|
|
Post by §usipoika on Oct 18, 2015 23:51:11 GMT 2
//Eli vuoden aika on syksy, vuorokaudenaika on aamu ja sijainti on jossain solan lähellä metsikössä.//
Kaisla jolkotteli iloisin mielin pitkin syksyn värittämää metsää. Se katseli puita jotka tiputtivat jo kellanpunertavia lehtiään, samaan aikaan jossain kaukana parvi kurkia huuteli ja valmistautuivat lähtemään etelään. Kirjavaturkki pysähtyi vaahteran alle ja nuuhki sen juurakkoa tarkkaavaisesti. Pian se heitti kyljelleen ja siitä se kiepahti selälleen kirjavien lehtien sekaan, hetken katsellen maisemaa se pöllyytti lehtiä hännällään. Hetken maattuaan raukean näköisenä se kierähti takaisin mahalleen ja jäi katselemaan syksyistä maisemaa leppoisena.
Mielessään Kaislalla oli eräs tietty ja se saikin nartun niin kovin hyvälle tuulelle, mutta ei siihen kovinkaan synkkää pilveä tarvittaisi jotta tulisen hukkasen saisi pahalle päälle. Susitar haisteli raikasta syysilmaa ja havaitsikin pian suden tuoksun leijailemassa ilmassa. Katse valpastui ja korviaan höristellen se etsi hajun lähdettä, muttei vaivautunut nousemaan ylös.
|
|
Akira
Juuri saapunut
Posts: 16 
|
Post by Akira on Oct 19, 2015 6:27:11 GMT 2
// Täältä tullaan  // Viima oli saapunut jo laaksoon. Se käveli satumaisen kauniissa syksyisessä metsässä ihastellen ruskan värejä. Tähän mennessä se oli todella pitänyt tästä paikasta, saisipa nähdä pitäisikö pitkään. Viiman turkki oli tottumukset mukaan kevyesti pörröllä, mutta se ei lainkaan harmaaturkkiakaan haitannut. Fiilikseltään narttu oli hiukan äkäinen sillä matka oli ollut pitkä ja se ei ollut saanut nukuttua vähään aikaan. Tuntemattomasta syystä se käveli suoraan kohti Kaislaa ja se ei edes vaivautunut haistelemaan ilmaa eteensä katsomisesta puhumattakaan. Ellei toinen väistäisi iskisi Viima etutassunsa toisen kylkeen ja kaatuisi sitten maahan kyljelleen pyörähtäneet kuitenkin heti jaloilleen. Se korvat painuivat niskaan ja häntä nousi uhittelevasti ylemmäs. Se tuijotti suoraan Kaislaan. "Mitä ihmettä sinä makoilet siinnä muiden tiellä?!" Se murisi ja sen liekkien sävyiset silmät näyttivät suorastaan kipinöivän. Se paransi asentoaan, asettaen jalkansa hiukan leveämmälle. Juu, ehkä hukka vähän ylireagoi yhtä kaatumistaan, mutta sitä väsytti ja toinen oli kirjaimellisesti ollut sen tiellä. //Anteeksi jos rooli on sekava xD roolipeleuksessa on ollut taukoa jo vähän aikaa.// |
|
|
|
Post by §usipoika on Oct 22, 2015 22:54:08 GMT 2
Kaislan syyspäivästä nauttiminen loppu pian, sillä se huomasi liian myöhään itseään lähestyvän suden ja murahti yllättyneenä siitä että toinen konpastui siihen. Kirjavaturkki pomppasi oitis pystyyn ja vastasi toisen uhmakkaisiin eleisiin samalla mitalla. Kaislalla olisi sentään lauma tukenaan jos toinen ryhtyisi liian hankalaksi. Kaisla nosti häntänsä ja päänsä korkealle osoitukseksi siitä, että aikoi hallita tilannetta. "saisit katsoa mihin kävelet ja kuka oikein olet ja miten kehtaat uhitella Aarnimetsäläiselle?" se kysyi tiukasti ja silmät tuijottivat syvälle toisen silmiin. Narttu ei todellakaan pitänyt toisen asenteesta saatika sitten siitä, että toinen oli pilannut sen rauhallisen hetken. //Eipä mitään, anteeksi että joudut odottamaan, mutta kunhan menen takaisin kouluun ens viikolla alan varmastikin roolimaan useammin  |
|
Akira
Juuri saapunut
Posts: 16
|
Post by Akira on Oct 23, 2015 13:28:22 GMT 2
Viima tunsi turkkinsa pörhistyvän yllättävästä vihastumisen puskasta samalla kun se tuijotti Kaislaa ivallisesti. " En tiennytkään että täällä laitetaan esittelyn perään asuinpaikka. Kuulostaa naurettavalta.." Se sanoi tuntien lihaksensa jännittyvän. Samalla se mittaili katseellaan toista, kuin pohtien millaiset mahdollisuudet sillä olisi taistelussa. Sen ajatukset kuitenkin katkesivat kun se kuuli rysähdyksen. Kaksikko seisoi suuren vaahteran alla, mutta nyt yksi vaahteran isoimmista oksista alkoi hitaasti irrota rungosta. Viima käänsi nopeasti katseensa löi ja sen silmät suurenivat säikähdyksestä. Taas kuului räsähdys ja Viima loikkasi kohti Kaislaa huutaen." Varo!!" Vaikka se ei ollutkaan saanut hyvää kuvaa toisesta, ei se halunnut tuon muussautuvan jättimäisen oksan alle. Se pyrkisi tuuppaamaan toisen oksan alta mahdollisimman nopeasti. Mutta jos se ei onnistuisi taklaisi Viima tuota koko kehonsa voimalla. Luultavasti kaksikko olisi ehtinyt pois alta, mutta tuuppauksesta tasapainonsa menettänyt Viima kaatui ja kiepahti eräänlaisen kuperkeikan tapaisen kiepahduksen nousten kuitenkin istumaan. Sen katse vilkaisi toista. Hmph..
|
|
|
|
Post by §usipoika on Nov 8, 2015 13:55:01 GMT 2
Kaisla katsoi toiseen mulkoilevasti, epäkohteliaan kommentin perään Kaisla vastasi ylpeästi, mutta lievästi muristen "Ei asuinpaikka, vaan lauma senkin hiirenaivo!" Mutta siinä samassa toinen jo tyrkäsi sitä siirtymään ja narttu loikkasikin tajutessaan rätinän. Kaisla kellahti kyljelleen, mutta nousi siitä salamana pystyyn. Kaisla katsoi toista hetken mittailevasti, mutta pakko sen oli myöntää, toinen oli estänyt narttua päätymästä pannukakuksi. "Kiitos" se mutisi vaimeasti, mutta katsoi toiseen edelleen vaativasti lausahtaen "Kuka sinä olet ja miksi tulet uhittelemaan toisille?" Narttu halusi selvennystä mutta toisaalta sitä huvitti se kuinka toinen muistutti sitä itseään. Kaislan niskakarvat jotka olivat säikähdyksestä nousseet pystyyn alkoivat hiljaksiin laskeutua ja jännitys väheni muutenkin neidon kehossa. Kirjavaturkki tutkaili toista uteliain silmin ja pohti millaisen elämän tämä susi oli nähnyt laumattomana? Kaislaa oli alkanut Kuunudun saavuttua kiehtomaan lauman ulkopuolinen elämä vain enemmän ja samalla se missä narttu itse oli alun perin syntynyt sisaruksineen. Vaikkakin vain Kaisla ja Huurre olivat selviytyneet tulipalosta, tästä asiasta narttu tosin ei juurikaan muistanut, vain sen mitä Seinäruusu oli kertonut sille tämän ollessa pieni. Veljeäänkään Kaisla ei ollut nähnyt aikoihin, eikä tiennyt oliko tämä edes elossa enään.
|
|
Akira
Juuri saapunut
Posts: 16
|
Post by Akira on Nov 8, 2015 16:05:15 GMT 2
Kaksikon ensitapaaminen ei sujunut kovinkaan hyvin. Molemmat äksyilivät toisilleen minkä ehtivät. Kun toinen haukkui sitä hiirenaivoksi murahti Viima pienesti ja väläytti toiselle hampaitaan. Sitä ei yhtään huvittanut kuunnella solvauksia. Pian oksa meinasikin tippua ja Viima työnsi toisen pois alta. Nartun yllätykseksi Tämä susi jopa kiitti sitä. Hui! Oliko se kenties arvioinut nartun väärin? " Ole hyvä." Se vastasi saman painoiseksi äänensävyllä. Nartun turkki laskeutui jo takaisin kehoa vasten kun se alkoi rauhoittumaan hetkellisestä vihanpuuskastaan, sen pitäisi oppia hallitsemaan tunteensa paremmin. " On yleensä kohteliasta esitellä itsensä ennen kuin utelee toisilta." Se huomautti terävästi kulmaansa nostaen. " Olen Viima. Ja tarkoitukseni ei ollut tulla uhittelemaan, mutta matkani tänne oli todella pitkä ja en ole saanut levättyä lainkaan. Hermoni ovat hiukan kireällä tämän vuoksi." Se kuitenkin jatkoi vielä sanojaan. Niin, ei Viima välttämättä muuten olisi näin äkkiä toiselle vihastunut, mutta ulkomaailmassa ilman lauman tuomaa turvaa ei ollut helppoa. Laumaan syntyneet ja siinä pysyneet eivät voisi ymmärtää sitä tunnetta. " Anteeksi kuitenkin." Se sanoi ja sen ilmeestä näki ettei se sanonut siyä mielellään. Viima kuitenkin tarvitsi kipeästi informaatiota tästä paikasta ja laumoista. Katse oli utelias ja kysyvä kun narttu sanahti." Voisitko kertoa minulle tästä paikasta? Haluaisin myös kuulla näistä teikäläisten laumoista. Taisit jo mainita yhden, Aarnimetsäkö se oli?" Harmaaturkin häntä kiepahti sen takajalkojen ympärille sen istuessa, mutta kuitenkin se olisi valmiina jos toinen päättäisikin jatkaa nahistelua.
|
|
|
|
Post by §usipoika on Nov 8, 2015 17:58:44 GMT 2
Kaisla katsahti toiseen ja oli tyytyväinen siihen, että tilanne näytti rauhoittuvan. Ja se kuunteli toista vaiti pää aavistuksen kallellaan. Toisen esitellessä itsensä Kaisla heilautti häntäänsä ja vastasi sitten tälle naurahtaen "Eikä ole hirveän kohteliasta kävellä päälle" Se virnisti vitsikkäästi ja jatkoi sitten "Olen Kaisla ja ymmärrän" vaikkei sillä ollut lähiajoilta kokemusta vaeltaa pitkää matkaa niin se matka minkä se oli joutunut pentuna tekemään oli sen ikäiselle ollut pitkä ja raskas, vieläpä ilman emoa. Toisen kysyessä laumoista Kaislaa hieman harmitti, sillä se olisi voinut haluta kuulla jotain laakson tapahtumista laumattomalta, mutta toinen ei selvästikkään osannut auttaa siinä asiassa. Hetken Kaisla mietti mitä tiesi laaksosta ja sen laumoista "Noo... Laaksossa on ilmeisesti kaksi laumaa järven molemmilla puolilla, laakson ulkopuolella on ainakin ollut kaksi laumaa, viimeisimmän tulipalon jälkeen en tiedä onko tilanne jotenkin muuttunut. Aarnimetsän lauma on tosiaan minun laumani ja tämän lauman johdossa on kaksi vahvaa sutta, joista toinen on kasvattiemoni... Ainiin ja jossain päin laaksoa ilmeisesti on jokin ryhmä susia jotka muodostavat ilmeisesti oman laumansa." Narttu selosti tyynesti ja lopuksi se vielä lisäsi pahoittelevasti "Enempää en osaa ikävä kyllä kertoa, sillä siitä kun olen ollut poissa tästä laumasta on aikaa hyvin paljon." Kaisla heilautti häntäänsä ja mietti tietäisikö se vielä jotain, mutta enempää se ei kyennyt muistamaan.
|
|
Akira
Juuri saapunut
Posts: 16
|
Post by Akira on Nov 19, 2015 7:42:32 GMT 2
Narttu virnisti toisen vitsille ja nyökkäsi toisen esittelylle. Kaisla siis, pitäisikin painaa nimi mieleen. Viima ei tosiaankaan ollut asiantuntija laakson asioista, olihan se juuri saapunut tänne. Se kuitenkin ei haitannut nuorta sudetarta sillä se aikoi kyllä tutkia paljon maastoa lähiaikoina ja ehkä se tapaisi uusia susia matkalla! Se kysyikin laaksosta ja sen kaupoista ja saikin mielestään kattavan vastauksen asiasta. Narttu heilutti häntäänsä pari kertaa kiitollisena ja nyökkäsi.
" Kiitos. Ja tuossa oli jo todella paljon tietoa! Riittää hyvin." Harmaaturkki venytteli lihaksiaan jotka olivat hiukan jumissa ja katsoi sitten Kaislaan. Toinen vaikutti ihan mukavalta kun tarkemmin katsoi, silloin siis kun ei makoillut maassa muiden tiellä.
" Kävelläänkö? Voisin samalla katsoa jos löytäisin jonkun yöpymispaikan." Juu, luola kelpaisi. Tai edes jokin suojaisa paikka. Jos se kävisi niin lähtisi se kävelemään eteenpäin, samaan suuntaan kuin oli menossa ennen Kaislaan törmäämistä.
" Muttasiis alfanarttu kasvattiemona?" Se kysyi uteliaasti. Mitäköhän tuon Emolle oli sattunut. Vaikka Viima hiukan inhottava olikin ei se ikonit kysyä noin henkilökohtaisia asioita, ainakaan vielä.
|
|
//