Post by Akira on Oct 17, 2015 21:55:38 GMT 2
Nimi: Viimatuuli
Kutsumanimi: Viima
Ikä: 2,5 vuotta
Sukupuoli: narttu
Ominaisuudet: Viima on ketterä ja nopea, muttei kovinkaan vahva. Omaa harkitut liikkeet joita on selvästi harjoiteltu.
Säkäkorkeus: 67 cm
Ulkonäkö: Viima on vaalean väritteinen susi, joka muistuttaa olemukseltaan enimmäkseen keijukaista. Se on rakenteeltaan hyvin hento, kevyt ja pienikokoinen. Keho on siro ja solakka, mutta nartulla on silti yllättävän voimakkaat jalat,suurimmaksi osakseen pitkien juoksumatkojen vuoksi. Kallo on sopusuhtainen ja kuono suipohko. Sen turkki on väriltään valkoisesta hopeanharmaaseen kaikkine värisävyineen. Kasvot ovat vaaleanharmaat ja sillä on otsassa kaksi "täplää" yksi kummankin silmän yläpuolella. Sen selkä on tummempi kuin muukeho ja vatsa täysin valkoinen. Muu keho on sekaisen harmaan sävyistä, moninaisine vivahteineen. Tunnultaan turkki on karheaa, mutta se näyttää hyvin ja pehmoiselta. Yleenäs Viiman turkki näyttää siltä kuin se olisi juuri ollut kovassa tuulenpuuskassa ja onkin siksi leikkisästi sekaisin. Se on keskipitkää, mutta tarpeeksi lämpöistä pitämään nartun lämpimänä ympäri vuoden. Viiman silmät ovat tulisen näköiset, ja ne loistavatkin oranssin eri sävyissä. Häntä on normaalin pituinen ja pörröinen.
Luonne: Luonteeltaan Viima on ulkonäkönsä vastakohta. Kun ulkonäkö kertoisi toisen olevan hento ja pelokas "neito pulassa" on narttu todellisesti taktikoiva, urhea jopa juonitteleva. Sitä voisi muistuttaa saduissa esiintyvä juonikas kettu. Se on tulinen tapaus ja hyvin tempperamenttinen. Se saattaa hetkessä olla nätisti, mutta yhtäkkiä uhata toista karvat pystyssä. Viima osaa kuitenkin tarpeen vaatiessa hillitä itsensä sillä tietää että laumoihin ei pääse olemalla epäluotettava. Vieraille narttu saatata olla hyvinkin ilkeä ja kylmä, mutta jos toinen on sitä korkeammassa arvoasemassa ja se itse hyötyy asiasta, se voi kyllä alistua, pitkin hampain tosin. Ystävilleen se on uskollinen loppuun saakka ja uskollisempaa ystävää voi olla hankala löytää. Kääntöpuolena, tuo ystävyys on hankala saavuttaa sillä Viima epäilee kaikkia kaikesta pahasta mitä sille on koskaan tapahtunut. Se ei päästä helpolla ketään kovan ulkokuorensa ohi. Ja mikä tärkeintä se ei siedä vähättelyä, ei sitten laisinkaan. Joskus narttu on kuitenkin hyvällä tuulella ja silloin se on kohtelias ja iloinen. Narttu todellisuudessa vihaa koko nimeään joten esittäytyykin kaikille vain Viimaksi. Vain harvat ja valitut saavat kuulla sen todellisen nimen ja se on hyvin suuri kiintymyksen osoitus jos niin edes tapahtuu.
Menneisyys: Viima syntyi kaukana laaksosta. Se sai hyvän lapsuuden, asuessaan laumassa jolla ei oikeastaan ollut toista kilpailevaa laumaa. Koko pentuikänsä se leikki suurissa ja avarissa metsissä sisarustensa kanssa, mutta sitten nuo metsät alkoivat käydä liian pieniksi Viimalle. Se halusi seikkailla ja tutkia maailmaa. Vanhemmat halusivat pitää nuoren nartun kotona joten nuorikko karkasi kotoa ollessaan kaksivuotias. Se seikkaili ympäriinsä haltioituneena maailmasta. Se pysähtyi hetkeksi eräälle kauniilla alueelle jonka keskustassa oli kukkaniitty. Se käpertyi nukkumaan kukkien sekaan hetkeksi kunnes heräsi murinaan joka kuului lähistöltä. Säikähtäneenä se pomppasi ylös ja huomasi että vieras susilauma oli piirittänyt sen. Viima yritti selittää ettei ollut tahallaan niiden alueella, mutta lauma ei kuunnellut vaan hyökkäsi Viiman kimppuun. Onneksi se pääsi nopsien jalkojensa avulla pakoon selviten vain muutamilla haavoilla joista ei onneksi jäänyt ulkoisia arpia. Kuitenkin nuorikko oli haavoittunut pysyvästi eikä enää luottanut kehenkään. Mistä se olisi voinut tietää ettei joku pettäisi sitä taas. Pian se saapui kuitenkin laaksoon ja päätti jäädä sinne.
Kutsumanimi: Viima
Ikä: 2,5 vuotta
Sukupuoli: narttu
Ominaisuudet: Viima on ketterä ja nopea, muttei kovinkaan vahva. Omaa harkitut liikkeet joita on selvästi harjoiteltu.
Säkäkorkeus: 67 cm
Ulkonäkö: Viima on vaalean väritteinen susi, joka muistuttaa olemukseltaan enimmäkseen keijukaista. Se on rakenteeltaan hyvin hento, kevyt ja pienikokoinen. Keho on siro ja solakka, mutta nartulla on silti yllättävän voimakkaat jalat,suurimmaksi osakseen pitkien juoksumatkojen vuoksi. Kallo on sopusuhtainen ja kuono suipohko. Sen turkki on väriltään valkoisesta hopeanharmaaseen kaikkine värisävyineen. Kasvot ovat vaaleanharmaat ja sillä on otsassa kaksi "täplää" yksi kummankin silmän yläpuolella. Sen selkä on tummempi kuin muukeho ja vatsa täysin valkoinen. Muu keho on sekaisen harmaan sävyistä, moninaisine vivahteineen. Tunnultaan turkki on karheaa, mutta se näyttää hyvin ja pehmoiselta. Yleenäs Viiman turkki näyttää siltä kuin se olisi juuri ollut kovassa tuulenpuuskassa ja onkin siksi leikkisästi sekaisin. Se on keskipitkää, mutta tarpeeksi lämpöistä pitämään nartun lämpimänä ympäri vuoden. Viiman silmät ovat tulisen näköiset, ja ne loistavatkin oranssin eri sävyissä. Häntä on normaalin pituinen ja pörröinen.
Luonne: Luonteeltaan Viima on ulkonäkönsä vastakohta. Kun ulkonäkö kertoisi toisen olevan hento ja pelokas "neito pulassa" on narttu todellisesti taktikoiva, urhea jopa juonitteleva. Sitä voisi muistuttaa saduissa esiintyvä juonikas kettu. Se on tulinen tapaus ja hyvin tempperamenttinen. Se saattaa hetkessä olla nätisti, mutta yhtäkkiä uhata toista karvat pystyssä. Viima osaa kuitenkin tarpeen vaatiessa hillitä itsensä sillä tietää että laumoihin ei pääse olemalla epäluotettava. Vieraille narttu saatata olla hyvinkin ilkeä ja kylmä, mutta jos toinen on sitä korkeammassa arvoasemassa ja se itse hyötyy asiasta, se voi kyllä alistua, pitkin hampain tosin. Ystävilleen se on uskollinen loppuun saakka ja uskollisempaa ystävää voi olla hankala löytää. Kääntöpuolena, tuo ystävyys on hankala saavuttaa sillä Viima epäilee kaikkia kaikesta pahasta mitä sille on koskaan tapahtunut. Se ei päästä helpolla ketään kovan ulkokuorensa ohi. Ja mikä tärkeintä se ei siedä vähättelyä, ei sitten laisinkaan. Joskus narttu on kuitenkin hyvällä tuulella ja silloin se on kohtelias ja iloinen. Narttu todellisuudessa vihaa koko nimeään joten esittäytyykin kaikille vain Viimaksi. Vain harvat ja valitut saavat kuulla sen todellisen nimen ja se on hyvin suuri kiintymyksen osoitus jos niin edes tapahtuu.
Menneisyys: Viima syntyi kaukana laaksosta. Se sai hyvän lapsuuden, asuessaan laumassa jolla ei oikeastaan ollut toista kilpailevaa laumaa. Koko pentuikänsä se leikki suurissa ja avarissa metsissä sisarustensa kanssa, mutta sitten nuo metsät alkoivat käydä liian pieniksi Viimalle. Se halusi seikkailla ja tutkia maailmaa. Vanhemmat halusivat pitää nuoren nartun kotona joten nuorikko karkasi kotoa ollessaan kaksivuotias. Se seikkaili ympäriinsä haltioituneena maailmasta. Se pysähtyi hetkeksi eräälle kauniilla alueelle jonka keskustassa oli kukkaniitty. Se käpertyi nukkumaan kukkien sekaan hetkeksi kunnes heräsi murinaan joka kuului lähistöltä. Säikähtäneenä se pomppasi ylös ja huomasi että vieras susilauma oli piirittänyt sen. Viima yritti selittää ettei ollut tahallaan niiden alueella, mutta lauma ei kuunnellut vaan hyökkäsi Viiman kimppuun. Onneksi se pääsi nopsien jalkojensa avulla pakoon selviten vain muutamilla haavoilla joista ei onneksi jäänyt ulkoisia arpia. Kuitenkin nuorikko oli haavoittunut pysyvästi eikä enää luottanut kehenkään. Mistä se olisi voinut tietää ettei joku pettäisi sitä taas. Pian se saapui kuitenkin laaksoon ja päätti jäädä sinne.