|
|
Post by §usipoika on Feb 24, 2014 21:36:29 GMT 2
//Toivon laumalaiset tänne! Paikkana on Toivon reviirin keskustassa olevat pesät ja vuorokauden aikana on varhainen aamu.//
Vaalea uros asteli pesillä, se oli muutama päivä sitten jutellut Luumun kanssa ja nyt se halusi nähdä koko laumansa. Alfa nousi tyynesti kivikasan päälle minkä alla oli lauman pesä luolasto, joka talven aikana oli varmaan ollut kovassa käytössä. Toivo nuuhkaisi raikasta talvi aamun ilmaa ja päästi lopulta kumean ja pitkän ulvaisun ilmoille. Ulvaisu oli kutsuksi koko sen laumalle, josta alfa toivoi kaikkien olevan vielä elossa.
Aamun viileä ilma oli kirpeä ja oli mukavan piristävä, se sai alfan hyvälle tuulelle. Toisaalta se oli huolissaan laumansa voinnista, sillä olihan se itsekin laihtunut talven aikana ja turkkikaan ei ollut parhaassa kunnossa. Toivo halusi uskoa laumansa olevan vielä voimissaan, sillä se halusi saada laumalleen paremmat asuin tilat niin pian kuin mahdollista. Toivon ajatuksiin vauhtia oli tuottanut todella pureva ja kylmä talvi, joka oli varmasti vienyt mukanaan monia susia myös laaksosta. Uros loikkasi kepeästi alas kivi kasalta jääden odottamaan laumalaisiaan saapuvaksi. Alfa istahti alas pesä aukon vierelle ja kuunteli tarkasti koska ensimmäiset sudet saapuisivat.
|
|
huurre
Omega
Betasusi
Näetkö sä suden vaalean? Kuuletko sen huudon karhean?
Posts: 197
|
Post by huurre on Feb 24, 2014 22:31:44 GMT 2
// Täältä tulee jo ensimmäiset //
Suuri tumma susi oli heräillyt aika aikaisin kirpeään aamuun ja jättänyt samantien lämpimän pesän lähtiessään kierrokselle etsimään jotain saalista. Talvi veroitti osansa ja lauman oli saatava saalista, jota ei liiaksi ollut. Lumihangessa harppoessaan uroksen korvat terävöityivät sen kuullessa tutun ulvonnan. Hitaasti vahva ulvaisu katosi ilmoilta ja Korpinkutka muutti suuntansa takaisin pesille. Alfa kutsui laumaa koolle, joten saalis saisi odottaa. Niin mukavaa kuin se olisikin ollut palata pesille edes jonkun jänön ruipelon kanssa, uros ei ollut vieläkään löytänyt yhtäkään hajujälkeä saaliseläimestä, joten turha reissua olisi enää jatkaa ja antaa muiden odottaa.
Uros oli laihtunut talven aikana, kuten varmasti kaikki. Mutta tuon tuuhea tumma turkki piti hyvin kylmää ja herra näytti olevan voimissaan. Suuri uros oli liikkunut lähes lakkaamatta pitääkseen itsensä lämpimänä ja samalla käyden reviiriä läpi saaliiden toivossa.
Suuren uroksen vahvat jalat kuljettivat hänet läpi lumikinoksien nopeasti pesälle asti. Ennekuin uros sai pesää merkkaavaa kivikasaa silmiinsä hän ulvahti matalasti kertoen jo paikalla oleville että oli tulossa. un herra sitten saapui pienelle vuoristo aukiolle ei siellä vielä ollut muita kuin Toivo, alfa.
"Hei" Uros lausahti hännän painuessa välittömästi selän linjalta alistumisen osoituksena, samalla kun se heilahti ystävällisesti. Uros ravasi innokkaana muita odottaen aukiolle ja istuutui vähän matkan päähän alfastaan sudenhymy huulillaan.
|
|
|
|
Post by Het on Feb 25, 2014 12:39:56 GMT 2
//täältä tulen minäkin, anteeksi lyhyys koska kännnykkä :c
Luumu
Punaturkkinen susinarttu jolkotteli reippaasti kohti lauman pesiä. Se oli hetki sitten kuullut Toivo-alfan kutsu-ulvonnan ja oli nyt matkalla kiireesti kuulemaan mitä uroksella oli kerrottavanaan. Narttu toivoi muidenkin laumatoveriensa saapuvan paikalle, sillä tämä ei ollut jostain syystä törmännyt heihin vähään aikaan. Neiti tahtoi kuitenkin uskoa, että laumalaisilla oli kaikki hyvin ja että se itse oli vain ollut epäsosiaalinen.
Aamuaurinko läikitti Luumun turkkia kun se viimein saapui pesille. Se näko Toivon istuvan ryhdikkäänä ja helpotuksekseen vähän matkan päässä myös Korpinkutkan. "Huomenta!" Luumu toivotti alfalleen nyökäten kunnioittavasti häntä alhaalla. Lisäksi se vielä heilautti häntäänsä Korpinkutkalle tervehdykseksi ja istuutui Toivon vierelle kunnioittettavan välimatkan päähän.
Tuulenkuiske
Kuiske oli juuri ollut saalistamassa aamutuimaan laumalle riistaa kun sen korvat olivat napanneet ilmasta Toivon ulvonnan. Narttu ymmärsi tämän olevan kutsuhuuto, joten se lähti nopeasti äänen suuntaan leuoissaan juuri nappaamansa jänis. Neiti toivoi löytävänsä perille alfansa luokse ja jotenkin automaattisesti tämän jalat johdattivat sen pesille. Kuiskeen korvat heilahtivat hyvillään kun se huomasi alfansa sekä Luumun ja Korpinkutkan istuskelemassa pesien edustalla. Se toivotti hyvät huomenet alfalle painamalla korvansa alistuvasti alaspäin heilauttaen samalla häntäänsä. Sitten Kuiske ravasi istumaan Korpinkutkan vierelle. Siinä narttu tunsi olonsa turvalliseksi.
"Hyvää huomenta", se toivotti hiljaa samalla hymyillen urokselle.
|
|
|
|
Post by §usipoika on Mar 1, 2014 13:52:20 GMT 2
//Hyvä kaikki paikalla!  Anteeksi omalta osaltani kesto, aika on kadonnut kummasti jonnekkin yrittäessä lukea yhteiskunta opin kokeeseen joka opettajan tuntien tulee olemaan yhtä tuskaa...// Pilvi Vanha narttu oli ollut alempana vuorilta, minne kylmyys oli ajanut sitä. Nuoruus oli selvästi vienyt mukanaan kylmyyden sieto kyvyn Pilven kehosta. Aamuisen veryttely lenkin oli keskeyttänyt alfan kutsu ja narttu oli lähtenyt pesiä kohti. Vanha rouva saapui viimeisenä ja ehkä hieman nilkuttaen kipeän lonkkansa vuoksi. Se tervehti Toivoa luimistelemalla korviaan ja hännän heilautuksella, muille se loi ystävällisen katseen. Sittemmin narttu asteli vähän matkan päähän ja liukui hitaasti maahan. Toivo Uroksen suden suupielillä oleva hymy vain kasvoi kerta kerralta, kun sen laumalaisia saapui paikalle. Se oli noussut seisomaan ja samalla tervehti jokaista vuorollaan ystävällisellä hännän heilautuksella, samalla osoittaen paikkansa pitämällä ylvään olemuksensa ja seisomalla ryhdikkäästi. Vaalea alfa odotti rauhassa, että kaikki olivat asettuneet aloilleen ennen kuin aloitti. "Huomenta vain kaikille, on todella ihanaa nähdä teidät kaikki hyvässä voinnissa näinkin rankan talven jälkeen kuin tämä on ollut." Toivo aloitti kuuluvasti ja katsoen vuorollaan jokaista laumansa jäsentä. "Olen ylpeä teistä jokaisesta, jokainen on tehnyt paljon tämän pienen laumamme eteen tämän kylmääkin kylmemmän talven aikana. Jokaista pientäkin tekoa on tarvittu ja tullaan tarvitsemaankin tässä lähi aikoina, sillä haluan tämän talven vuorilla taistelemisen olevan viimeinen. Haluan viedä tämän lauman jonnekin turvaan ja sen vuoksi meidän pitää vallata joku alue laaksosta tai sen ulkopuolelta." Alfa selitti innokkaasti suunnitelmiaan ja tarkaili laumalaistensa reaktiota. Toivo tiesi, ettei siitä selvittäisi ilman taistelua, mutta oli valmis ottamaan sen riskin sillä yhtälailla lauma kärsisi myös täällä vuorilla. Uros pysäytti katseensa Korpinkutkaan mietteliäänä, kunnes avasi jälleen kitansa "Ennen kuin kerron enempää haluan kysyä sinulta Korpinkutka erästä asiaa, sillä jotta voisimme toteuttaa tämän suunnitelmani tarvitsen suden hoitamaan kanssani vastuu tehtäviä ja tekemään päätöksiä, haluaisitko sinä ottaa Betan tehtävän vastaan ja sen mukana tulevan vastuun?" Toivo puhui kunnioittavasti toiselle, se tiesi haluanvansa Korpinkutkan betakseen, koska toinen oli osoittanut uskollisuutensa laumalle ja alfa uskoi tämän olevan valmis siihen vastuuseen. Eikä Toivo uskonut kenenkään haastavan Korpinkutkaa tuosta asemasta. |
|
huurre
Omega
Betasusi
Näetkö sä suden vaalean? Kuuletko sen huudon karhean?
Posts: 197
|
Post by huurre on Mar 1, 2014 17:42:05 GMT 2
Korpinkutka vastasi Luumun äänettömään terehdykseen sudenhymyllä ja pään ystävällisellä nyökkäyksellä. Seuraava tulija sai uroksen kasvoille vieläkin leveämmän sudenhymyn ja maata pyyhkivä häntä heilahti tervehdykseksi jo ennenkuin Kuiske oli edes muiden luona. Narttu ravasi hänen vierelleen istumaan ja Korpinkutka vastasi iloisena toisen huomeniin.
"Huomenta sinullekkin" Uros vastasi yhtä hiljaa nartulle takaisin vilkaisten maassa nartun jalkojen edessä olevaa jönön ruhoa. Joku muukin oli tainnut olla saalistamassa ja vieläpä paremmin tuloksin.
Uros seurasi pian paikalle saapuvaa Pilveä katseellaan ja nyökkäsi tuolle tervehdykseksi. Samassa Toivo jo aloittikin ja kookas uros käänsi meripihka katseensa kohti alfaansa. Korpinkutka kuunteli hiljaa pitäen kuitenkin korvansa hieman luimussa ettei vaikuttaisi mitenkään hyökkäävältä alfaa kohtaan.
Toivo puhui täyttä asiaa, talvi oli ollut hirvittävän kylmä ja ankara. Uroksen kuitenkin siirtyessä tulevaisuuden suunnitelmiin Korpinkutkan utelias katse valpastui. Vai että muuttaisi lauma reviirinsä paikkaa. Alfa vaikutti määrätietoiselta, joten mitä ikinä tapahtuisikaan uros kulkisi lauman mukana taistellen sen puolesta. Vuoristosta olisi tosiaankin hyvä päästä pois, siinä uros oli täysin samaa mieltä alfansa kanssa.
Kun Toivo mainitsi nuoren uroksen nimen tuon korvat ponnahtivat hörölleen ja ryhti parani, mutta hetkessä tuo korjasi korvansa osoittamaan hieman takaviistoon eikä tuijottanut alfaa suoraan silmiin. Eihän hän epäkohtelias halunnut olla, innostui vain herkästi.
Korpinkutka kuunteli tarkasti mitä alfalla oli kerrottavanaan. Hitaasti ilon tunne rinnassa paisui kun hän rupesi jokaisen sanan jälkeen aavistelemaan entistä enemmän mitä Toivo ehkä lopulta kysyisi. Kun se lopulta tuli urosen jännittynyt katse käväisi nopeasti kaikissa laumalaisissa, jonka jälkeen kääntyi kohti alfaa. Uroksen luonteenomainen rauhallisuus jäi nuoren iän tuoman innon alle tuon vastatessa ylpeänä alfan osoittamasta luottamuksesta.
"Tieten- Kyllä" Tumma uros vastasi yskäisten hiljaa.
"Kyllä minä haluan" Hän vastasi jo paljon rauhallisemmin katse alfassaan kiinni. Hän tiesi mitä se tarkoitti, mitä tarkoitti olla beta. Se tarkoitti vastuuta, paljon vastuuta ja harkintakykyä, mutta hän uskoi olevansa valmis.
|
|
|
|
Post by Het on Mar 3, 2014 17:28:48 GMT 2
Luumu
Nartun korvat kääntyivät välittömästi kohti alfaa, kun tämä alkoi puhua. Punaturkin sisintä lämmitti kun Toivo kertoi olevansa ylpeä laumalaisistaan. Kyllä tällaisesta laumanalusta sietikin olla ylpeä, kaikki vaikuttivat hyvin uskollisilta tälle laumalle jo nyt, vaikka se olikin vielä pieni. Eikä Luumu jaksanut uskoa kenenkään laumalaisen olevan Toivon alfautta vastaan.. Uros oli pätevä alfa, sen neiti oli monta kertaa tullut huomanneeksi. Luumu vilkaisi nopeasti kahta muuta laumalaista, Korpinkutkaa ja tämän vierellä istuvaa Tuulenkuisketta. Kallistaen hieman päätään narttu totesi, ettei se tuntenut uutta tulokasta lähes lainkaan. Nuori narttu vaikutti jo nyt olevan yllättävän hyvissä väleissä Korpinkutkan kanssa... Luumu painoi tassujaan maahan, toivottavasti Tuulenkuiskeesta sukeutuisi kunnon laumalainen. Eihän sitä koskaan tiennyt vasta liittyneen ajatuksista..
Toivon kysyessä Korpinkutkalta tahtoisiko uros ryhtyä hänen alfakseen, neiti hymyili hyvillään. Oikeastaan se ei ollut lainkaan yllättynyt alfan valinnasta, olihan Korpinkutka yksi lauman parhaista susista. Ja niin, ainoa uros Toivon lisäksi.
Tuulenkuiske
Kuiske kuunteli tarkkaavaísesti Toivon puhetta Korpinkutkan rinnalla istuen. Alfa puhui asiaa. Talvi oli ollut tavallista hyisempi. Se ei ollut varma olisiko se yksinään, ilman laumaa, selvinnyt tästä kylmästä lumiparatiisita elävänä.. Narttu pohti myös, minne uros oli suunnitellut vievän tämän pienen laumansa. Se ei tosin tiennyt missä kunnossa muut laakson laumat olivat talven jäljiltä, muttei se uskonut muidekaan selvinneen tappoitta.
Kuuntelun ja mietinnän lomassa Kuiskeen mieleen juolahti, ettei se itseasiassa ollut vielä Toivon lauman täys jäsen. Narttuhan oli edelleen koeajalla. Toivottavasti Toivo käsittelee asian tässä kokoontumisessa, neiti toivoi mielessään. Se oli halukas kuulemaan kohtalonsa. Narttu toivoi hartaasti ettei se joutuisi jättämään tätä laumaa, saatika Korpinkutkaa..
Tuulenkuiske räpäytti yllättyneenä silmiään Toivon kysyessä Korpinkutkalta, tahtoisiko tämä ottaa betan aseman vastaan. Uros oli selvästi alfansa mieleen. Eikä se mikään ihme ollutkaan. Tuulenkuiske vilkaisi Korpinkutkaa hieman jännittyneenä. Aikoisiko uros ottaa paikan vastaan? Kuullessaan vastauksen Korpinkutkan suusta, tummaturkki heilautti häntäänsä ilahtuneena. Mustaturkkinen uros olisi varmasti hieno beta, vaikkakin korkea asema laumassa tuottaisi tietenkin entistä enemmän vastuuta laumasta. Toivo oli silti tehnyt hyvän valinnan.
|
|
|
|
Post by §usipoika on Mar 3, 2014 21:31:52 GMT 2
Toivo
Uros odotti kärsivällisesti Korpinkutkan vastauksen ja nyökkäsi sitten tyytyväisenä. Tyyni ja itsevarma ääni sanoi sitten "Uskon ettei kellään ole siihen vastaan sanomista, että Korpinkutka toimii minun Betanani. Ja siitä sitten seuraavaan asiaan, Tuulenkuiske, sinä olet osoittanut uskollisuutesi ja kelvollisuutesi tässä laumassa. Tästä eteenpäin olet virallinen jäsen joukossamme." Alfa lateli tärkeitä asioita ja antoi katseensa kiertää jokaisessa laumalaisessaan. Toivo ei olisi voinut pyytää enempää tältä laumalta, sen jokainen jäsen oli toiminut loistavasti tämän talven aikana ja se oli varma että tätä laumaa ei välttämättä kaataisi pienet vastoin käymiset.
"Olen päättänyt, että lähetän Pilvi sinut Rinnemetsän rajoille selvittämään mikä on sen lauman tilanne ja Korpinkutka voisit käväistä rajapartion oheessa tarkistamassa mikä on Sysimetsän tilannetta. Uskoisin, että Nuormetsän emme yritä, mutta ajattelin Kuiske pyytää sinua käymään sen rajoilla." Selvensi alfa ajatuksiaan muille rauhallisella äänellään. Jatkaen sitten "Minä ja Luumu jäämme tänne huolehtimaan lopuita rajoista ja yritämme löytää hieman saalista myöskin. Voisimme kuitenkin käydä vielä saalistamassa yhdessä ennen kuin kukin lähtee matkaan, jotta jokainen saa lähteä tehtävälleen kylläisenä ja hyvissä voimin." Toivo lisäsi vielä, se halusi huolehtia laumansa hyvin voinnista kaikin mahdollisin keinoin.
"Niin ja mitä tehtäviin tulee, pitäkää huolta ettei kyseinen lauma saa tietää aikeistamme ja että teille ei käy kuinkaan, mutta lähtisimmekö nyt saalistamaan?" Alfa vielä lausahti ja viimenen oli enemmänkin käsky kuin kysymys, uros nousi ja lähteäkseen. Toivo lähti kohti solaa, josta uskoi löytävänsä riistaa. Se kulki rivakasti ja häntä selkälinjan jatkeena.
Pilvi
Tuo vanha narttu kuunteli nuorta alfaa, joka oli nuoresta iästään huolimatta viisas ja ymmärtäväinen. Toivon julistaessa Korpinkutkan Betakseen, Pilvi oli varma että tumma uros oli hyvä valinta kyseiseen vastuu tehtävään. Saadessaan oman tehtävänsä se nyökkäsi ymmärryksen merkiksi, mutta ymmärsi vasta sitten että kyseinen lauma oli sen entinen lauma. Narttun mielessä kävi pieni paniikki, mutta se uskoi pärjäävänsä siellä. Pilvi tunsi Veren ja tiesi kyllä Korpinkin, joilla molemmilla oli omalaatuinen tapanta johtaa. Vanha narttu ei itse ollut pitänyt tuosta parista ja lähtenyt laumasta varsin nopeasti.
|
|
huurre
Omega
Betasusi
Näetkö sä suden vaalean? Kuuletko sen huudon karhean?
Posts: 197
|
Post by huurre on Mar 3, 2014 23:21:29 GMT 2
Korpinkutka istui nyt ryhdikkäästi, mutta yhä kunnioitusta ja alistumista osoittaen paikoillaan keskittyen alfan jatkoon. Iloinen pilkahdus uroksen silmissä käväisi kun tuo kuuli että Kuiske oli nyt virallisesti lauman jäsen. Hän piti tästä uudesta laumalaisesta, jonka kanssa oli ystävystynyt. Mustaturkki huomasi ylpeyden Toivon katseessa, tuolla oli pieni, mutta uskollinen ja sinnikäs lauma, josta saikin olla ylpeä. Uros oli itse ylpeä siitä että sai edes olla osa sitä, saatika sitten alfan luottosusi.
Seuraavaksi Toivo kertoi määrätietoisen ja varman oloisena suunnitelmista, joita se oli tehnyt ja uros tajusi menevänsä vaikka syteen tai saveen nuodattaessaan alfan ohjeita. Seurasi tehtävänanto, jota suuri uros kuunteli tarkkaavaisena nyökäten lopuksi ilmoittaen ymmärtäneensä. Sysimetsän rajoille siis.
Korpinkutka heilautti häntäänsä ja kapusi alfan merkkiä noudattaen jaloilleen valmiina lähtemään saalistamaan. Toivottavasti he löytäisivät jotain hiukan suurempaa riistaa kuin mitä hän oli lähiaikoina paikantanut. Ympärilleen vilkaisten uros lähti tasaiseen hölkkään seuraten alfaa. Häntä riippui levossa, mutta korvat kääntyivät kiinnostuneina eteenpäin.
|
|
|
|
Post by Het on Mar 5, 2014 18:35:13 GMT 2
Luumu
Narttu kuunteli korvat tarkkaavaisena. Kuiske hyväksyttiin siis täydeksi laumalaiseksi. Vai niin. Toinen saisi sitten ollakin laumalle hyödyksi, jostain syytä Luumu ei oikein luottanut uuten suteen.. Mutta Toivo oli tehnyt päätöksensä ja neiti halusi arvostaa sitä. Se ravisteli hieman turhautuneena päätään, punaturkki oli harmissaan omista ennakkoluuloistaan. Se päätti mennä tutustumaan Kuiskeeseen heti sopivan tilaisuuden tultua.
Narttu ilahtui kuullessaan että se saisi kierrellä Toivon kanssa kaksin rajoilla. Hienoa, nyt he voisivat jutella kahden. Punaturkin mieltä askarrutti yhä laumojen pesillä käyty keskustelu..
Toivo kuulutti, että nyt lähdettäisiin saalistamaan. Kaikki yhdessä laumana. Luumu piti ajatuksesta, tämähän oli mainio tilaisuus tutustua laumalaisiin! Ja sitä paitsi sen olikin hieman nälkä.. Narttu nousi verrrytellen jalkojaan. Se lähti seuraamaan muun lauman mukana alfaa, jättäytyen kuitenkin hieman. Neiti asetti askeleensa Pilven, vanhemman nartun, tahtiin.
"Huomenta!" Luumu toivotti ystävällisesti toiselle. "Olen Luumu, jos et vielä tiennyt, sillä emme ole kovinkaan paljoa jutelleet", se lisäsi vielä hymyillen.
Tuulenkuiske
Kuiskeen korvat ponnahtivat yllättyneinä ylös kun se kuuli oman nimensä alfan suusta. Hetken se ei edes tajunnut mitä uros siitä puhui, mutta lopulta se ymmärsi. Nyt tummaturkki kuuluisi virallisesti kokonaan Toivon laumaan. Nartun häntä heilahti vinhasti. Se nyökkäsi alfalle kunnioitusta osoittaen silmissään onnen pilke. Kuiske oli hyvillään myös siitä, että Toivo oli antanut sille nyt jo tehtävän liittyen lauman reviiriin ja samalla sen tulevaisuuteen. Siihen luotettiin. Nyt se saisi jäädä tänne, enää ei tarvitsisi harhailla. Tästä laumasta tulisi sen uusi koti.
Kun Toivo ehdotti yhdessä saalistamista, Kuiske terästäytyi. Se ei ennen ollutkaan saalistanut koko lauman kanssa. Tummaturkki uskoi siitä tulevan oikein hauskaa. Neiti nousi jaloilleen lähtien ripeästi muiden perään. Se hiljensi vauhtinsa Korpinkutkan rinnalle. Narttu hymyili urokselle.
"Onneksi olkoon, uusi beta!" Kuiske toivotti leikkisästi toiselle. "Saat olla ylpeä itsestäsi."
|
|
|
|
Post by §usipoika on Mar 5, 2014 21:21:35 GMT 2
Pilvi
Toivon metsälle lähtö ehdotukseen ei siihenkään nartulla ollut mitään vastaan sanomista, joten se lähti alfan perään jääden tosin häntäpäähän. Hetkessä Luumu tuli sen rinnalle esittäytyen, mikä tuntui jotenkin hassulta nartusta, se kun kuitenkin tiesi Luumun ja Toivo oli muutaman kerran maininnutkin tämän nartun kun Pilvi oli tavannut alfan satunnaisesti ja vaihtanut muutaman sanasen tämän kanssa talven mittaa. Kuitenkin Pilvi vastasi ystävällisesti nuoremmalle sudelle "Mukava tutustua paremmin Luumu, itse olen siis Pilvi. Kuinkas on Luumun talvi mennyt?" Hännän heilautus seurasi sen sanoja askelten tahdittamaana.
Toivo
Alfa johdatti tyynesti ja rauhalliseen tahtiin pientä, mutta sisukasta laumaansa alemmas vuoristoisesta maastosta. Toivo nuuski kiireisesti maata, muttei voinut olla huomaamatta Tuulenkuiskeen keskustelevan Korpinkutkan kanssa. Vaalealla sudella olisi asiaa uudelle betalleen, muttei tohtinut keskeyttää ilmeisten ystävysten jutustelua.
Kunhan kaksikko olisi lopettanut vikkaisi Toivo Korpinkutkan lähemmäs pienellä pään heilautuksella, jatkaen matkaa samalla. "Oletko kenties ehtinyt lähiaikoina huomaamaan mitään hyvää paikkaa missä olisi mahdollisesti jotakin riistaa? Mieluiten hieman suurempaa, mutta mikä vain kelpaa." Toivo kysyisi neutraalisti, se ei haluaisi kuljettaa laumaa turhaan koko päivää jos olisi toinenkin vaihtoehto. Aamu oli hiljaksiin vaihtumassa päiväksi ja mitä luultavammin se voisi suoda pienen helpotuksen pakkaseen päätellen pilvisyydestä. Se sopisi varsin hyvin saalistavalle laumalle, sillä se ajaisi saalis eläimet liikkeelle ja se taas helpottaisi saalistukselta.
|
|
huurre
Omega
Betasusi
Näetkö sä suden vaalean? Kuuletko sen huudon karhean?
Posts: 197
|
Post by huurre on Mar 5, 2014 22:34:06 GMT 2
Korpinkutka kulki alfan jäljessä ja pian Tuulenkuiske ilmestyi sen viereen. Suuri uros loi nopean vilkaisun ympärilleen todeten Pilven ja Luumun jääneen hännille ja hänen sekä Kuiskeen kulkevan keskellä. Korpinkutka pisti nopeasti muistiin että pitäisi vähän tutustua Luumuunkin, hän ei ollut tainnut tuon kanssa pahemmin jutella ja hän halusi tietenkin tuntea kaikki laumalaisensa.
Uroksen häntä heilahti Kuiskeen sanojen seurauksena ja sudenhymy käväisi nopeasti kuonolla. Häneltä kestäisi varmasti tovi tottua uuteen asemaansa lauman betana.
"Kiitos" Tumma susi vastasi tuhahtaen ylpeys kommentille.
"Vaan olet sinäkin osoittanut luotettavuuden alfallemme" Hän jatkoi viitaten siihen että Kuiske kuului nyt virallisesti pieneen laumaan. Urosravasi tasaista tahtia huomaten alfan viittovan itselleen ja vilkaisi nopeasti Kuisketta.
"Suonet anteeksi" Hän lausahti hieman leikkillisesti kirien sitten tahtinsa Toivon rinnalle.
Korpinkutka kuunteli korvat höröllään alfan asian ja mietti jo päässään mitä oli havainnut.
"Parhaiksi paikoiksi sanoisin reviirin itä laidan, josta alempaa vuorilta löytyy kohtalaisesti suurta riistaa sekä sitten länsi laidan lähellä solaa" Hän vastasi ytimekkäästi jättäen pois ne havainnot missä saalista oli vähemmän. Uros itse oli käyttänyt saalistuksessa lähinnä itä laitaa, sillä siellä ei muut laumat harventaneet suuren riistan määrää niin suuresti kuin kahden suuren lauman välissä sekä solalla. Reviirin keskustassa liikkui lähinnä pienempää riistaa ja lauman yhteisellä saalistusretkellä kaivattiin jotain kookkaampaa.
"Tapasin jokusen hirvenkin siellä itä laidalla, joten pitäisin sitä parhaana paikkanamme" Uros huomio vielä lopuksi. Itä laidalle oli hieman pidempi matka, mutta saaliin tähden se olisi kannattavaa.
|
|
|
|
Post by §usipoika on Apr 1, 2014 20:17:58 GMT 2
//Sori kestosta, mutta odottelin hieman Hetiä //
Toivo kuunteli uutta betaansa uteliaana ja nyökkäsi päättäväisesti tuolle. Kääntäen kulkunsa Korpinkutkan mainitsemia alkueita se lausahti tyynesti "Kiitos!" vaalea alfa antoi toisen palata uuden laumalaisen luokse, alfa ei voinut olla huomaamatta kaksikon ystävyyttä ja uros oli iloinen siitä.
Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja lintujen iloinen kevään sirkutus muistutti kevään tulosta. Jonkun ajan kuluttua alfa alkoi olla sillä seudulla missä Korpinkutka oli sanonut nähneensä. Uros hidasti tahtiaan nuuhkien ilmaa tarkasti. Pian Toivo vainusi hirven, se oli viime kesäisiä vasoja, joka oli joko eksynyt tai karkotettu emonsa hoivista. Alfa antoi nopealla vilkaisulla ja hänän heilautuksella merkin, että jäljestäminen oli alkamassa. Se pysähtyi ja kutsui ääneti kaikki nopeasti koolle. "Luumu ja Kuiske, menkää te kärkeen ja pyrkikää saavuttamaan hirvi nopeasti, mutta voimia säästävästi. Pilvi voit mennä keskelle niin minä ja Korpinkutka tulemme viimeisenä. Kun olemme saavuttaneet hirven Kuiske ja Luumu kiertävät sen eteen, me loput setumme estäen jokaisen pako reitin. Sitten minä ja Kutka hoidamme varsinaisen kaadon, mutta jokaista tarvitaan pitämään hirvi paikallaan. Onko kysyttävää?" Alfa jakeli tehtäviä jokaiselle ja antoi pienempien, kevyiden susien mennä kärkeen sillä he pitäisivät hyvin vauhdin yllä. Kun taas voimakkaat ja suuret sudet voisivat hoitaa saaliin kaatamisen, säästäen voimia jäljestysvaiheessa.
|
|
|
|
Post by Het on Apr 12, 2014 12:50:22 GMT 2
//Pahoittelen kovasti kestoa, toivottavasti motivaationi palaa takaisin :c //
Luumu
Luumu hielautti ilahtuneena häntäänsä vanhemmalle nartulle. Sen silmistä saattoi huomata kunnioituksen vanhempaa sutta kohtaan.
"Kiitos kysymästä, itse olen pärjäillyt melko hyvin kylmästä säästä huolimatta, lähinnä olen ollut huolissani muista laumalaisista!" punaturkki höpötti silmät suurina suunnattuna Pilveen. Sen paksu turkki oli pelastanut sen jäätymiseltä sekä lisäksi lauyman tuki oli ollut korvaamaton. Sisimmässään se sääli laumattomia. Ilman lauman tukea talvesta oli varmasti hankalaa selviytyä.
Narttu katsahti Pilveen aikeissa kysyä tältä' samaa, mutta samassa se huomasi Toivon hiljaisen kutsun kokoontua. Luumu jolkotti hiljaisin askelin paikalle ja asettui korvat tarkkana kuuntelemaan alfaa. Sen häntä heilahti, se pääsisi kärkeen Kuiskeen kanssa. Samalla se saisi selville olisiko uudesta laumalaisesta mihinkään.
"Selvä on!" Luumu nyökkäsi Toivolle ymmärryksen merkiksi. Se lähtisi mahdollisimman äänettömästi kohti lauman yhteistä saalista jonka se oli katseellaan paikantanut. Narttu kuitenkin odotti alfan merkkiä.
Tuulenkuiske
Kuiske hymyili hieman Korpinkutkan muistuttaessa sen uudesta paikasta laumassa. Kumpikin heistä saisi olla ylpeä itsestään. Narttu nyökkäsi pikaisesti Toivon kutsuessa urosta luokseen. Se ymmärsi kuinka merkittävä uusi beta olisi alfalleen. Neiti jättäytyi hieman muista porukan hännille. Se kohotti kuononsa nuuhkiakseen kirpeää ilmaa. Kevät saapuisi varmasti pian laaksoon eikä Kuiske olisi malttanut odottaa sitä. Lämpö, linnut, kukat, pennut.. kaikki tämä sai sen pään pyörälle. Se toivoi myös että saisi viettää hieman kahdenkeskeistä aikaa Korpinkutkan kanssa. Heillä varmasti riittäisi puhuttavaa.
Kuiske kiristi vauhtiaan huomatessaan alfan merkin. Toivo antoi sille tehtävän lähteä Luumun mukana joukon kärkeen. Se sopi nartulle hyvin, sillä se tiesi mitä uros ajoi suunnitelmallaan takaa. Neiti katsahti Luumuun ja odotti lähtömerkkiä alfalta.
|
|
|
|
Post by §usipoika on Apr 16, 2014 10:19:19 GMT 2
Toivo
Uros nyökkäsi antaen käskyn lähteä liikkeelle ja lähti sitten seuraamaan joukkoa lähemmäs hirveä. Toivo seurausi kaksikkoa niin kauan kunnes noiden tiet jakaantuisivat, jonka jälkeen se menisi vähän matkan päähän oikealle minkä se kuvitteli helmpompi kulkuisen maaston takia olevan hirven todennäköisin pakoreitti. Uros jäi pienen kitukasvuisen pensaan taakse odottamaan, että Luumu ja Kuiske olisivat päässeet asemiinsa. Se antoi katseensa kiertää tarkastaakseen missä Korpinkutka ja Pilvi menivät.
Pilvi
Pilvi heilautti häntäänsä ystävällisesti Luumulle ja pysähtyi korvat höröllään kuuntelemaan alfan ohjeita, hieman se pettyi kun ei saanut kunnon tehtävää saalistuksessa, mutta ymmärsi kyllä alfan periaatteen. Se lähti seuraamaan kahta nuorempaa narttua.
|
|
huurre
Omega
Betasusi
Näetkö sä suden vaalean? Kuuletko sen huudon karhean?
Posts: 197
|
Post by huurre on Apr 16, 2014 20:05:14 GMT 2
Tumma uros heilautti häntäänsä Toivolle kiitoksena kiitoksista ja hidasti sitten tahtiaan jättäytyen alfan taakse. Korpinkutkan ravi oli tasaista ja kantavaa sen seuratessa alfaansa joka johti laumaa kohti saalista. Korpinkutka ravasi hiukan omissa ajatuksissaa, mutta havahtui heti kun Toivo hidasti tahtia ja hänkin tiputti vauhtiaan lopulta astellen Toivon luo.
Tumma uros kuunteli alfansa ohjeet ja nyökkäsi tuolle ymmärryksen merkiksi. Saalistus oli alkamassa ja siitä innostunut katse käväisi pikaisesti kaikissa ennenkuin uros huomasi alfan merkin lähteä liikkeelle. Korpinkutka jättäytyi viimeisten joukkoon kuten Toivo oli ohjeet jakanut ja muutti sitten suuntaansa niin ettei ollut liian lähellä Toivoa, muttei myöskään vastakkaisella puolella hirveä. Olisi hyvin ikävää jos joku jäisi kaatuvan hirven sorkkien alle.
Kutka ravasi jonkun matkaa kunnes löysi hyvän paikan mistä näki hirven ja etsi sitten Toivoa katseellaan. Yhteispeli olisi heidän välillään erityisen tärkeää jos he kaataisivat hirven parina.
|
|
Anteeksi omalta osaltani kesto, aika on kadonnut kummasti jonnekkin yrittäessä lukea yhteiskunta opin kokeeseen joka opettajan tuntien tulee olemaan yhtä tuskaa...//