|
|
Post by Het on Feb 19, 2014 18:33:51 GMT 2
//Tässä nyt aloittelin peliä niinkuin sovittiin  Luumu hytisi hiljaa kylmissään Toivon lauman pesien perimmäisessä nurkassa. Se oli juuri ollut metsästämässä koko ajan kasvavalle laumalle riistaa. Oli pyyntionni sitä tällä kertaa suosinutkin; narttu oli napannut kaksi suurta rusakkoa. Kylmä viima oli kuitenkin turruttanut punaturkin jäseniä niin pahasti, että sen oli ollut pakko käpertyä hetkeksi keräämään lämpöä. Kirkas aurinko piirsin kapean kaistaleen pesän suuaukkoon. Vaikka aurinko olikin kirkas, ei se paljoa näillä pakkasilla lämmittänyt. Luumu nuuhki ilmaa, muut laumalaiset olivat ilmeisesti edelleen metsällä. Muiden tuoksut olivat nimittäin melko laimeat. Narttu värähti, vuorilla talvi oli osoittautunut ankarammaksi kuin se oli olettanut.. Neiti hengitti kirpeää ilmaa keuhkoihinsa laskien päänsä tassujensa varaan. Pian olisi kevät ja lämpö palaisi takaisin. Se vaipui hetkeksi unenomaiseen tilaan unelmoiden keväästä ja tuoreesta riistasta. Punaturkki havahtui horroksestaan tuntiessaan tutun tuoksun ryömivän kuonoonsa. Narttu ilahtui, sillä se tunnisti tuoksun. Toivo oli tulossa. Luumu oikaisi selkänsä venytteli niin perusteellisesti kuin se hiukan ahtaassa pesässä pystyi ja ravisteli sitten päästään unen rippeet. Neiti kurkisti ulos suuaukosta. Hetkeksi kirkas aurinko häikäisi sen niin ettei narttu nähnyt eteensä, mutta pian sen silmät tottuivat. Toivohan se sieltä jolkotteli. Tämä ei ilmeisesti ollut vielä huomannut Luumua. Hymy kohosi väkisin Luumun huulille ja sen häntä heilahti. Neiti haukahti urokselle lämpimän tervehdyksen ja jäi odottamaan tämän reaktiota |
|
|
|
Post by §usipoika on Feb 19, 2014 20:25:05 GMT 2
Vaalea uros oli ollut tarkastamassa reviirin pohjoisempia rajoja, joita se yritti vai vihkaa siirtää lähemmäs Sysimetsän rajoja. Se ei voinut olla huomaamatta kuinka susia oli kadonnut Sysimetsän laumasta, pian voisi olla oikea hetki vallata sieltä turvallisempaa elintilaa laumalle, joka toivon mukaan kasvaisi vielä lisää. Nyt alfa oli kuitenkin lähtenyt etsimään laumalaisiaan ja erityisesti erästä tiettyä narttua, joka oli vaellellut uroksen ajatuksissa vähän väliä.
Lopulta Toivo lähestyi pesiä ja pian se kuulikin tutun äänen, uros heilautti häntäänsä ystävällisesti Luumulle astellessa lähemmäs tätä. "Kuinkas olet voinut Luumuseni?" herra kysäisi lempeällä äänellä, uros pysähtyi noin suden mitan päähän nartusta.
Ruskeat silmät kiertelivät nartussa ja niistä saattoi huomata pienen ihailun jos oli oikein tarkka. Mutta uros todellisuudessa varmisti, että narttu oli hyvässä kunnossa talven jäljiltä, joka oli ollut erityisen rankka tänä vuonna.
|
|
|
|
Post by Het on Feb 20, 2014 18:24:47 GMT 2
Luumu hymyili mielissään. Toivo oli huomannut sen ja tervehti nyt narttua. Neidin häntä heilahteli varistaen hiekkaa pesän seinämästä. Punaturkki astui parilla askeleella ulos pesästä Toivoa vastaan. Luumun korvat heilahtivat hämmennyksestä. Luumuseni? Olipa suloisesti sanottu. Narttu hymähti hiukan uroksen sanoille, mutta sen sydän pomppi onnellisena. Toivo sai sen aina hyvälle tuulelle.
"Hyvinhän minä", neiti vastasi hymyillen uroksen esittämään kysymykseen. "Ulkona on vain hurjan kylmä!" se totesi silmät suurina napittaen. Narttu ei tosiaankaan ollut tottunut näin kylmiin olosuhteisiin. Sen kotilaaksossa talvet olivat olleet varsin leutoja, eikä sen muistaakseen uudessa asuinpaikassakaan ollut vielä ollut näin kylmää talvea. Kai se tähän tottuisi...
"Entä sinä?" Luumu kysäisi hetken kuluttua kallistaen päätään. Se oli istuutunut mukavasti maahan, niin mukavasti kuin kylmässä viimassa pystyi. Mutta jo pelkkä Toivon olemus lämmitti sitä. Uros katseli tätä niin lempeästi ruskeilla silmillään.. Hetkeksi neiti unohti kaiken muun, tuijotteli vain urosta. Toinen vaikutti melko hyvävointiselta.
Hetken katseltuaan Luumu irrotti vastahakoisesti katseensa uroksesta. Toivo saattaisi pitää narttua hieman häiritsevänä jos tämä koko ajan vain tuijottaisi lakkaamatta tätä...
|
|
|
|
Post by §usipoika on Feb 20, 2014 22:05:04 GMT 2
Toivo laski peräpäänsä alas, lepuuttaen hieman koipiaan pitkän matkan jälkeen rajoilla. Samalla kuunnellen Luumua korvat höröllään ja häntä muutaman kerran heilahtaen, sekä lunta pöllyyttäen. Toivo nyökkäsi pienesti päätään vastaten huolestunut sävy äänessään "Nyt on tosiaan ollut tavallista kylmenpi talvi, minkä vuoksi olen huolissani kuinka hyvin kaikki ovat jaksaneet." Uros vilkaisi nopeasti pesiä, varmistaakseen ettei siellä olisi ollut muita. "Hyvin minäkin olen voinut, olen vain huolissani tämän talven jättämistä jäljistä. Toisaalta se myöskin antaisi hyvän mahdollisuuden lähteä taistelemaan uudesta reviiristä. Olen tässä miettinyt paljon kaikkea lauman tulevaisuudesta." Toivo höpötteli ajatuksiaan Luumulle, pienoinen huoli oli havaittavissa alfan äänestä ja samaan aikaan jännityksen odotus, sekä innostus.
Alfamme ei pistänyt merkille nartun tuijotusta, ehkä se itsekin hieman jäi vangiksi nartun lumoaviin silmiin. Uros tunsi kuitenkin kylmyyden viiltävän sen lävitse, vaikka turkki olikin paksu sen syksyllä talteen varastoitunut rasva kerros oli kadonnut olemattomiin. Ravinnon vähyys näkyi muutenkin Toivon kehossa, turkki oli hieman takulla ja kiilto oli olematon. Toivon sydämmessä oli hiljainen ääni joka muistutti koko ajan jostakin, uros ei vain osannut kuvata tunnettaan.
Ja jälleen pieni viima pörrötti susien turkkeja "miten on, haluaisiko neiti tulla kanssani pesään lämmittelemään?" Uros kysyi hieman vaivautuneesti etusillaan stepaten maata. Uros ei ollut varma miten Luumu reakoisi sen ehdotukseen.
|
|
|
|
Post by Het on Feb 28, 2014 13:19:57 GMT 2
Luumukin istahti kylmään maahan, ihan vain kuunnellakseen mitä Toivolla oli mielensä päällä. Narttu nyökytteli hiljakseen ja syventyi kerrankin kuuntelemaan toden teolla. Neitiä kiinnostivat jostain syystä ertyisesti uroksen sanottavat.. Susi itse ei vielä ollut pannut sitä merkille, mutta ehkä tämä sen pian huomaisikin. Toivo kertoi olevansa huolissaan laumalaisistaan ja sen lisäksi uros oli miettinyt uuden reviirin valtaamista. Luumu hymyili itsekseen. Toivo oli niin hieno alfa, otti aina kaiken mahdollisen huomioon. Narttu katsahti uroksen silmiin ihaillen. Olihan neiti itsekin toisaalta sitä pohtinut. Milloin se pääsisi pois näiltä karuilta vuorilta? Punaturkin ruumiinrakenne ei ollenkaan sopeutunut vuoristoelämään.. Sen mieleen ei ollut kuitenkaan ikinä juolahtanutkaan jättää lauma ja vuoret. Ei ei, lauma oli nyt sen perhe. Vielä joskus Luumu mietti sen veljeä, Valkoa. Mitäköhän pikkuveljelle kuuluu?, narttu saattoi joskus pohtia itsekseen. Luumu toivoi edelleen alitajunnassaan näkevänsä Valkon vielä joskus.. Neidin oli kuitenkin hyvin vaikea uskoa, että uros löytäisi sen vielä näin monen vuoden jälkeen.
Toivon ehdotus sai punaturkin hätkähtämään. Sillä meni hetki ennen kuin narttu todella käsitti mitä uros oli ehdottanut. Että he menisivät pesään lämmittelemään. Aivan. Punaturkki siristeli ruskeita silmiään viimassa.
"T-toki se sopii!" Luumu änkytti vielä hiukan hämillään, mutta hymyili silti Toivolle ilahtuneena. Neiti nousi kankeasti ja ravisteli itseään. Se seurasi alfaa pesän suuaukolle ja odotti kohteliaasti uroksen menevän ensin sisään. Sitten se ryömi itse perässä. Luumun sydän tykytti hieman hermostuneena, mutta se yritti vakuuttaa itselleen ettei sen tarvitsisi jännittää. Ei sen tarvitsisi pelätä Toivon seurassa mitään.
//Awwss ;3
|
|
|
|
Post by §usipoika on Mar 1, 2014 15:21:04 GMT 2
//Toi Luumu on vaan niin ihana <3
Vaalea alfa asteli hyvillään pesälle ja meni koloon sisälle, nuuhkien sisällä ilmaa se tiesi ettei siellä ollut muita kuin se ja Luumu. Toivo asteli sammalilla peitetyn lattian halki ja kävi maaten sen pehmeälle pinnalle, siinä se sitten tapitti Luumua ruskeilla silmillään antaen toisen valita tulisiko se uroksen viereen vai jäisikö kauemmas. "Mitä toiveita sinulla on kevään ja kesän suhteen?" uros kysäisi lempeästi, samalla pitääkseen keskustelua yllä.
Kiven ja mullan sekainen katto jonka päälle oli kertynyt lunta, oli varsin oivallinen lämmön eriste ja pesän sisäällä oli varsin mukavaa, mitä nyt keskellä pakkasia saattoi olla. Alkuun Toivo oli epäillyt pitäisikö laumalle hankkia useampia pesiä, mutta oli tyytynyt tähän yhteen suurempaan ja muutamaan pieneen sen lähellä. Uroksesta oli tuntunut vieraalta ajatus siitä, että sen pitäisi kaivella jotain pesiä. Joten se oli tyytynyt vain siistimään vanhoja mäyrän koloja ja suurensi samalla kivikasan alla olevaa koloa.
Uros tunsi itsensä varmaksi ja rennoksi, pian olisi talven pakko väistyä ja sen jälkeen tulisi kesä jolloin elämä olisi helpompaa. Kesälle Toivolla oli sitä paitsi paljon suunnitelmia ja ajatuksia, sen tärkein ajatus kuitenkin oli viedä lauma pois vuorilta ja parantaa sen elämän laatua.
|
|
|
|
Post by Het on Mar 3, 2014 16:55:32 GMT 2
// Haha, muru on ihan tohkeissaan Toivon ehdotuksesta X'D //
Luumu seurasi tarkasti ruskealla silmäparillaan mihin Toivo pani maate. Uros katsahti neitiin selvästi odottaen, kun tämä törötti edelleen pesän suuaukolla. Luumu hätkähti ajatuksistaan ja silmäili nopeasti pesäkoloa. Sitten se tassutteli hieman ujosti Toivon viereen, ei kuitenkaan aivan kylkeen kiinni. Nartun korvat värähtivät jännityksestä. Se ei ollut enne ollut yhtä lähellä Toivoa. Tai olihan se, punaturkin mieleen muistui se alkutalven päivä kun kaksikko oli juoksennellut metsässä. Neidin viikset heilahtivat, se häpesi edelleen typerää ryntäilyään... Ja mitä siitä oli seurannut, sitä narttu ei suostunut enää edes muistelemaan.. No, ei se sinänsä mitään kamalaa ollut, lähinnä hiukan kuisallista vain. Se siitä. Luumu nuuhki hiukan mullan tuoksua. Multa tuoksui kotoisalta. Olipa Toivo osannut valita onnistuneesti reviirin laumalleen, näin mukavat ja lämpimät pesätkin.
Punaturkki hymyili urokselle kuullessaan tämän esittävän sille kysymyksen. Mitä alfa oli kysymyksellään tarkoittanut, siitä narttu ei ollut aivan varma. Mitä toiveita sillä olisi? Kai silläkin nyt joitain oli..
"No tuota.." Luumu mutisi miettien ankarasti.
"Olisi mukavaa löytää joku, jonka kanssa elää loppuelämänsä yhdessä", punaturkki lopulta vastasi ruskea katse kierrellen pesän seinissä. Se ei uskaltanut vilkaista Toivoon, mutta oli silti lähes varma tämän katsovan neitiä. Pakko keksiä jotakin muuta.
"Lisäksi toivoisin lauman löytävän turvallisemman reviirin ehkä hieman alempaa vuorilta.." Luumu hymähti katsoen lopulta urokseen. "Tietenkin sinä päätät sen, olethan alfa", narttu vielä lisäsi varmalla äänellä, hymyillen.
"Entä sinulla?"
|
|
|
|
Post by §usipoika on Mar 4, 2014 0:38:02 GMT 2
Tyytyväisenä uros huokasi kun Luumu kömpi sen viereen, alfa oli yllättynyt siitä kuinka mukavalta nartun läsnäolo tuntuikaan. Ohimennen Toivo nuuhkaisi nartun korvia ja ehkä pieni lipaisukin saattoi karata sen kieleltä. Sen jälkeen uros antoi katseensa kiertää pesän katossa, se oli varsin tyytyväinen löytämäänsä koloon ja tyytyväisenä nyt makasi siellä kauniin nartun kanssa.
Luumun aloittaessa puheensa Toivo terästäytyi kuuntelemaan ja katsoi lempein silmin narttua, sitä kiinnosti mitä nartulla oli toiveena tulevasta. Toisen lopetettua ja heitettyä kysymyksen takaisin, uros pohti hetken, mutta vastaten sitten "Eiköhän meillä ole yhteiset toiveet tulevalta." lempeällä äänellä se sanoi. Toivolla ei ollut kiire, sen oli hyvä olla siinä nartun vieressä vaikkei varsinaista syytä tajunnutkaan.
Hetken päästä vaalea turkki vielä lisäsi "Toisaalta toivon, etten olisi laumalaiselleni vain alfa, vaan voisin olla ystävä." hieman mietteliäs oli uroksen ääni, mutta silti hyväntuulinen. Uros laski päänsä maahan aivan Luumun etusten viereen ja nuolasi nopeasti huuliaan samalla. "Kuulehan Luumu, se mitä me silloin puhuttiin syksyllä vielä ennen lumen tuloa... pitääkö se edelleen paikkaansa?" Toivo kysyi hieman vaivautuneena, mutta tosissaan. Uros toivoi toisen ajattelevan edelleen samalla tavalla, mutta suostuisi antamaan toisen mennä jos toisin olisi.
|
|
|
|
Post by Het on Mar 5, 2014 19:19:34 GMT 2
Neiti hätkähti. Mitä Toivo oikein tarkoitti sanoillaan? Yhteiset toiveet... Ajatus lämmitti Luumua. Se hymyili urokselle hieman, vaikkei ollutkaan täysin ymmärtänyt tätä.
Toivo puhui asiaa. Hyvä alfa olisi myös laumalaisensa ystävä. Mutta tietenkin asia olisi myös laumalaisesta kiinni. Ensin pitäisi tutustua, jotta voisi ystävystyä toisen kanssa. Hankalaa. Luumu katsahti Toivoon ymmärtäväisin silmin.
"Niin, se on totta." neiti tuumasi, "Uskon kuitenkin laumasi pitävän ja kunnioittavan sinua muutenkin kuin alfana", se vielä lisäsi. Se halusi piristää Toivoa. Luumu ei halunnut uroksen murehtivan. Toivo oli aina piristänyt sitä, ehkä uros ei itse ollut edes huomannut tätä. Siksi narttu halusi välillä tehdä sen alfalleen. Punaturkki huokaisi onnellisena hymyillen Toivon nuolaistessa hellästi sen tassua.
Nartun korvat kääntyivät urosta kohti kun tämä puhutteli sitä. Luumu kallisti hämmentyneenä päätään. Syksyllä käyty keskustelu.. Toivon täytyi tarkoittaa heidän yhteistä leikkihetkeään lehdissä. Samalla punaturkin mieleen muistui asiat joita kaksikko oli toisilleen sanonut. Voi, miten Toivo saattoi epäillä sitä? Ei neiti voisi enää elää ilman tätä ihanaa urosta. Alfa kuulosti kuitenkin toisissaan.
"K-kyllä.. uskon niin", Luumu lausui arasti kohottaen katseensa Toivon silmiin. Samalla sen mielessä käväisi ärsyynnys. Miksei se voinut vain sanoa suoraan? Narttu rakasti Toivoa ja se tiesin sen. Mutta jos uroksella ei ollutkaan enää tunteita sitä kohtaan.. Neiti ei tiennyt miten se osaisi ottaa asian. Sen viikset värähtivät hermostuneena.
"Entä sinä? Pitääkö se edelleen paikkansa mitä sanoit?" Luumu katsahti Toivoon silmät täynnä epätietoisuutta. Tämä oli ainoa keino saada uroksen tunteet selville.
//ääääää asfjgkflds <3 cx //
|
|
|
|
Post by §usipoika on Mar 5, 2014 21:57:56 GMT 2
//Noi on vaan suloisia <3 x3 Anteeks lyhyys en oikein keksinyt tähän mitää  // Vaalea alfa katsoi odottavan lempeästi Luumua suoraan silmiin. Toisen myöntävälle vastaukselle ja kysymykselle uros ensin heilautti häntäänsä, sekä koetti nuolaista punaturkin poskea. Sittemmin se kuiskasi toisen korvaan ystävällisesti "Totta kai lempeä hiljainen ääni vaipui ja uros laski päänsä hellästi nartun selälle. Toivo ei oikein tiennyt miten olisi ajatuksensa ilmaissut joten tyytyi olemaan hetken hiljaa ja antaen nartulle aikaa reakoida, sekä itselleen lisää ajatusten kasaamis aikaa. Päivä oli jo pitkällä ja talvinen valo alkoi hitaasti painua, mikä hämärsi hieman pesän tunnelmaa. Olisiko se positiivinen asia vai ei, no se olisi makuasia. Vaalea turkki sulki hetkeksi silmänsä ja hengitti Luumun tuoksua tyytyväisenä, samalla toivoen toisen jatkavan keskustelua seuraavaksi. |
|
|
|
Post by Het on Apr 15, 2014 16:00:49 GMT 2
// Heei olihan meillä tämmönenkin peli vielä täällä xd taitaa olla kuitenkin hyvä lopetella tämä nyt vai mitäs sanot? (: //
Toivo näytti ilahtuneen Luumun myönteisestä vastauksesta. Nartun sydän pompahti onnellisena kun uros nuolaisi kevyesti sen poskea. Pelkkä nuolaisukin ilmaisi Luumulle Toivon tunteista ja hellä korvaan kuiskaus vahvisti ne. Neiti ei osannut todeta mitään, se tyytyi vain hymyilemään Toivolle ruskeat silmät kimaltaen. Huokaisten se painoi päänsä tassujensa varaan ja antoi uroksen lepuuttaa omaa päätään selkänsä päällä. Luumu ei ollut alunperin osannut kuvitellakaan että heidän kahden alkuun orastava ystävyys voisi johtaa näin pitkälle.. Punaturkki oli valmis tekemään kaikkensa heidän suhteensa eteen.
Sen unelma oli toteutumassa.
|
|
|
|
Post by §usipoika on Apr 16, 2014 10:23:58 GMT 2
//Näköjään, minusta tämän pelin voisi lopettaa tähän, vaikka niin että molemmat nukahtavat ja jatkavat herättyään matkaansa?//
Toivo sulki silmänsä ja epäröi hetken kysyisikö nartulta vai ei? Lopulta uros kuitenkin nukahti ja asia jäikin kysymättä.
//anteeks lyhyys, ei inspannut ja Nuppu pyytää ulos :3//
|
|
|
|
Post by Het on Apr 16, 2014 17:03:32 GMT 2
// Haha jeps kiitos vielä peliseurasta c:
|
|
|
|
Post by §usipoika on Apr 16, 2014 22:02:44 GMT 2
//Jep kiitos minunkin puolesta  // |
|
//
//