Kotona jälleen

Vihdoin sentään Valta ja Ruusu antoivat asian olla, ja siitä Kuura oli tyytyväinen. Tosin se ei parantanut yhtään suden itsensä olotilaa, mikä oli vähemmän hyvä asia, mutta eihän nyt voinut odottaakaan että yksinkertainen puheenaiheen jättäminen voisi parantaa kenenkään vammoja... no, ainakin se saisi olla omissa oloissaan vähän aikaa ja jäädä rauhassa nuolemaan haavojaan, mikä puolestaan oli hyvä asia. Kuura ei mielellään esitellyt muille omia vammojaan, kuten epäilemättä oli juuri alfaparille käynyt selväksi.

"Toki. En minä nyt niin hullu ole, että itseni ehdoin tahdoin tapattaisin", uros vastasi yhteisesti Vallalle ja Ruusulle. Vannomaan susi ei lähtenyt, mutta se ei vannonut koskaan: Kuuran lupaus oli yhtä luja kuin jonkun toisen vala. Sitä, oliko Valta tästä tietoinen, ei uros tiennyt, mutta tosiasia se oli joka tapauksessa. Uros vilkaisi ensin toiseen, sitten toiseen, ja mietiskeli itsekseen mihin nuo kaksi mahtoivat olla matkalla, mutta päätti sitten ettei se ollut sen asia tietää. Alfalla oli aina jotain tekemistä, tai ainakin pitäisi olla. Jos Vallalla ei olisi Kuuralle mitään muuta, uros vetäytyisi mieluiten takaisin lepäämään.

#Kiitän pelistä minäkin~ eiköhän tämä ollut tässä, jos Roxi vielä kirjoittaa lopetusvuoron tai jotain.#