|
Post by Roxi on Feb 19, 2014 17:52:20 GMT 2
Ilo nyökähti tyytyen tilanteeseen ja oli valmis lähtemään kohti pesiä. " Luultavasti." Ilo totesi lähinnä itsekseen. Ilo on epäröivä asemastaan ja paikastaan laumasta ehkä monestakin syystä. Talvi oli olltu kova ja koetellut itse kutakin sutta huomattavalla tavalla. Toki Ilo oli kiitollinen siitä mitä sillä oli mutta jotain vielä puuttui ja ne olivat vastaukset nartun kysymyksiin ja niitä neito ei Kaatajalta saisi. Vaan sen tuli itse ottaa asioista selvää ja selvittää omat vastauksensa.
"Oletko muuten tavannut alfaa talven aikana lainkaan?" ilo kysyi äkkiseltään hiukan huolestuneena asiasta. Se ei itse ollut tavannut laumalaisiaan talven aikana juurikaan. Ehkä se johtui siitä ettei Ilo ollut muutoinkaan pesillä viihtynyt vaan oli ollut muualla.
|
|
|
Post by Silkki on Feb 21, 2014 12:13:14 GMT 2
Kaataja lähti liikkeelle rauhallisin askelin, jättäen järsimänsä luun maahan hetkeäkään epäröimättä. Uros oli jo saanut järsiä sydämensä kyllyydestä, joten turha luuta olisi kantaa mukana. "Katalaa kyllä", uros vastasi lempeällä äänellään. Tummanharmaa susihukka oli kulkenut pitkän ajan alfansa ja ystävänsä kanssa, sekä Kokon lempeässä seurassa talven varrella. Toista alfaa ei Kaataja ollut nähnyt, mutta eipä se ollut ihmekään. Reviiri oli suuri, joten lauma oli saattanut hajaantua useampaan suuntaan. "Katala on hyvissä voimissa ja kulkee veljensä kanssa. Minä liikuin heidän mukanaan pitkään, ja palaan varmaan sinne nytkin", Kaataja jatkoi tyytyväisellä äänellä. Susi oli iloinen läheisistä väleistään Katalan kanssa, sillä punaturkkisesta sudesta oli tullut Kaatajan paras kaveri. Uros oli tyytyväinen, sillä Katala oli hyvä susi, jonka kanssa oli ilo jakaa niin saalis kuin suojapaikkakin.
"Oletko sinä liikkunut paljon lauman mukana vai enemmän itseksesi talven aikana?" Kaataja kysäisi vuorostaan. Mikäpä tässä kaikessa rauhassa lumen halki kulkiessa oli jutella niitä näitä.
|
|
|
Post by Roxi on Feb 21, 2014 17:57:41 GMT 2
Tieto alfan elossa olemisessa oli tyydyttävä Ilo tiesi siis mitä lähteä etsimään ensinmäisenä. Isäukkohan se oli paras mahdollinen kuuntelia ja auttaja. Ilo nyökähti pienesti Kaatajan puhuessa miten paljon se oli viettänyt aikaansa Katalan ja Katalan veljen kanssa.
"Olen lähinnä kierrellyt rajoja taukoamatta pitääkseni itseni lämpimänä. En ole pesillä juuri kuluttanut aikaani, syystä tai tosiesta mikä on kai tullut jo esiin tämän illan aikana. " Ilo virnisti huvittuneesti. Niin sillä oli päämäärä hukassa ja se antoi itselleen keväseen aikaa slevittää mikä oli päämäärä ja mihin oli tähdättävä.
( anteeksi lyhyt mutta ajatus katkesi ja mahassani keritää xD )
|
|
|
Post by Silkki on Feb 21, 2014 21:03:17 GMT 2
Kaataja heilautti häntäänsä lempeästi vilkaistessaan Iloa, joka kertoi kierrelleensä rajoja. Mitä ilmeisemmin narttu oli todellakin käyttänyt aikaansa sen selvittämiseen, missä oli oikea paikka sudelle. Uros muisti, kuinka oli aikanaan itsekin pyöritellyt vastaavia mietteitä, mutta lopulta antanut Nuormetsälle mahdollisuuden. Se oli kenties ollut Kaatajan elämän paras valinta, sillä nyt suuri susi oli tyytyväinen lähes kaikkeen elämässään. Tosin kevät voisi tulla nopeammin. "Hyvä, että joku on pitänyt rajoistamme huolta. Auttaa karkottamaan ne uhkarohkeat, jotka koettavat onneaan reviirillä saalistamalla", Kaataja sanoi hyväksyvästi, kehaisten siinä sivussa nuorempaa narttua. Ilo oli toiminut hienosti, vaikka toinen puhuikin rajojen kiertelystä lähes vähäpätöiseen sävyyn. Se oli kuitenkin tärkeää, sillä mikään ei kertonut lauman heikosta tilanteesta selkeämmin kuin haalistuneet rajamerkit ja mahdollisuus kulkea lähes koko reviirin halki ilman ketään, joka pysäyttäisi. Joku vielä rohkenisi valtaamaan reviiristä osan itselleen, eikä se käynyt päinsä.
"Ilo, mikäli todella haluat vastauksen kysymykseen siitä, missä sinun paikkasi on, sinun on käytävä muualla ja nähtävä enemmän. Kevään tullessa, mikäli yhä epäröit, suuntaa laaksoon. Näe, millaista elämä on laumattomille, niin saat jotakin, mitä vasten voit verrata elämääsi täällä. Nuormetsä voi olla kotisi, jos vain annat sille mahdollisuuden", Kaataja ohjeisti lempeästi. Se oli itse epäröidessään palannut laaksoon, nähnyt elämän siellä ja muistanut jälleen, miksi oli aikoinaan halunnut Nuormetsään. Muutaman viikon yksinäisyys oli tehnyt tehtävänsä, ja susi oli palannut perheensä pariin, tietäen varmasti, missä suuren suden kuuluikin olla. Se oli ainoa neuvo, jonka Kaataja saattoi antaa, sillä vaikka uros oli jo nähnyt paljon ja elänyt vanhemmaksi kuin monet muut saivat mahdollisuuden, oli se totta, ettei Kaataja enää ollut nuori. Ei susi voinut muistaa, millaista oli painia saman epävarmuuden kanssa, kuin mitä Ilo tuntui nyt käyvän läpi.
|
|
|
Post by Roxi on Feb 21, 2014 21:50:02 GMT 2
Ilo katsahti urokseen hyvillään siitä ettei se ollut tehnyt mitänä väärää rajoilla liikkuessaan. Se oli ottanu miltei tehtväkseen pitää rajoilla vahtia juurikni lauman turvaksi ja ettei tunkeilijoita sattuisi noin vain paikalle. Vaikka ilon pää syy rajojen kiertämiseen saattoikin olla niiden tuolla puolen oleva maailma mihin ilo ei ollut astunut sen jälkeen kun se oli isänsä löytänyt ja saanut paikan laumasta. Siksi se oli ehkä nartulle vaikeakin kynnys.
Kaataja vinkkasi nartulle että se voisi käydä katsomassa mitä elämä muualla olisi mutta Ilon katse harhautui jälleen pesien suuntaan. " Niin... Muistan vain sen päivän kun löysin Katalan ja sain paikan laumasta tiesin silloin että se on ainoa ja oikea valinta pysyä Isäni rinnalla viimeiseen asti. Olen pennusta asti kulkenut hänen perässään enkä ehkä siksi niin sanotusti uskalla ottaa askelta rajojen tuolle puolen jos se ei ole viimenen vaihtoehto. " Ilo sopersi. Jokin asiassa silti mättäsi mutta narttu ei pitänyt vaihtoehtona jättää laumaa edes hetkeksi. Ilo kun oli tuttuun tapaansa isänsä tyttö vaikka ikääkin oli ja kertynyt pentu aikoihin huomattavasti eikä narttu enää ollut se joku juosta temmelsi isänsä luokse iloiten mitä oli juuri oppinut. Se oli varttunut laumassa muiden mukana oppinut metsästämään yksin ja yhdessä. Puhumattakaan rajojen vartioinnista. Ilo tunsi lauman reviirin rajat mi9elestään erityisen hyvin ehkä se oli osa hänen tarkoitustaan luamassa mutta narttu ei vain itse tienynt sitä.
|
|
|
Post by Silkki on Feb 22, 2014 1:24:13 GMT 2
Kaataja katsoi nuorta narttua lempeästi, kun toinen sopersi isästään. Joskus Kaatajan oli hankala muistaa, että nämä hienot nuoret sudet todella olivat Katalan pentuja, tai ainakin toisen kasvattamia. Kaatajalla ei koskaan ollut ollut omia pentuja, joten uros tuppasi unohtamaan, että ystävä oli siinä suhteessa paljon kokeneempi. Ehkä Kaatajan pitäisi vain pysytellä kauempana Ilosta ja muista nuorukaisista, ja antaa Katalan vastata kaikkiin kysymyksiin, mitä nuorsusille nousi päähän. Vaan Kaataja ei koskaan ollut ollut susi, joka käännytti apua tarvitsevat pois luotaan. Suuren uroksen luonteeseen kuuluva lempeys ja avuliaisuus takasivat sen, että susi auttaisi niin paljon kuin vain voisi, jos joku vain uskaltautuisi kysymään neuvoja. Vaikka Ilo ei sitä tehnytkään, oli Kaataja kuitenkin tarjonnut niitä. "Älähän nyt, Ilo. Kyse ei ole uskaltamisesta, sillä olet yksi rohkeimmista susista, joihin olen saanut kunnian törmätä pitkän elämäni aikana. Ehkä sinä vain syvällä sisimmässäsi tiedät vastauksen kysymykseen, jonka kysyit aiemmin. Ehkä juuri siksi et halua astua rajojemme tuolle puolen", Kaataja vastasi lempeän rohkaisevasti. Susi ei halunnut suoraan sanoa Ilolle, että toisen paikka oli Nuormetsässä, sillä se voisi vain kostautua ja kääntyä päinvastoin Ilon mielessä. Kaataja tiesi kokemuksesta, ettei kukaan muu voisi tehdä jostakin alueesta kotia, vaikka miten yrittäisi. Jokaisen olisi itse löydettävä oma kotinsa, perheensä, tehtävänsä ja laumansa. Ehkä Ilo oli jo löytänyt omansa, vaikka ei siitä ollutkaan täysin varma.
|
|
|
Post by Roxi on Feb 22, 2014 11:48:14 GMT 2
Ilo oli kiitollinen että Kaataja oli kuunenllut sitä ja neuvonut kokemuksillaan narttua. Sisimässään Ilo tiesi ettei se olisi jättämässä laumaa tai lähtemässä siitä mihinkään. Joten se nyökähti itsekseen kuin olisi tehnyt päätöksensä. " Olen ehkä rohkea mutta se ei tarkoita sitä että tekisin jotain mistä en ole varma. Tiedän että paikkani on täällä mutta minun täytyy vain selvittää se itselleni. Enkä aijo lhäteä rajojen tuolle puolen sitä etsimään. Tiedän että laumattomien elämä on karumpaa mitä meillä täällä laumana yhtenäisenä perheenä. Vaikka laumamme onkin kokenut paljon talven aikana en silti näe että meillä olisi huonot oltavat. " ilo totesi puoliksi itsekseen tolkuttaen päähänsä ettei sen ajatuksissao lltu mitään järkeä.
" Ehkä meidän kannattaa sirityä muiden luokse ennen pimeää odotan innolla miten kevät lähtee käyntiin. Ehkä se tuo meille uusia tuulia ja minulle lisä tekemistä rajojen vahvistamisessa. Mutta tahdon eritoten puhua isäni kanssa jos vaikka saisin paikan rajavartioon niin minulla olisi paikka minkä tietäisin olevan minua varten ja minun vastuullani pää osin. " Ilo totesi loppua kohden vitsikkäästi todeten. Jokainen laumalainenhan oli vastuussa rajoissa mutta Ilo teki sitä työtä mielellään ja usein. Miksipä se ei jatkaisi sitä päivittäistä kierrostaan pitääkseen tunkeilijat loitolla ja mahdolliset pyrkyrit helpsoti ulottuvilla.
|
|
|
Post by Silkki on Feb 22, 2014 17:12:38 GMT 2
Kaataja kuunteli Ilon sanoja, heilauttaen häntäänsä tyytyväisen äännähdyksen kera. Nuoresta nartusta oli kasvanut hieno aikuinen susi, josta Katala oli varmasti ylpeä. Kaataja ainakin oli. "Puhut viisaasti, Ilo. Olen ylpeä sinusta", Kaataja sanoi lempeästi, katsoen narttua lempeillä silmillään. Susiuros oli aina ollut luonteeltaan lempeä ja rauhallinen, varsin isämäinen monessakin mielessä. Uros kantoi huolta jokaisesta laumalaisestaan, mutta erityisesti nuoremmista, kuten vaikkapa Ilosta. Oliko siis ihme, jos suurikokoinen uros tunsi ylpeyttä katsoessaan narttua, josta oli kasvanut susi, jollaisia kaivattaisiin enemmänkin tähän laumaan. "Olen varma, että Katala antaa sinulle mielellään vastuuksi rajojen tarkistelun. Rajojen vahtiminen on tärkeää, hyödyllistä puuhaa, jonka jättäminen luotettavan suden harteille on viisas teko. Sinä pystyt siihen, Ilo. On turvallista elää laumassa, kun tietää, että rajoista pidetään hyvää huolta", Kaataja lausui rauhallisesti askeltaessaan syvemmän hangen halki. Uros oli tyytyväinen saadessaan nauttia nuoremman Ilon seurasta. Ilo oli aina ollut virkistävää vaihtelua aikuisten tasapainoisuuteen. Ilo oli kerrassaan hieno susi, joten Kaataja oli syystäkin tyytyväinen perheeseensä.
|
|
|
Post by Roxi on Feb 22, 2014 18:10:35 GMT 2
Ilo katsahti urokseen iloisena. Toisen puheet kannustivat ilo viemään asia eteenpäin ja narttu oli nyt varma siitä. " Kiitos Kaataja. Nyt tiedän mitä teen ja vien sen loppuun asti. " Ilo totesi päämääräisesti urokselle. Ilo tiesi pystyvänsä siihen. Olihan se tehnyt sitä jo entuudestaan. " Takaan että rajat pysyvätkin tiukassa vahdissa niinkuin tähänkin asti" Ilo lisäsi. Pääosin musta turkkinen narttu tarpoi uroksen perässä hangessa ajatellen mihin se vielä pääsisi kun saisi asiansa kuntoon. Se ei halunnut alfaksi laumaan sille riitti vastuu laumansa, perheensä turvallisuudesta esimerkiksi rajavahdissa. Se oli Ilon tarkoitus, tästä se oli nyt varma.
" Mitä sinä odotat keväältä?" ilo kysyi äkillisesti jälleen vaihtaen puheen aihetta toisaalle. Ilo itse odotti keväältä enen kaikkea uusia tuulia ja menestystä koko laumalle ja tietysti rajojen parissa puuhastelua. Ilo oli varma että kevään tullen rajat olisivat entistäkin tehokkaammassa vartiossa kun laumattomat ja miskei nyt muutkni reviiriä havittelevat sudet alkaisivat liikkua ruuan perässä tuolloin tapahtui paljon raja rikkomuksia itse kullekin. Ilo aikoi myös voittaa " pelkonsa" rajojen ylittämisestä.
|
|
|
Post by Silkki on Feb 22, 2014 19:40:11 GMT 2
Kaataja nyökkäsi, kun Ilo vakuutti hoitavansa rajoja kaikella tarmollaan. Uros ei uskonutkaan, että narttu tekisi mitään puoliksi. Ilo joko teki asiat tai ei tehnyt niitä, mutta minkäänlaista sinnepäin -henkeä ei löytynyt. Se oli hieno piirre, jota Kaataja arvosti kovasti. "Luotan sinuun", uros vastasi yksinkertaisen ytimekkäästi Ilon vannoessa pitävänsä rajoista huolta. Narttu varmasti tekisi sen, siitä Kaataja oli varma. Tummanharmaa turkkinen uros askelsi eteenpäin pitkällä mutta rauhallisella askeleellaan, kuunnellen Ilon kysymyksen tarkkaavaisesti. Hetken susi mietti, ennen kuin vilkaisi taakseen ja heilautti häntäänsä lähes laiskasti. "Minä odotan helpompaa elämää, lämpöä, ruokaa joka suorastaan kävelee luoksemme. Pidempää valoisaa aikaa, rauhaa ja ennen kaikkea vahvuutta laumallemme, sitä minä odotan keväältä", uros vastasi rennosti. "Olen jo vanha, tämä kylmyys hiipii luihini aivan eri tavalla kuin nuorempana. Kaipaan todella auringon lämpöä", Kaataja jatkoi huvittuneesti. Susi liikkui kömpelömmin kuin yleensä, mutta sitä se ikä teetti. Vanhuuden mukana tuli paljon muutakin kuin pelkkää viisautta.
|
|
|
Post by Roxi on Feb 22, 2014 20:29:58 GMT 2
Ilo ei kommentoinut enää mitään siihen että uros luotti narttuun vaan nyökkäsi uskottovasti että pitäisi sanansa että uros voisi siihen luottaa kyllä. Kaatajan puhuessa keväsätä narttu käänsi katseensa urokseen ja tuuppasi tuota johonkin ritamuspielen lähelle mikäli kykeni. " Pöh, et sinä vanha ole." Lause tarkoitti lähinnä kannustusta ettei uros olisi liian vanha. Tokihan ilo tiesi että Kaatajalla oli ikää enemmän kuin nartulla mutta ei Ilo pitänyt ikää kokeneella uroksella pahana. " Olen iloinen että olen saanut tuntea sinut ja olla osa sitä mihin kuulumme. Kokemuksesi elämään on opettanut minua paljon varsinkin tänään. Kiitos Kaataja siitä." Ilo totesi. " Onhan se hyvä että edes toinen meistä on vanha ja viisas." ilo otesi leikkisään sävyyn. Ilo pitip kovasti Kaatajasta eikä se pelänynt näyttää sitä. Miksi sen pitäisi?
"Ehkä minusta tulee vielä yhtä viisas." Ilo lisäsi leikkisästi perään ja jatkoi rämpimistään eteenpäin.
|
|
|
Post by Silkki on Feb 22, 2014 20:58:29 GMT 2
Ilo tönäisi urosta, joka virnisti astuessaan pakon edessä hieman sivummalle, ettei kaatuisi lumihankeen. Uros oli selkeästi huvittunut Ilon pienestä tempauksesta. "Kyllä minä olen jo vanha", uros lausahti huvittuneesti ja virnisti Ilolle. "Mutta kyllä minä vielä jaksan pitää huolen siitä, että laumalle riittää ruokaa", susi jatkoi yhäkin vitsaillen. Uros oli jo kauan sitten todennut, ettei ikä painanut vielä liian raskaasti. Toki se tuntui, varsinkin kylminä talvipäivinä, mutta se ei Kaatajaa pysäyttänyt. Metsästysreissulle tämä uros lähtisi, kunnes alfa itse kieltäisi sitä menemästä. "Älähän nyt, Ilo. En minä mitään ihmeellistä tehnyt. Vanhuksien höpsöjä tarinoitahan tässä on lähinnä tullut kerrottua", Kaataja vastasi leikkisästi, suostumatta taipumaan kiitosten alle. Uros ei ollut tehnyt mitään ihmeellistä, joten ei suostuisi ottamaan vastaan Ilon kiitoksia. Toki uros oli otettu kauniista sanoista, joita narttu oli käyttänyt, mutta ei tummanharmaa susi suostuisi sitäkään myöntämään. Suuri kita aukeni ja kieli roikkui suupielestä susimaisen naurun osoituksena, kun Ilo totesi, että onneksi toinen heistä edes oli viisas, lisäten vielä perään, että toivoisi joskus olevansa yhtä viisas kuin Kaataja. Uros nauroi hetken hiljaista suden naurua, ennen kuin käänsi katseensa nuoreen narttuun pilke vanhoissa silmissään. "Hetken jo ajattelin, että tarkoitit viisaalla itseäsi", uros kiusoitteli. "Mutta kaipa minun on taivuttava, kun sanoit vanhaksikin. Vanhana sinua ei voi millään pitää", Kaataja vielä jatkoi kiusoitteluaan, selkeästi hyväntuulisena ja rentona. Suuri susi oli aina ollut varsin avoin ja rento niiden seurassa, joita piti perheenään. Ilo oli ehdottomasti osa Kaatajan suurta perhettä.
|
|
|
Post by Roxi on Feb 22, 2014 22:45:19 GMT 2
"Sanoinkin ettet liian vanha" Ilo vinkkasi ripeästi. Kaataja oli huvittunut nartun kiitoksista ja ilo vain hymyili susmaista hymyä urokselle. " usko pois vain. Tarinositasi iästäsi huolimatta oli ainakni minulle apua." Ilo totesi. Taival oli ollut ilolle todella ajatus rikas ja tärkeä kaikinpuolin. Laumalaisten kanssa yhtä pitäminen oli Ilon mielestä tärkeää ja ennenkaikkea mukavaa. " Ja vaikka oletkin vanha olet sielusi voimissa ja ennen kaikkea hyvin komea vanhus." Ilo virkkoi yhä vitsikkääseen sävyyn. Vaikeki se nyt mikänä vitsi ollutkaan. Olihan Kaataja nyt koema vanha susiherra. Jolla oli laumassa sema jota ilman harva pärjäisi. " Voit aina pyytä minua avuksesi metsästykseen jos tarve on olen käytettävissäsi aina. Mistäs sitä koskaan tietää jos oppisinkin jotain uutta. " Ilo totesi vakavana mutta iloisesti. Niin miksipä se ei auttaisi Kaatajaa olihan kyseessä lauman etua johtava asia ruoan hankinta.
|
|
|
Post by Silkki on Feb 23, 2014 1:20:56 GMT 2
"Sinustahan on kasvanut varsin lipeväsanainen susi, Ilo", Kaataja lausui kieli suupielestä roikkuen, selkeästi huvittuneena, vilkaisten nuorempaa narttua. Vai oli Kaataja kaikissa sielun voimissaan ja vielä komeakin. Uros pudisti päätään yhäkin huvittuneen ilmeen saattelemana. "Jos en tuntisi sinua paremmin, voisin jopa luulla, että imartelet minua", uros kiusoitteli Iloa. Vanha tai ei, pilkettä Kaatajalta löytyi edelleen silmäkulmasta. Tummanharmaa susiuros siirtyi rauhalliseen jolkotteluun hangen ohentuessa. Oli helpompi liikkua, kun lunta ei ollut lähes vatsaan asti, joten mikäpä tässä tahtia hieman kiristettäessä. Ilo pysyisi varmasti mukana, sillä narttu oli hyvässä kunnossa. Rajoilla kiertelystä oli selkeästi hyötyä. "Olet aina tervetullut metsälle kanssani", Kaataja lupasi lempeällä tavallaan. Suuri susi nautti muiden kanssa metsästämisestä, sillä se loi yhteenkuuluvuuden tunnetta ja vahvisti perhesiteitä. Lauman kesken oli aina mukavaa jakaa ensin saaliin jäljittäminen, jahtaaminen, kaataminen ja lopulta syöminen. Mikään ei voittanut sitä tunnetta, siitä Kaataja oli varma. "Enpä usko, että sinulla sen suuremmin on mitään opittavaa. Toimit hienosti nytkin, tuskin olisit ohjeitani edes tarvinnut", Kaataja vielä kehaisi. Ilo oli osallistunut hirven kaatoon hienosti, osoittaen taitoa ja järkeä toimissaan. Kaataja vain tuppasi olemaan varovainen, mitä metsästykseen tuli, eritoten silloin, kun lähetti jonkun toisen hoitamaan hommia puolestaan. Uros ei vahingossakaan halunnut aiheuttaa onnettomuutta, joka vain johtaisi lauman heikkenemiseen, puhumattakaan yksittäisestä sudesta.
|
|
|
Post by Roxi on Feb 23, 2014 10:18:33 GMT 2
Ilo kulki uroksen lähellä välillä vierellä ehkä välissllä vähän edelläkin mutta pää osin se kulki noin puolen suden mitan päässä toisen perässä. " No tuskin haitaksi on vaikka imartelisinkin. Etusi vain on että tunnet minut." ilo kiusoitteli ja varmasti olisi vinaknnut silmää jos siihen kykenisi tahdon varaisesti. Ilon ja Kaatajan matka oli taittunut varsin leppoisissa merkeissä vatsa täynnä ja mukavat rupattelu tuokiot. Lipevä sanaisuuteen Ilo ei kommentoinut mitään tyytyi vain iloisesti äänettömään nauruun.
" Ja varamsti tulenkin. Ja aina on varaa oppia jotain uutta. En esimerkiksi ole kovin usein metsästänyt muiden seurassa joten siinä on jo yksi aihe oppia kuuntelemaan muita eikä vain toimia oman päänsä mukaan." Ilo mainitsi yhä leppoisaan sävyyn. Kaataja oli varamsti lauman yksi tärkeimpiä pilareita siinä missä monimuukin. Mutta Kaatajan vastuulla oli lauman ruoka ja jos Kaataja ei sitä tekisi voisi olal hiukan nälkäisiä laumalaisia. " Mutta voin toki lopettaa lipevät puheeni jos se häiritsee sinua." Ilo kiusoitteli häntä heiluen puolelta toiselle huvittuneesti.
|
|