|
|
Post by Rat ki Rani on Mar 17, 2014 12:00:06 GMT 2
# Roxi & Valta ja §usipoika & Ruusu# Aarnimetsän pesäkoloja ei ollut vähään aikaan käytetty siihen tarkoitukseen johon pesäkoloja normaalisti käytettiin, eikä juurakkojen suojissa nytkään ollut pentuja - vaikka tähän aikaan vuodesta siinä nyt ei ollutkaan mitään erikoista. Se ei kuitenkaan tarkoittanut, että paikka olisi ollut täysin autio. Puiden alla oli jotakin, joka pikaiselta katsomalta vaikutti lumikasalta - mikä ei myöskään ollut tähän aikaan vuodesta erityisen erikoista - mutta tarkemmalla tarkastelulla osoittautui valkoturkkiseksi sudeksi. Kuura oli Surman avustuksella onnistunut pääsemään pesille (vaikka jos sudelta itseltään olisi kysytty, olisi se päässyt pesille myös ilman Surmaa) ja, tyytyväisenä siitä ettei paikalla ollut ketään muuta, ryöminyt suojaan sopivimmaksi katsomaansa koloon. Nyt oli kulunut muutama päivä, uros oli saanut nuoltua haavansa eikä valkeassa turkissa enää näkynyt verijälkiä. Ja sudella oli kiljuva nälkä. Mutta Kuura tiesi, että ellei jänis juoksisi suoraan sen suuhun, ei se olisi metsästyskunnossa. Niinpä susi vain tyytyi makoilemaan paikallaan, venyttelemään satunnaisesti ja yrittämään kerätä voimiaan. Toivon mukaan se onnistuisi toipumaan pikapuoliin siinä määrin, ettei ainakaan kuolisi nälkään. |
|
|
|
Post by Roxi on Mar 17, 2014 19:00:04 GMT 2
Valta Palasi rajapartiosta pesille koska ei matkansa aikana löytänyt mitään vihjettä Kuurasta. Valta ei silti luovuttanut. Se palasi pesille vain lepäämään jatkaakseen taas uurastusta eteenpäin.
Mitä oletettavammin Ruusu oli palannut pesille alfan mukana. Valta nuuski ilmaa sillä siinä oli jotain uutta mutta tuttua. Valkea alfa kirsti kävelyä tahtiaan ja äkkäsi pian pedien ytimessä Kuuran. valkean alfan korvat hörähtivät pystyyn. ja se suutnais oitis kohti toista valkeaa urosta. " Kuura, Oletko kunnossa? " Valta puhui rauhallisesti mutta huolissaan. Ei ollut Kuuran tapaista kadota noin vain, joten alfa uskoi tälle olevan jonkun selityksen. Ja pitihän sen tietenkin varmistaa ettei Kuura ollut vaihtanut puolta tai jotain muuta mikä ei nyt olisi soveliasta.
Valkea alfa oli hyvillään ennen kaikkea siitä että Kuura oli ainakin päällisin puolin kunnossa. Nälkäähän jokainen hukka oli kokenut talven aikana mutta alfalla oli tähän ongelmaan kyllä ratkaisu. Niinkun pitikin. Mutta ensin täytyi aavistuksen verran jutella.
|
|
|
|
Post by §usipoika on Mar 17, 2014 20:24:07 GMT 2
Ruskea turkki oli kulkenut Vallan kanssa jo jonkun aikaa, he olivat ensin kierrelleet rajoilla ja sitten partioineet etsien Kuuraa. Lopulta kaksikko oli palaamassa pesille, missä valko turkki äkisti kiristi vauhtiaan. Ruusu oli itse uppoutuneena ajatuksiinsa, eikä ensin hoksannut suden tuoksua. Alfan äkillinen vauhdin muutos sai kuintenkin sen heräämään mietteistään ja lopulta sekin ymmärsi tilanteen. Narttu otti muutaman juoksu askeleen tapaisen ja kiiruhti kahden valkean uroksen seuraan.
Ruusu ei sanonut sanaakaan, sillä sen elekieli kertoi aivan tarpeeksi. Nartun olemus huokui iloa ja helpotusta toisen näkemisestä, mutta samalla huolta ja uteliaisuutta. Ruskea silmäpari katsoi lempeästi urosta ja samalla koettaen arvioida oliko Kuura loukkaantunut.
|
|
|
|
Post by Rat ki Rani on Mar 18, 2014 13:20:12 GMT 2
Kuura kuuli ja haistoi jonkun olevan tulossa, joten uros aukaisi silmänsä ja alkoi nuuskia ilmaa. Saatuaan selvyyden siitä, että pesiä oli lähestymässä Valta (ja tämän perässä Ruusu, mutta Valta oli lähempänä) valkoturkki kohottautui hieman (vain hieman, sillä kolossa ei tosiasiassa ollut tilaa, ellei halunnut lyödä päätään) ja ryömi esille. "Toki. Metsästysonnettomuus vain, mitäs pienistä." Vaikka tosiasiassa kunnossa oli jokseenkin venyvä käsite tässä yhteydessä, mutta Kuura ei ollut niitä susia jotka valittivat pienistä. Tai vähän isommistakaan. Kuten Surma oli jo saanut todeta aiemmin hukan kohdatessaan.
Vaikka päällisin puolin uros näyttikin jo olevan kunnossa. Turkki oli taas valkoinen ja siisti, ja haavat olivat jo alkaneet arpeutua. Mutta kun Kuura, päästyään avarampaan tilaan, kohottautui taas jaloilleen, saattoi jokainen hiukkaakaan näkökyvyllä varustettu todeta että uros ei ollut täysin kunnossa. Vaikka Kuura yrittikin parhaansa mukaan peitellä asiaa, oli suden liikkeistä kuitenkin varsin selvästi havaittavissa, että se kärsi varsin kovista kivuista. Mutta eipähän valkoturkki voinut moista myöntää, se painaisi täysillä loppuun asti, jos niikseen tulisi.
|
|
|
|
Post by Roxi on Mar 18, 2014 16:30:55 GMT 2
Ruusu pysyi vaiti ja Kuura totesi että se oli ollut metsästys onnettumuudessa. Tämä kuitnekin epäilytti itse Alfaa. " Miksi et kutsunut apua? " valta kysyi huolestuneena. Jokaisen laumalaisen henki oli tärkeä eikä sen mielestä koskaan kannattanut mennä liian kauas lauman reviireistä.
Kuuran noustessa jaloilleen vallan korva lipuivat niskaa kohti. " Karhuako vastaan olet taistellut kun tuossa kunnossa olet..." Valta totesi arveluttavalla äänellä. Se oli huolissaan Kuurasta eikä tienynt miten asiaa nyt jatkaa. Toiselle saattoi olla vaikea myöntää tappiota, tai kertoa tyhmyydestä käydä karhun kimppuun tai muuta vastaavaa.
Valta piti katseensa Kuurassa välillä vilkaisten Ruusua.
" Voisitko Ruusu hakea jotain syötävää, olen jättänyt kolmen kiven väliin pesien reunalla pien riistaa." valta sanoi puolisolleen. Tämä asia olisi käytävä lävitse joka tapauksessa, mutta Valta huomasi että Kuurallao li muutakin kuin nälkä.
|
|
|
|
Post by §usipoika on Mar 23, 2014 18:47:11 GMT 2
//Anteeks kestosta ja lyhyydestä :/
Ruusu katsoi kun Kuura kömpi ylös ja huomasi uroksen olevan loukkaantunut pahemmin kuin väitti, nartun sisälle heräsi huolehtimisen tarve. Ruskeaturkki kuitenkin päätti olla vaiti ja antaa urosten hoitaa asian keskenään. Vallan pyytäessä narttua noutamaan ruokaa lähistöltä, se nyökkäsi myöntävästi ja lähti matkoihinsa.
Ei mennyt kuin pieni hetki kun narttu löysi valkean alfan kertomat kolme kiveä. Narttu poimi sieltä suuhunsa jäniksen ruhon ja asteli reippain askelin takaisin kahden uroksen luokse. Ruusu pudotti jänön Kuuran eteen ja kävi sitten istumaan Vallan rinnalle, pitäen edelleen katseensa Kuurassa kysyvän huolestuneena. Ehkä jonkun tasoinen äidinvaisto sai nartun halkeamaan huolehtimisen tarpeesta.
Ruusu kävi läpi päässään läpi mitä ihmettä Kuura oli joutunut kokemaan ja mikä mahtoi olla toisen todellinen tila? Hitaasti alkoi taivas täyttyä raskaan näköisistä lumipilvistä, joista saitaisi varmasti hetken kuluttua. Linnut olivat alkaneet vaieta ja ikään kuin valmistua myrskyä varten, vaikka ei myrsky ollutkaan toden näköinen.
|
|
|
|
Post by Rat ki Rani on Apr 3, 2014 9:25:47 GMT 2
Kuura luimisti ärtyneesti korviaan Vallan tivatessa tarkempaa selitystä. Ikään kuin siinä ei olisi ollut jo ollut tarpeeksi, että se oli joutunut käymään koko jutun läpi Surman kanssa. Oli tietysti ymmärrettävää, että alfa halusi tietää mitä laumassa tapahtui, mutta Kuura olisi omasta puolestaan ollut täysin valmis jättämään asian sikseen. Valkoturkki tiesi liiankin hyvin, että vammautunut susi oli kohta hengetön susi. Ei siis kannattanut antaa toisten saada selville sitä että oli itse vahingoittunut. "Koska en minä ole ennenkään apua tarvinnut viimekesäisten vasojen kaatamiseen. Ja siinä vaiheessa kun ne kruunupäähirvet haastoivat minut hippaan, oli vähän turhan myöhäistä tehdä mitään muuta kuin pinkaista täyttä vauhtia karkuun."
Kuura seurasi sivusilmällä Ruusun liikkeitä ja totesi kyllä jäniksen ruhon ilmestymisen eteensä (kukapa moista olisikaan pystynyt olemaan huomaamatta, ellei sitten ollut täysin kuuro, sokea ja hajuaistiton?) mutta ei tehnyt elettäkään käydäkseen sen kimppuun. Sen sijaan uros keskittyi seisomaan paikoillaan mahdollisimman rennosti ja huolettomasti, yrittäen viimeiseen asti saada toiset vakuutettua siitä että kaikki oli täydellisesti kunnossa, vaikka se oli taas kerran osoittautunut täysin tuhoon tuomituksi yritykseksi.
|
|
|
|
Post by Roxi on Apr 3, 2014 9:57:00 GMT 2
VAlta kuunteli Kuuran puheita kohottaen toista kulmaansa. Se oli aavistuksen pettynyt toisen sanoihin mutta kuunteli kuitenkin loppuun sanomatta kesken yhtikäs mitään. valkea alfa seisoi paikallaan jykevästi unohtamatta että Kuura oli sen lauman tärkeä pala mutta se ei nyt ollut vakuuttunut kaieksta uroksen puheista. " Laumassa emme ole yksin, eikä meistä kukaan ole niin täydellinen ettei tarvitisi joskus apua. Tiedät sen varsin hyvin itsekin. Joten toivon suuresti että et ajattele noin ensikerralla jos sellainen tulee. Yhtä lailla voisin sanoa koko laumalla että en tarvitse heitä kun en ole ennenkään tarvinnut. Lause kuullsotaisi erittäin ikävlältä laumaa kohtaan ja saisi varmasti monen ajattelemaan ettei heillä oel virkaa tässä perheessä jonka eteen me kaikki teemme paljon." Valta lausahti jämäkästi.
Ruusun palatessa ruuan kanssa Valta heilautti häntäänsä ja katsahti Kuuraan. " Syöhän nyt, niin jatkamme keskustelua lisää. Olet ollut pitkään poissa lauman alueelta sinulla on varamsti kerrottaavaa." Valta sanoi huomattavasti lämpimämmin ja antoi täten luvan Kuuralle ryhtyä syömään. Itse se ei ollut nälkäinen joten se ei ruokailuun osallistuisi sen siaan se istahti alas miettimään mikä mahtoi olla todellinen syy Kuuran poissa oloon. Oliko alfalla syytä epäillä petosta tai jotain muuta. Tämä ei olisi Alfalle helppo pala purtavaksi. Lauma oli voinut suhteellisen hyvin talvesta huolimatta ja se oli kasvavassa tilassa edelleen joten yksikään negatiivinen uutinen ei jäisi Alfalta nyt käsittelemättä ja selvittämättä.
|
|
|
|
Post by §usipoika on Apr 3, 2014 21:22:33 GMT 2
Ruusu seurasi tarkkaavaisesti kahden uroksen puheita, sen mieleen tuli vasta Vallan mainitsiessa Kuuran poissa olon mieleen kysymyksiä, miksi ja missä Kuura oli ollut? Sen ilme vakavoitui hieman, alkuun se oli vain ollut iloinen nähdessään toisen, mikä kertoi hieman nartun emollisesta huolenpidosta. Se saattoi olla jopa heikkous nartulle, mutta sen lempeys ei voinut sallia syytöksiä heti.
Ruusu laski karvaisen takamuksensa maahan ja jäi edelleen kuuntelemaan kahta valkeaa. Se tarkkaili silmä kovana Kuuraa ja etsi tästä merkkejä kivusta tai muusta mikä voisi olla aiheellinen asia puuttua.
Ruusu antoi Vallan hoitaa keskustelu puolen olihan nuiden helpompi varmaankin keskustella urosten kesken, kuin puhua nartulle.
//anteeks lyhyys, oli kiire//
|
|
|
|
Post by Rat ki Rani on Apr 4, 2014 11:24:38 GMT 2
Kuura ei myöskään ollut täysin tyytyväinen Vallan vastaukseen, eikö toinen voinut vain antaa asian olla? Ilmeisesti ei. Ja ilmeisesti alfalla ei myöskään ollut minkäänlaista kykyä käsittää toisen näkökantaa asiassa. No, ei kai sitä voinut odottaakaan. Valta ei ollut kasvanut siellä missä Kuura. "Lauman vuoksi minä sen tein. Jalkapuolta hirveä ei tule joka päivä vastaan, ja jos olisin lähtenyt etsimään jotakuta muuta, se olisi päässyt karkuun enkä olisi löytänyt sitä enää. Mutta olkoon." Tällä loppulauseellaan valkoturkki yritti päättää keskustelun aiheesta, vaikka uros ei ollutkaan erityisen varma siitä, toimisiko se. Valta näytti joka tapauksessa jatkuvasti tivaavan asioita, joista Kuura ei olisi halunnut puhua.
Vallan antaessa valkoturkille luvan syödä Kuura vilkaisi vielä varmuuden vuoksi kohti Ruusua, joka ei tosin ollut tehnyt elettäkään popsiakseen jäniksen, ja koska kumpikin todellakin vaikutti olevan aikeissa olla olematta syömättä, kävi Kuura nopeasti riistan kimppuun ja hotki sen suihinsa tahdilla, joka näytti siltä kuin uros ei olisi vähintään viikkoon edes nähnyt ruokaa. Epäilemättä asia olikin juuri näin. Samalla susi kuitenkaan ei voinut olla miettimättä mitä Vallalla mahtoi olla mielessään, ja mistä tämä oikeastaan tahtoi puhua. Oliko jotain tapahtunut Kuuran ollessa poissa?
|
|
|
|
Post by Roxi on Apr 4, 2014 14:15:57 GMT 2
Valta antoi Kuuralle ruoka rauhan vaika sen päässä olikin miljoona kysymystä. Se tiesi tarkalleen miltä tarina Kuuran metsästyksestä kuullsoti todellisuudesta mutta se ei yksinkertaisesti voinut olla täysin varma että valkea uros kertoi totuuden. Hilajinen huokaus pääsi alfan suusta miettiessään Kuuraa ja koko tilannetta.
Kun kuura olisi syönyt ja kenties valmis jatkamaan keskustelua alfa nousisi ylös ja ravisteli turkkinsa. Valta oli pistänyt merkille ettei Kuura selvästikkänä halunnut puida poissa oloaan yhtänä enempää. Valta sen sijaan olisi halunnut kuulla koko totuuden missä ja miksi Kuura oli poistunut lauman alueelta niinkin pitkäksi aikaa. Toisen fyysinen kunto oli kokenut kolhuja sitä alfa ei voinut olal huomaamatta. Siitäkni huolimatta lempeä kasvoinen alfa käänsi katseensa Kuuraan. " Joka tapauksessa on hyvä nähdä että oelt hengissä. Uskot varmasti sanomattakin että olemme olleet huolissamme kun et saapunut lauma kokoontumiseen missä kaikki muut olivat paikalla. Ja koska et ollut paikalla kerron sinulle lyhyesti mitä kävimme lävitse. Arvoissa ei sen koommin tapahtunut mitään muutoksia Surma jatkaa Betana ja koska Viimaa ei ole näkynyt sitten aikoihin hän ei kuulu laumaamme ja mikäli rajoilla liikkuu entisiä laumalaisia tai uusia on heidän alkuperänsä ja syy rajoilemme tulosta selvitettävä mahdollisimman tarkkaan. Laumamme on yhä avoin uusille jäsenille mutta noudatamme liittyjien kanssa erityistä varovaisuutta ja harkintoja. Ja jos tilanne tulee että joku haluaa liittyä laumaan ja vakuutut itse yrittäjän tahdosta kutsut paikalle minut tai Ruusun. Lisäksi minä olen ajatellut että kun laumamme tästä kasvaa tarvitsemme selkeät tehtävät ja toiminta muodot kuten metsästys. Olen ajatellut että sinä olisit oiva susi metsästys ryhmän vetäjäksi ja ottaisit Kaislan oppiaksi mukaasi. Kuitnekin Vielä metsästämme yhdessä kun riistaa alkaa saapua ja nälkäisiä susia löytyy varmasti paljon. Miltä se kuullsotaa?" Valta puhui pitkään ja leppoisaan sävyyn. Se tiesi että Kuura kertoisi asiansa kun olisi siihen valmis. Tai ainakni Valta toivoi niin.
" Kuura, minä haluan että tiedät paikkasi laumassa, ja sen että luotan sinuun erityisen paljon. " Valta vielä lisäsi katsoessaan Kuuraan. Siirtäen lempeän katseensa puolisoonsa joka istui suhteellisen hiljaisena paikallaan. Valta piti ruususta juurikin nartun ymmärtäväisyyden vuoksi. Ehkä siinä oli syy miksi Alfa narttu oli pysynyt valkean vanhuksen rinnalla niin pitkään.
|
|
|
|
Post by §usipoika on Apr 5, 2014 18:44:57 GMT 2
Ruusu nyökkäsi Kuuralle myöntävästi tämän vilkaistessa sitä, narttu ei aikonut syödä. Alfa narttu kuunteli tarkkaavaisena valkeiden susien keskustelua, se ei edelleenkään nähnyt aihetta puuttua keskusteluun joten se pysyi vaiti. Ruskea narttu nuolaisi huuliaan tyynesti ja haukotteli makeasti. Pitkä taival reviirin rajoilla alkoi tuntua ja narttu varmaan valuisi myöhemmin pesän uumeniin nukkumaan. Sen päässä pyöri monia ajatuksia, mietteitä ja suunnitelmia, kesän saapuminen tulisi tuomaan paljon uutta ja jännittävää. Narttu ei olisi tohtinut odottaa tuota vehreyttä, lämpimiä kesä öitä ja tietenkin suuria karibu laumoja.
Ruusu ei ollut uskonut liittyessään Aarnimetsään, että tulisi olemaan tälläisessa tilanteessa myöhemmin. Ei se olisi pystynyt jättämään tätä laumaa eikä Valtaakaan. Aarnimetsä oli nartun koti ja perhe josta se ei luopuisi ennen kuolemaansa, mistään hinnasta. Vallan katsoessa narttuun se heilautti häntäänsä tuolle lempeästi. Lopulta se avasi kitansa ja kysyi Kuuralta "Kuura, miten pahasti olet loukannut itseäsi? Sinun ei kannata poistua täältä vähään aikaan, koska mitä vähemmän rasitat itseäsi sitä paremmin toivut. Äläkä väitä, että olet täysin kunnossa." Ruusu puhui rauhallisesti ja lempeästi. Se tiesi ettei Kuura pitäisi varmaankaan ajatuksesta pysyä pesällä, mutta mitä enemmän tuo lepäisi sitä nopeammin uros voisi metsästää uudelleen lauman mukana.
|
|
|
|
Post by Rat ki Rani on Apr 14, 2014 8:57:54 GMT 2
Kuura kuunteli vaitonaisena Vallan puhetta miettien samalla mitä alfan päässä mahtoi liikkua. Valta ei ollut täysin hyväksynyt hänen selitystään, se oli selvää. Miten tämä vaikuttaisi tulevaisuudessa, jäisi nähtäväksi. "Selvä on. Eiköhän minulta vielä löydy jotain opetettavaa nuoremmallekin polvelle", uros summasi vastauksensa Vallan pitkään selostukseen ja sen lopussa olevaan kysymykseen, tapansa mukaan mahdollisimman niukasti kuin olisi tahtonut säästää energiaa siinäkin asiassa. Tai ehkä se vain säästeli sanojaan, kukapa sen tiesi. Kuura itse ei kertonut, eikä sitä näin ollen voinut kukaan muukaan arvata.
Ruusu oli ollut pitkään hiljaa, ja kun se lopulta esitti kysymyksensä, Kuura katsahti narttuun. Ja huokaisi vaimeasti. Olihan uros tiennyt, ettei alfapari ymmärtänyt mistä hän oli kotoisin, mutta... no niin, ei kai tästä mihinkään päässyt. Valkoturkki antoi hiljaa itsekseen periksi. "Vaikea sanoa. Otin pari aika pahaa puskua, oli siinä ja siinä että ylipäänsä pääsin tänne asti. Ilman Surmaa... no niin, turha sitä on pohtia."
|
|
|
|
Post by Roxi on Apr 14, 2014 10:43:25 GMT 2
VAlta nyökähti pienesti Kuuran todetessa että asia oli selvä ja todennäköisesti olisi jotain opitetettavaa nuorelle polvellekkin. Varamsti olisi ainakni Kaislalle. Ruusun avatessa suunsa pitkän hiljaisuuden jlkeen Valta siirsi katseensa puolisoonsa josta pian takaisin Kuuraan. Valta näki ettei Kuura halunnut enää asiastap uhua ja luottikin täten siihen että uros kertoisi asian kun olisi valmis siihen. Valta oli vanha ja suhteellisen viisas. Jos kyse olisi ollut jostain muusta kuin Kuurasta ei asia olisi jäänyt tähän. Mutta tuo valkea uros oli tehnyt alfaan vaikutuksen yhtä lailla kuin Surma oli tehnyt.
Vallan tapaan se olisi voinut todetä tähän ...Asioilla on tapana järjestyä tavalla tai toisella... Mutta se venytteli hieman taka jalkojaan.
" Lepäät ja pysyt pesillä kunnes olet parantunut. Etsit minut ja käymme lävitse pieniä asioita tulevaisuuden kannalta. Eikö? " Valta totesi lempeään karhumaiseen tapaansa mistä moni sen tunsikin. Se ettei alfa uskonut alamaisensa tarinaa tapahtuneesta olisi jokaisen oma tulkinta jokainen alfa itse tiesi kuitenkin sen ettei enää patistaisi valkeaa urosta puhumaan jos sikseen tulisi. Se uskoi ja luotti laumaansa joten se päti nyt tässäkin.
Se mitä Turre teki aikoinaan aarnimetsän laumassa oli iso asia eikä toista sellaista tulisi tapahtumaan ja jos vähänkin vihiä päätyisi alfan korviin olisi menoa se. Alfa kääntyi puolinso puoleen " ME voimme varmaan jatkaa matkaa Kuura saa levätä ja parannella itseään. Ja Kuura tiedät mistä löydät purtavaa ja vannot että et lähde metsälle ilman apuria enne kuin olet kunnossa. " Valta vielä lisäsi ohjeita Kuuralle. Oli tärkeää ettei Kuura rasittaisi itseään liikaa. Ja lauma menettäisi yhden jääräpäisen uroksen. Ei ei se ei tulisi kuuloonkaan.
|
|
|
|
Post by §usipoika on Apr 16, 2014 9:48:19 GMT 2
Ruskea alfanarttu kuunteli tarkkaan Kuuran sanat ja nyökkäsi iloisena siitä, että Kaisla saisi viimeinkin jotakin oikeaa tekemistä eikä tällä olisi aikaa roikkua Ruusun turkissa kuin punkki. Vallan ohjeille pysyä pesillä narttu lisäsi vielä ystävällisesti "Ja jos tarvitset jotakin tai kaipaat juttu seuraa niin Kaislaa saat käskyttää ja pyytää seuraksi." Ruusu kyllä arvasi ettei Kuura pitänyt ajatuksesta, että se tarvitsisi apua. Sillä kävi kuitenkin mielessä, että ehkä uroksen olisi helpompi käskeä nuorempaansa tekemään jotakin puolestaan kuin myöntää tarvitsevansa suoranaisesti jotakin. Vallan ehdottaessa lähtöä narttu nyökkäsi pienesti, mutta lisäsi "jos sinulla ei ole mitään erikoisia suunnitelmia, voisin jäädä hetkeksi lepäämään itsekin." narttu piti katseensa puolisossaan ja heilautti häntäänsä hyväntuulisena. Jos kummallakaan valkealla sudella ei olisi mitään kommentoitavaa asiaan vetäytyisi ruskea narttu johonkin lähistöllä olevaan koloon nukkumaan. //Kiitän pelistä  // |
|
//