempaansa, sitten ympärilleen, sitten taas Kuunutuun. Päätöksen aika. "Hyvä on, tervetuloa laumaan. Olet näin ensi alkuun omega." Alfa mietti hetken päätöstään; se ei edelleenkään täysin luottanut Kyyhyn, joka tämän päätöksen seurauksena nousisi omegan paikalta, mutta uudet tulokkaat olivat uusia tulokkaita. Olisi parasta kehoittaa Surmaa olemaan varuillaan kummankin suhteen.
|
|
|
|
Post by Rinskus on Sept 30, 2015 12:05:19 GMT 2
Kuunutu kuunteli toista urosta hiljakseen ja nyökkäili välillä pienesti. Susimainen hymy nousi uroksen huulille, kun hän kuuli pääsevänsä laumaan mukaan.
"Mikäs muukaan minä olisin?" punaturkki naurahti ja heilautteli häntäänsä. Uros ei välittänyt siitä, että hänen sanansa saatettiin tulkita näsäviisaudeksi, mutta huumorilla hän sen tarkoitti. Omegana olo voisi olla hieman haastavaa, mutta eiköhän se siitä.
"Esitteletkö minut muille vai hoidanko asian itse?" Kuunutu kysyi ja käänsi kuononsa Kuuran tulosuuntaan olettaen, että lauma olisi siellä yhä.
|
|
|
|
Post by Rat ki Rani on Oct 2, 2015 9:00:00 GMT 2
" Mikäpä muukaan", Kuura totesi neutraalisti. " Mistä sitä koskaan tietää, mitä ikänsä laumattomana elelleet saavat päähänsä." Uros ei ollut vielä varma pitikö se uudesta tulokkaasta vai ei; toisaalta, se ei ollut erityisen huolissaan siitä ettei osannut muodostaa mielipidettään vielä. Miksi moisissa asioissa pitäisi kiirehtiä? " Minulla on muutakin tekemistä kuin lähteä kaitsijaksesi, joten saat hoitaa asian aivan itse", valkoturkki vastasi Kuunudun kysymykseen. " Jätän vain hajumerkin, niin toiset tietävät mistä on kysymys." Alfa lähestyi toista urosta ja hieraisi turkkiaan sitä vasten, astui sitten sivumpaan ja pysähtyi hetkeksi miettimään. " Ruusu on alfanarttu, ja sillä on pennut, joten se voi olla hieman suojeleva. Kannattaa pitää etäisyyttä. Ja Surma on beta, joten suosittelen osoittamaan kunnioitusta ellet halua kuonollesi. Muuten saat selvittää arvojärjestysasiat kuten parhaaksi näet." Alfa nyökkäsi hyvästiksi, poimi jäniksenraadot mukaansa ja jatkoi matkaansa. #Eiköhän tämä ollut tässä ainakin minun puolestani. Kiitoksia pelistä.  # |
|
|
|
Post by Rinskus on Oct 4, 2015 21:37:55 GMT 2
Kuunudun olisi tehnyt mieli pyöräyttää silmiään, tältä sudelta tuntui puuttuvan kaikki huumorintaju. Mutta ei uros aikonut sen takia muuttaa asenettaan, että alfa ei ymmärtänyt hänen huumorintajuaan. Jos siitä seuraisi ongelmia, niin sitten seuraisi. Niiden murehtiminen ei ollut kuitenkaan sen hetken murhe. "Miten vain", Utu naurahti ja pysyi paikallaan alfan tullessa lähemmäs. Kuunutu kuunteli Kuuran vinkit ja nyökkäsi ymmärrykseksi. Susi ei kommentoinut mitään siihen, että hän tuskin saisi betalta kuonolleen. Kyllä punaturkki osaisi käyttäytyä, jos beta ei ottaisi kielteistä asennetta häntä kohden ja aiheuttaisi erikseen eripuraa. Mutta pentuja ja niiden emoa hän kyllä välttäisi ilman kehoitustakin. Utu katseli hetken aikaa Kuuran menoa ennen kuin lähti jolkottelemaan kohti aikaisemmin näkemiään susia. Tehtyään kierroksen siellä, hän voisi lähteä etsimään Kaislaa. //Kiitoksia !! // |
|
#