|
|
Post by §usipoika on Sept 14, 2014 19:32:50 GMT 2
//elikkä kaikki on varmaan enemmän tai vähemmän perillä mitä pitäisi tapahtua ja nyt niitä sitten selvennetään jokaiselle ja sori on lyhyht muta yhtäkkiä tuntuu kuin olisi sata peliä käynnissä yhtä aikaa...//
Vaalea alfa asteli alas vuorilta ja oli päättänyt tämän olevan viimeinen kerta, nyt olisi aika edetä ja tehdä jotakin. Lauma ei voisi jatkaa vuorilla koko talvea näin ja nyt pitäisi saada edistystä aikaan. Aurinko alkoi laskea vuorten taakse kun Toivo pääsi paikkaan mitä oli etsinytkin.
Uros antoi kumean ulvontansa kaikua vuorilla ja sen itsevarma sävy voimistui vuoristossa. Toivo laskeutui vielä vähän matkaa vuorilta ja jäi solaan odottamaan sen oman ryhmän saapumista. Toivo istahti alas ja alkoi miettiä mitä sanoisi.
|
|
huurre
Omega
Betasusi
Näetkö sä suden vaalean? Kuuletko sen huudon karhean?
Posts: 197
|
Post by huurre on Sept 14, 2014 21:18:46 GMT 2
// Olihan tämä nyt niin että tulipalo on jo riehunut, mutta laumalle se selviää vasta nyt? //
Korpinkutkaa hieman tuskastutti lauman sen hetkinen tilanne. Moni asia tuntui epäselvältä, eikä suuria ratkaisuja saatu tehtyä vaikka niitä tarvittiin. Lauma ei voisi jatkaa vuorilla elämistä, se oli selvä sillä talven tullessa heidän olisi pakko olla jossain muualla tai kävisi köpelösti. Siltikään hän ei tahtonut itse lähteä tekemään mitään ilman alfaa, mutta Toivo oli vaikuttanut jotenkin oudolta lähiaikoina. Tuota ei pahemmin ollut näkynyt ja tummaa urosta huolestutti lauman tilanne. Muut neljä laumaa vaikuttivat olevan niin vahvoilla ja heillä meni jokseenkin huonosti, ainakin talvea ajatellen.
Musta uros oli käpertyneenä kitukasvuisen puun suojaan hieman alempana vuorilta. Vuoristosta ei tahtonut löytyä kunnolla suojaa ja ilmat kylmenivät päivä päivältä. Syksy oli saapunut. Ja lisäksi ilmassa haisi oudolta, jokin epämukava katku täytti sieraimet ja sai uroksen niskavillat nousemaan pörhöön hänen tahtomattaankin. Kutka puhalsi ilmaa ulos keuhkoistaan yrittäen unohtaa epämukavan hajun jonka lähdettä ei tiennyt, kun tuttu ulvonta kaikui vuoristossa. Musta pää kohosi valppaana ilmaan ja hetken kutsua kuunneltuaan ja varmistuttuaan että se kuului alfalleen hän nousi ylös ja lähti suunnistamaan vieläkin alemmas vuorilta. Toivo kuulosti vihdoin päättäväiseltä ja se herätti toivon mustan betan mielessä. Ehkä he nyt saisivat selvyyttä tulevaan. Uros ulvahti matalasti ilmoittaen olevansa tulossa ja lähti tasaiseen raviin suuntaan, josta ääni oli kaikunut.
|
|
|
|
Post by §usipoika on Sept 14, 2014 21:22:21 GMT 2
//Juu vissiin...  // |
|
|
|
Post by Het on Sept 15, 2014 18:08:36 GMT 2
Luumu
Luumu kipusi rivakkaa tahtia alas vuorenrinnettä. Se oli kuullut Toivon kutsuvan ja narttu oli oitis lähtenyt liikkeelle. Punaturkkia tuskastutti vuorielämä, sillä täällä ylhäällä oli sää kylmettynyt jo huomattavasti. Toivon kutsu-ulvonta oli kuulunut tällä kertaa tavallista alempaa rinteiltä ja sekös Luumulle sopi. Neiti oli vain tyytyväinen päästessään vähäksi aikaa pois sumun verhoamilta kielekkeiltä. Tai ehkäpä tällä kertaa lopullisesti. Ehkä Toivo olisi keksinyt vihdoin suunnitelman minne voisi viedä pienen laumansa. Luumu tunsi piston sydämessään, Toivolla oli tällä hetkellä paljon paineita ja muutenkin nartulle tärkeä uros oli ollut hieman poissaoleva. Punaturkki oli huolissaan toisesta. Siksi se ilahtuikin suunnattomasti havaitessaan alfan Kivikon takana. Narttu haukahti ilmoittaakseen tulostaan ja löi samalla tassunsa terävään kivenpalaan. Hammasta purien se astahti Toivon eteen. Neidin katse kuitenkin suli sen kohdatessa uroksen silmät. Toinen näytti melko uupuneelta. Luumu nuolaisi hellästi uroksen korvaa.
Kuiske
Kuiske saapui paikalle läähättäen melkein heti Luumun jälkeen. Se oli ilahtunut Toivon kutsusta, sillä olisi aina mukava kuulla laumaan liittyviä uutisia. Narttu nyökkäsi hymyillen tervehdyksensä alfalleen ja istahti vähän matkan päähän toisista. Luumu oli tuskin edes huomannut sitä, toinen näytti olevan niin keskittynyt Toivoon. Hellyydenosoitus sai hymyn jälleen kohoamaan Tuulenkuiskeen tummille huulille. Kaksikon välillä oli selvästi jotakin. Se toi tummaturkin mieleen Korpinkutkan ja neiti käänsikin päätään nähdäkseen olisiko uros jo paikalla.
|
|
|
|
Post by §usipoika on Sept 15, 2014 22:07:23 GMT 2
Toivo katsoi iloisen päättäväisenä kuinka sen laumalaiset alkoivat putkahdella vuorten rinteiltä ja se seisoi siinä vankkana. Se heilautti häntäänsä ystävällisesti muille, mutta Luumun hellyyden osoitukseen se vastasi nopealla nuolaisulle kuonoon päähän. Ryhdikkäästi seisten se aloitti "On mahtavaa nähdä teitä kaikkia jälleen, mutta tietääkö kukaan Pilvestä mitään? Olen kuitenkin todella pahoillani siitä etten ole tehnyt tätä aikaisemmin, mutta nyt on tämän pienen lauman aika suunnata eteen päin. Olen sitä mieltä että meidän pitää saada parempi reviiri seuraavaksi talveksi, joka tarkoittaa sitä että meidän pitää hyökätä jonkun lauman kimppuun ja voittaa heidät tai edes saada osa heidän reviiristään. Itse en pidä verenvuodatuksen ajatuksesta, mutta tällä hetkellä ei taida olla muutakaan vaihtoehtoa. Jollei sitten tämän lauman aika ole lopussa, joka tarkoittaisi sitä että meidän pitäisi etsiä itse omat tiemme." Toivo puhui suoraan ja niin vahvalla, sekä vakuuttavalla äänellä jotta saisi luoduksi luottamusta. Se toivoi lauman olevan edelleen valmis seuraamaan itseään jopa taisteluun, vaikkei uros olisi toivonutkaan tilanteen päättyvän sillä tavalla. Pikku hiljaa huoli vanhasta nartusta alkoi kasvaa uroksen sisällä ja se vilkuili vuoren rinteille päin odottaen viisaan nartun saapumista.
|
|
huurre
Omega
Betasusi
Näetkö sä suden vaalean? Kuuletko sen huudon karhean?
Posts: 197
|
Post by huurre on Sept 16, 2014 18:37:17 GMT 2
Mitä alemmaksi vuorilta tumma uros laskeutui sen pistävämmäksi kitkerä haju muuttui. Korkealla vuoristossa tuuli puhalsi vapaammin ja piti ilman raikkaampana, mutta alemmas laskeutuessa tuhkan haju voimitui voimistumistaan, vaikkei uros hajun lähteestä mitään tiennytkään. Kutka suunnisti alfaansa kohti tasaisessa ravissa ja saapui viimein paikalle. Tumma uros nyökkäsi ensin Kuiskeelle ja sitten Luumulle huomaten että hän oli saapunut paikalle toiseksi viimeisenä. Korpinkutkan häntä oli selkälinjan jatkeena, kun se suunnisti Kuiskeen viereen jääden siihen seisomaan ja nyökäten samalla kunnioittavasti alfalleen. Uroksen katse seikkaili läpi pienen lauman ennekuin herra tuuppasi Kuisketta kuonollaan lapaan tuota tervehtien. Ihanaa että Kuiske voi hyvin ja muutenkin lauma näytti pysyneen ihan hyvässä kunnossa, vaikka yksi jäsen uupui vielä.
Toivon aloittaessa uros käänsi meripihka katseensa alfaan korvien ponnahtaessa tarkkaavaisina tuon suuntaan. Tummaturkki pudisti päätään hieman vastauksena Toivon kysymykseen Pilvestä. Hän ei ollut tavannut vanhaa narttu vähään aikaan, mutta toivoi koko sydämestään että tuo oli kunnossa ja suunnistamassa parhaillaan heidän luokseen. Uroksen päättäväinen joskin alfalleen alistuva asento huokui tiettyä valmiutta. Toivo puhui asiaa, ja vaikkei urosta itseäänkään pahemmin tappelu innostanut hän tekisi kaikkensa lauman vuoksi ja seuraisi alfaansa uskollisesti jopa kohti taistelua, josta heidän tulevaisuutensa riippuisi.
"Olen täysin samaa mieltä" Uros ilmaisi tukensa lyhyesti rupeamatta sen enempää jaarittelemaan syitä. Kaikille oli varmasti päivänselvää etti vuoristossa seuraavaa talvea selvittäisi kunnialla, joten jotain oli tehtävä. Se huomasi alfansa vilkuilun ja saattoi arvata Toivon odottavan Pilveä saapuvaksi. Tummasusi itse käänsi kateensa muihin laumalaisiin odottaen noiden ilmaisevan mielipiteensä ja koetti samalla karistaa ikävän tunteen sisältään. Hän oli tiennyt että muutoksen aika tulisi ja oli valmis taistelemaan uuden reviirin puolesta, mutta agressiivinen hän ei ollut koskaan ollut joten tappelu ei liiemmin iloakaan herättänyt.
|
|
|
|
Post by Het on Sept 17, 2014 21:43:42 GMT 2
Luumu
Punaturkkinen narttu katsahti rinteeseen ja huomasi Korpinkutkan saapuvat paikalle. Neiti heilautti häntäänsä ystävällisesti tervehdykseksi lauman betalle. Jälleen kerran sen täytyi todeta, kuinka erinomaisen valinnan Toivo oli tehnyt valitessaan Korpinkutkan betakseen. Luumu arvosti urosta hyvin paljon verrattuna siihen kuinka se yleensä osasi antaa toisille kunnioitusta. toinen suuntasi samantien Kuiskeen luokse, narttu hymähti itsekseen nähdessään kuinka läheisiä kaksi sutta olivatkaan. sen ajatuksen kääntyivät kuitenkin saman tien Toivoon tämän alkaessa selostaa toimintasuunnitelmaansa. Alfan kysäistessä Pilvestä, Luumu vilkuili ruskeilla silmillään ympärillee koittaen havaita vanhan nartun heidän joukostaan. Neiti nielaisi, se toivoi toisen olevan kunnossa matkalla tapaamiseen.
Ajatus uudesta reviiristä sai adrenaliinin virtaamaan punaturkin suonissa. se oli innoissaan, viimeinkin tämä lauma pääsisi pois näiltä karuilta seuduilta. Se nyökytteli pontevasti olevansa samaa mieltä Toivon sekä Korpinkutkan kanssa, joka myös ilmaisi mielipiteensä. Itseasiassa sitä ei tällä hetkellä kammottanut ajatus taisteluista, narttu oli valmis vuodattamaan verta laumansa vuoksi!
Tuulenkuiske
Neidin häntä alkoi heilahdella sen huomatessa Korpinkutkan liittyvän laumalaisten hiljalleen kasvavaan joukkoon. Kuiske hymyili herttaisesti uroksen asettuessa sen vierelle istumaan. Hetken tuumailtuaan Tummaturkki kallisti päätään hieman kummissaan, sen kuonoon kantautui kummallista hajua jostakin kaukaa.. Haju ei ollut mitenkään kovin tuttu entuudestaan, mutta jotakin erikoista siinä oli.. Kuiske oli aikeissa ilmoittaa havainnostaan Toivolle, mutta alfa alkoikin juuri samalla hetkellä infoamaan laumaa sen tulevaisuudesta. Narttu kohautti lapojaan itsekseen, ehkä muutkin olivat haistaneet sen, mutteivät pitäneet sitä uhkana. Se ryhdistäytyi keskittyen kuulemaan mitä alfalla oli kerrottavanaan.
Kimppuun hyökkääminen puistatti Tuulenkuisketta. Se olisi kyllä valmis puolustamaan laumaansa henkensä kaupalla, mutta silti veren vuodatus sai kylmät väreet kulkemaan pitkin nartun niskaa. Tummaturkki kuitenkin tiesi ettei vaihtoehtoja ollut. 'Ryhdistäydy!' se sätti itseään, lauman parastahan tässä ajateltiin.
"Olet oikeassa, Toivo", neiti ilmaisi mielipiteensä nyökäten alfalleen rohkaisevasti. Samassa se tunsi hennon töytäisyn kyljessään. Sen katse kohtasi Korpinkutkan lempeät meripihkasilmät.
"Senkin hupsu!" Kuiske hymyili onnellisena sipaistessaan hännällään uroksen tassua. Voi kuinka iloinen se olikaan nähdessään Korpinkutkan vahvana ja terveenä!
|
|
|
|
Post by §usipoika on Jan 9, 2015 20:52:48 GMT 2
//Ääh noloa jumittaa tätä -.- Mutta mitähän me nyt tehdään? pitäisiköhän meidän aloittaa toinen peli missä lauma olisi jo jomman kumman reviirin rajoilla ja aloittaisi valtauksen? Ja pelattaisiin sitten menneisyydessä tämä peli? Kuulostaako hyvältä?//
|
|
huurre
Omega
Betasusi
Näetkö sä suden vaalean? Kuuletko sen huudon karhean?
Posts: 197
|
Post by huurre on Jan 11, 2015 13:43:07 GMT 2
// Joo ihan hyvältä kuulostaa, jos täällä enää on porukoilla mahdollisuuksia aktivoitua, aika kuollutta menoa nimittäin tällä hetkellä //
|
|
|
|
Post by §usipoika on Jan 11, 2015 14:50:10 GMT 2
No ainahan voi yrittää ja eiköhän se sitten periaatteessa ole voitettu valtaus jos kukaan ei saavu reviiriä puollustamaan? XD
|
|
huurre
Omega
Betasusi
Näetkö sä suden vaalean? Kuuletko sen huudon karhean?
Posts: 197
|
Post by huurre on Jan 11, 2015 15:56:32 GMT 2
// niin vissiin x) joten joo jos vain muilta löytyy tahtoa niin kyllä minun puolestani käy nii //
|
|
|
|
Post by §usipoika on Jan 11, 2015 19:24:09 GMT 2
Okei mä tiiänkin jo het:in mielipitee nii aloittelen peliä jomman kumman rajalle ja katsotaan mitä tapahtuu ja kysellään silkiltä neuvoo jos tarve |
|
//
