Tuulenkuiske - Toivon lauma

Ulkonäkö
Tuulenkuiskeen väritys on mustan, hopeanharmaan ja valkoisen sekoitus. Naamassa on enimmäkseen mustaa ja vaalea väri lisääntyy selkään ja takapäähän mentäessä. Turkki on keskipitkä ja se antaa talvella hyvää suojaa. Kuiske on melko siroluinen ja solakka, vaikka siltä lihaksiakin löytyy. Se on erittäin nopea pitkien jalkojensa ansiosta. Ketterä tämä on myös, ja turvautuukin näihin kahteen ominaisuuteensa ennemmin kuin voimaan. Lisäksi tällä on nopea reaktiokyky ja hyvä kuulo.
Nartulla on kauniinmuotoiset meripihkan väriset silmät joissa on kultaiset reunukset, tummat huulet ja kuono sekä keskipitkä häntä. Takatassut ovat lähes valkoiset, etutassut taas mustat.

Luonne
Tuulenkuiske on hellämielinen, lempeä ja erittäin huolehtivainen narttu. Se on pehmeäluontoinen, eikä aina erota vihollista ystävästä, sillä se tahtoo uskoa kaikista jotakin hyvää. Neiti on hyvä kuuntelija ja osaa ottaa toisten huolet vakavasti. Se herkistyy helposti kauniista asioista kuten auringon nousuista -ja laskuista ja tähtitaivaasta, joten se on hyvin helppo saada liikuttumaan. Kuiske yrittää aina kun on mahdollista selvittää asiat puhumalla ja välttää kahakoita viimeiseen asti. Jos se kuitenkin sellaiseen joutuu, tämä ei aio perääntyä vaan käyttää hyväkseen nopeuttaan, ketteryyttään ja älyään. Yleensä vastustaja yllättyykin nartun kyvyistä, jotka eivät välttämättä näy ulospäin.
Tuulenakuiske on herkkävaistoinen ja siksi se osaakin lukea pelkästään ilmeistä ja eleistä mitä toinen ajattelee tai mitä tällä on sydämellään. Narttu auttaa hyvin mielellään jos siihen on tarve ja tulee toimeen lähes kenen tahansa kanssa. Jos se kuitenkin törmää hankalaan tapaukseen, neiti yrittää olla mahdollisimman ystävällinen tätä kohtaan, vaikka toinen ei osottaisi minkäänlaista vastakaikua ystävällisiin eleisiin.
Puolisona Tuulenkuiske on erittäin hellä ja rakastavainen. Se tahtoo rinnalleen jonkun, joka arvostaa sitä ja vaikka narttu onkin muuten hyvin vaatimaton, tässä suhteessa se on voimakastahtoinen. Se rakastaa eritysesti pentuja, niitä se ei voi vastustaa...

Historia
Tuulenkuiske eli vanhempiensa ja veljensä kanssa laumassa,joka oli kokenut monia tappioita ja pettämisiä. Tämän takia monista lauman susista oli tullut epäluuloisia toisia susia kohtaan, eikä laumattomia kulkijoitakaan katsottu hyvällä. Laumassa arvostettiin susia, jotka olivat peräänantamattomia taistelijoita, jotka puolustaisivat tarvittaessa laumaa hengellään. Kuten jo arvata saattaa, Kuiske ei todellakaan sopinut tähän muottiin. Ei sillä, että narttu olisi ollut säikky, se oli vain toista maata. Neiti oli liian pehmeäluontoinen tälläiseksi sudeksi, vaikka laumalaiset yrittivätkin istuttaa tämän päähän urhean suden siementä. Kuitenkin tuloksetta. Tuulenkuisketta pidettiin muita arempana ja raukkamaisempana sutena. Nartun emo Oravannahka kuitenkin tiesi, ettei hänen tyttärestään koskaan tulisi epäluuloista ja agressiivista sutta. Tämä kehotti Kuisketta etsimään itselleen parempi lauma, jossa tämän piirteitä arvostettaisiin. Aluksi narttu vastusteli, mutta lopulta suostui, sillä tiesi itsekin, että niin olisi parempi. Oravannahka lähetti tyttärensä matkaan salaa ja muistutti tätä pitämään kiinni siitä kuka oli. Sattuman varaisesti vaelleltuaan Tuulenkuiske löysi uuden mantereen ja yrittää nyt sopeutua sinne.

Tapahtunutta/ Pelit
- Tuulenkuiske liittyi Toivon laumaan.
- Kuiske tutustui mukavaan urokseen, Korpinkutkaan.
- Nartun ensimmäinen laumakokoontuminen:  Vuorten selviytyjät!
- Seuraava kokoontuminen: Yksin ei ole kiva olla
- Toivon lauma laajentaa reviiriään: Kaikki tai ei mitään!