|
Post by Harine on Jun 3, 2014 19:24:01 GMT 2
// Kuka vain saa tulla mukaan. Laumaton tai laumalainen. Peli sijaitsee kohtuu lähellä jonkun lauman rajaa (Osma ei tiedä muiden kuin Aarnimetsän lauman nimen), joten jos joku laumalainenkin uskaltautuu aavistuksen rajojen ulkopuolelle niin saa silläkin tavalla hahmon peliin. Pelaajamäärällä ei varsinaisesti ole minulle myöskään väliä kunhan peli vain pyörisi. // Osma oli huomannut, ettei laakso ollut niin suuri kuin oli alunperin kuvitellut. Vaalea uros pysytteli visusti lähellä järveä, sillä minne muualle se menikin, se löysi itsensä hälyttävän läheltä laumojen rajoja ja uros halusi kunnioittaa noita rajoja. Ei pitänyt ärsyttää mahdollisia laumaehdokkaita. Pitäisi ehkä ennemmin sanoa, että laumattomien alue ei ollut niin suuri kuin Osma oli olettanut. Susi kykeni haistamaan lauman varsin läheltä, vaikka oli koittanut vältellä tietoisesti rajoja. Vaaleaturkkia kutkutti mahdollisuus laumasta, jota se oli etsinyt niin pitkään ja nyt niitä oli tässä useita vieri vieressä. Ongelmana oli, ettei se tiennyt laaksosta mitään, eikä sokkona kulku ollut ikinä hyväksi. Se esti arvioimasta todellista tilannetta realistisesti. Toinen suden ongelma oli, ettei se hyväksynyt alfakseen ketä tahansa. Jos halusi pitkäaikasia ratkaisuja, täytyi välttää juuri sellaista laumaa missä se oli ennen ollut. Mikäli mieluista alfaa ei löytyisi, se ottaisi ohjat omiin tassuihinsa. Osma oli hyvin varma mahdollisuuksistaan päästä johonkin laumoista. Se ei ollut turhanpäiväinen susi joka olisi vain yksi kita lisää ruokittavana, ilman mitään omaa panosta lauman eteen. Taitoa, kokemusta ja paloa löytyi. Näissä pohdinnoissa susi kahlasi joessa, toivoen, että saisi napattua kalan jos toisenkin. Vaalean hukan turkki tiputti vettä rinnuksilta, mahanalusesta ja kuonosta. Märkä, epätasainen turkki teki sudesta aavistuksen rimpulan ja raukan näköisen, muttei siitä solakkaa saisi tekemälläkään. Susi oli kohtuullisen hyvässä kunnossa, vaikkakin yksipuolinen ruokavalio oli kuolema sen ennen niin kauniille turkille. Mukava viilennys kesäiltana ei haitannut ollenkaan, eikä sen tarvinut nyt muutenkaan todistaa kenellekään mitään. Aurinko oli laskemaan päin, mutta lämpötila vielä keikkui yllättävän korkealla. Osma seisoi pitkään paikallaan, kunnes pienehkö kala erehtyi uimaan liian lähelle ja sai suden hampaista. Vaaleaturkki nappasi kalan hieman ylpeänä. Hah. Kyllä tämä tästä.
|
|
huurre
Omega
Betasusi
Näetkö sä suden vaalean? Kuuletko sen huudon karhean?
Posts: 197
|
Post by huurre on Jun 3, 2014 20:04:44 GMT 2
// Minä tungen nyt sitten tänne mukaan xD Pelailen tuolla uudella ujolla Lumollani, niin ettei hän vielä ole liittynyt sysimetsään vaan on laumaton ja juuri saapunut Ps. Joku laumalainenkin olisi ihan mukava saada mukaan jakamaan tietoja laaksosta xD // Lumo asteli hitaasti eteenpäin seuraten joen vartta ja haistellen jatkuvasti ilmaa. Hän ei tiennyt missä oli, mutta saattoi haistaa monta susilaumaa ympärillään ja pohti par'aikaa sopisiko kenties joku niistä hänen kodikseen. Ujo pieni narttu askelsi hitaasti korvat päässä pyörien ja luonnon ääniä kuunnellen. Lämmin päivä oli päättymässä ja kääntymässä iltaan, eikä Lumolla ollut vieläkään mitään paikkaa missä nukkua. Pitäisi kai etsiä joku turvallinen pesä jostain, vaikkakaan narttu ei uskonut löytävänsä sellaista kovinkaan helposti. Narttu oli torkkunut osan päivästä, mutta koska hän oli pelännyt tulevansa yllätetyksi, oli hän edelleenkin väsynyt. Kettumainen keho myötäili joen mutkia ruskeaturkin kulkiessa hitaasti eteenpäin. Hän oli hukassa, yksin eikä tiennyt mitä tehdä. Hiljainen suden itkua kuvaava uikutus purkautui hänen kuonoltaan ennenkuin Lumo sitä edes itse tajusi. Äkkiä hän pysähtyi ja jännittyi kuuntelemaan luontoa paikalleen liimautuneena. Vedestä oli kuulunut kevyt loiskahdus, joka sai korvat pyörimään ujo nartun päässä. Lumo painoi häntänsä aivan takajalkoihin kiinni korvien kääntyessä luimuun, kun hän asteli epävarmasti lähemmäs jokea katsomaan oliko sielä joku. Vedessä seisoi vaalea susiuros kala suussaan ja Lumo perääntyi heti muutaman askeleen painuen matalaksi. Ehkä toinen ei ollut kuullut tai haistanut häntä vielä. Lumo kääntyi hitaasti ja lähti hiipimään kauemmas joesta. Ehkä hän voisi tarkkailla vaaleaa sutta kauempaa tai häipyä kokonaan paikalta. Ruskea narttu oli jo kääntänyt selkänsä toisen suuntaan ja liikkui nyt vatsa maata viistäen kauemmas toivoen ettei toinen olisi vihainen tai huomannut häntä.
|
|
|
Post by Harine on Jun 3, 2014 21:22:23 GMT 2
// Tervetuloa. // Osma kuuli vingahduksen kaltaisen äänen ja samassa vähän matkan päässä oli susi. Pelokkaan näköinen susi. Uros murskasi kalalta pään ja tiputti sen maahan ennenkuin kääntyi toisen puoleen. "Ei sinun tarvitse minua väistää. Laumattomiahan tässä ollaan." Valkoturkki sanoi leppoisasti, häntä rennosti roikkuen ja olemus rentona. Ainakaan Osma ei haistanut toisessa laakson laumoista yhtäkään. "Ole vain kuin minua ei olisi."
Osma siirtyi jälleen kahlaamaan ja yritti napata pari kalaa lisää. Se kuitenkin vilkuili toista, ettei toinen nappaisi sen saalista rannalta. Varkaista uros ei pitänyt sitten yhtään. Ei pitäisi olla liian hyväuskoinen kuitenkaan ja antaa ulkokuoren hämätä.
|
|
huurre
Omega
Betasusi
Näetkö sä suden vaalean? Kuuletko sen huudon karhean?
Posts: 197
|
Post by huurre on Jun 3, 2014 23:43:04 GMT 2
Lumon korvat menivät luimuun niskaa vasten ja häntä valahti jalkojen väliin kun hän kuuli toisen puhuvan itselleen. Narttu pysähtyi toinen etukäpälistä ilmassa ja kääntyi varovasti takaisin kohti joessa seisovaa vaaleaa sutta, varoen kuitenkin visusti katsomasti tuota suoraan kasvoihin.
Toinen paljasti puheidensa sivussa olevansa itsekkin laumaton ja narttua jotenkin rauhoitti se ettei susi tehnyt elettäkään tullakseen hänen luokseen. Uros jatkoi kalastamistaan ja Lumo jäi uteliaana paikoilleen, kuitenkin liian pelokkaana mennäkseen lähemmäs katsomaan. Narttu peruutti hieman suojaisampaan paikkaan puun juurelle, jossa tunsi olevansa enemmän turvassa, mutta kuitenkin niin että näki vaalean suden vaivatta ja kävi siihen istumaan. Istuessa oli aina turvallisempi olo, sillä saattoi ponkaista nopeasti pakoon jos siltä näytti. Nyt uros tosin näytti keskittyvän omiin asioihinsa häntä enemmän.
Korvat kääntyivät aina välillä ystävällisesti sivulle nartun katsoessa uteliaana valkoturkkisen puuhasteluja uskaltamatta kuitenkaan sanoa mitään. Aina kun uros vilkaisikin hänen suuntaansa korvat kääntyivät alistuvasti luimuun ja pelokas katse siirtyi takaisin maahan. Silloin kun toinen ei katsonut narttu tarkkaili turvallisen välimatkan päästä ystävällinen ilmekasvoillaan mitä toinen teki.
|
|
|
Post by Harine on Jun 4, 2014 9:59:14 GMT 2
Osma oli hyvillään, että sai vieraan jäämään tai tekemään mitä oli nyt tekemässäkään. Laumaton ei paljoa kiitosta saanut täällä ja Osma ymmärsi miksei. Ei tämä rupu maa kuulunut kenellekään, joten miksi puolustaa sitä? Valkoturkkinen näki kalan lähestyvän ja siirsi ajatukset siihen. Susi katsoi tarkasti kalan liikkeitä ja oli täysin liikkumatta. Kun kala pääsi tarpeeksi lähelle, Osma "sukelsi" ja nappasi kalan kitaansa ja puri niin lujaa, ettei kala vain räpiköisi irti. Pää nousi nopeasti taas veden yläpuolelle ja susi suuntasi rantaan, pää ylpeydestä koholla. Se laittoi maaten toisen kalan luo ja alkoi järsimään saalistaan. Kala oli harvinaista herkkua ja jos sitä oli tarjolla, niin Osma ottaisi kaiken siitä irti. Kala oli aseteltu etutassujen väliin ja nyt susi repi siitä paloja, jotka välittömästi katosivat sen kitaan.
Valkoturkki muisti toisen suden ja katsoi nyt paremmin toista. Toinen oli varsin säikyn oloinen. "Kuule, tiedätkö jotakin tämän laakson laumoista. Olen juuri saapunut ja etsin itselleni sopivaa laumaa." Se kysyi ystävällisesti. Uros jopa heilautti häntäänsä ja nuolaisi huuliaan rohkaisun merkiksi. Ei sillä ollut yhtikäs mitään halua hyökätä toisen kimppuun. "Niin tosiaan, olen Osma. Anteeksi töykeyteni." Se jatkoi nopeasti. "Saanko kysellä neidin nimeä?"
|
|
huurre
Omega
Betasusi
Näetkö sä suden vaalean? Kuuletko sen huudon karhean?
Posts: 197
|
Post by huurre on Jun 4, 2014 19:08:14 GMT 2
Lumo vilkuili vaaleaa urosta tuon jähmettyessä vedessä paikoilleen tuijottamaan alas ja kummaksui tuon jäykkyyttä ennenkuin tajusi että uros vahtasi jälleen uutta kalaa. Hän itse ei osannut kalastaa ja katsoi uteliaana suden katoamista vedenalle ja pikaista paluuta pinnalle kala suussaan. Katse kääntyi jälleen metsään kun vaalea uros kahlasi rannalle ja alkoi ruokailemaan.
Lumon oli hyvä olla tässä, tarpeeksi kaukana toisesta, muttei kuitenkaan yksin. Narttu painui istumaasennossaan kyyryyn uroksen alkaessa puhumaan hänelle. Korvat kuitenkin kääntyivät luimusta hiukan sivulle niin että hän kuuli paremmin mitä susi hänelle puhui. Ruskea narttu kuunteli Osman juttelut ja kysymykset loppuun asti, ennenkuin vilkaisi tuota ja aloitti itse vastaustaan. "Olen Lumo" Hän aloitti esittäytymällä sillä uroskin oli tehnyt niin. Anteeksi pyyntyöön hän ei kiinnittänyt mitään huomiota. "En oikeastaan" Hän sitten jatkoi varsinaiseen kysymykseen vilkaisten välissä Osmaa. "Olen itsekkin vasta saapunut" Hän tarkensi vähäpuheliaaseen tyyliinsä. Jos nuorikko olisi uskaltanut puhua vapautuneemmin hän olisi sattanut kertoa olevansa samassa puuhassa kuin Osma, etsimässä laumaa itselleen.
Lumon varovainen katse käväisi jälleen Osmassa ja häntä heilahti ujosti pyyhkien maata. Eriväriset silmät kääntyivät kuitenkin nopeasti tuijottamaan nartun omia tassuja ja korvat kääntyivät luimuun aina jonkun tavallista kovemman ääneen kuuluessa metsässä.
|
|
|
Post by Harine on Jun 5, 2014 12:34:36 GMT 2
Osma hymähti aavistuksen pettyneenä. "Vai niin." uros vastasi. "Noh, toivottavasti sinulla on kuitenkin parempi idea omasta tulevaisuudestasi kuin minulla." Se sanoi huvittuneena omalle tietämättömyydelleen. Sen pitäisi itse lähteä tutkimaan maita ja mantuja, jotta saisi edes jotakin irti tästä laaksosta. Nyt ainakin kokonaiskuva oli selvä. Osma ei voinut istua ja odottaa, että joku toisi tiedon kuonon eteen, vaikka kuinka se haluaisi. Laumalaiset eivät varmasti kertoisi kaikkea mitä tietäisivät, joten täytyi luottaa omaan päättelykykyyn.
Susi keskittyi jälleen kalan hajottamiseen ja repimiseen, seuraten edelleen toista.
|
|
huurre
Omega
Betasusi
Näetkö sä suden vaalean? Kuuletko sen huudon karhean?
Posts: 197
|
Post by huurre on Jun 5, 2014 22:58:41 GMT 2
Lumo vain nytkäytti korviaan ilmaisten niin että oli kuullut mitä sille oli sanottu, muttei vastannut enää mitään. Tämä uros vaikutti ihan mukavalta, mutta arka narttu ei ollut kovinpuheliasta tyyppiä ja jäi jälleen vain katselemaan toista tuon puuhastellessa omiaan. Ruskeaturkkinen ei viitsinyt häipyä paikalta, muttei osannut oikein jatkaakkaan keskustelua ollessaan niin ujo ettei tiennyt mitä kummaa olisi sanonut. Niimpä hän vain tyytyi tuijottelemaan tassujaan ja miettimään miten ihmeessä löytäisi itselleen uuden kodin, perheen joka välittäisi.
Äkkiä metsiköstä kuului rasahdus ja uros suden tuoksu leijui aran nartun kuonoon saaden Lumon hiukan hätääntymään ja painumaan kyyryyn. Pian esille saapui vaalea susiuros tervehtien molempia paikalla olevia susia vuorotellen. "Hei" Lumo vastasi tervehdykseen luimistellen ja maata tuijottaen miettien kuka tulija mahtoi olla.
//Vähän töksö, mutta toinnyt sitten npc Jäkälän paikalle että meidän ressut saa edes jostain tietoja laaksosta//
|
|
|
Post by Harine on Jun 5, 2014 23:22:08 GMT 2
// Joo vähän jotakin infoa. // Tämähän oli varsin mukavaa, kumpikin susi kunnioitti toisen omaa tilaa ja yksityisyyttä. Mikäs tässä kaloja järsimässä. Tilanne muuttui kuitenkin aavistuksen, kun paikalle saapui kolmas susi. Osma katsoi mielenkiinnolla toisen liikkeitä, pitäen kuitenkin huolen, ettei toinen kajoaisi sen saaliiseen. "Kukas sinä olet?" Se kysyi rennosti. Hajusta päätellen jälleen laumaton. Vanha susi kääntyi ensin Lumon puoleen ja tuntui hymähtävän. "Jäkälä" Se vastasi lyhyesti, mutta rauhallisesti. Vanhempi susi liikkui hieman sivummalle, valmiina jatkamaan jo omaa matkaansa, kunnes Osma huudahti toisen perään. "Et sinä sattuisi tietämään laaksosta enemmän kuin me kaksi vasta saapunutta?" Kysymys sai suden pysähtymään ja hitaasti kääntymään. Onneksi toinen ei näyttänyt ärtyneeltä. "Ensin: keitä te olette? Mitä haluatte tietää?" Vanha susi istahti ja näytti siltä, että sillä olisi koko maailman aika käytettävissään. Osma vilkaisi nopeasti Lumoa, mutta tuli siihen tulokseen, että parempi että se itse aloittaisi kyselyn. Toinen näytti säikähtäneen Jäkälää, joten antoi toisen hetken rauhoittua. "Minä olen Osma ja hän on Lumo. Tuota, mitä osaat kertoa laakson laumoista?" Osma aloitti ja vilkaisi uudelleen Lumoa. Toivottavasti toinen ei pahastunut, kun se oli esitellyt kummatkin sudet.
|
|
huurre
Omega
Betasusi
Näetkö sä suden vaalean? Kuuletko sen huudon karhean?
Posts: 197
|
Post by huurre on Jun 5, 2014 23:37:24 GMT 2
Lumo vilkuili syrjästä ohi kulkevaa Jäkäläksi esittäytynyttä urosta, joka oli mitä ilmeisemmin jo jatkamassamatkaansa ennenkuin Osma huusi tuon takaisin. Pienen ja hennon nartun korvat menivät luimuun ja pää laskeutui alistuvasti kun Jäkälä kääntyi ympäri. Uros kuitenkin istui alas mikä rauhoitti narttua suuresti ja vielä enemmän sitä rohkaisi se että Osma hoiti puhumisen näin alkuun esitellen hänet samalla. Nartun häntä heilahti kiitokseksi Osmalle tuon vilkaistessa häntä.
Eriväristen silmien katse kääntyi pian rauhassa aloillaan istuvaan vanhaan susiurokseen tuon selvästi miettiessä mitä vastaisi Osman kysymykseen. Jäkälä selvästi päätti ettei tietojen jakaminen näille laumattomille voinut olla haitaksi sillä aloitti ystävällisellä äänellään vastausta. "Laakson sisällä elää kaksi laumaa; Sysimetsä ja Rinnemetsä" Tuo kertoi matalalla äänellään pitäen hetken tauon. "Ja laakson ulkopuolella elää myös kaksi laumaa; Nuormetsä ja Aarnimetsä" Uros esitteli laumat rauhassa saaden Lumon nostamaan katseensa hiukan ylemmäs tassuistaan. "Kaikki laumat ovat vahvistumaan päin talven jäljiltä" Jäkälä jatkoi sitten. "Miksi laumat teitä niin kiinnostavat? Aikeissa jäädä tänne?" Vanha uros sitten uteli katsoen vuoron perään Osmaa ja Lumoa.
Lumo kuunteli korvat höröllään jokaisen sanan mitä tämä uros sanoi sillä Jäkälästä uhkui se että tuo tiesi laaksosta ja laumoista enemmän kuin heistä kumpikaan. Arka narttu nyökkäsi uroksen kysyessä aikoikovatko he jäädä sillä hän ainakin aikkoi. Kun vain löytäisi sopivan lauman itselleen.
|
|
|
Post by Harine on Jun 6, 2014 11:13:36 GMT 2
Osma kuunteli tarkasti Jäkälän selostusta ja nyökkäsi ymmärryksen merkiksi. Toisen heittäessä vastakysymyksen uros hymyili. "Se olisi tarkoitus" Osma näki Lumonikin nyökkäilevän. Toinenkin haki laumaa. Ilmeisesti toisella oli samat tavoitteet. Eipä Osma osannut kuvitellakaa toista laumattomana. "Mitä eroja näillä laumoilla on?" Osma kysyi. Nimet yksistään eivät kertoneet laumasta juuri mitään.
Jäkälä katsahti kumpaakin ja arvioi katseellan molempia. "Rinnemetsässä on varsin räväkkää porukkaa ja se on pienin kaikista. Sysimetsässä on huhujen mukaan vaihtunut alfa nuorempaan. Lauma on uudistumassa, mutta mielestäni hyvään suuntaan." Vanha susi muisti vielä Viiman ja Ovelan laumojen kiistan. Jäkälä piti selvästi pohtimistauon ennen kuin jatkoi. "Aarnimetsässä ja Nuormetsässä tuntuu kaikki olevan kunnossa. Laumat ovat vahvoja ja elinvoimaisia. Jos tavoitteenanne on päästä laumaan, en sitten tiedä kuinka tarkkoja he ovat uusien laumalaisten suhteen."
Osma nyökkäsi jälleen ja päätti olla tällä kertaa vaiti, mikäli Lumo halusi kysyä jotakin askarruttavaa.
|
|
huurre
Omega
Betasusi
Näetkö sä suden vaalean? Kuuletko sen huudon karhean?
Posts: 197
|
Post by huurre on Jun 6, 2014 11:41:36 GMT 2
Lumo hymyili arasti hännänkin heilahtaessa ystävällisesti aina silloin tällöin. Ruskeaturkki kuunteli Osman kysymyksen ja kääntyi sitten kuulemaan vastauksen Jäkälältä. Narttu jätti heti Rinnemetsän pois laskuista kuullessaan Jäkälän kuvauksen laumasta. Hän halusi turvaa ja suojaa, perheen, ei mitään räväkkää sakkia murisemaan ympärilleen. Muut kolme laumaa kuulostivat ihan hyviltä kaikki. Lumo vilkaisi molempia uroksia hiljaisuuden levitessä ympärilleen ennenkuin uskalsi avata suunsa. "O-onko Sysimetsän alfa.." Lumo hieman takerteli puheessaan "..mukava?" Hän lopetti lauseensa luimistaen korviaan ja tuijottaen tassujaan. Yksinolo ei sopinut ujolle nartulle, joka kaihosi laumaa enemmän kuin mitään muuta.
Jäkälä siirsi katseensa Osmasta pieneen narttuun tuon alkaessa puhumaan ja huokaisi äänettömästi. Tuo narttu tarvitsi todella kipeästi lauman suojaa ja näytti nyt harkitsevan Sysimetsää. "On kyllä" Uros vastasi miettien ettei Lumoa ainakaan heti pois ajattaisi sen lauman rajoilta jos toinen liittymisaikeissa sinne menisi. "Kuule, jos aiot johonkin laumaan liittyä niin Sysimetsä voisi olla sinulle varsin hyvä vaihtoehto" Jäkälä vielä totesi vastaten nartun äänettömään kysymykseen siitä sopisiko hän siihen laumaan. Vanha uros jäi vielä aloilleen tapittamaan vuoroi Osmaa ja vuoroin Lumoa selvästi odottaen jos näillä olisi vielä jotain kysyttävää.
Lumo kuunteli Jäkälää kiitollisena ja nyökäsi tuon lopetettua. "Kiitos" Hän sanoi ujosti hännän heilahtaessa samalla ystävällisesti. Näillänäkymin hän siis suuntaisi ensimmäisenä Sysimetsään.
|
|
|
Post by Harine on Jun 6, 2014 12:34:09 GMT 2
Osma hymyili lempeästi, kun Lumo näytti kiinnostuneen Sysimetsästä. Osma tiesi, ettei sillä olisi asiaa sinne, sillä nuori alfa ei kuulostanut sellaiselta kenet uros hyväksyisi noin vain johtajakseen. Rinnemetsä ei kuulostanut myöskään houkuttelevalta, sillä pieni ja räväkkä ei kuvannut Osmaa ollenkaan. Se sai uroksen tuntemaan olonsa vain vanhaksi. Aarnimetsässä oli Surma, joten jäljelle jäisi siis Nuormetsä. Susi kävisi luultavasti lähellä laumojen rajoja ja varmistamassa nämä sanat todeksi ja sitten kenties se ottaisi suunnaksi Nuormetsän. "Nuormetsään siis." Se totesi lähinnä itselleen ja sai Jäkälältä uteliaan katseen. Alfa olisi toivottavasti miellyttävä ja pätevä, jos ei niin sitten piti keksiä jotakin muuta. Osma oli varma, että sen kyvyillä se onnistuisi pääsemään laumaan, ellei sitten verisiteet toiseen laumaan estäneet sitä.
"Kiitos sinulle tiedoistasi. Annoit minulle suunnan, jonka löytämiseen minulla olisi yksin mennyt huomattavan paljon kauemmin aikaa." Osma kiitti. Susi nousi ylös ja ravisteli turkkinsa. Kala-ateria oli syöty ja susi oli valmiina toeteuttamaan suunnitelmansa, turha sitä oli koko ikää odotella. "Toivon molemmille hyvää jatkoa." Osma sanoi varmana siitä, ettei näkisi kaksikkoa enää. Sitten se katsoi Lumoa "Toivottavasti löydät Sysimetsästä kaiken sen mitä haluat laumaltasi." Uros sanoi ja hymyili. Susi odottaisi hetken mahdollista vastausta, mutta mikäli sen kummempaa sanottavaa tai kysyttävää muilla ei olisi, se lähtisi seuraamaan jokea, kohteena lauman rajat.
Jäkälä jäisi vielä paikalleen, mikäli Lumolla olisi jotakin kysymyksiä.
|
|
huurre
Omega
Betasusi
Näetkö sä suden vaalean? Kuuletko sen huudon karhean?
Posts: 197
|
Post by huurre on Jun 6, 2014 14:48:04 GMT 2
Luom vilkaisi arasti Osmaa, joka totesi suuntaavansa Nuormetsään. Tästä lyhyestä kohtaamisesta Jäkälän kanssa taisi olla heille molemmille suunnattomasti hyötyä. Ruskeaturkkinen kyyristyi hieman Osman noustessa ja tehdessä lähtöä. Nuori narttu hymyili ystävällisesti, mutta ujosti Osmalle kiittäen tuota sanoistaan hännän heilautuksella. "Sitä samaa sinulle Nuormetsän kanssa" Hän vastasi vaisusti tarkoittaen kuitenkin sanojaan täysin. Lumo vilkaisi Jäkälää noustessaan luimistellen seisomaan. "Kiitos vielä" Se totesi arasti ottaen jo muutamia askelia päinvastaiseen suuntaan kuin Osma. Jäkälä hymähti noustessaan ja kääntyessään jatkamaan matkaansa metsikköön. "Oli ilo auttaa ja kaikkea hyvää teille" Se murahti matalasti, mutta ystävällisesti ennenkuin poistui paikalta rymistellen metsään. Lumo vilkaisi vanhan uroksen perään ennenkuin kääntyi heilauttamaan häntäänsä Osman suuntaan ja lähti sitten kyyryssä kulkemaan kohti Sysimetsän reviiriä. Pää oli alhaalla ja häntä lähellä jalkoja nuorikon vilistäessä joen vartta sisemmäs laaksoon. //Taisi olla siinä? Suuret kiitokset pelistä! //
|
|
|
Post by Harine on Jun 6, 2014 14:53:37 GMT 2
//Jep! Kiitokset sulle! :3 //
|
|