|
|
Post by §usipoika on Sept 29, 2015 23:46:07 GMT 2
//elikkäs tervetuloa Rinskus ja Kuunutu :3 Mihinkäs vuodenaikaan tämä peli sijoittuisi? Vuorokausi on ilta, mutta muusta saat vaikka päättää sinä ^^ Olen hieman kujalla xD Ja anteeksi kamalasti että tämä aloittaminen kesti luvattoman kauan, mutta näyttösuunnitelma ja työt ovat imaisseet kaikki voimat. Okei kuulostaa teko syiltä XD//
Kaisla oli lähtenyt mietteliäänä kulkemaan kauemmas lauman luota ja olikin eksynyt suhteellisen kauas. Se oli syvästi huolissaan eräästä sudesta, mikä oli hieman outoa ja uutta niin pippurisen luonteen omaavalle nartulle. Hyvin pian se huomasi saapuneensa korkeakalliolle ja huomasi vatsansa valittavan äkäisesti nälkää. Nopeasti narttu nuuhkaisi ilmaa tarkemmin toiveenaan löytävänsä riistan hajua, mutta harmikseen se ei löytänyt mitään niin tuoretta, mitä kannattaisi lähteä jäljestämään.
Kaisla nielaisi nälkäänsä ja loikkasi kivelle istumaan, sekä katselemaan jokea joka virtasi laaksosta. Kirjavaturkki tiiraili sen välkehdintää illan pimetessä ja toivoen saavansa pian tietää jotain uroksesta jota ei ollut saanut mielestään. Tuo uros oli luvannut palata hänen luokseen jo jonkun aikaa sitten ja Kaisla alkoi huolestua, oliko uros unohtanut hänet tai oliko tälle sattunut jotain? Mitä jos se olikin odottanut turhaan, mitä jos hän ei palaisikaan koskaan? Nartun mieli oli täynnä kysymyksiä, mutta se yritti sysätä ne, sekä nälkänsä syrjään katsellessaan virtaavaa jokea.
|
|
|
|
Post by Rinskus on Sept 30, 2015 12:09:34 GMT 2
// Kuulostaa ihan hyviltä tekosyiltä minulleXD Olen itsekin ollut laittoman hiljainen ylppäreiden ja muiden kokeiden takia :') Jos sitä vaikka olisi syksyn alkua? //
Kuunutu oli heti lähtenyt etsimään Kaislaa, kun oli esittäytynyt muulle laumalle. Uroksen kasvoilla oli leveä hymy ja lähes tanssahtelevin askeleiden susi eteni nartun hajun perässä. Lopulta punaturkki päätyi kauas lähtöpaikastaan ja katseli ympärilleen tarkasti. Lopulta hänen silmiinsä osui kirjava turkki.
Uros hiljensi ravinsa kävelyyn ja lähti tallustamaan kohti Kaislaa.
"Joko ikävöit minua?" Kuunutu naurahti pehmeästi päästyään muutaman metrin päähän nartusta. Susi siirtyi vielä toisen vierelle ennen kuin istuutui alas ja käänsi päänsä toista kohden.
|
|
|
|
Post by §usipoika on Sept 30, 2015 23:50:54 GMT 2
//Nooh, kiireisiä ihmisiä siis molemmat ollaan ;D Syksy käy hyvin ^^//
Jonkun aikaa narttu ehti istuskella paikallaan, kunnes aisti jonkun lähestyvän. Vaistomaisesti se valpastui ja pörhisti hieman karvojaan, kunnes se tunnisti tutun tuoksun ilmassa ja oli vähällä ponkaista pystyyn. Kaisla kumminkin hillitsi itsensä sillä ei halunnut näyttää idiootilta, niinpä se jäi katselemaan virtaavaa jokea ja odotti häntäänsä heilutellen toisen tulevan hänen viereensä. Se oli silmiin pistävän iloinen toisen näkemisestä, sen häntä heilui tiuhaan pyyhkien kiven pintaa jolla se istui.
Kaisla käänsi katseensa toiseen ja silmät kiiluen se vastasi "Olisi voinut luulla, että päätit livistää tai sitten olisit saanut selkääsi... ilmeestäsi päätellen alfan kohtaaminen meni hyvin?" Kaisla virnisti osoittaakseen, ettei tarkoittanut sanojaan kettuillakseen toiselle. Ruskeaturkki muutamien mustien läikkiensä kera kihelmöi hyvällä tavalla, kun uros oli lähellä. Kaisla ravisteli nopeasti päätään kuin tunnetta karkoitaakseen, mutta eihän se mihinkään lähtenyt.
|
|
|
|
Post by Rinskus on Oct 1, 2015 11:24:03 GMT 2
// Koulu on vähän sellaista ; D //
Kuunutu oli mielissään huomatessaan, että toinen vaikutti iloiselta hänet nähdessään. Hänkin oli iloinen nähdessään Kaislan jälleen. Tällä kertaa heidän ei tarvitsisi erota ties kuinka moneksi päiväksi.
"Mitä? Minäkö saisin selkääni? Ehkä unissasi", uros naurahti, mutta vakavoitui pian sen jälkeen.
"Yllätyin kuinka hyvin se meni, en ole kovinkaan hyvä sellaisissa tilanteissa", Utu sanoi ja katseli hetken aikaa jokea ja sen virtauksia. Pian uroon huulille nousi ovelaa lähentelevä hymy.
"Muistatko, kun vein sinut ensitapaamisellamme lammelle?" Kuunutu kysyi ja käänsi katseensa narttuun.
|
|
|
|
Post by §usipoika on Oct 1, 2015 23:55:52 GMT 2
Kaisla katsoi Utua ja virnisti nopeasti tämän kommentille selkään saamisesta. Kuunnellen korviaan höristellen aina välillä se istui ja hengitti toisen tuoksua, vihdoin se saisi nauttia tämän suden seurasta pelkäämättä selkäsaunaa tai läksytystä. "Ihmettelen suuresti sitä, kuinka Kuura hyväksyi ketään tällaiseen aikaan, saati sitten voimakasta ja itsevarmaa urosta" Se totesi mietteliäänä katsellen jokea.
Ruskeaturkki käänsi vaaleat silmänsä Utuun ja yllättyi tuon veikeän ovelasta hymystä, se huvitti narttua ensin, kunnes se tajusi mitä uroksen päässä oikein juoksi. Tällä kertaa se ei aikonut antaa yllättää itseään. "Hullu juoksit suoraan veteen ja kehtasit vielä kastella minut!" Se suorastaan kiljahti vastauksen toiselle. Saman tein se säntäsi alas kiveltä ja juoksi suoraan joen rantaan, johonka se jarrutti ja vilkaisi taakseen oliko toinen pysynyt sen vauhdissa. Sitten se asteli varoen veteen, koska se oli syys ilmojen kylmentämää ja suhteellisen virtaavaa sillä kohdin. Kaisla kääntyi katsomaan seuralaistaan pennun into silmissään, pienoinen kavalavirne käväisi sen suupielillä.
|
|
|
|
Post by Rinskus on Oct 4, 2015 22:06:02 GMT 2
"Yllättyisin enemmän jos hän olisi hyväksynyt huonokuntoisen luimistelijan", Kuunutu naurahti. Ehkä Kuura oli ymmärtänyt, että hyväkuntoiset ja oma-aloitteiset seuraajat olisivat laumalle parempi turva.
"Kiitos kuitenkin kehuista". uros sanoi ja vinkkasi silmäänsä leikkisänä.
"Josset muista niin sinähän se minut ensin kastelit!" uros nauroi hyväntuulisena ja nousi seisomaan Kaislan pinkaistua rantaan. Ei mennyt kuin muutama sekunti ja susi oli seurannut narttua. Kuunutu pysähtyi rantaan ja katseli nartun menoa hetken aikaa ennen kuin loikkasi perässä. Hän tähtäsi mahdollisimman lähelle toista saadakseen kasteltua Kaislan - ja itsensä ohessa.
|
|
|
|
Post by §usipoika on Oct 5, 2015 13:31:28 GMT 2
Kaisla kuuli Udun askeleet takanaan ja ehti juuri loikkaamaan yrityksenään väistää roiskeet, mutta ei ehtinyt niin kauas jottei olisi kastunut. Se vingahti innosta ja inhosta sillä vesi oli kylmää. Kuitenkin se kääntyi salaman nopeasti ja loikkasi toista kohti saadakseen läpimärät etusensa toisen hartioiden päälle. "Sinä senkin! Nyt kyllä saat köniisi" Se murisi samaan aikaan mukamas vihaisena, mutta häntä heilui iloisesti. Kaislan turkki tiputti vettä ja hän näytti kirjaimellisesti uitetulta sudelta. Ei se siitä kuitenkaan välittänyt, sillä se nautti enemmän uroksen seurasta kuin inhosi märkää turkkiaan. //Lyhyt  // |
|
|
|
Post by Rinskus on Oct 11, 2015 19:10:39 GMT 2
Kuunutu ei ehtinyt väistää, kun Kaislan etujalat olivat yllättäen hänen harteillaa (märkinä ja kylminä). Uros käänsi päätään ja kokeili näykkäistä pienesti toisen suden hartiaa, ele ei ollut tarkoitettu kipua aiheuttavaksi.
"Sinulta vai?" Utu nauroi ilkikurisena.
// Vielä lyhyempi xP //
|
|
|
|
Post by §usipoika on Oct 11, 2015 22:33:56 GMT 2
Kaislan häntä heilahteli puolelta toiselle tyytyväisenä siitä, että oli onnistunut aikeissaan. Tuntiessaan hellästi hampaat turkissaan se näykkäisi lempeästi toisen poskikarvoja ja loikkasi sitten lähemmäs uroksen peräpäätä etusen edelleen toisen selänpäällä. Samalla se yritti roiskia mahdollisimman paljon vettä toisen päälle virnistäen ilkikurisesti. "varohan sanojasi muuten olet likomärkä ja anot vielä armoa" se murahti mukamas uhkaavasti, mutta häntää heilutellen se muutti sanansa leikiksi. Kehtasikin kyllä Kaisla vielä antaisi opetuksen Udulle. Kirjavaturkki oli sanoin kuvailemattoman onnellinen ajasta jonka sai viettää Udun kanssa ja vielä onnellisempi se oli siitä ettei heidän tarvitsisi enään erota vain sen takia että Kaisla oli laumassa ja toinen ei. // Ei se mitään  mä muuten lähen leirille viikoks että vastaamine voi kestää hieman // |
|
|
|
Post by Rinskus on Oct 25, 2015 22:15:12 GMT 2
Kuunutu hymyili ja heilutti häntäänsä tyytyväisenä.
"Oletpa sinä pelottava", uros sanoi ja luimisti korvansa, vaikka äänestä kuuli, ettei sutta oikeasti pelottanut yhtään. Susi laski häntänsä alas ja uitti sitä hetken aikaa vedessä ennen kuin nopealla heilautuksellä yritti tähdätä Kaislan kasvoihin.
"Katsotaan kumpi sitä armoa anoo", Utu uhkaili nauraen ja nopeahkolla 180 asteen kääntymisellä yritti selättää nartun veteen.
Punertavaturkkinen oli sillä hetkellä ehkä maailman onnellisin susi. Hän oli saavuttanut yhden rajapyykin elämässään ja uros oli itsestään hyvin ylpeä. Ja tyytyväisyyttä lisäsi jo pelkkä se tieto, että he saisivat nyt olla yhdessä.
// Joo ja mulla kestää taas, kun optikko varasti tällä kertaa mun lasit ja tietokoneella olo ei oo mitään kivaa ko ei nää mitää XD
|
|
|
|
Post by §usipoika on Nov 8, 2015 15:38:57 GMT 2
//voi ei xD no mulla taas arviointi meni päin P******* joten mieli vähän niinku maassa, mutta ei se mitään näillä mennää. Tuli muuten kelju idea mieleen... onko Utu esittäytynyt Ruusulle? Ja haittaisiko jos toisin sen pikaisesti käväisemään pelissä ;P//
Kaisla vingahti saadessaan vettä naamalleen, eikä mennyt kuin hetki niin narttu kiljahti kaatuessaan hyytävään vetteen uroksen painosta. Salamana kirjavaturkki nousi vedestä (jos uros päästi sen nousemaan) ja juoksi rannalle läpimärkää turkkiaan ravistellen. Siinä se kääntyi katsomaan Kuunutua syytävä katse vaaleissa silmissään. Läpimärän turkkinsa kanssa täristen kylmästä narttu näytti varsin säälittävältä ja hennolta. "Sinä senkin kirppusäkki, tämän saat vielä maksaa!" Se murisi ja katsoi toiseen säälittävästi.
|
|
|
|
Post by Rinskus on Nov 11, 2015 20:00:14 GMT 2
// Oh no D: tsemppiä! ooh, ei se oo varmaankaan vielä kerenny käymään Ruusun juttusilla, joten tervetuloa hänelle vain ;P //
Kuunutu lähes ulvoi naurusta Kaislan suunnatessa rannalle kiljaisun saattelemana. Häntäänsä pienesti heilutellen uros seurasi toista ja laski päätään mukamas pahoillaan saadessaan syyttävän katseen kirjaturkilta.
"Sanoinhan, että katsotaan miten tässä käy", Utu hymyili ja tanssahteli toisen edessä hetken aikaa vain kiusatakseen. Kuitenkin hetken kuluttua susi rauhoittui ja yritti lähestyä toista aikeinaan lämmittää, sillä vesi oli varmasti kylmää. Olisi hyvin ikävää, jos Kaisla sairastuisi.
|
|
//
mä muuten lähen leirille viikoks että vastaamine voi kestää hieman //