|
|
Post by §usipoika on Apr 18, 2014 21:14:25 GMT 2
//Roxi sekä Valta, kunten puhuttiin :3//
Ruusu nousi lämpimästä pesästä, metsä oli vielä hiljainen ja narttu huomasi ettei aurinko oli vasta nousemassa. Ruskea turkki venytteli pitkään ja hartaasti, jonka jälkeen se kapusi aamun raikkaaseen ilmaan. Se katseli hiljaksiin valostuvaa metsää ympärillään ja jäi istumaan siihen. Hetkeksi narttu sulki silmänsä ja hengitti ympäröivän metsän tuttuja tuoksuja. Ajatuksissaan narttu palasi ajassa taaksepäin aina siihen päivään asti kun se ensimmäistä kertaa tuli reviirille ja pesille. Kuinka kaikki oli tuntunut oudolta ja vieraalta, siitä narttu muisteli kaikkia hetkiä tässä laumassa. Hymyillen narttu muisti kuinka Valta oli tunnustanut rakkautensa nartulle ja kylmän väreet kulkivat sen selkäpiitä kun se muisti Hiilen hyökkäystä. Lopulta narttu palasi tähän hetkeen ja hymyili mielessään, miten paljon sillä olikaan kaikkea hyvää? Ruusulla oli puoliso, lauma ja koti jota se ei vaihtaisi mihinkään.
|
|
|
|
Post by Roxi on Apr 19, 2014 18:54:26 GMT 2
Valkea alfa oli tuttuun tapaansa kavunnut litteän muotoisen kiven päälle mistä se näki puolet reviiristään oikein hyvin vanhojen puiden lomasta. Vielä ei näkynyt puissa viherrystä mutta kevät oli kovaa vauhtia tulossa siitä ei ollut epäilystäkään. Valkea alfa istui katselemssa maitaan hyvillä mielin miettien niin tulevaa kesää kuin vuottakin. Talvi oli ollut raskas ja kylmä ja ottanut monen osan susista verrattuna viime vuosiin. Valta ja Vallan lauma oli pärjännyt yllättävän hyvin verrattuna moneen muuhun.
Itse alfa odotti kovasti Surman paluuta tiedustelu reissultaan, siinä missä Kuuran toipumista. Mutta sen lisäksi että sillä oli omat velvollisuutensa alfana niin lauman kuin puolisonsakin suhteen. Uros ei ollut kaukana Ruusun pesäkolosta joten se huomasi kyllä puolisonsa heränneen. " Huomenta kaunokaiseni." Valta sanoi noustessaan ylös paikaltaan ja asteli leppoisin ja varmoin askelin alfa puolisonsa luokse. " Taisit nukkua hyvin?" Valta kysyi lämpimästi.
|
|
|
|
Post by §usipoika on Apr 28, 2014 15:01:56 GMT 2
Ruusu heilautti korviaan Vallan äänen suuntaan, siirtäen katseensa hieman jäljessä toiseen. Se heilautti häntäänsä yllättyneenä ja yhtä aikaa ilahtuneena, se itse ei ollut huomannut valkean uroksen läsnä oloa. "Huomenta, nukuin varsin hyvin. Mutta mikäs minun valkean komistukseni on ajanut liikkeelle näin varhain?" Lempeä ääni kysyi ja ruskea turkki yritti nuolaista toisen korvan juurta hellyyden osoituksena.
Narttu oli hyvillään siitä, että talvi oli vihdoinkin lähdössä ja kesä saisi tilaa, runsauden aika tulisi pian ja sitä koko lauma taisi odottaa rankan talven jäljiltä enemmän kuin mitään muuta. Muutama urhea lintunen alkoi visertää jossain kauempana, samaan aikaan kun auringon nousun myötä valonmäärä metsässä lisääntyi entisestään.
//anteeksi kestosta :/ //
|
|
|
|
Post by Roxi on Apr 29, 2014 10:04:51 GMT 2
Valta venytteli aavistuksen taka koipiaan pysähtyessään puolisonsa vierelle. " Mikäpä muukaan kuin velvollisuus huolehtia laumasta ja reviiristä. Mutta nyt minulla onkin vain aikaa sinulle. " Valta murahti lempeästi Ruusulle. Talvi oli jättänyt jälkensä moneenkin suteen ja luontoon. Ei ollut mikään ihme että laumoja oli hekentynyt ja saalistakin huomattavasti vähemmän. Kesä teki tuloaan rivakkaa vauhtia ja se sopi Vallalle oikein hyvin. Valkean alfan lauma oli kokenut kovia siinä missä muutkin. Nyt oli vain ajan kysymys milloin lauma tasaantuisi ja kesä aika toisi uusia tuulia laumalle.
Vallan katse oli täynnä vanhuutta ja viisautta. Elämän kokemus ja arvet kertoivat alfasta paljon. Se oli susi joka kuunteli laumaansa ja johdattaisi heidät niin hyvässä kuin pahassa aina eteenpäin. Valta oli tehnyt virheitä mutta oppinut niistä. eik äenää menisi montaa vuotta kun tämän alfan olisi aika siirtyä nuorempien tieltä. Mutta vielä oli valkoturkki hyvässä sielunsa voimissa.
|
|
|
|
Post by §usipoika on Apr 30, 2014 11:32:10 GMT 2
Ruusu heilutti häntäänsä kosteassa maassa kun se kuunteli Valtaa. Tuo alfa oli ehkä vanha, mutta viisas, lempeä ja komea uros. Mitään muuta Ruusu ei kaivannutkaan, se rakasti Valtaa juuri sellaisena kuin toinen oli. Nartun juoksut olivat alkaneet jo päivä tai kaksi sitten ja se oli vain odotellut Valtaa, olivathan he sopineet perheen lisäyksestä. Ruusulla ei ollut kiire joten se päätti nauttia kahden keskeisestä ajasta puolisonsa kanssa.
Talvi oli totisesti ollut rankka ja vaatinut veronsa jokaiselle, erityisen rankka Ruusu uskoi sen olleen vuorilla eläville ja laumattomille. Mikä toi sen.mieleen Luumun, sen ystävän joka oli lähtenyt laumasta rakkauden perässä.
|
|
|
|
Post by Roxi on May 2, 2014 9:39:38 GMT 2
Valta kääntyi maisemien puoleen auronko teki nousuaan ja se mikä teki keväsätä vaikeahkoa uroksille saattoi olla lauman nartut. Useimmiten alfa pari oli ainoa lisääntyvä pari mutta valta ei tästä niinkään pitänyt lukua kunhan se itse tiesi missä mentiin. Turhan vaativa Valta ei alfaksi ollut vaikka saattoi monesti luullakin muuta. Se että Ruusulla oli juoksut meneilään sai alfan itsensä levottomaksi vaikkei sitä ulos päin näyttänytkään. Hetki oli koittanut ja pian laumassa vilistäisi varmasti varsin veikkaita otuksia kasvamassa.
Uros siiri katseensa puolisoonsa " Jokainen kevään merkki tuo minulle aina uuden mahollisuuden laumamme eteen. Se on vuoden parasta aikaa." Valta sanoi ja hymyili susimaisesti puolisollee.n
|
|
|
|
Post by §usipoika on May 3, 2014 23:23:14 GMT 2
Ruusu nyökkäsi pienesti Vallalle tämän puhuessa kevään merkeistä, se piti paikkaansa jokainen merkki paremmasta ajasta antaisi mahdollisuuksia tehdä jotakin hyödyllistä. "Kevät on minun lempi vuodenaikani, vaikka kesä onkin kaunis ja lämmin" Se lausahti urokselle tyynesti, antaen häntänsä heilahtaa jälleen. Ruusua alkoi hieman lapsettaa tai mitenkä sen nyt haluaakaan sanoa, mutta se kierähti kävi makuulle ja kierähti selälleen Vallan viereen. Narttu vinkaisi kimakasti ja katseli Valtaa leikkisä pilke silmä kulmassaan, kun se yhtäkkiä pomppasi ylös ja painui leikkiin kutsu asentoon. Ruskea turkki haukahti kimakasti uudelleen ja yritti innostaa Valtaa pieneen juoksu kisaan, loikkien sivulta toiselle toisen edessä.
Jos Valta innostuisi sen ajatuksesta ja lähtisi mukaan Ruusu lähtisi loikkien kiitämään pesäkolojen ympärillä, aina välillä Valtaa vilkaisten.
|
|
|
|
Post by Roxi on May 4, 2014 12:51:52 GMT 2
Vallan katse pysyi lempeänä ja sen tuuhea häntä hailahteli puolelta toiselle. Ruusu haastoi valkoturkin leikkiin ja Valta haukahti matalalla äänellään toislele ja otti haasteen vastaan.
Ei se niin vanha ollut ettei se voisi puolisonsa kanssa pientä hippa leikkiä ottaa. Valta ei tosin juoksisi Ruusun perään vaan lompsi kieli pihalla perässä kevät teki nartuista monelle uroksille haastelisia ja vaikeita tapauksia Valta kiitti onneaan että Ruusu oli jo sen rinnalla eikä sen tarvinnut tiastella sen puolesta mennen tullen saadakseen jotain itselleen. Alfa parin etuna oli ettei ketään ollut kieltämässä kaksikkoa tekemästä mitään. Tavallaan heidän tekonsa ja merkityksensä laumassa piti sen koossa tai vaihtoehtoisesti hajottaisi kok lauman. Aarnimetsän rauhassa tuskin jälkimmäisestä oli ongelmaa. Vallan tahti hidastuisi jahka kaksikko oli läpäissyt jokusen suden mitan pesillä.
" Kevät saa monen tuntemaan uusia asioita eritavalla lähes joka vuosi. Asemamme laumassa asettaa velvollisuuksia jotka kevään mittaan taas asettavat monen nuoren uroksen varpailleen narttujen seassa. " Valta sanoi huvittuneesti. Se voisi ihan hyvin kuvitella mitä lauman sisällä tapahtuisi jos kaikki olisi saliittua heti kerta heitolla. " Minulla on etuni kun olen saanut sinut rinnalleni. " se lisäsi.
|
|
|
|
Post by §usipoika on May 4, 2014 16:00:51 GMT 2
Hetken aikaa Ruusu pomppi Vallan edellä, kunnes pysähtyi kieli ulkona läähättäen ja katsoen ruskealla silmäparillaan puolisoaan. Sen suupielillä oli onnelisen suden hymy. Ruusu oli kaivannut näitä hetkiä Vallan kanssa, jolloin heillä olisi aikaa toisilleen kaikkien kiireiden ja vastuiden keskellä. Ruusu ei voisi toivoa turvallisempaa paikkaa kasvattaa jälkikasvua kuin Aarnimetsä, täällä missä pentujen ympärillä olisi paljon uskollisia ja hyviä susia joiden luokse Ruusu voisi luottaa tulevat pentunsa.
Vallan puheille keväästä ja uroksista Ruusu virnisti huvittuneesti ja heilautti häntäänsä lausahtaen leppoisasti "Olet ilmeisen iloinen, että olet alfana. Tosin olenhan minäkin siitä iloinen, koska meillä on etuoikeus." Ruusu hymähti iloisena vielä ja astahti lähemmäs Valtaa tuuhea häntä heiluen. Ruskeaturkki yritti nuuhki valkean alfan korvan taustaa ja nakertaa pientä takkua sillä, hellyyden osoituksena. Ehkä olisi aika unohtaa riehuminen ainakin hetkeksi. Ruusu hengitti Vallan turvallista tuoksua, jonka se tuntisi missä vain.
|
|
|
|
Post by Roxi on May 4, 2014 16:20:26 GMT 2
Leikni pysähtyessä Ruusu sai alfan sulkemaan silmänsä toisen hellyyden osoituksesta tuhahtaen tyytyväisenä. " Sillä ei ole väliä mitä olen laumassa vaan sillä miten sen saa toimimaan. Se että olen alfa on vain arvonimi kaikki olemme kuitenkin tasarvoista väkeä. vaikka meille etu oikeus onkin moniin asioihin. " Valta totesi hymisten silmät suljettuina uroksen oli suhteellisen vaikeaa hillitä itseään Ruusun kiiman ollesa käynnissä parhaillaan. SE tiesi useimmiten alfaparin ajan koittaneen.
|
|
|
|
Post by §usipoika on May 4, 2014 22:10:09 GMT 2
Ruusu kuunteli Valtaa ja oli arvannut toisen vastauksen, kysymyskin oli alunperin vain vitsikäs heitto. "Kyllähän minä sen tiedän, et sinä ole mikään vallan himoinen hullu. Päin vastoin olet lempeä, viisas ja hyvä alfa, juuri sellainen mitä juuri tämä lauma tarvitsee." Ruusu umisi hiljaa valkealle urokselle, lopetettuaan toisen korvantauksen näykkimisen. Ruusu tunsi pientä jännitystä sisällään, sillä se ei tiennyt mitä tuleman piti, vaikka asiata oltiinkin jo puhuttu. Ruusulle kaikki oli uutta, sillä se ei ollut koskaan saanut omaa jälkikasvua, se oli ainoastaan kasvattanut muiden.
Alfanarttu koetti nuolaista Vallan kuonon sivua muutamaan otteeseen, samalla se astui vielä hieman lähemmäs Valtaa huomaamattaan.
|
|
|
|
Post by Roxi on May 5, 2014 14:55:42 GMT 2
Valta virnisti hyväntuulisena puolisonsa lepertelyille ja nuolaisuille. " Tiedänhän minä sen. " se totesi tyynenä vastaukseksi. Valta oli kyllä kaikkea muuta kuin vallan himoinen tai pipipäinen alfa uros vaikka kantoikin VAlta nimeään kunnialla. Se että se oli saanut nimekseen Valta ei tarkoittanut sellaista valtaa mitä moni saattoi ehkä olettaa helposti. Valkoturkki oli kutakuinkin juuri sitä mitä Ruusu oli sanonut Lempeä, Viisas ja mitä vielä kokenut elämässään monen mosita niin virheitä kun saavutuksia. Ja ettei valta kuullsotaisi pelkältä nallekarhulta oli sillä luonetta toisaltakin puolelta harva oli nähnyt kiukkuista valkeaa alfaa ja uros veikkasi ettei moni sellaista haluaisikaan nähdä. Se olisikin jo toinen puoli uroksesta.
Se että ruusua jännitti elämän muutokset suuresti oli vanhemmalle alfalle taas luonnollinen asia. Vallalla oli entuudestaan jälkeläisiä laakson ulkopuolella jotka se oli tosin menettänyt. Valta ei pitänyt kiirettä asioiden kanssa koska antoi Ruusun kertoa milloin aika olisi hänelle sopiva koska vanha ja lempeä alfa ei uskonut nuoren puolisonsa olevan noin vain valmis suuriin koetoksiin ja Valta tukisi puolisoaan kaikin tavoin ja uskoi koko lauman olevan siinä mukana.
|
|
|
|
Post by §usipoika on May 6, 2014 16:28:08 GMT 2
Valta oli täydellinen alfa ja puoliso, ainakin jos Ruusulta kysyttiin ja varmaan aika moni muukin Aarnimetsän laumasta olisi nartun kanssa samaa mieltä asiasta. Alfanarttu tiesi kyllä, ettei sen puoliso jättäisi sitä pulaan tulevassa tai milloinkaan. Eikä Ruusu uskonut laumankaan kääntävän selkäänsä sille, niin kauan kun se johtaisi laumaan Vallan rinnalla uskollisena lauman edulle ja hyvin voinnille. Ruusu oli saanut nähdä Vallan vihan, mutta tämä viha oli kohdistunut mustaan urokseen joka oli vieraillut reviirillä pahoissa aikeissa. Se tiesi ettei haluaisi koskaan olla tuon uroksen asemassa ja saada valkean alfan vihoja niskaansa. Ruusu ehkä oli nuorempi kuin Valta, mutta ei pitänyt itseään enään kovinkaan nuorena. Olihan ruskeaturkkikin pikkuhiljaa siirtymässä suden elämänsä ehtoo puolelle. Ruusu kuintekin oli vielä hyvässä voinnissa ja vaikutti suhteellisen nuorelta. Ruusun hengittäessä rakkaansa tuoksua, se tunsi olevansa valmis, vaikka tilanne olikin uusi halusi se kokeasen ja erityisesti se halusi tietää miltä tuntuu kasvattaa hänen ja Vallan pentuja. Vaikka olihan Kaisla nartulle yhtä rakas kuin omakin pentu, kunten sen aikaisemmatkin kasvatit, mutta hänen ja Vallan yhteiset olivat kuintekin hänen ja Vallan. Hitaasti narttu eteni aivan Vallan kyljessä kiinni ja pukkasi tämän kylkeä kevyesti, ilmoittaakseen olevansa valmis seuraavaan askeleeseen. //voidaan varmaan hieman skippailla...  // |
|
|
|
Post by Roxi on May 6, 2014 19:31:18 GMT 2
Ruusun eleet ja toiminta kertoi alfalle puolison olevan valmis askeleen eteenpäin. Tähän alfa ei pistänyt vastaan eikä esittänyt mitään kysymyksiä. Tämä oli alfa uroksen velvollisuus, kunnia ja mitä kaikke tulevaisuus. Piinaavat viikot saisivat alkunsa tästä hetkestä. / passaa minulle enpä oikein tiedä mitä tähän väliin enää lisämään  /( |
|
|
|
Post by §usipoika on May 6, 2014 20:53:53 GMT 2
//Ei se mitään, mitäs tuohon edes tarvitsisi lisäillä ^^ Milloinkas pentujen pitäisi sitten syntymän? Kesäkuun alussa minun laskujen mukaan ;D En jostain syystä malta odottaa, että Ruusu pääsee ihkutamaan jollekin pennuista ;3//
Kaikki oli äkkiä ohi ja vaikka nalkkiin jääminen yllätti nartun, sen vaistot pitivät nartun paikallaan. Jonkin ajan kuluttua pariskunta oli erillään ja Ruusu alkoi puhdistaa itseään. Hetken se pesi itseään, kunnes siirsi katseensa Valtaan häntäänsä heilauttaen. Se ei oikein tiennyt mitä sanoa, joten tyytyi olemaan vaiti ja kävi makuulle toivoen hiljaa mielessään puolisonsa tulevan viereensä. Ensimmäisinä viikkoina elämä olisi nartulle tavallista, eikä se muuttuisi mitenkään. Toisin olisi ensimmäisten viikkojen jälkeinen aika, jolloin pyöreä Ruusu ei voisi liikkua enään läheskään yhtä paljoa. Sitten oli viimeiset päivät jolloin tulevan emon päivät tulisivat olemaan tuhteja ja raskaita.
|
|
//
/(