Hetki elämästäsi
May 26, 2014 9:00:18 GMT 2
Post by Rat ki Rani on May 26, 2014 9:00:18 GMT 2
#§usipoika & Kaisla, vihdoinkin - pahoittelut kestosta.#
Kesä teki tuloaan, ja ja maisema oli vaihtanut värinsä talvisesta valkeasta kesäisen vihreäksi. Yksinäinen lumikinos näytti kuitenkin vielä jääneen rantatörmän pensaiden keskelle. Tai siltä kauempaa katsottuna vaikutti; lähemmäksi tulija huomasi nopeasti, että kyseessä ei suinkaan ollut lumikinos, vaan valkoturkkinen susi joka makasi paikoillaan liikkumatta, tai ainakin pääsääntöisesti liikkumatta - uroksen pää oli kohollaan ja korvat kääntelivät valppaasti, mutta muuten susi lojui siinä kuin patsas. Se oli Kuura, joka päällisin puolin oli jo toipunut saamastaan höykytyksestä mutta joka yhä tunsi ajoittain kipuja pystyen kuitenkin kätkemään ne. Vakavampaan metsästykseen ei uros kuitenkaan ollut vielä rohjennut lähteä.
Mikä ei tarkoittanut sitä, etteikö susi olisi voinut olla tylsistynyt. Oli kyseessä sitten kesän saapumisen aiheuttama hienoinen sekapäisyys vai pitkällisen toimettomuuden mukanaan tuoma toiminnantarve, oli susi päättänyt pomputtaa hieman Kaislaa - olihan Ruusu antanut siihen luvan. Niinpä Kuura oli kutsunut nuorempansa tapaamiseen, jonka paikaksi oli määritellyt rantatörmän kohtaamispaikan. Tosin lämmennyt ilma oli jonkin verran verottanut uroksen toimintatarmoa, ja tosin se ei suoranaisesti uskaltaisi vielä kirmata hirven perään seuranaan vain Kaisla, mutta susi oli silti päättänyt hieman koetella mihin toisesta oikein oli. Nyt pitäisi sitten vain odottaa että pahaa-aavistamaton kohde itse ilmaantuisi paikalle.
Kesä teki tuloaan, ja ja maisema oli vaihtanut värinsä talvisesta valkeasta kesäisen vihreäksi. Yksinäinen lumikinos näytti kuitenkin vielä jääneen rantatörmän pensaiden keskelle. Tai siltä kauempaa katsottuna vaikutti; lähemmäksi tulija huomasi nopeasti, että kyseessä ei suinkaan ollut lumikinos, vaan valkoturkkinen susi joka makasi paikoillaan liikkumatta, tai ainakin pääsääntöisesti liikkumatta - uroksen pää oli kohollaan ja korvat kääntelivät valppaasti, mutta muuten susi lojui siinä kuin patsas. Se oli Kuura, joka päällisin puolin oli jo toipunut saamastaan höykytyksestä mutta joka yhä tunsi ajoittain kipuja pystyen kuitenkin kätkemään ne. Vakavampaan metsästykseen ei uros kuitenkaan ollut vielä rohjennut lähteä.
Mikä ei tarkoittanut sitä, etteikö susi olisi voinut olla tylsistynyt. Oli kyseessä sitten kesän saapumisen aiheuttama hienoinen sekapäisyys vai pitkällisen toimettomuuden mukanaan tuoma toiminnantarve, oli susi päättänyt pomputtaa hieman Kaislaa - olihan Ruusu antanut siihen luvan. Niinpä Kuura oli kutsunut nuorempansa tapaamiseen, jonka paikaksi oli määritellyt rantatörmän kohtaamispaikan. Tosin lämmennyt ilma oli jonkin verran verottanut uroksen toimintatarmoa, ja tosin se ei suoranaisesti uskaltaisi vielä kirmata hirven perään seuranaan vain Kaisla, mutta susi oli silti päättänyt hieman koetella mihin toisesta oikein oli. Nyt pitäisi sitten vain odottaa että pahaa-aavistamaton kohde itse ilmaantuisi paikalle.
