|
|
Post by §usipoika on May 3, 2015 21:32:36 GMT 2
//Elikkäs tämä peli on pelataan menneisyydessä helmikuun alkupuolella, jotta saadaan asioita eteen päin ennen kevättä. Ja pelin ideana on se että Toivon poppoo on tullut yhtä matkaa? Sysimetsän reviirin rajalle tarkoituksenaan vallata tämän reviiri(eli ei sitä jossa on kahdesta laumasta aluetta vaan koko reviiri) mutta jos tämä ei onnistu poppoo tyytyy kyllä tähän pienempäänkin alueeseen. Toivoisin kaikkia mahdollisimman pian paikalle jotta peli saataisiin aloitettua ja lopetettua//
TOIVO
Vaalea alfauros askelsi hiljaisena alas vuorilta, se kasasi ajatuksiaan ja yritti pitää mielensä tyynenä. Uros oli johtamassa läheisiään taisteluun ja samalla asettanut vaakalaudalle koko laumansa, sekä oman henkensä. Uros ei ollut koskaan ollut yhtä jännittynyt, mutta päätöksen se oli tehnyt tätä talvea hän ei aikonut viettää loppuun asti vuorilla. Se ei olisi ollut oikein niille susille jotka olivat seuranneet häntä näin kauan. Toivo halusi hartaasti uskoa, ettei kukaan loukkaantuisi vakavasti tässä taistelussa. Talvi oli kuitenkin tähän mennessä vaatinut jo veronsa, mutta hän oli käynyt saalistamassa riistaa muutaman suden voimin reviirin ulkopuoleltakin jotta riistaa olisi riittänyt pitämään kaikki hengissä.
Sysimetsän reviirin rajalla susi pysähtyi ja kääntyi katsomaan taakseen nähdäkseen toiset.
PILVI
Vanhan nartun olemus oli tyyni, mutta mielessä juoksi monet ajatukset... olisiko tämä hänen viimeinen retkensä? Mitä hän jättäisi jälkeensä? Olisiko hän valmis kuolemaan alfansa puolesta? Pilvi oli myöskin toisaalta toivonut, että Toivo olisi johtanut heidät taisteluun Rinnemetsää vastaan, mutta vanhus kunnioitti Toivon päätöstä ja oli valmis seuraamaan tätä nuorta alfaa taisteluun. Pilven toive perustui siihen, että hän oli joskus kuulut kyseiseen laumaan ja olisi mieluusti palannut tutulle reviirille ja repinyt Korpin omin hampain. Toivon pysähtyessä vaalea narttu pysähtyi myös ja jäi odottamaan mitä alfa halusi sanoa.
|
|
huurre
Omega
Betasusi
Näetkö sä suden vaalean? Kuuletko sen huudon karhean?
Posts: 197
|
Post by huurre on Oct 26, 2015 23:29:42 GMT 2
Korpinkutka talsi alfansa perässä askel vakaana ja olemus itsevarmana. Mustan suden tuimasta ilmeestä ja jäykästä kävelystä, sekä silloin tällöin laumalaisiinsa suunnatuista ajatuksia arvioivista vilkaisuista, saattoi hyvin päätellä ettei nyt oltu menossa lempeän betan lempipuuhaa harrastamaan. Nyt oli tosi kyseessä, he olivat tunkeilemassa toisen lauman maille ja vielä siihen lisäksi tarkoituksenaan häätää toinen lauma asuinalueiltaan. Hommahan olisi ollut paljon helpompi jos jotain henkilökohtaisia kaunoja olisi tätä laumaa kohtaan kantanut. Korpinkutkalla niitä ei ollut, mutta onnekseen hän ei myöskään tuntenut laumaa eikä näin ollen odottanut törmäävänsä vanhoihin tuttuihinsa.
Tumma susi oli kuitenkin pohtinut asiaa pitkään ja seisoi nyt vankasti alfansa rinnalla tässä tulevassa valtaustaistelussa laumansa puolesta. Mitä vain oman perheen puolesta ja tämä pieni lauma oli hänen perheensä. Aiempi reviirinä käytetty alue ei vain riittänyt heille ja nyt olisi otettava se mitä tarvittiin, vaikka se pitäisikin viedä muilta väkisin. Korpinkutka osasi odottaa taistelua, hän ei uskonut että toinen lauma noin vain luopuisi reviiristään, mutta hän ei tiennyt millainen taistelu olisi tulossa. Paljonko väkeä heillä olisi vastassa, tai kuinka paljon uhrauksia tänään kaikkien täytyisi yhteisentulevaisuuden vuoksi tehdä.
Toivo alfan pysähtyessä pysähtyi Korpinkutkakin ja ilme vakavana joskin katseessa kannustuksen pilkahdus, hän nyökkäsi hiljaisuudessa alfalleen tavoittaessaan tuon katseen. Hän oli valmis. Korpinkutkasta huokui pieni surumielisyys, mutta vankka päättäväisyys ja toiveikkuus. Hän ei mielellään riistäisi muilta, mutta nyt ei ollut vaihtoehtoja ja hän seisoi Toivon päätöksen takana ja tuki sitä täysin. Tämä oli tehtävä, se huono mitä tästä seuraisi olisi lauman tulevaisuuden kannalta vain välttämätön paha.
Korpinkutka laski päätään aavistuksen ja siristi silmiään valmistaen itseään mielessään taisteluun.
|
|
|
|
Post by Het on Nov 3, 2015 12:44:33 GMT 2
// vastailen nyt viimeinkin :'D
Luumu
Punaturkkinen narttu seurasi laumaansa alas vuorilta. Oli koittanut aika laajentaa Toivon pienen lauman elintiloja, josta Luumu oli ainoastaan hyvillään. Se luotti Toivon arviointikykyyn ja lauman yhtenäisyyteen, olihan heillä nyt vahva betakin. Eikä se itsekään ollut hullummassa kunnossa.
Toivo seisahtui ja Luumun pysähtyi korviaan höristäen kuono maata viistäen. He olivat saaapuneet sysimetsän rajalle ja nyt narttu odotti alfansa komentoa.
Tuulenkuiske
Kuiske vaistosi laumatovereissaan ristiriitaisia tunteita. Narttu vilkaisi sivullaan kulkevaa Korpinkutkaa, uroksesta näki ettei tämä ollut sen lempipuuhaa. Eikä se liioin ollut Kuiskeenkaan. Myös Pilvi vaikutti uponneen ajatuksiinsa. Kuisketta mietytti kuinka kova vanha narttu olisi edelleen taistelemaan. Ilman taistelua neiti ei uskonut heidän selviävän, Sysimetsä pitäisi varmasti kiinni omaisuudestaan.
Pian narttun kuonoon tulvahti vieraan lauman hajumerkkien pistävä tuoksu. Nyt oltiin varmasti lähellä.
|
|
huurre
Omega
Betasusi
Näetkö sä suden vaalean? Kuuletko sen huudon karhean?
Posts: 197
|
Post by huurre on Nov 6, 2015 21:21:22 GMT 2
// Semmoitei vaan, että eihän Sysimetsäläisiä ole enää kun Silkin hahmot Kotkankynsi ja Halla, sekä Harinen Hohto. Ja Harine ei ole tainnut kirjautua foorumille vuodenpäiviin, niin että Hohto tuskin saapuu paikalle. Silkistä en tiedä, mutta kyllähän tämä porukka nyt kaksi sutta taistelussa voittaa (jos sellaista nyt edes sitten tulisi), joten mitäs tehdään? //
|
|
|
|
Post by §usipoika on Nov 7, 2015 15:35:49 GMT 2
//Tuota minäkin mietin ja kyselen Silkiltä asiaa ja varmaan voisimme yhdessäkin sopia asiaa... Ja huom Luumu on uusi alfanarttu! :3//
Toivo
Alfa katsoi vuorollaan jokaista uskollista suttaan, se oli ylpeä heistä jokaisesta. Alfa avasi kitansa ja puhui rauhalliseen arvokkaaseen äänen sävyyn "Tähän on nyt tultu, toivon ettei meidän tarvitsisi tehdä tätä, mutta lauma tarvitsee paremman reviirin. Vältetään turhaa väkivaltaa ja oletuksena on se ettei ketään tapeta. Kukaan ei saa jäädä yksin ja autetaan toisiamme. En tiedä tarkkaan kuinka monta sutta meillä on vastassa, mutta suurta laumaa täällä ei ole hajujen perusteella. Jos tilanne menee liian pitkälle perääntykää, haluan nähdä teidät kaikki tämän jälkeen niin hyvässä kunnossa kuin vain mahdollista." Toivo hiljeni hetkeksi ja katsoi kunnioitusta silmissään taas kaikkia. Se rakasti jokaista perheensä jäsentä, se tiesi voivansa luottaa jokaiseen jos he seurasivat häntä taisteluun mukisematta. Parempia susia uros ei rinnalleen voinut kuvitella. Hetken hiljaisuuden jälkeen uros jatkoi "olen ylpeä teistä kaikista ja arvostan teidän rohkeuttanne. Tehdään tämä rohkeudella ja arvokkuudella. Kaveria ei jätetä!" uros totesi vielä loppuun ja se suri jo mielessään ja todella toivoi kaikkien säilyvän hengissä. Tässä oli riski, eikä alfa ollut varma oliko valmis ottamaan sen. He kaikki voisivat menettää rakkaan viereltään, alfa pelkäsi puolisonsa puolesta ja Pilven puolesta joka oli jo vanha. Silti se tiesi, että jokainen kyllä tekisi kaikkensa ja he olivat vahvoja yhdessä. Betaansa alfa luotti, toivoen kuitenkin ettei mitään vakavaa kävisi. Tuulenkuiske oli lauman nuorin jäsen, eikä Toivo tiennyt miten paljon tällä oli kokemusta taistelusta. Toivo yritti näyttää vahvalta ja tyyneltä, se halusi omalla olemuksellaan luoda rohkeutta laumaan tässä epämiellyttävässä tilanteesa.
Pilvi
Vanhan nartun katse oli vahva, se oli päättänyt taistella vaikka henkensä kaupalla. Se oli jo vanha, mutta ei aikonut antaa sen häiritä. Toivon puhuessa nartun katse kiinnittyi alfaan ja katseessa kävi pieni huoli, tiesikö nuori uros mihin se itsensä asetti. Lauma oli itse päättännyt seurata tätä, mutta se minkä psyykkisen ja fyysisen taakan harmaa uros otti kantaakseen saattoi olla suurempi, kuin nuori alfa osasi odotaakaan. Pilvi tiesi tämän pelkäävän heidän puolestaan ja niin pelkäsi Pilvikin muiden puolesta... olihan sillä pieni huoli itsestäänkin ja omista voimistaan, mutta sitä se ei näyttänyt. Toivon lopetettua vanhus nyökkäsi hyväksyvästi, kyllä uroksessa oli ainesta ja hänestä voisi tulla suuri alfa vielä.
|
|
huurre
Omega
Betasusi
Näetkö sä suden vaalean? Kuuletko sen huudon karhean?
Posts: 197
|
Post by huurre on Nov 9, 2015 22:58:40 GMT 2
Korpinkutka kuunteli alfaansa korvat höröllään eikä voinut muuta todeta kuin että Toivon lyhyt ohjeiden anto ja kannustuspuhe olivat juuri sellaisia kuin pitikin. Tumma uros oli niin samaa mieltä alfansa kanssa, että olisi jopa voinut kuvitella itsensä sanomassa mitä Toivo oli juuri sanonut. Puhuessaan alfa myös osoitti välittävänsä laumalaisistaan ja hänestä näki, ettei Toivo veisi taistelua liian pitkälle. Toivo olisi siis valmis myös perääntymään, jos laumalaistensa henki olisi vastarinnan vuoksi vaarassa ja se oli ihan hyvä tietää, vaikka oletusarvoisesti Korpinkutka tähän taisteluun kuitenkin lähti sillä mielellä, että loppuun asti mentäisiin. He tarvitsivat tämän reviirin. Hän ei suostuisi palaamaan lyötynä takaisin vuoriston surkeille alueille muuta kuin pakon edessä. Kun tähän leikkiin nyt kerran lähdettiin, olisi se vietävä kunnialla loppuun asti.
Kaveria ei jätetä, kuvasi kuitenkin parhaiten heidän taktiikkaansa. Viisihenkinen lauma oli todella yhtenäinen ja tiivishenkinen, tiukan paikan tullessa laumasta saattaisi luottaa kehenvain, eikä pelkoa yksin jäämisestä olisi. Se jos jokin rohkaisi mieltä, he tekisivät tämän kaikki yhdessä.
Lauman tumma beta nyökkäsi alfan puheenlopuksi kuin osoittaen olevansa samaa mieltä. Sen katse kiersi vielä kertaalleen lauman jokaisen jäsenen ja päästessään Kuiskeen kohdalle, sudenhymy kohosi uroksen kuonolle ja tuo otti muutaman askeleen lähemmäs naarasta, puskien tuota sitten kiintymyksenosoituksena lapaan ja niskan tuuheaan turkkiin.
Korpinkutka jäi Kuiskeen viereen seisomaan ja katsoi alfaa kuin kysyen joko mentäisiin. Hän päästi pienen ulvahduksen tuntien jostain syystä halua ulvoa yhdessä laumansa kanssa. Yhteisulvonta myös ilmoittaisi vieraalle laumalle että sen reviirillä oleili vieraita susia.
|
|
|
|
Post by Het on Nov 18, 2015 13:35:52 GMT 2
Luumu:
Toivon äänestä huokui päättäväisyys ja luottamus laumalaisiaan kohtaan. Luumu katseli puolisoaan ylpeänä. Viisas alfa ei halunnut kenenkään vahingoittuvan vakavasti, ei oman laumalaistensa kuin ei sysimetsäläisenkään. Narttu oli valmis taisteluun jos se olisi tarpeen, mutta se toivoi ettei suurta verenvuodatusta olisi luvassa. Niinkuin Toivo oli sanonut Sysimetsässä tuskin olisi kovin suurta laumaa vastassa. Onneksi heillä oli kaksi vahvaa ja tervettä urosta puolustamassa heikompia. Narttu ei voinut olla ajattelematta Pilveä. Toinen oli elänyt pitkän elämän eikä varmasti olisi enää täysissä voimissaan. Pilvellä olisi varmasti elämän tuomaa kokemusta matkassaan, mutta itsekseen punaturkki päätti pitää vanhasta ystävästään huolen kaiken keskellä. Luumu otti askeleen eteenpäin osoittaakseen olevansa valmis ja yritti tavoittaa puolisonsa katsetta.
Tuulenkuiske:
Tuulenkuiske tunsi lämpöä sisällään kuunnellessaan Toivon sanoja. Ketään ei jätettäisi, tämä tehtäisiin yhdessä. Sen ei tarvitsisi pelätä henkensä puolesta, sillä Toivo osaisi lopettaa ajoissa jos tilanne menisi liian pitkälle. Uusi reviiri tuntui Kuiskeesta huojentavalta ajatukselta talven tulon kannalta. Kenties laumalle oli ensi keväänä tulossa lisäystä kun Luumusta oli hiljattain tullut uusi alfanarttu. Neiti huokaisi itsekseen, kuinka se toivoikaan joskus voivansa saada omia pentuja. Se kohotti katseensa Korpinkutkaan joka kuin rohkaisuksi puski nartun kulkeä. Kuiske painoi kuononsa uroksen turkkiin hengittäen tämän turvallista tuoksua sisäänsä.
|
|
