|
|
Post by Rinskus on Jun 8, 2014 22:28:17 GMT 2
Virva katsoi Hohdon ylösnousemista ja käänsi sen jälkeen päänsä toiseen suteen, joka alkoi puhua. Antoi äänensä Hohdolle. Narttu kasasi itseään hetken aikaa ja nousi sen jälkeen ylös, kun puhunut narttu oli hiljentynyt.
"M-minäkin annan ääneni Hohdolle. Hän on luotettava ja tekee varmasti kaikkensa lauman eteen", Virva puhui hiljaa, mutta tarpeeksi kovaa, jotta hänet kuultaisiin. Ruskeaturkki oli painanut päänsä puhuessaan, korvat olivat liimautuneet niskaan ja häntä vatsan alla. Virvaa pelotti puhua niin suuressa joukossa, mutta hän halusi ystävänsä saavan betan paikan.
|
|
|
|
Post by Silkki on Jun 13, 2014 14:18:11 GMT 2
Kotkankynsi seurasi edessään aukeavaa tilannetta mielenkiinnolla. Puro mulkoili Hohtoa selkeästi pettyneenä, mutta pysytteli hiljaa. Kun Hetki ja Virva tukivat Hohtoa sanallisesti, punaturkki nyökkäsi.
"Lauma on puhunut, meillä on beta", uros totesi yksinkertaisesti. Tosiasiassa punaturkki olisi valinnut Hohdon joka tapauksessa, teki lauma mitä tahansa, mutta nyt tilanteesta jäi kaikille varmasti parempi mieli. Lauma oli saanut päättää, tai ainakin koki saaneensa päättää, ja Hohto oli saanut aseman, jonka punaturkkinen alfa oli luvannut jo talvella.
"Me puhumme myöhemmin", alfa sanoi uudelle betalleen ja heilautti häntäänsä viestiäkseen, ettei sanoja ollut tarkoitettu toruiksi. Uros oli iloinen, mutta nyt ei ollut betan ja alfan välisen keskustelun aika. Nyt oli aika lähteä metsälle.
"Karibut vaeltavat lähellä. Kaatakaamme yksi yhdessä, kuten lauma toimii", punaturkki sanoi ja kohotti kuononsa ulvontaan, jolla viestitti metsälle lähtöä. Puro liittyi ulvontaan heti omalla tummemmalla äänellään. Halla epäröi hetken, mutta lopulta nartun kirkas ääni kohosi muiden joukossa. Laumana oli hyvä ulvoa. Alfa päätti ulvonnan, venytteli makeasti ja kohotti häntänsä korkealle johtaakseen laumansa niitylle, jolla karibut vaelsivat vastasyntyneiden vasojensa kera.
|
|
huurre
Omega
Betasusi
Näetkö sä suden vaalean? Kuuletko sen huudon karhean?
Posts: 197
|
Post by huurre on Jun 17, 2014 10:51:47 GMT 2
Lumo kyyristeli ja luimisteli paikallaan aina kun joku katsoi häneen päin. Lopulta Hohdoksi kutsuttu nousi seisomaan ja pari muuta osoittivat kannatuksensa puhuen. Lumo istui aloillaan hiiren hiljaa varoen katsomasta ketään tassuja korkeammalle. Pian Kotkankynsi totesi että heillä olisi beta, ja nuori narttu vilkaisi Hohtoa kunnolla ensimmäistä kertaa. Tuo seisoi itsevarmasti kaikkien nähtävillä, muttei silti mahtaillut liikaa.
Lumon korvat värähtivät ja häntä heilahti matalasti alfan todetessa että oli aikalähteä saalistamaan. Kun tuo kohotti kuononsa ulvontaan Lumo mietti pitäisikö senkin ja vilkuili hetken hukassa olevan näköisenä ympärilleen. Kun moni muukin yhtyi ulvontaan uskalsi hänkin avata kuononsa hiljaiseen ulvontaan ja onnellisuus täytti taas sen mielen. Hänellä oli perhe.
|
|
|
|
Post by Rinskus on Jun 17, 2014 11:31:24 GMT 2
Virva tunsi tyytyväisyyttä, kun hänen ystävänsä pääsi betaksi, hänen pitäisi käydä onnittelemassa toista sutta jossain välissä. Ruskeaturkin häntä heilahti muutaman kerran varovaisesti Hohdolle.
Susi innostui ja antoi korviensa nousta pystyyn ja häntänsä olla matalalla heilumassa, kun tuli puhetta metsästämisestä. Virva liittyi ulvontaan hetken kuluttua omalla, hieman käheällä äänelläänn. Ulvonnan loputtua narttu käänsi katseensa alfaan ja odotti, että he lähtisivät liikkeelle.
|
|
|
|
Post by Roxi on Jun 17, 2014 14:04:59 GMT 2
Hetki oli hyvillään että Hohto oli saanut haluamansa eikä kukaan laumasta tuntunut pistävän vastaankaan. Hyvä niin Hetki tuskin olisi ollut lauman jäsenenä ainakaan hiljaa asiasta. Se oli teitoinen että Alfa olisi valinnut Hohdon ilman lauman mielipidettäkään mutta koska laumalla oli kuitenkin sanavapautensa mielipiteeseen sitä ei ollut kukaan kieltänyt tuomasta julki. Ja Hetki uskoi että Hohdon oli helpompi ottaa asemansa vastaan kun tiesi ainakin osan laumasta olevan sen kannalla.
Hetki vilkaisi uutta betaa luoden pienen pään eleen onnitteluiksi asemasta. Hetkellä itse oli opettelemista alfan ja betan viroissa olevien alistumiseen. Se kun ei ollut ihan ehkä täysin vieläkään hyväksynyt omaa asemaansa laumassa vaikka ei sinänsä mitään korkeammalta havitellutkaan.
Siinä missä alfa julisti ensimmäisen karibun kaato reissun alkavaksi Hetki oli valmis lähtemään ja mitä todennäköisemmin miltei etunenässä. Kuten tavallisesti aina se poikkesi laumasta omalla tyypillisellä tavallaan. Ja ehkä se oli se Hetken oma paikka erottua omalla persoonallaan laumasta kuitenkaan laumaa vahingoittamalla tai kapinoimalla sitä vastaan.
|
|
|
|
Post by Harine on Aug 12, 2014 22:41:54 GMT 2
Hohto seisoi edelleen ja antoi asioiden rullata omalla painollaan eteenpäin. Ja asiat todellakin rullasivat omalla painollaan lähes omia teitään. Hohto katsoi Hetkeä kiitollisena toisen luottavaisista sanoista. Tämän jälkeen Virvakin sanoi mielipiteensä ja Hohto hymyili oikein leveää suden hymyään. Toinen näytti aavistuksen pelokkaalta puhuessaan ja Hohto arvosti sanojakin enemmän toisen rohkeutta puhua asiansa ääneen. Kun Kotkankynsi totesi, että asia oli selvä ja paikka hänellä, hetken narttu vain seisoi hölmistyneenä. Sen ei todellakaan tarvinut sanoja, vaan lauma oli puolustanut sitä. Harmaaturkki heilautti häntäänsä ja tunsi syvää kiitollisuutta sekä heräilevää laumahenkeä, joka vielä talvella ja keväällä oli ollut horroksessa. Ajatus oli lämmittävä ja sai suden katsomaan vuoroperään jokaista ja toivoi, että ilo, helpotus ja kiitollisuus huokuisi siitä muille laumalaisille. Hohto katsahti jälleen Hetkeen ja nyökkäsi takaisin hännän heilahtaessa. Virvakin näytti tyytyväiseltä. Kukaan ei varsinaisesti näyttänyt nyrpeältä, mikä oli positiivinen yllätys. Hohdosta olisi kyllä tähän.
Hohto katsoi Kotkankynttä tämän puhutellessa sitä. Pienen hetken se ajatteli jo sotkeneen jotakin, mutta alfan olemus viestitti toisin. Harmaaturkki nyökkäsi terävästi. Asia selvä, nyt oli metsästys reissun aika. Tämä päivä muuttui aina vain paremmaksi.
|
|
