|
Post by Roxi on Apr 17, 2014 19:06:53 GMT 2
Kauhu kulki matkaansa eteenpäin Kauhun perjaatteet olivat muuttuneet hurjasti siitä mitä ne olivat muutaman vuosi sitten. Herra halaji entisiä Viiman maita sen entisille jäsenille takaisin. Tämä aate oli kuitenkin muuttunut hilajlleen ja yhäkin Kauhu ajatustaan havitteli reviiriä mutta matkan aikana oli tullut yhtä sun toista ongelmaa. Laakson laumattomat tuntuvat olevan erittäin hyvin piilossa tai sitten Kauhu ei ollut osannut etsiä oikeasta suunnasta. Joka tapauksessa Kauhu oli nyt astellut uudille maille ja jopa aavistuksen uhkarohkeasti tuoreesti merkattujen rajojen lähistöllä.
Se tiesi ettei menisi kauaa kun rajoille porhaltaisi joku sitä mitä luultavammin häätämään pois rajojen lähettyviltä. Siitäkin huolimatta se jatkoi kulkuaan lähemmäksi rajoja kunnes pysähtyi kuonon mittaan erittäin vahvasta merkistä lauman rajoilla. Se oli jo kyllin lähellä mutta silti suhteellisesti antaen tilaa lauman rajavartioinnille mikäli sellainen paikalle sattuisi. Kauhun olemus oli rehti ja erittäin valpas sen häntä oli rentona mutta korvat ja ryhti kertoivat ettei se aikonut ainakaan hyökätä saati sitten ylittää rajaa yhtään sen pidemmälle. Pieni vilkaisu ympärille aj haukahti äänekkäästi rajojen sisäpuolta kohden siinä toivossa että joku sen kuulisi ja saisi täten yhteyden kyseiseen laumaan etenkin sen alfaan.
Ruskea turkki pysyi aloillaan ja odotti mahtoiko sen kutsuun tulla vastausta.
|
|
|
Post by Silkki on Apr 17, 2014 22:22:07 GMT 2
Kotkankynsi oli kulkenut rajoilla aktiivisesti siitä lähtien, kun se oli noussut Sysimetsän alfaksi. Punaturkki oli nopeasti oppinut parhaimmat metsästysmaat, laumattomien suosimat ylityspaikat ja sen, missä kannatti pysytellä, jos halusi varmistaa, ettei kukaan saapuisi luvatta reviirille. Lauma oli yhä pienempi kuin Kotkankynsi olisi toivonut, mutta se vahvistui. Uusi narttu Halla oli hitaasti löytämässä omaa paikkaansa laumasta, sekä yllättäen osoittautunut tehokkaaksi metsästäjäksi, vaikka sitä ei Kotkankynsi olisi näkemättä uskonut. Lauma oli tasaantunut ja selkeästi jokainen oli jälleen palannut tuttuun ja turvalliseen elämäntyyliin, joka sopi laumalle.
Haukahdus, joka kuului aivan liian läheltä Kotkankynnen mielestä, sai uroksen kohottamaan päätään ja pysähtymään kesken askeleen. Uroksen korvat kääntyilivät valppaasti pään päällä, samalla kun kirsu haki ilmasta tuoksua, joka kertoisi, mitä oli meneillään. Punaturkki kääntyi ja suuntasi äänen suuntaan, askel korkeana ja sulavana. Susi kannatteli itseään hyvin, kulkien itsevarmana ja luottavaisena omilla maillaan. Lauman suoma turvallisuuden tunne oli saanut otteen myös punaturkista. "Tervehdys", Sysimetsän alfa tervehti tuntematonta sutta kantavalla äänellään. Uroksen silmät olivat kiinnittyneet tuohon tuntemattomaan suteen, joka kantoi mukanaan mielenkiintoista tuoksua. Sen verran punaturkki tiesi, ettei kyseessä ollut lauman haju. Vaikutti siltä, että kyseessä oli enemmänkin muutaman suden joukko, joka oli kulkenut jonkin aikaa yhdessä, kenties kaataakseen suurempaa saalista, kenties vain seuran takia. Niin tai näin, Kotkankynsi seisoi häntä korkealla selkänsä yläpuolella ja paino tasaisesti jokaisella jalalla, kun punaturkkinen susiuros katsoi itsevarmana suurempaa ja massiivisempaa lajitoveriaan. Kotkankynnellä oli takanaan koko laumansa tuki, mikä oli kenties ainoa syy, miksi punaturkki oli aina yhtä valmis astelemaan tilanteeseen kuin tilanteeseen itsevarmana ja rauhallisena. "Olet huolestuttavan lähellä rajoja", Kotkankynsi huomautti lähes keskustelunomaisesti. Ehkä toisella oli hyvä syy täällä ololleen. Rajarikkurit harvoin kutsuivat haukahtelemalla laumaa paikalle, joten Kotkankynsi oletti, että tuntemattomalla uroksella olisi jotakin asiaa. Ei kukaan muutoin tulisi rajoille haukkumaan ja herättämään huomiota. Rajojen rikkominen oli huomattavasti hankalampaa, jos ensin oli vetänyt koko lauman huomion puoleensa.
|
|
|
Post by Roxi on Apr 18, 2014 13:17:00 GMT 2
Kauhu pysyi jämäkästi paikallaan yhä rehti asento koko kehollaan. Ei mennyt kauaa kun uros sai vainun joka voimistui joka askeleelta ja lähestyi Kauhua. Kauhu ei siitä huolimatta ottanut pakkia päälle vaan pysyi entisellään ja nähdessään paikalle tulevan punaturkin uroksen korvat valpastuivat entisestään. Jotain tuttua otuksessa oli ja se sai herran aavistuksen epäröimään ajatuksiaan. Mutta toisen lähestyessä Kauhulle ei jäänyt epäselväksi kuka tulija oli. Itse alfahan se oli tuullut paikalle ja tervehti miltei tunkeilijaa rajoillaan. Kauhu ei ehtinyt avata suutaan kun Kotkankynsi mainitsi sen olevan huolestuttavan lähellä rajoja.
Ruskean kirjava uros laski aavistuksen päätään näyttääkseen ettei ollut ylittämässä rajaa saati sitten olisi hyökätäkseen. " Tervehdys, Olen Kauhu ja en tullut tänne rikkomaan rajojasi tai hyökätäkseni. " Kauhu aloitti rehdillä ja tasapainoisella äänellään. Kauhua mietitytti mistä tuon nuorukaisen ominais tuoksu oli sille tuttu mutta siinä oli ripaus paljoa muuta. Se oli olettanut että laumaa johtanut vanha harmahko alfa olisi kuollut kylmän talven aikana ja se oli toisaalta tiennyt että joku muu olisi ottanut vanhan alfan paikan. Mutta tämä uros oli alfa tittelin lisäksi jotain muutakin mikä ikävästi vaivasi Kauhua. Mutta krijava uros ei ollut kuitenkaan töykeä ja töksäyttäisi tätä oitis toiselle olihan Kauhu sentään yksin ja jos alfa hyökkäisi Kauhulal eio lisi paljoa valinnan varaa kuin lähteä lätkimään mikäli tahtoi pitää itsensä hengissä. Vaikkei se ollut heikko tai taistelukyvytön se ei vain kuuluisi herran suunnitelmiin.
"Syy miksi olen täällä on aivan jotain muuta. En teidä oletko koskaan kuullut minusta mutta soisitko minulle hetken kallis arvoista aikaasi, oletan sinun olevan tämän reviirin alfa uros hajujen perusteella. Lie olen oikeassa?" Kauhu kysyi sitten päästääkseen eteenpäin asioissa.
|
|
|
Post by Silkki on Apr 18, 2014 13:49:03 GMT 2
Kotkankynsi kuunteli tarkkaavaisesti, mitä Kauhu sanoi. Toinen esittäytyi kohteliaasti ja vakuutti, ettei tullut aiheuttamaan ongelmia. Punaturkki oli tyytyväinen, sillä harvoin rajarikkurit tosiaan jäisivät keskustelemaan kohteliaalla äänensävyllä. Joko ne pyrkivät ärsyttämään tai sitten pakenivat paikalta ennen kuin niille ehti mitään sanoa. Kaikki Kauhussa, koko toisen uroksen elekieli ja äänensävy kuitenkin kielivät, ettei Kauhu valehdellut vaan puhui totta. Niinpä Kotkankynsi oli täysin valmis kuulemaan, mitä uroksella oli sanottavanaan.
"Olet oikeassa, tämä on minun laumani", punaturkki vahvisti toisen epäilykset uroksen asemasta. Lauman alfaksi noussut punaturkkinen uros oli kiinnostunut kuulemaan, mitä asiaa Kauhulla olisi, kun toinen oli saapunut aina reviirin rajoille asti sitä toimittamaan. "Minun on myönnettävä, etten ole kuullut sinusta aiemmin, mutta kuulen ilomielin asiasi", Kotkankynsi vastasi, jääden valppaasti odottamaan, mitä sanottavaa toisella olisi. Kotkankynsi oli todennäköisesti joskus kuullut sivulauseen omaisesti maininnan Kauhusta, mutta ei ainakaan vielä osannut yhdistää laakson laumattomilta kuulemiaan huhuja tähän urokseen, joka nyt seisoi Sysimetsän rajoilla.
|
|
|
Post by Roxi on Apr 18, 2014 16:12:11 GMT 2
Kauhu joskeen yllättyi ettei tämä lauman alfana ollut kuullut siitä ainakaan mitään suurempia. Noh Kauhu ei olettanutkaan että sana sen aikeista kielisi pitkin laaksoa ainakaan noin vain. " Noh, kaiken kaikkiaan se on varmasti pitkä tarina. Mutta sinussa on jotain varsin tuttua mutta oletan että tämnä lauman alfana et välttämättä pahastu asiastani. " Kauhu sanoi ja istahti ryhdikkäästi alas kertoakseen asiansa perusteellisesti ettei toiselle syntyisi väärin käsityksia tai mitään muutakaan ongelmallista. " Tulin tänne pyytääkseni jonkin laista apua. Olen entinen Viiman laumalainen ja vallan vaihtuessa suurin osa laumasta kaikkosi lauman reviiriltä pois ja osa taas jäi pelon vallassa paikalleen. Ja minä olen muutaman ystäväni kanssa vuosien varrella tulleet siihen tulokseen että haluamme reviirin takaisin niille joille se kuului. Tämä aate kuitenkin on näiden vuosien varrella ottanut hiukan takapakkia syystä että alun alkujaan meitä oli pieni ryhmä joista viime talvi vei kaikki muut minua lukuun ottamtta. Ja olen itse selvitellyt asioita tästä laumasta ja mitä ilmeisemmin sillä menee tällä hetkellä hyvinkin heikosti vaikkei alfa narttu itse sitä myönnäkkään. Olen ottanut Korpin kanssa yhteen kertaalleen mutta tulos siitä on ollut se että tämä narttu ei pidä aikeistani tippaakaan. Joten olen aloittanu uurastuksen alusta ja kerännyt ryhmittymää asian etenemiseksi. Nyt tilanne on kuitenkin se etten tiedä onko kyseinen Korppi yhä laumassa ja miten paljon hän on laumaa saanut kasvatettua ja syy miksi kerron tämä teille on että minä ja ystäväni tarjoamme teille apuamme kasvattaa tätä aatetta siinä mielin että tekisimme yhteistyötä ja selvittäisimme yhdessä onko sen lauman tuhoamisessa mitään järkeä vaiko kenties järkevämpää että Korppi syöstään vallasta ja paikalle astuu uusi alfa joka toimisi taas yhteistyössä teidän laumanne kanssa. " Kauhu yritti pysyä aiheessa saadakseen kunnon kuvan asiasta mitä hän halusi nyt tälle alfalle kertoa. Tajuamatta sitä että susi jolle tämä kaiken kertoi oli Korpin poika. Ikävää ehkä tietyssä mielessä mutta ehkä Kauhu saisi asiansa selvitettyä alfalle niin kun sen halusi.
Kauhua jäi mietityttämään pari seikkaa mitä se oli unohtanut kysyä lumitähdeta ja kastehelmeltä. Se olisi perjaatteessa voinut olla avuksi kotkankynnelle ja kasvattaa tämän laumaa siinä mielessä että vähintään kolmikko olisi liittynyt siihen. Mutta sen täytyi nyt mietti ätarkkaan mikä oli järkevintä edistämistä. ja toki tämä nuori alfa oli Kauhun silmille suhteellisen upea näky kaikin puolin ulkoisesti kun käytökseltään. Kauhu kun sattui olemaan niitä susi joka ei jokaista vastaan tulevaa kumartaisikaan.
|
|
|
Post by Silkki on Apr 18, 2014 17:49:04 GMT 2
Kauhun istuessa alas Kotkankynnen häntä laskeutui alemmas. Jos toinen kerran istui alas, ei ollut mitään mieltä osoittaa ylempää asemaa niin selkeästi, joten suden häntä laskeutui lähes selkälinjan tasolle, vain hännän pää edelleen kohti taivasta osoittaen. Punaturkki ei kuitenkaan istunut alas, lähinnä siksi, että Kotkankynsi oli tottunut seisomaan. Harvoin susi istuskeli, lähinnä seisoi tai makasi. Mistä lienee uros moisen tavan poiminut. "Minä lupauduin jo kuulemaan tarinasi, oli se kuinka pitkä tahansa", Kotkankynsi vastasi lähes huvittuneella äänellä, ennen kuin hiljeni kuuntelemaan Kauhun asiaa. Punaturkki keskittyi tarkoin, kuunnellen jokaisen sanan ja eritoten sen, mitä ei tullut sanotuksi. Uros oli oppinut, että useammin se, mikä jätettiin mainitsematta, oli kaikista tärkeintä. Vaan Kauhu puhui rauhallisesti, väistelemättä mitään aiheita sen kummemmin. Kotkankynsi kuunteli paikoillaan seisten, mutta alfan elekieli kertoi kaiken tarpeellisen sisällä myllertävistä tunteista. Susi oli kahden vaiheilla, sillä velvollisuudet ja verisiteet vetivät sitä moneen suuntaan. Kun Kauhu oli lopettanut ja selkeästi odotti, että punaturkki reagoisi jotenkin, Kotkankynsi ravisti pienesti päätään ennen kuin käänsi teräväksi muuttuneen katseensa suoraan Kauhua kohti.
"Korppi on edelleen Rinnemetsän alfa. Lauma on kuitenkin tietämäni mukaan heikentynyt talven aikana eikä Verestä ole mitään tietoa kenelläkään", punaturkkinen susiuros kertoi, katse edelleen terävänä ja vaativana. Uroksen varmuuden myötä myös punertava häntä kohosi jälleen ylemmäs, kun Kotkankynsi lähinnä halusi nähdä, miten Kauhu reagoisi alfan kehonkielen muutokseen. Hetken mietittyään Kotkankynsi kuitenkin päätti heittää kaiken varovaisuuden sivuun ja lähestyä asiaa suoraan. "Minä en vedä laumaani mukaan välienselvittelyyn, jolla ei ole mitään tekemistä Sysimetsän kanssa. Meidän reviirimme on tarpeeksi suuri laumallemme, meille riittää ruokaa ja suojaa. Me emme tarvitse mitään Rinnemetsältä, eikä heistä ole enää pitkään aikaan ollut minkäänlaista harmia meille", Kotkankynsi vastasi. "Näin ollen en näe minkäänlaista etua siinä, että sotkeutuisimme tähän. Sysimetsä ei asetu vastustamaan teitä, mutta emme myöskään tule avuksenne, Kauhu", punaturkki jatkoi. Uros ei kuitenkaan ollut vielä lopettanut, mutta antoi Kauhulle mahdollisuuden sanoa jotakin tähän väliin.
"Mutta minä ymmärrän, mitä te havittelette. Jos olisitte olleet liikkeellä talven sydänhetkinä, minäkin olisin saattanut liittyä ryhmittymäänne. Nyt tilanne on toinen, sillä minun on ajateltava laumaani ja sen etua. Ymmärrät varmasti tilanteeni, sillä etköhän sinäkin laittaisi oman ryhmittymäsi edun muiden edelle. Toivon sinun kuitenkin ymmärtävän, että minä todella toivon hankkeellesi menestystä", Kotkankynsi selvensi vielä. Uros todella tunsi sympatiaa Kauhun tavoitetta kohtaan ja olisi mielellään auttanut, mutta vastuu laumasta painoi raskaana punertavan suden harteilla. Kotkankynsi ei voisi vaarantaa laumaansa itsekkäistä syistä. Mikään ei tekisi sudesta onnellisempaa kuin se, että punaturkki näkisi Korpin menettävän Rinnemetsän alueet jollekulle toiselle. Se saattaisi mahdollistaa sen, että veljekset voisivat jälleen tavata vapaissa merkeissä. Nyt sellainen ei tullut kuuloonkaan, kun Korppi oli kerran kieltänyt Ronskia näkemästä punaturkkista veljeään. Vaan tahtoipa punaturkki mitä tahansa, se ei muuttanut tilannetta lauman suhteen miksikään. Ovelan kuoleman jälkeen Kotkankynsi oli ollut tuuliajolla, etsinyt paikkaansa hajoavassa laumassa. Jos Kauhu olisi silloin kertonut mahdollisuudesta palata kotiseuduille, olisi Kotkankynsi tarttunut siihen epäröimättä. Mutta nyt punaturkin koti oli Sysimetsässä, eikä kaipuu Rinnemetsään enää vaivannut muuta kuin silloin, kun susi muisteli veljeään.
|
|
|
Post by Roxi on Apr 18, 2014 18:38:47 GMT 2
Kauhu piti merkillä alfan elehdintää mutta ei kokenut tosita uhaavaksi missään vaiheessa. Se tiedosti että asia mistä Kauhu puhui oli toisilel suuri ja toisille pieni ja mitätön. Mutta se miksi Kauhu kertoi asian alfalle itselleen oli juuri se että se saisi varmuuden ettei ainakaan tämä lauma kävisi heidän tielleen jos asia saatiin eteenpäin. Kotkankynsi puhui ja kauhu kuunteli vaitonaisena ja tarkkaan toisen sanoja kunnioittaen täten toisen uroksen asemaa olihan Kauhu kuitenin erittäin lähellä tuon reviiriä.
" Ymmärrän, eikä tarkoitukseni ollut missään vaiheessa liittää teitä ja laumaanne tähän mitenkään vaarantaakseen teitä. Sanoistasi oli jo pelkästään paljon apua hankkeen suhteen. En vain ole itse vielä täysin varma onko tällä todellisuudessa mitään järkeä. Korppi ei ole susi josta pitäisin millään tavalla mutta jokin siinä pirulaisessa aina pistää yläkanttiin. Tosin nyt Kun Veri ei ole paikalla saattaisi olla helpompikin syöstä tämä vallasta ja vapauttaa laumalaisten piina. " Kauhu vastasi ja ryhtyikin pian jälleen kuuntelemaan alfaa.
" Se miksi epäröin hanketta on se että suurin osa Viiman alamaisista on kadonnut tai kuollut. Eli todellisuudessa hankkenei perustaa ei enää ole. Ainoa mitä voin muiden eduksi tehdä on päästää heidät piinaavasta laumasta ja aloittaa alusta. Ja voin luvata että kuulette ensi töikseni kaiken tarvittavan mikä Rinnemetsään liittyy etenkin jos se liittyy jotenkin laumaanne. Arvostan suuresti että kuuntelit ehdotukseni ja ymmärsit sen tarkoituksen. " Kauhu sanoi.
Uroksella tuntui olevan niin paljon asioita päässään ettei se itsekkään meinannut pysyä ajatustensa seassa kasassa. Sitä hämäsi yhä tuon nuorikon todellinen alku perä koska siinä oli jotain tuttua. Ja se oli miltei varma että olisi tavannut tämä aijeminkin jossain ja joskus. Kauhu nousi ylös pienesti ravistellen turkkiaan. " Anteeksi töykeyteni mutta olemmeko me tavannaat joskus aikaisemmin, sinussa on nimittäin jokseenkin paljon tuttua en vain saa päähäni että mitä,." Kauhu kysyi varovaisesti mutta tosissaan.
(Anteeksi sekavuus tässä äheltää koiran lisäksi lapset levottomasti vieressä )
|
|
|
Post by Silkki on Apr 18, 2014 20:52:32 GMT 2
Kotkankynsi kuunteli Kauhun sanoja, odottaen kärsivällisesti loppuun asti. Kotkankynsi ei keskeyttäisi toisen puhetta, se olisi vain töykeää. Sitä paitsi, ei punaturkilla mitään niin tärkeää sanottavaa ollut, etteikö se voisi odottaa. "Sinä teet sen, minkä itse näet parhaaksi", punaturkki totesi ottamatta sen suoremmin kantaa asian puolesta tai vastaan. Ehkä hankkeen alkuperäinen tavoite oli kuollut susien mukana, mutta ei se estäisi Rinnemetsän vallan siirtoa. Yksikin susi pystyi viemään alfan paikan, jos niikseen tuli, sillä loppujen lopuksi kyse oli vain voimasta ja hieman onnesta. Veri oli saanut Rinnemetsän haltuunsa ajamalla heikomman alfan pois. Se oli luonnonlaki, heikoimman oli väistyttävä vahvempien tieltä. "Olisin erittäin kiitollinen, mikäli pidät minut ajan tasalla", Kotkankynsi kiitti, kun Kauhu lupasi kertoa kaiken Rinnemetsästä, mikäli se millään tavalla liittyisi Sysimetsään. Se kelpaisi Kotkankynnelle, sillä se takaisi Sysimetsälle parhaan mahdollisen tilanteen tämän kaiken keskellä.
Kauhun varovainen utelu Kotkankynnestä ja tuon taustoista sai alfan heilauttamaan häntäänsä hyväksyvästi. "Olet terävä susi, Kauhu, mutta ei, en usko, että olemme koskaan tavanneet. Sinä sen sijaan olet mitä ilmeisemmin tavannut molemmat vanhempani, joista toinen johtaa edelleen Rinnemetsää", punaturkki vastasi hämmentymättä. Uros oli jo kauan sitten luopunut häpeästä, jota perhesiteen tunnustaminen oli aiheuttanut. Lähinnä punaturkki oli hävennyt sitä, että oli jättänyt laumansa, mutta nyt sitäkään häpeää ei enää ollut. Oli vain muistoja Rinnemetsästä, mutta muistot eivät voineet muuttaa tulevaisuutta, joka oli Sysimetsässä. Niinpä punaturkin vastaus oli selkeä ja varma, vailla minkäänlaista epäilystä. Kotkankynsi oli tehnyt oman kantansa varsin selväksi, joten olisi vain typerää olettaa, että verisiteet muuttaisivat suden suhtautumista Rinnemetsän mahdolliseen alfan vaihdokseen. Kotkankynsi näkisi mielellään naapurilauman alfana jonkun toisen kuin oman äitinsä, sitä oli turha kieltää.
|
|
|
Post by Roxi on Apr 19, 2014 13:51:40 GMT 2
Kauhu ei lisännyt enää mitään ryhmänsä etenemiseen tai siihen operaatioon liittyvää seikkaa vaan nyökähti lähinnä itsekseen. Noh yrittänytt äei laitettu ja nyt tämä punaturkki tiesi millä asialla Kauhu ja kumppanit tulisivat liikkumaan se että kauhu tiesi nyt ettei tämä lauma ainakaan hidastaisi asiaa ja se oli hyvä.
Se että Kauhu oli ollut lähes täysin varma siitä että olsii nähnyt punaturkin aijemminkin sai vastauksen varsin selkeästi ja syy miksi toisen näkeminen tuotti jokseen tuttua tunnetta johtui tyystin siitä että Kauhu oli tavannut tuon nuoren alfan vanhemmat josita toinen kuului Kauhun pahimpiin vihollisiin etenkin nyt kun Veri oli poistunut muille maille. " No se kenties selittää miksi muistutat tututlta. Mukava kyllä huomata ettei niiden kahden jälkeläiset ole saman laisia kuin vanhempansa. " Tätä Kauhu ei tarkoittanu loukkaavasti millään tavallaa. Vaan sen mielestä oli erittäin hienoa huomata että esimerkiksi tämä puanrtukkinen nuorukainne oli ainakin kaukana siitä mitä sen vanhemmat olivat. Ehkä kuitenkin tahtoa ja voimaa löytyi niinkun lie Verelläkin oli ollut. Eikä Korppikaan mikään heikko lenkki ollut.
|
|
|
Post by Silkki on Apr 20, 2014 15:40:09 GMT 2
Kotkankynsi heilautti häntäänsä toisen sanoille siitä, ettei punaturkki muistuttanut vanhempiaan. Nuorempana se olisi ollut kamalin mahdollinen loukkaus, jonka Kotkankynnelle olisi voinut sanoa, sillä punaturkki oli käytännössä tehnyt kaikkensa ollakseen vanhempiensa kaltainen ja ansaitakseen heidän rakkautensa. Nykyään Kotkankynsi oli vain iloinen, kun kukaan ei heti tunnistanut urosta Veren ja Korpin pennuksi. "Me olemme jokainen yksilöitä, eikä meissä virtaava veri vielä nosta meitä eri asemaan muiden kanssa. Tekomme määrittävät sen, keitä me olemme, eivät verenperintömme tai taustamme", Kotkankynsi lausahti rauhallisesti. Uros kääntyi hetkeksi katsomaan Rinnemetsän lauman reviiriä kohden, silmissään monia tunteita, jotka kuitenkin väistyivät pian päättäväisyyden tieltä. "Mikäli nousette Korppia vastaan, tulisi sinun tietää, että laumassa on hänen toinen pentunsa Ronski. Hän näyttää ulkoapäin hämmästyttävän paljon isältään, mutta on luonteeltaan Veren täydellinen vastakohta. Olisin kiitollinen, mikäli välttelisitte hänen sotkemistaan asiaan. Tehkää Korpille mitä haluatte, mutta säästäkää veljeni, joka ei ole tehnyt mitään pahaa, jollei Rinnemetsään syntymistä sellaiseksi lasketa", punaturkki jatkoi huolestuneella äänensävyllä. Uros välitti veljestään paljon, niin paljon, että olisi mielellään lähtenyt itse rajoille kertoakseen Ronskille, mitä Kauhu oli suunnitellut Rinnemetsän varalle. Vaan samalla Kotkankynsi tiesi, ettei voisi tehdä niin, sillä Ronskin olisi pakko kertoa Korpille, jonka jälkeen Kauhu olisi menettänyt yllätyksen suoman edun. Niinpä Kotkankynnen oli vain luotettava siihen, että lempeä veli osaisi pitää huolen itsestään sekä toivottava, ettei Kauhu ryhmittymineen venyttäisi kostoaan Veren ja Korpin jälkikasvuakin vastaan.
|
|
|
Post by Roxi on Apr 20, 2014 17:31:11 GMT 2
Kauhu nyökähti ymmärtäväisenä toisen snaoille. " Tuo on totta ja pätee meihin jokaiseen. " Kauhu valmistautui lähtemään eteenpäin edistämään asiaansa kunnes Kotkankynsi jatkoi vielä puhumista ja kertoi veljestään. Kauhu piti katseensa puhuvassa puanturkissa. " Tarkoitukseni ei ole mennä rinnemetsään tappamaan ketään. Eikä vahingoittaa sen laumalaisia tahallisesti. Mutta minä lupaan suden sanalla että veljesi säästyy koskemattomana. Mikäli sattuu niin että päädymme koko lauman kanssa yhteenottoon yritän selvittää hänelle puhuen mistä on kyse. Ellen sitten koeta onneani siellä päin rajoja. Mutta minä lupaan sinulle sen. " Kauhu totesi nöyrästi pienesti päällä kumartuen kiittäen alfaa ajastaan. " Mutta minä jatkaisin matkaani eteenpäin, ja palaan mikäli minulla on sinulle kerrottavaa. " Kauhu vielä lisäsi ystävällisesti. Se koki olevansa velvollinen kertomaan Kotkankynnelle mikäli tuli tietoa mikä liittyä häneen tai hänen laumaansa.
|
|
|
Post by Silkki on Apr 26, 2014 17:16:04 GMT 2
"Kiitos Kauhu", Kotkankynsi vastasi lyhyen ytimekkäästi toisen lupaukseen jättää Ronski koko tilanteen ulkopuolelle. "Kaikkea hyvää hankkeellesi", uros vielä lisäsi olettaessaan Kauhun poistuvan rajoilta piakkoin. Punaturkki kääntyi kannoillaan ja palasi omia jälkiään takaisin reviirin sydäntä kohden mieli täynnä ajatuksia. Toisaalta susi oli huolissaan, mutta toisaalta taas tämä ratkaisisi niin monta ongelmaa. Niin kauan kuin Korppi oli Rinnemetsässä, oli se pieni vaara, että narttu päättäisi koettaa onneaan poikaansa vastaan Sysimetsässä, tavoitteenaan yhdistää kaksi laumaa koko laaksoa hallitsevaksi yhtenäiseksi joukoksi. Tokihan se oli mahdollisuutena vähäinen, mutta Korpista ei aina voinut olla varma. Ainakin Kotkankynsi oli nyt tietoinen siitä, mitä laumattomat aikoivat. Se oli jo enemmän, kuin mitä aiemmin.
|
|
|
Post by Roxi on Apr 26, 2014 19:15:16 GMT 2
Kauhu nyökähti punaturkkisen sanoille ja valmistautua matkaansa uusiin tuuliin. Sillä oli nyt tieto ettei Veri ollut ainakaan viime aikoina ollut reviirillä päinkään, ja että Tämä punaturkkinen alfa oli korpin ja veren poika eikä tällä ollut laumattomien hankkeelle mitään vastaan. Toive punaturkin veljestä oli Kauhulle sopiva hinta alfan ajan käytöstä joten se oli luvannut pitää tämän erossa mahdollisesta Kahakasta. Kauhu tuumasi tovin kääntyen vielä kerran alfan puoleen. " Osaisitko sanoa voisiko veljestäsi olla apua meille vai hyökkäisikö tämä oitis meitä vastaan. " Kauhu kysäisi varoen. Liika kyseleminen oli aina pahasta mutta jos Kauhu tietäisi Ronskista hitusen se tietäisi mitne kohdata Korppi ja korpin alamaiset. Ja millaisella joukolle he joutuisivat sen kohtaamaan. Kauhu ei voinut yksinään tarpoa Korppia vastaan eikä asettaa ystäviään vakoojiksi kyseiseen laumaan koska tiesi että kolmikossao li yhtenäinen haju josta Kauhun Korppi tunnistaisi melko varamsti ensinmäisenä. Mikäli Kotkankynsi vastiais kuutnelisi uros muussa tapuksessa Kauhu lähtisi matkoihinsa suunnaten reippaasti kauemmas rajosita.
|
|
|
Post by Silkki on Apr 26, 2014 20:51:15 GMT 2
Punaturkki pysähtyi kesken askeleen kuullessaan Kauhun kysymyksen. Uros ei kääntynyt, mutta pysähtyi miettimään vastaustaan. Lopulta Kotkankynsi käänsi päänsä Kauhun puoleen, silmissään surumielinen katse. "Minä en voi luvata mitään. Toki toivoisin, että hän ei uskaltaisi puuttua tilanteeseen, mutta Korpin rautaisesta otteesta voi olla vaikea irrottautua. Mikäli Korppia ei ole lähimaillakaan, hän tuskin hyökkää kimppuunne, mutta äitini käskystä saattaa niin tehdä", uros vastasi rehellisesti surumielisellä äänellä. Veli olisi pahassa paikassa, mikäli Kauhu marssisi reviirille valtaamisaikiessa. Toisaalta Ronskin olisi puolustettava reviiriään ja laumaansa, mutta toisaalta taas susi ei ollut luonnoltaan riitapukari. Ronski oli pentueensa järkevin ja rauhallisin, sekä eittämättä lempein susi.
|
|
|
Post by Roxi on Apr 28, 2014 9:39:32 GMT 2
Kauhu nyökähti vastaukselle " Tämä selvä yritän pitää lupaukseni mahdollisimman hyvin veljesi suhteen. " Kauhu vastasi ja jatkoi matkaansa. Tapamainen alfan kanssa oli mennyt hyvin ja nyt Kauhulla oli monta aatetta enemmän niin opetraation etenemiseenkin kuin yleisestikkin ottaen. Kauhu suuntaisi tästä uusiin tuuliin ja toimisi vihjeiden ja tietojensa mukaan järkevämmin. / eiköhnä tämä ollut tässä, kiitos mielekkäästä pelistä. /
|
|