Metsäretki yksinään (yksinpeli)

Ruskeaturkkinen susineiti harppoi pitkin, ripein askelin liukasta kivikkoista maastoa pitkin ylös solisevan virran lähettyvillä. Osa kivistä oli kuraisia ja niljakkaita öisen syksyisen sateen jäljiltä, joka tuoksui vieläkin ilmassa. Monia lehtiä oli pudonnut maahan, ja ne värjäsivät sen ruska-ajan sävyillä. Kylmä tuuli humisi puiden latvoissa, ja sai samalla Tilhenkin paksun turkin pörhölleen. Aurinko oli juuri noussut, ja taivas hohti oranssin ja punertavan eri sävyissä. Pilviä ei vielä ollut, mutta niitäkin alkaisi aamun edetessä päiväksi lipua taivaalle kuten lähes joka päivä. Tilhi höristi jälleen korviaan. Niin hän oli tehnyt jo monta kertaa sen jälkeen kun oli lähtenyt tänään pesästään saalistusreissulle. Hänellä oli toiveena saada kiinni metso tai hyvällä onnella jänis. Yksinään ei tietenkään voisi saada hirveä tai peuraa saaliikseen, joten niitä oli turha yrittää edes etsiä. Tuuli alkoi tyyntyä ja Tilhen matka eteni kohti Rinnemetsän lauman reviiriä haistellessa ilmaa ja kuulostellessa valppaana metsän rauhallisia ääniä mahdollisten vihollisten varalta. Omaa reviiriä hänellä ei varsinaisesti ollut, eikä siten tunkeilijoista Tilhelle minkäänlaista haittaa ollut, mutta olisi kuitenkin ikävää joutua kohtaamaan vihaisia susia jotka tahtoivat ottaa toisia hengiltä. Samassa nartun kirsu tavoitti ilmassa leijailevan, houkuttelevan tuoksun, joka tuli aivan läheltä. Hän tunnisti sen hetkessä teereksi, vaikkei mitenkään erityisesti ollut koskaan eläinten tuoksuja opetellut. Hän käveli hiljaa ja varovaisesti tuoksua kohti, ja näki ilokseen täysikasvuisen naarasteeren. Tilhen onneksi puhalsi vastatuuli, ja hänen tarvitsi odottaa vain sopivaa hetkeä hyökätä. Kun teeri oli tullut pahaa aavistamattomana lähemmäs, hän käytti mainion tilaisuuden hyväkseen, hyökkäsi lintua kohti kaarevalla hypyllä ponnistaen voimakkaasti takajaloillaan, ja osui kohteeseen. Hän taittoi hampaillaan onnettoman saaliin niskat poikki hyvällä omallatunnolla.
"Tämä on hyvä saalis aloittamaan päivän", Tilhi tuumi ääneen itsekseen, ja kyyristyi syömään lintua.

//Tämä oli tällainen lyhyt tarina jota vielä jatkelen kunhan ehdin.