Surma - Beta

contemplicity, flickr.com

Nimi: Surma
Ikä: 6
Sukupuoli: Narttu
Lauma: Aarnimetsän lauma
Asema: Beta
Luottaa: Karhunkaataja, (Valta)
Ulkonäkö:
Paino: 50kg
Säkäkorkeus: 77cm
Surmalla on kauttaaltaan valkoinen ja paksu turkki. Silmät ovat pehmeän ruskeat, mutta katse silmien takana on yleensä kaikkea muuta kuin pehmeä. Surma on raskasrakenteinen ja suurikokoinen, joten se kävisi helposti uroksesta, eikä paksu turkki tee siitä ainakaan hoikempaa. Rakenne on valkoturkilla sopusuhtainen. Se ei ole ketterä, mutta voimaa ja kestävyyttä löytyy kyllä kuin pienestä laumasta. Suden eleet ovat tilanteesta riippumatta aina itsevarmat ja hallitut.

Luonne: Surman motto "tieto tuo valtaa ja voima kunniaa" kertoo jo sudesta paljon. Valkoturkki on helposti malttinsa menettävä, tiedonhaluinen hukka, joka turvautuu turhankin usein voimaan. Se käyttää muita helposti hyödykseen, saavuttaakseen haluamansa. Se ei helposti matele eikä kumartele kenellekkään. Valkoturkki on itserakas ja varma susi, joka kantaa ylpeänä nimeään. Niitä harvoja oikeita ystäviä Surma voisi puolustaa vaikka henkeen ja vereen katumatta pätkääkään. Tämä narttu on myös kunnianhimoinen. Se ei epäröi haastaa taikka tappaa vastustajaansa, varsinkaan silloin, kun tämä on sen suunnitelmien tiellä. Siitä sen nimi tulee. Vaalea hukka ei hevillä luota enään keneenkään, sillä se on joutunut kokemaan liian monesti, miltä tuntuu tulla petetyksi. Laaksossa ollessaan se päätti luottaa muutamiin hukkiin, mutta kaikki, joihin se uskalsi luottaa, osottautuivat pettureiksi. Nyt vaaleasta sudesta on tullut kova ja kylmä muita susia kohtaan. Enään se ei luottaisi kehenkään. Se luottaa enää tasan kahteen suteen. Laumaelämä on ehkä pehmittänyt suden terävyyttä, mutta pehmo siitä ei ikinä tulisi. Valkoturkilla on pieni heikko kohta pennuille, mitä se ei tietenkään tietoisesti näytä kenellekkään.

Historiikki: Surma ja hänen veljensä syntyivät alkukeväästä etelään hyvälle alueelle, jossa oli hyvin ravintoa ja elämä oli kohtuullisen helppoa. Syksyn loppuun asti kaikki meni hyvin, mutta sinä vuonna talvesta tuli hyvin ankara, mikä karkoitti saaliseläimet ja muutti paikan kuolleeksi j vihamieliseksi. Surma joutui perheensä kanssa etsimään laumaa, mihin liittyä pysyäkseen hengissä. Surman emo menehtyi heikentyneenä sairauteen, ennenkuin pesue löysi tulevan laumansa. Pitkän matkaamisen jälkeen löytyi lauma, joka suostui ottamaan heidät suojiinsa. Suvussa olevan kunnianhimon avittamana Surman isä kohosi nopeasti asemassa, helposti betan arvoon asti.
Vanhan alfan kuoltua Surman isä nousi alfan paikalle.
Meni 2 vuotta, kun alfan paikka vaihtui jälleen. Tällä kertaa alfaksi nousisi joko Surma tai hänen veljensä. Heidän isänsä valitsi seuraajakseen poikansa.
Surma ei ollut tyytyväinen isänsä valintaan ja päätti haastaa veljensä taisteluun.
Pitkän taistelun jälkeen Surma kuitenkin hävisi. Veljestä tuli seuraaja ja Surma päätti lähteä laumasta, koska ei pystynyt nielemään ylpeyttään. Surma ei ole koskaan ollut hyvä häviäjä. Se eli laumattomana, vaellellen paikasta toiseen. Se halusi löytää paikan, mihin asettua ja asua yksikseen. Se saapui laaksoon, jonka me kaikki tiedämme ja päätti jäädä. Laumattomana ollessaan Surma päätyi luomaan 'suunnitelman' Haukan laumaa vastaan, joka uhkasi viedä laumattomilta lisää tilaa, kun alue oli muutenkin niin pieni. Surma oli laumaton ja halusi luonnollisesti ajaa omaa etuaan. Nyt kun narttu on liittynyt Aarnimetsän laumaan, se halusi kostaa ystäviensä puolesta Haukalle, jonka takia Surma uskoo heidän elämän menneen huonompaan suuntaan.
Haukan kuoltua yllättäen, Surma menetti sen päämäärän. Nyt se keskittyy parantamaan Aarnimetsän lauman oloja, suunnitellen välillä kieroja juonia ja piloja toisten päänmenoksi ja itsensä eduksi. Vaalea narttu sai sovittua Kaatajan kanssa välinsä ja nyt se luottaa täysin ainoastaan Valtaan sekä Karhunkaatajaan.

Perhe: Osma (veli)