Avuttomana he tänne saapuvat! -Yksinpeli-

Ruskeaturkki vietti pesässä monta raskasta ja kivuliasta tuntia, mutta lopulta alkoi tapahtua. Supistuksen tihenivät ja ensimmäisenä maailmaan tuli vaalea pieni uros, joka muistutti kovin paljon Ruusua tämän isästä Vallasta. Ruusu alkoi heti nuolemaan pontevasti pienokaistaan ja tämän vikistessä Ruusun emon vaistot ottivat vallan. Ruusu ohjasi lempeästi pennun vatsansa viereen imemään ja vikinä rauhoittui tyytyväiseen tuhinaan. Tuore emo nuoli vielä hetken pientä poikaansa, kunnes laski päänsä maahan ja henkäisi syvään. Se tiesi että sillä olisi edessään vielä monta raskasta tuntia ennen kuin tämä koettelemus olisi ohi.
Kaisla oli kinunnut päästä mukaan synnytykseen, mutta kaikista vähiten Ruusu olisi kaivannut tähän tilanteeseen vielä hieman kesken kasvuista sutta. Ruusu halusi kokea tämän yksin, tietäen että Valta olisi lähistöllä jos se tarvitsisi tukea ja jokin menisi pieleen. Ruusulla oli turvallinen olla pesänsä uumenissa lauman reviirin keskellä, turvassa kaiken näköisiltä vaaroilta ja sen vanha, mutta rakas puoliso vartiossa ulkona.

Meni muutama tunti kunnes supistukset taas tihenivät ja pitkien ponnistuksien jälkeen maailmaan syntyi toinen pieni nyytti, tämä pentu oli vaalea ruskein merkein ja tämä pentu oli naaras, sekä hieman pienempi kuin ensimmäinen. Ruusu nuoli tämänkin tarkkaan puhtaaksi ja ohjeisti vatsansa viereen imemään maitoa. Tämänkin kova ääninen vikinä vaikeni hiljaiseksi tyytyväiseksi urahteluksi. Ruusu laski jälleen päänsä maahan ja hengitti raskaasti väsymyksestä.

Kolmatta ja viimeistä pentua Ruusun ei tarvinnut odottaa yhtä kauaa kuin toistaa ja tämä muita selvästi tummempi pentu oli pennuista suurin. Senkin Ruusu nuoli puhtaaksi ja auttoi tämän imemään kahden sisaruksensa viereen. Kaiken tämän jälkeen Ruusu oli lopen uupunut ja nukahti hetkessä pentujen rauhalliseen tuhinaan joka vaimeni hiljaksiin, kun pennut nukahtivat sen vatsan lämpöön.

//Tämää peli taisi olla tässä... Kesti vähän kauan joten pahoitteluni siitä