|
|
Post by §usipoika on Sept 15, 2014 15:01:53 GMT 2
//Rinskus ja Utu ;3
Ruskeaturkki jolkotti rauhallisesti solassa kohti laakson sisempiä osia, se seurasi tuoretta jäniksen tuoksua keskittyneesti. Kaisla oli ollut kiireinen ja hämillään viime kuukaudet eikä tämä myrsky ja tulipalo ainakaan auttanut asiaa. Palo oli myös palauttanut nartun mieleen kertomuksen sen äidistä ja Kaislan veljestä. Narttu oli ollut auttamassa Ruusua parhaansa mukaan aina mitä ikinä tämä tarvitsi, koko nuoren nartun elämä ja ainoa niin sanottu turvaverkko oli poissa. Valta oli kuollut, se alfa jota Kaisla olisi ollut valmis seuraamaan ties kuinka pitkälle ja tietenkin se susi jota Kaisla oli pitänyt isänä.
Kuitenkin Kaisla oli yrittänyt pysyä vahvana, mutta turha sitä oli nuoren nartun yrittää todellisuudessa. Eikä se ollut saanut tuota salaperäisesti sitä piristämään saapunutta urostakaan mielestään...
|
|
|
|
Post by Rinskus on Sept 17, 2014 14:51:24 GMT 2
Kuunutu
Uros oli hämmentynyt. Savu haisi ilmassa ja taivaalta tihutti vettä koko ajan, vaikka olisi voinut kuvitella olevan rankkasade. Utu oli ravaillut ympäriinsä käyden aina välillä laakson suulla katselemassa maan tasalle palanutta maastoa. Näky oli karmea. Kuinkahan moni oli saanut surmansa palossa ja myräkässä? Toivottavasti ei kovinkaan moni. Kuunutu oli myös huolissaan laumoista ja etenkin Kaislasta. Hänen uusi ystävänsä saattoi olla ihan missä vain. Uros kulki kuono maata viistäen haistellen hajuja ja pian sen nenään osuikin tuttu haju. Susi lähti seuraamaan sitä ja näkikin pian nartun.
"Tällä kertaa et sentään ole avautunut puskalle", Kuunutu tervehti ja toivoi, ettei hänen vitsi ollut sillä hetkellä liikaa. Ties josko myräkkä oli aiheuttanut Kaislalle menetyksiä ja narttu ei olisi vitsailutuulella. Utu tassutteli lähemmäs narttua, vierelle.
"Oletko kunnossa?" uros tiedusteli nyt täysin vakavana. Kaisla merkitse hänelle kummallisen paljon.
|
|
|
|
Post by §usipoika on Sept 17, 2014 21:35:41 GMT 2
Kaisla pysähtyi äkisti haistaessaan tutun tuoksun ja samassa uros jo vitsailikin nartun takana. Se käännähti ympäri ja vaikkei Kaisla ollutkaan hyvällä tuulella, se ei voinut olla virnistämättä huvittuneesti. Se heilautti häntäänsä tervehdykseksi ja vastasi hyväntuulisen oloisena "En, etkä sinä ole rikkomassa rajojamme." Kaisla laski takamuksensa alas levähtääkseen hieman, sillä narttu oli väsynyt niin henkisesti kuin fyysisestikin. Kaislaa kummastutti miksi se tunsi niin suurta helpotusta nähdessään toisen ja kuinka sen synkkyyden laaksossa paistoikin aurinko.
Kuitenkin toisen kysyessä oliko Kaisla kunnossa se vakavoitui ja vastasi vaimeammin "Jos tulipalon jäljiltä tarkoitat niin sutena kohtalaisesti, mitä nyt muutama palanut karva ja hengitetty savu. Mutta eihän tässä muuten nyt mitään mutta olen koditon ja laumasta puuttuu yksi jäsen... Joka on kasvatti isäni" Kaisla ei kyennyt tai edes yrittänyt peitellä kaipuutaan, mutta yritti pysyä vahvana koska olisi noloa alkaa uikuttamaan uroksen seurassa. Hetken hiljaisuuden jälkeen Kaisla kysäisi Udulta "No, mites on herran laita? Oletko loukannut itseäsi?" päätään hieman kallistaen se katsoi toista ja arvioi samalla toisen kuntoa. Nartun mielestä toinen näytti yhtä komealta kuin heidän ensi tapaamis kerrallakin.
|
|
|
|
Post by Rinskus on Sept 18, 2014 16:24:55 GMT 2
Kuunutu hymyili ja jäi seisomaan nartun vierelle.
"Olisin tullut, ellet olisi täällä", uros naurahti ja heilutteli häntäänsä.
Harmaasävyinen kuunteli ja istahti nyt alas, todella lähelle Kaislaa tarjotakseen läheisyyttä jos narttu kaipasi sitä. Susi oli valmis kuuntelemaan ja lohduttamaan.
"Otan osaa, ovatko pennut kunnossa?" Utu tiedusteli ja tarkkaili Kaislaa josko löytäisi jotain merkkejä, miten voisi mahdollisesti lohduttaa.
"Mitä vähän puskassa kompuroin, mutta muuten olen kunnossa", Utu vastasi.
|
|
|
|
Post by §usipoika on Sept 19, 2014 12:56:08 GMT 2
Narttu katsoi toista ja virnisti hullun kurisesti toiselle tämän todetessa, että olisi tullut hakemaan narttua jos ei olisi löytänyt tätä. Se kuulosti hyvältä nartun korvaan. Vaikkakin sitä hieman ihmetyttikin miksi toinen välitti siitä niin paljon, että olisi vaivaitunut lähtemään etsimään sitä tulipalon jäljiltä. Kaisla nojautui urosta vasten hakeakseen lohtua sen turkin lämmöstä, toisen turkki tuntui mukavalta. Narttu upotti ehkä hieman varovaisesti kuononsa toisen niskaviluksiin ja hengitti sen lämpöä sisäänsä. "Pennut voivat hyvin vaikkakin Ruusu on aivan tolaltaan ja pennut kyllä reagoivat siihen." Kaisla vastasi toisen kysymykseen pennuista.
Hetken Kaisla oli siinä vielä hiljaa, kunnes tokaisi hieman katkeralla äänen sävyllä "No sinähän olet sitten kokenut kovia" vaikka narttu tarkoitti sen vain vitsailuksi, se ei voinut pienelle kateudelleen mitään. Sen mielestä oli epäreilua, että Kaisla oli kaksi kertaa jäänyt liekkien vangiksi ja ollut toisella kertaa vähällä kuolla ja molemmilla kerroilla se oli menettänyt susia perheestään. Kun taas Utu oli selvinnyt naarmuitta, se oli varsin epäreilua nuorukaisen mielestä.
|
|
|
|
Post by Rinskus on Sept 19, 2014 15:15:22 GMT 2
Kuunutu nyökkäsi ja pysyi vankasti paikoillaan ja hengitteli rauhallisesti. Yrittäen olemuksellaan saada Kaislan paremmalle tuulelle.
"Kyllä se siitä ajan kanssa", uros sanoi hiljaa. Susi oli kyllä itse paraskin puhuja, siitä oli jo kauan, kun hänen sisaruksensa oli kuollut ja yhä harmaasävyinen murehti sitä ja syytti itseään. Kuunutu käänsi päätään hieman ja nuolaisi kokeilevasti Kaislan lapaa.
"Niinpä, minulla ei vain ole mitään menetettävää tällä hetkellä", Utu vastasi, vaikka olikin ollut lähellä lisätä, että Kaislaa hän ei olisi halunnut menettää. Nopeaa, mutta narttu vetosi urokseen jollain tuntemattomalla tavalla. Nartun mielentilan huomioon ottaen Utu ei tiennyt olisiko se ollut sopiva lisäys. Jostain syystä hän varoi hiean enemmän sanojaan toisen seurassa kuin kenenkään muun.
|
|
|
|
Post by §usipoika on Jan 7, 2015 12:26:50 GMT 2
//awws en edes muistanu tätä peliä :3//
Kaisla kuunteli urosta nyökäten varovasti toiselle ja tunsi yhtäkkiä kostean helluydenosoituksen. Hetkeksi narttu hämmentyi tästä, mutta koetti nuolaista kevyesti toisen kuononpäätä.
Se ei oikein ymmärtänyt miksi toisen kanssa oli niin mukava olla, vaikkakin narttu tunsi tietyn lasta kutinaa ollessaan uroksen kanssa. Kaisla tiesi ettei hän saisi tavata urosta usein, mutta jostain syystä Kaisla ei välittänyt siitä.
"Onnen pekka, mutta kyllä minä silti viihdyn laumassani, koska se on perhe... mikset sinä ole vielä etsinyt laumaa ympärillesi?" Narttu kysyi kallistaen hieman päätään. Jotenkin Kaisla toivoi uroksen liittyvän omaan laumaansa, mutta ei uskaltanu ehdottaa asiaa toiselle.
|
|
|
|
Post by Rinskus on Jan 8, 2015 12:06:57 GMT 2
//en minäkään kunnolla :'3//
Kuunutu yllättyi toisen vastatessa hänen eleeseensä, mutta hymyili kuitenkin suden hymyä sen jälkeen. Onneksi uros oli löytänyt toisen elossa ja fyysisesti kunnossa. Tällainen tunne oli Udulle hieman vierasta.
"Halukkaita ei ole ilmestynyt, yritän hyötykäyttää tätä tilannetta hieman, mutta saa nähdä. Ehkä pitää niellä ylpeys ja pyrkiä johonkin laumaan", ruskeaturkki naurahti pienesti ja katseli Kaislaa. Hänen päässään oli kytenyt ajatus laumaan liittymisestä, mutta ylpeys oli toden teolla tiellä.
|
|
|
|
Post by §usipoika on Jan 9, 2015 20:50:22 GMT 2
//Musta nää on vaan niin söpöjä :3//
Kaisla tiesi miten vaikeaa oli niellä oma ylpeys, sillä olihan se itse joutunut nöyrtymään laumatoverilleen Surmalle jäätyään kakkoseksi ja saatuaan palautetta omasta käytöksestään. Narttu sai sellaisen käsityksen uroksen puheista että tämä aikoisi perustaa oman laumansa, ajatus uroksen mukaan lähtemisestä kuulosti houkuttelevalta, mutta siltikin se tiesi ettei se voinut jättää laumaansa nyt eteenkään koska Ruusulla oli pennut ja laumalla ei ollut enään kotia. Koko lauma tarvitsi nyt niin paljon susia kuin vain mahdollista, jos he aikoisivat selvitä tulevasta talvesta.
"Haluaisit siis perustaa oman laumasi? Ja ajattelit siis valloittaa jonkun alueen nytkun laumat ovat heikkona...?" Kaisla puhui ääneen omat epäilyksensä. "Ja mitä ylpeyden nielemiseen tulee niin se ei todellakaan ole helppoa." Narttu tuhahti hieman sanojensa päätteeksi ja huvittuneena ajatteli omia kokemuksiaan.
|
|
|
|
Post by Rinskus on Mar 2, 2015 11:53:24 GMT 2
//Nää on kyllä ;__; //
Kuunutu katseli hetken ympäristöä ja pohti, miten vastaisi Kaislalle. Hän oli kyllä ajatellut jonkun reviirin valtaamista, ainakin pient osaa, mutta se taisi olla edessä vasta pitkän ajan päästä. Pitäisi ensin löytää joku, joka seuraisi häntä minne vain, mutta sekin oli vielä vaiheessa. Uros ei olisi halunnut myöntää kenellekään, mutta ajatus omasta laumasta tässä laaksossa taisi olla mahdoton ajatus.
"Lauman perustaminen on ollut ajatuksissani jo pitkään, mutta olen yhä yksin. Reviirin valloittaminen olisi liikaa, vaikka saisinkin vain yhden tai kaksi sutta mukaani", Utu vastasi ja palautti katseensa narttuun. Susi hymyili hieman, "Ei ole ei."
Susi oli hetken hiljaa ja pohti, miten aikoisi muodostaa seuraavan lauseensa.
"Millainen sinun laumasi on?" Kuunutu lopulta kysyi aavistuksen töksähtäen. Ehkä Kaisla huomaisi, että nyt liikuttiin uroksen näkökulmasta vieraillavesillä, kun tällaisia kyseltiin. Ehkä tällä hetkellä ainoa lauma, johon hän voisi harkita liittymistä, olisi Kaislan lauma. Uros ei halunnut myöntää itselleen, mutta halusi olla lähellä narttua. Tietenkin hän voisi seurailla laumaa, mutta siitä tulisi varmasti sanomista. Tällä kertaa uros oli täysin vakava ja pohtiva, mikä oli harvinaista.
|
|
|
|
Post by §usipoika on Apr 18, 2015 9:55:51 GMT 2
//pitäisköhän tätä peliä piakkoin lopetella ja aloitella uutta vähän myöhemmin?//
Kaisla kuunteli ja ymmärsi jollain tapaa Udun perusteet miksei laumaa kannattanut perustaa juuri nyt ainakaan. Tosin Kaisla ei ollut koskaan harkinnut lauman perustamista, koska oli kuvitellut viettävänsä elämänsä Aarnimetsässä. Kuitenkin jokin houkutti häntä siinä vieraassa ja tuntemattomassa asiassa ihan niin kuin hän oli tuntenut Kuunutua kohtaan silloin kun he ensimmäisen kerran olivat tavanneet.
Kysymykseen laumasta Kaisla ei oikein tiennyt mitä olisi ensin vastannut, sillä se lauman osa joka oli kasassa oli hieman sekaisin ja seurasi nyt Kuuraa, toista valkeaa urosta. Tietenkin myös Ruusua, mutta tällä oli nyt pennut eikä hän ehtinyt tekemään oikein mitään muuta kuin huolehtimaan Vallan jälkikasvusta. "Lauma on mukava, se on minun perheeni ollut siitä lähtien kun Ruusu ja Valta ottivat minut huostaansa pentuna. Sen sudet ovat ystävällisiä, mutta heiltä löytyy myös luonnetta josta hyvänä esimerkkinä on Surma." Kaisla virnisti pienesti ajatellessaan Surmaa jolla tosiaan oli luonnetta. Hetken päästä nuoriaikuinen jatkoi hieman vakavammin: "Taisin jo mainita siitä että lauman vanha alfa Valta kuoli ja nyt siis seuraamme Kuura nimistä valkeaa urosta, sekä Ruusua." Kaisla heilautti kevyesti häntäänsä ja kertoi näin lopettaneensa. Ruskeaturkki kuitenkin ajatteli pystyisikö hän seuraamaan laumaa jos sitä johtaisi Kuura, sillä tämä muistutti kovasti narttua Vallasta eikä hänellä tuntunut olevan muuta hyvää syytä palata laumaan kuin lauman yhteinen hyvä tämän kriisin aikana.
|
|
|
|
Post by Rinskus on Apr 29, 2015 10:09:59 GMT 2
//Vois olla ihan hyvä idea joo//
Kuunutu kuunteli Kaislaa ja nyökytteli aina välillä ymmärtämisen merkiksi.
"Mainitsit kyllä. Minua jäi kiinnostamaan minkälainen Kuura on?" uros kysyi uteliaasti. Hän oli ymmärtänyt, että narttu ei ainakaan tuntunut piittaavan nykyisesti alfauroksesta paljoakaan. Rusehtavaturkkinen katseli hetken aikaa maata, hänellä olisi ehdotus, mutta kerrankin Utu ei tuntenut itseään niin rohkeaksi kuin yleensä. Kerrankin uros mietti, halusiko mahdollisesti satuttaa itseään. Ennen sillä ei ollut ollut juurikaan väliä sattuiko häneen vai ei, mutta nyt oli. Kuunutu oli valmis uhraamaan Kaislan takia, hän olisi valmis liittymään laumaan, jotta saisi olla lähellä narttua. Päätös oli syntynyt nopeasti, kun hän oli aikaisemmin maininnut asiasta. Uros huokaisi pienesti ja nousi seisomaan ylpeytensä kerrankin sivuun sysänneenä. Uros siirtyi nartun eteen ja veti henkeä ennen kuin avasi suunsa:
"Kaisla... jos haluat ja jaksat katsoa naamaani, niin olisin valmis pyrkimään laumaasi."
Uros tunsi sydämensä ajavan rallia rinnassaan, sillä hän tiedosti, että päätös oli syntynyt nopeasti ja saattoi jopa säikäyttää suden edessään. Jos hän saisi Kaislan suostumuksen, Utu voisi tutustua toiseen ilman rajarikkomuksia ja kaikessa rauhassa. Lisäksi hän pääsisi näkemään Ruusun, Kaislan kasvattiemon.
//Utu vähän eteni oman päänsä mukaan...//
|
|
|
|
Post by §usipoika on May 3, 2015 21:11:05 GMT 2
//uu :3//
Kaisla luimisti hieman korviaan kun Utu kyseli lisää Kuurasta, se ei ollut varma pitikö se todella uudesta alfasta vai ei. "Kuura on varmasti pätevä alfa, mutta en ole vielä valmis seuraamaan häntä niinkuin Valtaa. Hän on kyllä ottanut tehtävänsä hyvin ja hoitanut ne hienosti, mutta koditonta laumaa ei ole helppo johtaa varsinkaan kun siinä on nuoria pentuja." Kaisla yritti parhaansa mukaan saada Kuuran kuulostamaan hyvältä alfalta, vaikkei vielä itse osannut pitää tätä alfanaan. Ehkä nuori narttu seurasikin tätä vain kunnioittaakseen Vallan päätöstä ja tukeakseen Ruusua, joka tuntui olevan hyvillään siitä, että he olivat Kuuran kanssa yhdessä johtamassa laumaa tässä vaikeassa tilanteessa.
Kuunutun seuraava lause sai nartun korva pompahtamaan pystyyn ja hännän heilahtelemaan malttamattomasti. Ruskeaturkki kuitenkin hillitsi suurimman innostumisensa sisälleen ja tapitti Utua silmät pyöreinä kuin pöllöllä. "Todellako? Tai siis tottakai jaksan katsella naamaasi. Oletko todella valmis tekemään sen?" Kaislan intoa ei voinut olla huomaamatta. Vain hetkeä myöhemmin narttu tajusi että oli varmaankin näyttänyt aivan typerykseltä ja jäi katsomaan uroksen reaktiota korvat hieman luimistettuna häpeästä. Kaisla ei kyennyt ymmärtämään omituisia tunteitaan tätä urosta kohtaan, mutta se piti tuntemastaan.
|
|
|
|
Post by Rinskus on May 4, 2015 19:07:41 GMT 2
Kuunutu kuunteli, mitä toisella oli Kuurasta sanottavana ja nyökkäsi hitaasti. Tietenkin hänen mielipiteensä syntyisi kunnolla vasta, kun hän näkisi itse Kuuran. Uros oli kuitenkin saanut jo sellaisen kuvan, että alfa olisi melko rauhallinen ja se sopi hänelle paremmin kuin hyvin. Ehkä hän pystyisi keskittymään paremmin, kun alfa ei mahdollisesti olisi mikään tiukkapipo ja hönkisi hänen niskaansa koko ajan.
Rusehtavaturkkinen naurahti pienesti nähdessään Kaislan reaktion hänen ehdotukseensa.
"Totta kai, jos voisin hakisin sinulle kuunkin taivaalta jos haluat", Utu totesi ja heilautti häntäänsä leveä suden hymyn kasvoillaan. Hän oli täysin tosissaan puheidensa kanssa.
|
|
|
|
Post by §usipoika on May 4, 2015 19:51:53 GMT 2
Kaisla katsoi urosta lempeästi silmiin ja heilutteli häntäänsä ystävällisesti. Uroksen sanoille narttu vain osittain kuiskasi toiselle lempeällä äänellä "Minulle riittää Kuu jota voi katsella päivin ja öin. Oli pilvistä tai ei." Kaisla katsoi toista merkitsevästi ja toivoi toisen ymmärtäneen mitä hän tarkoitti tällä kuulla. Häntäänsä heilautellen hän oli hetken vain hiljaa ja uppoutui Kuunudun katseeseen.
"pitäisiköhän meidän lähteä tapaamaan Kuuraa? Vai haluatko ensin kerätä ajatuksesi metsällä? Mite ikinä päätätkin niin minun on palattava lauman luokse nyt." Kaislan katse käväisi suunnassa jossa hän oli jättänyt lauman, vuorten rinteiden juurelle. Leveästi hymyillen narttu katsoi urokseen taas ja odotti tämän vastausta.
//Haluatko Kaislan mukaan liittymispeliin vai? ja kysytkö Kuuraa vai kenties Ruusua? Ruusua en tällä hetkellä suosittele koska hänellä ei ole oikein aikaa pentujen kanssa//
|
|
