Tuuli

jcaputo4, flickr.com

Nimi: Tuuli
Ikä: 6 vuotta
Sukupuoli: Naaras
Ystävät: Liekki, Harmi, Rusko, Tuisku, Kauhu
Vihamiehet: Varpu
Lauma: Nuormetsän lauma
Arvo: Laumalainen

Ulkonäkö:
Paino: 29kg
Säkäkorkeus: 60cm
Ennen ohut ja kiilloton harmaa turkki rusehtavine merkkeineen on nyt saanut kiiltonsa ja tuuheutensa takaisin laumansa myötä. Tämä yhdistettynä harmaan ruskeisiin silmiin tekee Tuulesta varsin tavallisen, ehkä hitusen rimpulan näköisen suden. Ruumiin muoto on hontelo ja pitkä. Naaras on sudeksi varsin pienikokoinen ja jalat näyttävät hieman liian pitkiltä verrattuna muuhun ruumiiseen. Tuuli on nopea ja ketterä, mutta ei vahva.

Luonne: Tuulella on uskollinen ja periksiantamaton luonne. Hän on myös hieman varautunut uusien tuttavuuksien kanssa, mutta kun luottamusta on tullut hieman lisää, hän saattaa vaikuttaa sosiaalisemmalta, avautuu enemmän asioistaan ja näyttää itsestään uusia, ehkä hieman yllättäviäkin piirteitä. Kaikenkaikkiaan susi ei juuri puhu itsestään. Harmaaturkki nauttii myös omasta rauhasta ja viettääkin paljon aikaa omissa oloissaan. Hän pitää hyviä ystävyyssuhteita erittäin tärkeänä, ja haluaa pitää niistä kiinni kynsin ja hampain. Tuulella on hyvä sietokyky, niin psyykkisesti, kuin fyysisestikin. Nartun tärkein tavoite on olla hyödyksi ja olla osa laumaa, toimia osana laumaa. Tuuli ei kauaa jaksa kantaa kaunaa tai olla vihainen. Tyynen ulkokuoren alla voi kuitenkin käydä kovakin myrsky. Jos joku saa tämän nartun hermostumaan, on helvetti valloillaan. Harmaaturkki on menettänyt lähes kaikki ystävänsä Veren takia, joten se on entistä varovaisempi ja epävarmempi uusien tuttavuuksien kanssa.

Historiaa: Tuuli syntyi syksyllä pohjoiseen, pieneen susilaumaan. Pentueeseen syntyi myös sisko ja veli. Tuulen veli kuitenkin menehtyi parin tunnin sisällä syntymisestä. Viime talvi oli harvinaisen ankara pohjoisessa, ja saaliseläimien määrä putosi puoleen entisestä, lauma näki nälkää. Eniten vanhuksia ja pentuja kuoli kylmyyteen, tai nälkään. Tuulen elämänhalu kuitenkin voitti ja narttu päätti lähteä laumasta etsimään parempaa paikkaa elää. Tämä päätös on monesti vainonnut harmaaturkkia myöhemmin. Se vaelsi pitkään, eikä vastaan tullut yhtään ketään, joka edes etäisesti muistuttaisi sutta. Naaras söi kaikkea, mitä ikinä pystyi syömään, pysyäkseen hengissä. Toivo alkoi jo hiipua ja epätoivo alkoi saada valtaa, kunnes hän saapui laaksoon, jossa hän tunsi sen hajun, jota hän oli etsinyt kauan: Suden hajun. Uuden innon saattelemana, se hakeutui Viiman reviirin rajojen sisäpuolelle ja oleili lähellä rajaa, aikomuksenaan liittyä laumaan ja onnistuikin siinä. Elämä hymyili ja narttu sai läheisiäkin ystäviä.
Veren vallankumous kuitenkin pakotti Tuulen lähtemään jälleen laumastaan ja kuului ryhmään, jonka tarkoitus oli syöstä Veri vallasta. Kaiken tämän hälinän keskellä Ruskosta tuli jotain muutakin kuin pelkkä ystävä. Uros kuitenkin menehtyi tulipalojen seurauksena ja narttu suree tämän poismenoa vielä pitkään.
Laumattoman elämä sai jäädä Tuulen elämästä toivottavasti pysyvästi, kun se hyväksyttiin Nuormetsän riveihin. Nyt Tuuli uskoo jättäneensä entisen elämänsä taakseen ja yrittää aloittaa jälleen kerran elämänsä alusta.