|
|
Post by Silkki on Feb 27, 2014 22:54:21 GMT 2
// Rinnemetsän muutkin laumalaiset ovat tervetulleita puolustamaan rajojaan, mutta paikalle ainakin Roxi Korpin kera //
Pienikokoinen susinarttu jolkotteli varovaisin askelin lumihangessa. Nartun vaalea väritys sopi ympäristöön hyvin, mutta se ei lohduttanut epävarmaa sutta lainkaan. Jokaisen askeleen myötä narttu hidasti vauhtiaan, kunnes lähes pysähtyi. Narttu tiesi olevansa reviirin rajojen sisäpuolella, varsin selkeästi vieläpä, mutta kukaan ei ollut tullut pysäyttämään. Niinpä Halla jatkoi matkaansa hitaasti, häntä matalalla roikkuen. Korvat olivat painuneet harmaata niskaa vasten valkoisten jalkojen noustessa hangen yläpuolelle joka askeleella.
"Missä kaikki ovat", narttu pohti ääneen kulkiessaan Loivarinteen kohtauspaikkaa kohti. Alue vaikutti ihan mukavalta, mutta kovin hiljaiselta. Suden korvat kääntyilivät hieman, kun ne etsivät ääniä ympäristöstä. Halla oli varsin jännittyneen näköinen, valmis ampaisemaan mihin tahansa suuntaan pienimmästäkin syystä. Tai oikeastaan ihan ilman syytäkin. Narttu vihasi itsekseen liikkumista, mutta samaan aikaan susi pelkäsi uusien lajitovereiden tapaamista.
"Minun olisi pitänyt pysytellä rajojen lähettyvillä", narttu murehti hiljaisella äänellä ja kääntyi jo ympäri seuratakseen omia jälkiään takaisin päin. Susi oli tullut liian pitkälle. Kukaan ei haluaisi kuunnella laumatonta, joka oli tunkeutunut jo näin pitkälle lauman reviirille.
|
|
|
|
Post by Roxi on Feb 27, 2014 23:51:04 GMT 2
Korppi joka häilyi rajojaan vahtien oli ikäväkseen joutunut toteamaan että rajoissa oli puitteita se oli lähtenyt vahvistamaan asiaa. Mutta liian myöhään reviirillä oli jo tunkeutuja. Musta narttu ärähti voimmakkaasti äkätessään tuntemattoman suden aivan liian pitkän rajanylityksen jälkeen.
Korppi suorastaan syöksyi kohti vaaleaa sutta " mitä teet maillani tunkeilija!" Korppi suorastaan mylvi vihan täyttyessä seneriparisissa silmissä.v" olet talsinut aivan liian monta suden mittaa minun maillani. Tiedätkö mitä tunkeilliolle käy näillä main." Korppi äyskäisi irvistellen valkeaa purukalustoaan. Korpin metelöinti saattoi kuulua pitkällekin siinä mielessä ettei,se miettinyt tippaakaan paljonko siitä lähtisi ääntä.
|
|
|
|
Post by Silkki on Feb 28, 2014 0:11:02 GMT 2
Halla lähes romahti maahan kuullessaan vihaisen äyskinnän. Nartun vatsa kosketti lumihankea lähes saman tien, kun susi pelosta hieman vapisten oli kyyristyneenä, häntä tiukasti takakoipien väliin vedettynä. Tuntematon musta lajitoveri piti hirveää meteliä hampaitaan väläytellen, mutta sen enempää Halla ei nähnyt, sillä nartun katse oli selkeästi sivussa mustasta sudesta. Takkuturkkinen ja varsin surkean näköinen narttu piti huolen, ettei hetkeksikään nostanut katsettaan minnekään Korpin suuntaankaan, ettei toinen vain ärtyisi lisää katsekontaktista.
"A-anteeksi", narttu sanoi hiljaa, niin hiljaa, että Korpin täytyisi todella kuunnella kuullakseen varovaiset sanat. "Mi-minä etsin la-laumaa", narttu vastasi peloissaan, sanat kurkkuun takertuen. Hallan ääni oli hiljainen ja rikkonainen, mikä vain vahvisti takeltelevan puheen tuntua. Halla koetti painautua vielä pienemmäksi kuin todellisuudessa oli, mikä oli aikamoinen saavutus, ottaen huomioon, että pienikokoinen narttu oli jo valmiiksi lähes maan tasalle painuneena. Nartun tummat korvat olivat painuneet tiiviisti niskavillojen sekaan kun vapiseva susi vain pysytteli paikallaan, odottaen, mitä sanottavaa mustalla lajitoverilla olisi. Se oli selkeästi korkeammalla arvossa kuin moni muu, siitä Halla oli varma. Ei musta narttu muutoin olisi puhunut omista maistaan ja uhkaillut niin kärkkäästi.
|
|
|
|
Post by Roxi on Feb 28, 2014 9:01:06 GMT 2
Korppivpiti yllä uhkaavan olemuksensa, olihansenrajoja rikottu ja juuri oli käyty läpi lauman kanssa heidän kohtalostaan. Korpin lähestyessä maahan lyhistynyttä tunkeiliaa se piti asemansa korkealla " mitä hemettiä sinä yrität mutista" Korppi äyskähti. Se ei juuri saanutselvää Hallan mongerruksesta mutta oli varma ettei tästä sudesta olisi juuri hyötyä laumalleen. Toinen oli hwittäytynyt maahan jo pelkästä murinasta.
" jos aijot jatkaa mölinöitäsi, nosta edes kuonosi maasta että siitä saa selvää" Korppi mylvi raivon partaalla. Se ei kokenut tarpeelliseksi kutsua laumaa apuun joten toistaiseksi se ainakin pärjäsi yksinkin.
|
|
|
|
Post by Silkki on Feb 28, 2014 10:10:32 GMT 2
Halla koetti tekeytyä vielä pienemmäksi, kun Korppi lähestyi uhkaavana. Narttu äyski ja mylvi, saaden vaalean suden tärisemään yhtä näkyvämmin paikallaan. Halla ei tiennyt, kuka tämä toinen oli, mutta tiesi varmasti, ettei jäisi tähän laumaan. Jäkälä oli neuvonut ihan väärin. Sysimetsä oli kaikkea muuta kuin ystävällinen... Eikun hetkinen. Narttu kävi keskustelun uudelleen mielessään läpi, tajuten oman virheensä. Susi oli lähtenyt väärään suuntaan! Tämän oli oltava Rinnemetsän alueita, mikä teki tuosta ärjyvästä nartusta lauman alfan.
"A-anteeksi", narttu pahoitteli uudelleen, hieman kovemmalla äänellä mutta ääni värisi edelleen pelosta, mikä sai sanat takertumaan kurkkuun ja suden änkyttämään puheessaan. "Mi-minä erehdyin laumasta", susi jatkoi saaden puheensa edes hieman hallintaansa. Koko siro keho tuntui vapisevan omasta tahdostaan, kun Halla odotti Korpin reaktiota. Ehkä narttu antaisi sen lähteä ilman sen suurempaa meteliä... Tuskinpa. Kukaan ei antaisi rajan rikkomista niin helpolla anteeksi.
|
|
|
|
Post by Roxi on Mar 1, 2014 0:43:44 GMT 2
Korpin katse pysyi tutisevassa nartussa joka änkytti yhä anteeksi pyyntöään ja kertoi erehtyneensä laumasta. Mustaturkkinen Korppi tuijotti tuimasti tunkeilijaa. " Niin tosiaan teit.. Tässä laumasssa ei tuollaiselle ole tilaa..." Korppi tokaisi yhä vihaiseen sävyyn. Se tepasteli edes takaisin paikallaan pää selkälinjan tasalla olleen valmiudessa hyökkäämään jos sikseen oli. Korppi tiesi ettei kyseselle sudelle annettaisi piiruakaan tietoa siitä että mikä oli Rinnemetsän tilanne todellisuudessa. Mutta Korppi ei hyväksyisi Hallan kaltaista sutta laumansa riippakiveksi. Toisen pelko ärsytti Korppia suunnattomasti.
"Jos tiedostat että olet väärällä reviirillä mitä teet siinä tutisemassa enää!" korppi mylväisi tehden äkkinäisen liikkeen kohti Hallaa käymättä kuitenkaan toiseen kiinni. Murahdus oli viimienen varotus ja seuraavaa Korppi ei enää antaisi.
|
|
|
|
Post by Silkki on Mar 1, 2014 10:49:09 GMT 2
Korpin sanat tuntuivat julmilta ja epäoikeudenmukaisilta, mutta ei Halla niitä vastustamaan nousisi, vaikka narttu halusikin uskoa, että sille olisi tilaa missä tahansa laumassa. Ilmeisesti niin ei kuitenkaan ollut, mikä sai suden painautumaan yhä vahvemmin lumen peittämää maata vasten. Korpin hyökätessä eteenpäin viimeisenä varoituksena, Halla reagoi vaistonvaraisesti, pysähtymättä miettimään mitään. Susi ponnisti takajaloillaan, kääntäen siroa kehoaan sivuun Korpista, ja loikkasi eteenpäin, saaden hivenen kompastellen omat jalkansa järjestykseen alleen. Halla ei pysähtynyt hetkeksikään, vaan tasapainoa hakien kiihdytti vauhtiaan, toivoen, ettei musta alfa lähtisi seuraamaan. Halla halusi vain pois täältä, niin pian kuin mahdollista. Nartun askel oli edelleen säikähdyksestä lyhyt ja terävä, häntä oli tiiviisti takajalkojen väliin painettu ja pää roikkui matalalla kun Halla koetti löytää omat vanhat jälkensä, joita seuraamalla pääsisi helposti rajoille ilman turhaa lumihangessa kahlaamista. Susi oli niin keskittynyt omiin jalkoihinsa, ettei edes osannut sanoa, seurasiko Korppi narttua varmistaakseen, että vaalean sävyinen susi todella poistuisi reviiriltä.
|
|
|
|
Post by Roxi on Mar 1, 2014 11:30:26 GMT 2
Korppi seurasi tiivisti toisen liikettä ja pisti merkille että tämä arkajalka tosiaan oli poistumassa. Hyvä niin täten Korppi välttyi turhalta veren vuodatukselta. Joten se lähti Hallan peränä varmistaakseen että tuo todella positui nartun mailta. " Jos muutat asennettasi ja elämän haluasi voit koittaa onneasi uudestaan. Muussa tapauksessa pysy jatkossa poissa mailtani tai en vastaa siitä mitä käy jos muu lauma löytää sinut täältä. " Korppi pihahti yhä kulkien toisen perässä kunnes toinen olisi rajojen toisella puolen.
Korppi ei tiennyt mitä laumaa Halla etsisi mutta sille riitti toistaiseksi ettei Hallalla ollut yhtäkään oljenkortta Korpin lauman koosta tai sen vahvuuksista saati sitten heikkouksia. Korppi oli tehnyt selväksi ettei sen laumassa olisi tilaa riippakiville joita pitäisi olal joka väliss äsuojelemassa etenkin jos Veri sapauisi takaisin siinä saattoi veri valua itse kullkain. Ja tätä riskiä edes Korppi ei ottaisi tässä vaiheessa.
Sitä toisaalta säälitti Hallan vaikerointi ja pelon määrä, muttei se antanut itsensä taipua siitä huolimattakaan. Korpilla oli omat suunnitelmansa ja Halla ei ollut sopiva siihen riviin.
|
|
|
|
Post by Silkki on Mar 1, 2014 11:39:48 GMT 2
Kuullessaan Korpin äänen takaansa, Hallan askelten rytmi sekosi hetkeksi ja narttu lähes kompuroi omiin jalkoihinsa puhtaasti säikähdyksestä. Narttu onnistui kuin ihmeen kaupalla pysymään pystyssä ja jatkamaan matkaansa reippaasti juosten. Häntä pysytteli edelleen takakoipien välissä, korvat olivat niskassa piilossa ja pää roikkui matalalla, kun Halla yritti varsin koomisen näköisesti sekä näyttää alistuvalta että juosta pois reviiriltä niin nopeasti kuin valkeat jalat vain kantoivat. Suden helpotus oli selkeästi havaittavissa, kun narttu haistoi rajojen heikentyvän askel askeleelta. Halla oli jo melkein turvassa, sillä joutomaat olisivat vain muutaman loikan päässä, kunhan susi vain jatkaisi matkaansa reippaasti. Halla ei pysähtyisi rajoille vaan jatkaisi pitkälle joutomaille, sillä narttu ei vahingossakaan halunnut joutua Korpin hampaiden ulottuville. Niinpä susi vain juoksi, koettaen unohtaa pelon, joka edelleen jylläsi aran suden mielessä. // Kiitos pelistä!  // |
|
|
|
Post by Roxi on Mar 1, 2014 12:15:06 GMT 2
// kiitos itsellesi  // |
|
//
//