Post by camade on May 2, 2014 22:11:49 GMT 2
Nimi: Naava
sukupuoli: uros
ikä: 5 vuotta
ulkonäkö:
Naava on ikäisekseen urossudeksi hieman keskivertosutta pienempi, mutta omistaa sen verran tuuhean turkin, että sitä ei huomaa, jollei katso todella, todella tarkkaan. Koostaan huolimatta susi on melko lihaksikas ja päätä lukuunottamatta sopusuhtainen. Naava on saanut nimensa turkkinsa värin perusteella, sillä tämän turkki on vaaleanruskea, lähes valkoinen, mutta suden kasvojen keskellä on melko leveä nenänpäästä säkään jatkuva hieman tummempi raita. Se ei varsinaisesti näy enää sään kohdalla, mutta koska Naavan kasvot ovat valkoiset, viiru näkyy niissä erityisen hyvin. Naavan turkki on muutenkin hieman vaaleampi vatsapuolelta sekä etujalkojen sisäosasta, mutta tummempaa ruskeaa uroksella on korviensa päissä, hännässään, tassuissaan sekä poskipäissään. Naavan silmät ovat myös kohtalaisen vaalean väriset standardisuteen verrattuna. Naavan häntä on terveen näköinen ja paksu, mutta jaloissa karvoitus on normaalipituista verrattuna muuten niin pitkään ja tuuheaan turkkiin.
Uroksen pää on hieman liian suuri suhteessa muuhun vartaloon, ja tunnelmaa korostaa entisestään poskipäiden runsas ja pehmeä turkki. Suden kasvot ovat muodoltaan melko leppoisan näköiset, sillä kasvojen vaalea väri pehmentää kasvojen piirteitä. Naavan kasvojen profiili on melko suora, ja kirsu on siro. Valkoinen alue uroksen kasvoissa onkin sydämmen muotoinen johtuen tummasta viirusta, joka lävistää kasvot, mutta väri on vaaleanruskea silmäkulmien lähettyvillä. Kuononsa alapuolella huulten yläpuolella Naavalla on pieni, tummanruskea laikku, joka näyttää olvean jatketta kuonon toisella puolella olevalle viirulle.
Naavan hännän pää on ruskeampi kuin koko muu suden keho. Uroksen häntä on kiinnittynyt melko matalalle, ja sen vaaleanruskeaa turkkia koristaa hennosti erottuvat, tummanruskeat pesukarhunraidat. Suden lavat ovat vaaleanruskeat, mutta väli vaalenee takajalkojen sisäpintaa kohti mentäessä, kunnes se tummuu tummanruskeaksi kummankin takajalan kintereen kohdalla. Naavan kynnet ovat suhteellisen ehjät sekä mustat, ja anturat ovat hyväkuntoiset. Takatassujen karvoitus on tummempaa kuin etutassujen karvoitus.
luonne:
Naava oli pentuna varsinainen villikko, joka ei noudattanut minkään näköisiä sääntöjä tai yleistä hierarkiaa ollenkaan. Kasvaessaan uros on oppinut hillitsemään kapinallisen ja rasavillin luonteensa, ja tästä onkin kasvanut jossain määrin lammas suden vaatteissa. Naavan hyviin puoliin kuuluu ehdottomasti tämän yritteliäisyys. Vaikka kaikki ei menisikään putkeen heti ensimmäisellä yrityksellä, onnistuu asiat varmasti paremmin seuraavalla. Uroksen elämänasenne on muutenkin melko rento ja positiivinen, ja tämä saattaakin aina silloin tällöin vain unohtua omaan yksinäisyyteensä. Naava näkee pieniä ihmeitä melkein kaikkialla ja nauttii täysin siemauksin sudenelämästään. Pojan suurimpana ongelmana lieneekin tämän lievä vainoharhaisuus ja vauhkous, sillä se saattaa ruveta pelkäämään täysin normaaleja asioita aivan tuosta vain. Osittain turvallisuudentunteen takia Naava haluaisikin päästä takaisin jonkin lauman jäseneksi, sillä tällä sudella jos millä on laumasielu kohdallaan, vaikka aina välillä hierarkia ja säännöt ottavatkin pattiin. Niin Naava päätyikin laumattomaksi, yksinäiseksi sudeksi; tämä halusi vetää soolona, olla komentelun ja määräysten ulkopuolella, päättää itse. Joinain päivinä uros tunteekin laumasta lähtemisen olleen paras idea koko sen elämässä, mutta aina välillä se kaipaa lauman tukea, turvaa ja ystäviä.
Lähellä Naavan sydäntä on ehdottomasti jolkottelu. Sen mielestä ei ole olemassakaan mitään ihanampaa, kuin vapauden tunne jylhässä metsämaassa. Juoksemisen lisäksi Naava pitää hirven lihasta, vaikka yleisesti sanotaankin, ettei susilla olisi lempiruokaa. Se ei vain kykene vastustamaan hirven mehevää lihaa, mutta soolourallaan Naava ei ole hirveä päässyt maistamaan, sen kaatamiseen kun tarvitaan kokonainen lauma susia ja suunnitelma. Uros ei kuitenkaan pidä niin ollenkaan uimisesta. Kyllähän se voi nyt silloin tällöin kahlata jonkin puron läpi, mutta muuten vaan järvessä uiminen ei tulisi kuuloonkaan, vaikka eihän Naava nyt varsinaisesti vettä pelkää. Sen sijaan se pelkää kovia ääniä ja oikeastaan ihan minkälaisia ääniä tahansa, mutta erityisesti kovia ääniä.
Naava ei koskaan haluaisi satuttaa toista sutta. Pelkkä ideakin tappelemisesta saa uroksen niskavillat pystyyn, joten se tyytyy useimmiten vain alistumaan ja näyttämään vatsansa vastustajalleen. Näin ollen Naava joutuu hierarkiassa melko pohjalle, vaikka se onkin melko hyvä metsästäjä. Se vain ei halua tapella muiden susien kanssa vallasta tai ylhäisestä paikasta laumassa, vaikka vihaakin komennetuksi tulemista ja pomottelua.
Naavan suurimpiin haaveisiin kuuluu tällä hetkellä oman lauman löytäminen. Korkeille paaleille on toiveissa päässyt myös jälkikasvun hankkiminen, sillä uros haluaisi ainakin yhden pentueen. Naavan haaveita vain varjostaa tieto siitä, että se ei tule luultavasti koskaan pääsemään täydelliseen laumaan tai saamaan pentuja. Niin, miten muka siitä nyt tulisi alfa, joka saisi pentuja? Tuon kysymyksen Naava on kuullut jo niin monta kertaa päänsä sisällä, että alkaa jo hitaasti luopumaan toivosta kumpiinkiin haaveisiinsa, vaikka koittaakin saada positiivisen asenteensa pysymään.
historiikki:
Naava syntyi melko normaaliin laumaan vuorten toiselle puolen alfaparin pentueeseen keskimmäisenä kolmesta pennusta. Tämän vanhemmat kuitenkin syrjäytettiin lauman johdosta melko pian sisarusten - Kaarna, Naava ja Mahla - synnyttyä, ja uusi alfapari "adoptoi" kolme pentua. Lauman tiukan kurin ja järjestyksen keskellä Naava oli juuri se pentu, joka oli missä milloinkin hukassa, pulassa tai muuten vain saanut jonkun laumalaisista niskaansa. Toisena kesänään jatkui sama meno ja meininki. Kaarna ja Mahla kasvoivat, mutta Naava jäi hieman kitukasvuiseksi, sillä tämä pääsi viimeisten joukossa syömään. Ylipirteällä ja huithapelilla asenteellaan Naava kuitenkin kerjäsi vain laumansa vihaa, ja pian tämä joutuikin kokemaan kurjuuden kolhun, kun jäin yksin jätetyksi hieman vajaa kaksivuotisena. Poika yritti seurata laumansa jättämiä jälkiä lumihangessa, mutta lumisateen myötä niin tassunjäljet kuin hajujäljetkin katosivat, ja Naava tunsi olonsa yksinäisemmäksi kuin koskaan. Lopputalven Naava vietti yksin syöden enimmäkseen pieniä hiiriä ja oravanraatoja tai mitä tahansa, mitä sattui löytämään. Kevään koittaessa uros kuitenkin löysi takasin laumansa luo ja oli huomattavasti tyytyväisempi komenteluun ja hierarkiaan. Kesän koittaessa sekä Mahla että Kaarna olivat rutkasti Naavaa vahvempia. Moni arvelikin Kaarnan nousevan vielä aikuistuessaan lauman uudeksi alfaksi. Vaan Naava oli varsin ruipelo, mutta halusi silti oppia ja kasvaa. Tämä oppi kevään ja kesän aikana metsästämään laumassa, väijymään, juoksemaan pitkiä matkoja ja hiipimään hipihiljaa. Hitaasti alkoi uroksen lihasmassa kehittyä, mutta tämä ei silti koskaan saisi sisaruksiaan kiinni koossa. Seuraava talvi kului lähinnä lauman mukana menemisessä ja tavoille opettelemisessa, kun taas Naavan elämän neljäntenä kesänä alkoi tapahtua. Lauman alfa kuoli luunpalasen revittyä tämän kurkun auki, eikä pienessä laumassa ollut lähes ketään uudeksi alfaksi sopivaa. Kuolleen alfan pennut olivat vasta kaksivuotiaita, eikä niistä olisi vielä mihinkään, joten koko lauman katseet siirtyivät Kaarnaan. Ja Kaarna suostui nuoresta iästään huolimatta. Se johti laumaa kohtalaisen hyvin, kunnes se talvella eksyi ravintoa etsiessä vahingossa toisen lauman reviirille, joka hyökkäsi Kaarnan lauman kimppuun. Naava ei ollut koskaan nähnyt mitään niin kamalaa, sudet tappoivat ja vahingoittivat toisiaan kuin viimeistä päivää täysin moraalittomina. Lopulta taistelu käytiin loppuun ja Kaarnan lauma perääntyi. Useiden kuolleiden joukossa oli alfanaaras sekä Naavan ja Kaarnan sisko, Mahla.
Seuraavana kesänä, kun Naava oli neljän oli meno paljon rauhallisempaa, mutta Kaarna oli muuttunut puolisonsa ja siskonsa kuoleman myötä. Se murahteli vain satunnaisesti, eikä enää tiennyt, minne lauma tulisi johtaa. Niinpä yksi Kaarnaa vuotta nuoremmista nuorista susista haastoi Kaarnan ja voitti tämän suuren kokonsa takia. Silloin Naava sai tarpeekseen, se oli nähnyt liikaa. Uros lähti yöllä luikkimaan pakoon korvat luimussa ja häntä koipien välissä kohti suuria vuoria. Se oli kuullut niiden takana sijaitsevan paremman maan, jossa sudet saisivat elää onnellisina. Niinpä Naava päätti kiivetä vuorien yli laaksoon kohti parempaa laumaa ja elämää, pakoon omaa veljeään, perhettään, laumaansa ja historiaansa.
Pelit:
-
sukupuoli: uros
ikä: 5 vuotta
ulkonäkö:
Naava on ikäisekseen urossudeksi hieman keskivertosutta pienempi, mutta omistaa sen verran tuuhean turkin, että sitä ei huomaa, jollei katso todella, todella tarkkaan. Koostaan huolimatta susi on melko lihaksikas ja päätä lukuunottamatta sopusuhtainen. Naava on saanut nimensa turkkinsa värin perusteella, sillä tämän turkki on vaaleanruskea, lähes valkoinen, mutta suden kasvojen keskellä on melko leveä nenänpäästä säkään jatkuva hieman tummempi raita. Se ei varsinaisesti näy enää sään kohdalla, mutta koska Naavan kasvot ovat valkoiset, viiru näkyy niissä erityisen hyvin. Naavan turkki on muutenkin hieman vaaleampi vatsapuolelta sekä etujalkojen sisäosasta, mutta tummempaa ruskeaa uroksella on korviensa päissä, hännässään, tassuissaan sekä poskipäissään. Naavan silmät ovat myös kohtalaisen vaalean väriset standardisuteen verrattuna. Naavan häntä on terveen näköinen ja paksu, mutta jaloissa karvoitus on normaalipituista verrattuna muuten niin pitkään ja tuuheaan turkkiin.
Uroksen pää on hieman liian suuri suhteessa muuhun vartaloon, ja tunnelmaa korostaa entisestään poskipäiden runsas ja pehmeä turkki. Suden kasvot ovat muodoltaan melko leppoisan näköiset, sillä kasvojen vaalea väri pehmentää kasvojen piirteitä. Naavan kasvojen profiili on melko suora, ja kirsu on siro. Valkoinen alue uroksen kasvoissa onkin sydämmen muotoinen johtuen tummasta viirusta, joka lävistää kasvot, mutta väri on vaaleanruskea silmäkulmien lähettyvillä. Kuononsa alapuolella huulten yläpuolella Naavalla on pieni, tummanruskea laikku, joka näyttää olvean jatketta kuonon toisella puolella olevalle viirulle.
Naavan hännän pää on ruskeampi kuin koko muu suden keho. Uroksen häntä on kiinnittynyt melko matalalle, ja sen vaaleanruskeaa turkkia koristaa hennosti erottuvat, tummanruskeat pesukarhunraidat. Suden lavat ovat vaaleanruskeat, mutta väli vaalenee takajalkojen sisäpintaa kohti mentäessä, kunnes se tummuu tummanruskeaksi kummankin takajalan kintereen kohdalla. Naavan kynnet ovat suhteellisen ehjät sekä mustat, ja anturat ovat hyväkuntoiset. Takatassujen karvoitus on tummempaa kuin etutassujen karvoitus.
luonne:
Naava oli pentuna varsinainen villikko, joka ei noudattanut minkään näköisiä sääntöjä tai yleistä hierarkiaa ollenkaan. Kasvaessaan uros on oppinut hillitsemään kapinallisen ja rasavillin luonteensa, ja tästä onkin kasvanut jossain määrin lammas suden vaatteissa. Naavan hyviin puoliin kuuluu ehdottomasti tämän yritteliäisyys. Vaikka kaikki ei menisikään putkeen heti ensimmäisellä yrityksellä, onnistuu asiat varmasti paremmin seuraavalla. Uroksen elämänasenne on muutenkin melko rento ja positiivinen, ja tämä saattaakin aina silloin tällöin vain unohtua omaan yksinäisyyteensä. Naava näkee pieniä ihmeitä melkein kaikkialla ja nauttii täysin siemauksin sudenelämästään. Pojan suurimpana ongelmana lieneekin tämän lievä vainoharhaisuus ja vauhkous, sillä se saattaa ruveta pelkäämään täysin normaaleja asioita aivan tuosta vain. Osittain turvallisuudentunteen takia Naava haluaisikin päästä takaisin jonkin lauman jäseneksi, sillä tällä sudella jos millä on laumasielu kohdallaan, vaikka aina välillä hierarkia ja säännöt ottavatkin pattiin. Niin Naava päätyikin laumattomaksi, yksinäiseksi sudeksi; tämä halusi vetää soolona, olla komentelun ja määräysten ulkopuolella, päättää itse. Joinain päivinä uros tunteekin laumasta lähtemisen olleen paras idea koko sen elämässä, mutta aina välillä se kaipaa lauman tukea, turvaa ja ystäviä.
Lähellä Naavan sydäntä on ehdottomasti jolkottelu. Sen mielestä ei ole olemassakaan mitään ihanampaa, kuin vapauden tunne jylhässä metsämaassa. Juoksemisen lisäksi Naava pitää hirven lihasta, vaikka yleisesti sanotaankin, ettei susilla olisi lempiruokaa. Se ei vain kykene vastustamaan hirven mehevää lihaa, mutta soolourallaan Naava ei ole hirveä päässyt maistamaan, sen kaatamiseen kun tarvitaan kokonainen lauma susia ja suunnitelma. Uros ei kuitenkaan pidä niin ollenkaan uimisesta. Kyllähän se voi nyt silloin tällöin kahlata jonkin puron läpi, mutta muuten vaan järvessä uiminen ei tulisi kuuloonkaan, vaikka eihän Naava nyt varsinaisesti vettä pelkää. Sen sijaan se pelkää kovia ääniä ja oikeastaan ihan minkälaisia ääniä tahansa, mutta erityisesti kovia ääniä.
Naava ei koskaan haluaisi satuttaa toista sutta. Pelkkä ideakin tappelemisesta saa uroksen niskavillat pystyyn, joten se tyytyy useimmiten vain alistumaan ja näyttämään vatsansa vastustajalleen. Näin ollen Naava joutuu hierarkiassa melko pohjalle, vaikka se onkin melko hyvä metsästäjä. Se vain ei halua tapella muiden susien kanssa vallasta tai ylhäisestä paikasta laumassa, vaikka vihaakin komennetuksi tulemista ja pomottelua.
Naavan suurimpiin haaveisiin kuuluu tällä hetkellä oman lauman löytäminen. Korkeille paaleille on toiveissa päässyt myös jälkikasvun hankkiminen, sillä uros haluaisi ainakin yhden pentueen. Naavan haaveita vain varjostaa tieto siitä, että se ei tule luultavasti koskaan pääsemään täydelliseen laumaan tai saamaan pentuja. Niin, miten muka siitä nyt tulisi alfa, joka saisi pentuja? Tuon kysymyksen Naava on kuullut jo niin monta kertaa päänsä sisällä, että alkaa jo hitaasti luopumaan toivosta kumpiinkiin haaveisiinsa, vaikka koittaakin saada positiivisen asenteensa pysymään.
historiikki:
Naava syntyi melko normaaliin laumaan vuorten toiselle puolen alfaparin pentueeseen keskimmäisenä kolmesta pennusta. Tämän vanhemmat kuitenkin syrjäytettiin lauman johdosta melko pian sisarusten - Kaarna, Naava ja Mahla - synnyttyä, ja uusi alfapari "adoptoi" kolme pentua. Lauman tiukan kurin ja järjestyksen keskellä Naava oli juuri se pentu, joka oli missä milloinkin hukassa, pulassa tai muuten vain saanut jonkun laumalaisista niskaansa. Toisena kesänään jatkui sama meno ja meininki. Kaarna ja Mahla kasvoivat, mutta Naava jäi hieman kitukasvuiseksi, sillä tämä pääsi viimeisten joukossa syömään. Ylipirteällä ja huithapelilla asenteellaan Naava kuitenkin kerjäsi vain laumansa vihaa, ja pian tämä joutuikin kokemaan kurjuuden kolhun, kun jäin yksin jätetyksi hieman vajaa kaksivuotisena. Poika yritti seurata laumansa jättämiä jälkiä lumihangessa, mutta lumisateen myötä niin tassunjäljet kuin hajujäljetkin katosivat, ja Naava tunsi olonsa yksinäisemmäksi kuin koskaan. Lopputalven Naava vietti yksin syöden enimmäkseen pieniä hiiriä ja oravanraatoja tai mitä tahansa, mitä sattui löytämään. Kevään koittaessa uros kuitenkin löysi takasin laumansa luo ja oli huomattavasti tyytyväisempi komenteluun ja hierarkiaan. Kesän koittaessa sekä Mahla että Kaarna olivat rutkasti Naavaa vahvempia. Moni arvelikin Kaarnan nousevan vielä aikuistuessaan lauman uudeksi alfaksi. Vaan Naava oli varsin ruipelo, mutta halusi silti oppia ja kasvaa. Tämä oppi kevään ja kesän aikana metsästämään laumassa, väijymään, juoksemaan pitkiä matkoja ja hiipimään hipihiljaa. Hitaasti alkoi uroksen lihasmassa kehittyä, mutta tämä ei silti koskaan saisi sisaruksiaan kiinni koossa. Seuraava talvi kului lähinnä lauman mukana menemisessä ja tavoille opettelemisessa, kun taas Naavan elämän neljäntenä kesänä alkoi tapahtua. Lauman alfa kuoli luunpalasen revittyä tämän kurkun auki, eikä pienessä laumassa ollut lähes ketään uudeksi alfaksi sopivaa. Kuolleen alfan pennut olivat vasta kaksivuotiaita, eikä niistä olisi vielä mihinkään, joten koko lauman katseet siirtyivät Kaarnaan. Ja Kaarna suostui nuoresta iästään huolimatta. Se johti laumaa kohtalaisen hyvin, kunnes se talvella eksyi ravintoa etsiessä vahingossa toisen lauman reviirille, joka hyökkäsi Kaarnan lauman kimppuun. Naava ei ollut koskaan nähnyt mitään niin kamalaa, sudet tappoivat ja vahingoittivat toisiaan kuin viimeistä päivää täysin moraalittomina. Lopulta taistelu käytiin loppuun ja Kaarnan lauma perääntyi. Useiden kuolleiden joukossa oli alfanaaras sekä Naavan ja Kaarnan sisko, Mahla.
Seuraavana kesänä, kun Naava oli neljän oli meno paljon rauhallisempaa, mutta Kaarna oli muuttunut puolisonsa ja siskonsa kuoleman myötä. Se murahteli vain satunnaisesti, eikä enää tiennyt, minne lauma tulisi johtaa. Niinpä yksi Kaarnaa vuotta nuoremmista nuorista susista haastoi Kaarnan ja voitti tämän suuren kokonsa takia. Silloin Naava sai tarpeekseen, se oli nähnyt liikaa. Uros lähti yöllä luikkimaan pakoon korvat luimussa ja häntä koipien välissä kohti suuria vuoria. Se oli kuullut niiden takana sijaitsevan paremman maan, jossa sudet saisivat elää onnellisina. Niinpä Naava päätti kiivetä vuorien yli laaksoon kohti parempaa laumaa ja elämää, pakoon omaa veljeään, perhettään, laumaansa ja historiaansa.
Pelit:
-