|
|
Post by Harine on Feb 26, 2014 10:56:47 GMT 2
//Roxi tänne, Hetki on jo paikalla. Sovittiin tämä alun autohittaus. Ajankohta pian laumakokoontumisen jälkeen. //
Hohto ja Hetki olivat vahvistamassa rajoja, kuten Kotkankynsi oli käskenyt tai kehoittanut, ottakoon jokainen miten sen nyt otti. Hohto liikkui mieli korkealla, mutta ei ollut varma toisesta sudesta. Hetki ei ollut puhunut sanaakaan lähdön jälkeen ja narttu alkoi jo aavistuksen huolestua. Ei Hohtokaan mikään puhelias ollut, mutta tähän mennessä jopa se olisi heittänyt edes jotain kommenttia edes jostakin. Harmaaturkki oli saanut sen käsityksen, että rajojen vahtiminen oli Hetkelle lähes kunnia asia - ylpeyden aihe. Niin kauan oli jo Hohto ollut laumassa, että tiesi tarinan Hetkestä ja siitä kuinka siitä tuli Ovelan luottosusi. Kielo oli ollut pesillä katsomassa pienten Muiston ja Hohdon perään niin monesti, että iäkkäämmältä nartulta sai kuulla jos jonkinlaisia tarinoita Sysimetsästä ennen sisaruksia ja sisarusten tulon jälkeen, mitä muut eivät välttämättä nuorille vielä kertoneet.
Narttu katsoi toisen arpia ja tunsi toisaalta ylpeyttä, että laumassa oli uhrautuvaisia susia, mutta myös kunnioitusta toista narttua kohtaan. "Myllääkö sinunkin päässäsi paljon ajatuksia?" Hohto kysyi kepeästi kuin ohimennen syytä toisen hiljaisuuteen.
|
|
|
|
Post by Roxi on Feb 26, 2014 11:12:45 GMT 2
Hetki kulki matkaansa eteenpäin kokoontuminen lauman kanssa ja lauman uuden alfan paikalle tuleminen oli nartulle iso asia ja se ei siitä hevillä puhuisi ainakaan Hohdolle. Kaiken sen kokemansa jälkeen Hetki tunsi olonsa jopa nöyryytetyksi. Hetken asekleet olivat varmoja eikä se kokenut tarvetta nöyristellä Hohdon seurassa. Hetkellä ei ollut aavistustakaan siitä mikä oli edessä, oliko Korpinkynnen valitna alfaksi oikea päätös tosin paikalle ei ollut muitakaan ehdokkaita. Koska Hetki ei ainakaan astunut tähän asemaan sen se oli jo päättänyt ajat sitten. Hohto esitti kysymyksen pitkän hiljaisuuden keskelle Hetken katse kääntyi vaitonaisena Hohtoon. "Se on kaiketi aika selvää...." Hetki totesi ääni karheana mikä tuskni tulisi sen kauniimmaksi enää muuttumaan arven ansiosta. Ja eihän hetki enää ollut korea parivuotias narttu mitä se oli saapuessaan Ovelan riveihin. Nyt se oli likimain viisivuotias ja sitäkni kokeneempi.
Hetki jatkoi matkaa eteenpäin sen koommin Hohotoa tuojotellen. Mitäpä tuo muuttaisi toista tuijotellessa. Hetki toimi tehtävänsä mukaan vahvistaessaan rajoja siinä misäs varmasti Hohtokin.
Arpikaulan päässä myöri monen mosita asiaa muttta pää osin nartun päässä pyöri erittäin huonotuulinen olotila. Se ei tiennyt miten sen pitäisi kasata ajatuksensa yhteen koska sitä patitti harvinaisen paljon. Ja yksikin virhe saattoi laukaista Hetken aikapommin ja se ei tiennyt saiko se enää Liekin jäljiltä kasattua itseään entiselleen. Sinä päivänä kun Hetki sai tietää Ovelan nukkuneen levolliseen uneensa Hetki tiesi että tämä tilanne olisi edessä. Mutta mihin oli hävinnyt kaikki ne muuta missä oli Vaiti ja Varma missä oli Hetken ainoa luoton kohde. Sillä ei tavallaan ollut jäljellä enää mitään muuta kuin reviirin rajat joita se vahvistaisi varmaan loppu elämänsä. Se tunsi itsensä osittain turhaksi vaikka tiesi sen olevan tärkeä pala koko lauman kasassa pysymistä. Jos Hetki jättäisi lauman se olisi tasaerässä kaatuisiko koko lauma vai jäisikö se kitkuttamaan väkisin eteenpäin.
Hetki pysähtyi rajoille katsomaan tarkemmin kauempana näkyvää tummanpuhuvaa varjoa mutta jatkoi pian askeliaan eteenpäin todetessaa nettei siellä ollut mitään mitä jäädä ihmettelemään. Huokausten saattelemana HEtki piti kaikesta huolimatta arvokkaan ryhtinsä ja tasaisen kävelynsä edustavana. " Tuskin sinullakaan aivan tyhjä pää on... " Hetki totesi hiljaisuutensa jälkeen vilkaisten sivusilmällä Hohtoon.
|
|
|
|
Post by Harine on Feb 26, 2014 12:12:14 GMT 2
Hohto tyytyi nyökkäämään Hetken ensimmäisille sanoille. "Tiedän, se oli tyhmä kysymys..." Hohto totesi ja hymähti. Toinen susi vaikutti kireältä. Uudet ajat eivät taatusti olleet helppoja kenellekään. Kun Hetki pysähtyi katsomaan jotain, valpastui Hohtokin ja yritti katsoa samaan suuntaan, muttei nähnyt mitään erikoista, eikä ilmeisesti Hetkikään, sillä matka jatkui hetken päästä tavalliseen tapaan. Myöskään Hohto ei tuntenut tarvetta nöyristellä toisen edessä, vaan kulki itsevarmoin askelin, ryhti hyvänä ja korvat eteenpäin suunnattuna. Häntä oli rennosti selän jatkeena.
"Kaikkea muuta kuin tyhjä! Uudet ajat pistävät hiljaiseksi, mutta päässä pyörii tuhat ja yksi ajatusta." Hohto totesi toisen toteamukseen. "Tässä on paljon sulateltavaa ja on mietittävä, miten tästä lähdemme kevääseen ja kesään." Hohto jatkoi lyhyesti. Silti vaikka piti ajatella jo tulevaa, piti pää saada kaiken keskellä myös selkeäksi.
"Onko sinulla suunnitelmia tai ideoita?" Narttu kysyi hetken päästä ja katsahti Hetkeen. Jos toisella olisi hyviä ideoita, olisi kaikkien parasta, että ne jakoi muiden laumalaisten kesken.
|
|
|
|
Post by Roxi on Feb 26, 2014 12:24:25 GMT 2
Hohto toesi kysymyksensä oelvan tyhmä joten hetki hymähti vain todetessaan oelvan samaa mieltä. Matkan jatkuessa rajojen vahvistamisen merkeissä eteenpäin hangen narskuessa Hetken tassujen alla. Narttu heilautti korviaan Hohdon puhuessa ettei sen pä ätyhjä ollut. No ei varamsti kenekään pää tässä vaiheessa tyhjänä pyörinyt. Joten hetki ei maininnut asiaan sen koommin mitään koska Hohto jatkoi pian että asioissa olisi sulattelemista itse kullakin. Ja niinhän se oli.
Hetkestä oli aistittavissa varmasti helposti pienimuotoista ahdinkoa tilanteen suhteen mutta varma jalkainen narttu ei tämän antanut hyppiä silmilleen ja pistää päätä sekaisin yhtänä sen enempää kuin tilanne jo oli.
" Lauma ei tule palaamaan entiselleen minun kohdaltani enää koskaan. En tiedä tajuatko pätkääkään mitä päässäni voi liikkua tällä hetkellä. " Hetki tokaisi. Sitä suorastaan ahdisti kulkea Hohdon kanssa rajoja vahvistamassa ja toisen kysellessä suunnitelmia tai ideoita tulevalle Hetken teki mieli tokaista painukoon koko pari hevonkuuseen koko laaksosta. Mutta se piti pintansa ja ajatuskensa vain mielessään. Koska se ei ollut katkera siitä ettei itse ollut ehdottanut itseään alfan paikalle tai siitä ettei sitä oltu valittu betaksi. Vaan sitä raivostutti koko laakson tilanne syystä tai toisesta. Vaikkei tämä ollut edes HEtken vika, tai Hohdon vika. Mutta Hetki ei vain kyennyt ajattelemaan että antaisi kunnioituksensa susille jotka kuvittelivat että joku joka on ollut laumassa pitkään ja antanut miltei henkensä sen eteen tyytyisi kuuntelemaan jokaista käskyä mukisematta eteenpäin. EHei Hetki ei voisi tehdä sitä se tarvitsi aikaa sulatella asiaa saadakseen jotain järkevää ajateltavaa.
"Suunnitelmia minulal ei ole sen kummemin että huolehdin tehtäväni loppuun ja ideoin ja suunnitelen tulevan vasta tämän jälkeen. Tarvitsen aikaa saadakseni ajatukseni kasaan kaiekn tämän jälkeen.." Hetki tuhahti lähes turhautuneesti Hohdolle pienellä viiveellä tuon kysymykseen.
|
|
|
|
Post by Harine on Feb 26, 2014 12:41:09 GMT 2
Hohto hätkähti toisen jopa aavistuksen pistäville sanoille. "Ei lauma koskaan tule olemaan entisellään. Ovelaa emme saa takaisin, vaikka jokainen taatusti haluaisi." Hohto totesi rehellisesti, ääni kuitenkin vielä suhteellisen rauhallisena. "En voi ymmärtää mitä sinä käyt läpi, etkä sinä voi ymmärtää mitä minä käyn läpi" Hohto jatkoi. Se ei ehkä osaisi puhua pitkiä pätkiä hienosti, vaan olikin päättänyt, että se puhuisi mitä se ajatteli, suoraan ja lyhyesti.
Hetken suunnitelmiin Hohto nyökkäsi. "Kuulostaa viisaalta tavalta toimia, harmi vain ettei kaikilla ole sitä mahdollisuutta." Narttu totesi ja huokaisi. Narttu voi vain kuvitella miltä Kotkankynnestä mahtoi nyt tuntua. Uroksella tuskin oli samanlaista vapautta enää toimia miten käsketään, sulkea mielestän kaikki tuleva. "Voimme vain olla Kotkankynnen tukena" Hohto sanoi loput ajatuksensa ääneen.
|
|
|
|
Post by Roxi on Feb 26, 2014 12:51:53 GMT 2
Hetki tuhahti jäleen itsekseen kulun jatkuessa Hohdon toteamukselle. " Kuolema on luonnollisin tapa lähteä täältä. Ovela teki sen kunnialla johtaessaan tätä lauma pitkän ikänsä. Siitä emme voi olla kuin ylpeitä mitä kaikeka hän meille opetti. Emmekä tule koskaan ymmärtämään mitä kukni miestä käy läpi mielessään. Lauma ei tule palaamaan entiselleen sen teidämme jokainen. Tarkoitin sillä lähinnä sitä etten tiedä miten voin ajatella Kotkankunnen alfa asemaan siten että kykenen antamaan tälle nuorelle urokselle saman mitä lupasin Ovelalle. Kotkankynsi on ehkä ainoa tämän hetken alfan paikalle nousevista. Mutta se mikä meitä kevään mittaan odottaa. En teidä onko hän valmis siihen. En ole vakuuttunut hänestä täysin. Ja tiedän ettei se päivässä käykkään. Samoin kun en ole vakuuttunut sinun asemastasi. En teidä mitä te kaksi oeltte sopineet keskenänne mutta voin kertoa sen ettei se tule pitämään.." Hetki puhui harvinaisen pitkään rykäisten puheensa päättyessä matka yhä jatkusessa eteenpäin Hetkeä ei kiinnostanu kulkiko Hohto sen edellä vierellä vai takana se kulki omia polkujaan mitä se oli tallonut jokin aika sitten tällöin sen ei tarvinnut järin suuriin hankini upottautua.
Se teisi että sen mielipiteen julkiutominen ei välttämättä ollut fiksu veto mutta pakko sen oli sanoa asiat ääneen. Samat asiat se kävisi mitä todennäköisesti alfankin kanssa. Koska Hetki oli Hetki eikä se osannut noin vain antaa periksi sille mihin se oli lupauskensa antanut. Mielessään kummittelevat viime hetken Varman kanssa sai nartun olno haiekaksi pienet muistot Liekin kanssa takkuamisesta ja Beta sijasta yhteen ottamalla päivästä toiseen kunes nartut menetti parhaan ystävänsä ja pahimman riitapukarinsa.
Pienen hetken narttu kulki puheens jälkeen odotten ehkä mahdolsiesti siihen jonkin laista vastalausetta tai vastausta ylipäätään. Se uskoi Hohdon tietävän miltä hetkestä tuntui tällä hetkellä. Arpi kaula pysähtyi jälleen tuijottamaan rajojen tuolle puolen saaden toistamiseen jatkaa matkaansa mitää sen koommin häiritsevää näkemättä. Hetki veti korvansa niskaan kun taivaalla viipotti lintu parvi kaksikon ylitse ja ujelsivat omia menojaan. Pian tämän jälkeen hetken korvat sojottivat pysty asennossa.
|
|
|
|
Post by Harine on Feb 26, 2014 13:14:38 GMT 2
"Jos rehellisiä ollaan, niin en tiedä myöskään onko Kotkankynsi valmis, mutta ei hänellä muuta vaihtoehtoakaan ole." Hohto sanoi ja pudisti päätään. "Silti minä luotan häneen ja annan hänelle mahdollisuuden näyttää kykynsä." Hohto jatkoi. Hohto oli lojaali hukka. Jos se antoi sanansa jollekkin, se myös piti. Se oli antanut sanansa ensin Ovelalle, mutta elämä oli muutoksia täynnä ja tämä oli yksi niistä muutoksista, mitkä piti vain hyväksyä ja niin Hohto oli tehnytkin ja se oli antanut sanansa Kotkankynnelle ja uskoi toisen olevan myös sen arvoinen. Tietenkin jos joku rikkoisi nartun luottamuksen tai vaarantaisi Sysimetsän, olisi kyllä melkoinen myräkkä tulossa sille, joka niin uskaltaisi tehdä. Onneksi ei vielä niin ollut käynyt.
Hetken jatkaessa harvinaisen pitkää puhettaan, tunsi sanojen pistävyyden turhankin selkeästi. Hohdosta tuntui kuin siltä olisi vedettä jalat alta, niin yllättävät olivat toisen sanat. Hohto pysähtyi hetkeksi ja katsoi toista. "Minä niin todella toivon, ettei tuo ollut uhkaus minulle tai Kotkankynnelle. Se näyttäisi kenen silmiin vain pahalta" Hohto sanoi selvästi vakavammalla ja matalammalla äänellä. Harmaaturkki kuitenkin jatkoi kävelyään, pitäen nyt turvavälin toiseen ja heitti tälle jääräpäisiä katseita. Vältelkööt vaan toinen Hohtoa, mutta Hohto ei välttelisi toista. Sen piti saada tietää mitä toinen tarkoitti sanoillaan. "Haluaisitko hieman tarkentaa sanojasi?" Hohto kysyi tietty terävyys äänessään. Vaikka sanat olivat itsessään kohteliaita, äänensävy paljasti, ettei nyt leikitty. Tuollaisia ei pitäisi kevein mielin heitellä, varsinkaan tällaisena aikana.
|
|
|
|
Post by Roxi on Feb 26, 2014 13:51:06 GMT 2
Hetken juurikaan piitatessa Hohdon eleistä tai välimatkan ottamisesta se kuutneli toisen puhetta siinä missä Hohto oli kuunnellut Hetkeä. Hohto ei itsekkään ollut ihan varma kotkankynnen kyvyistä mutta antoi tuolle mahdollisuuden todistaa sen. Kuten Hetkikin oli tehnyt. Se uksoi että Kotkankynsi tiesi ettei Hetki olisi noin vain valmis hyväksymään kaikkea uutta juuri tapahtuneeseen syystä tai toisesta. Hetkellä oli omasta mielestään syy olla aavistuksen loukkaanut vaikke syy ollut yhdessäkään laumalaisessa itsessään. Vaan tilanteen ja Hetken menetysten mukaan sille oli kova pala jatkaa etenemistään laumassa ja se oli pää osin nartun oma kog´htainen ongelma. ja vaikak se tiesi ettei se voinut sysätä tuskaansa Hohdon tai lauman päälle se oli osan sitä jo tehnyt.
" Uhkaus?" Hetki totesi ja oli nyt pysähtynyt paikalleen. " näytänkö minä sinusta siltä että taipuisin uhkailemaan sinua tai Kotkankynttä?" Hetken äänessä ei ollut uhkaava käytöstä mutta se oli varsin pistävä ja käheä vivahde sai nartun kuullsotamaan ehkä vihaiselta vaikkei se eleillään sitä antanut ymmärtääkkään. " Mitä kohtaa tahdot tarkennettavaksi? Mikä on epäselvää? " Hetki lisäsi yhä seisoessaan paikallaan katsoessaan Hohtoa kysyvänä. " Jos haluat tarkennusta siihen etten tiedä teidän kahden sopimista asioista ja ettei se tule pitämään uskon sinun tietävän vastauksen siihen itsekin. " Hetki totesi ja kääntyi takaisin menosuuntaan päin jatkaakseen matkaa.
Hetki teisi ettei nyt olisi järkevää käydä taistelua arvoista tai mistään muustakaan. Mutta silti sitä otti päähän ja pahasti.
|
|
|
|
Post by Harine on Feb 26, 2014 14:20:01 GMT 2
Hohto rentoutui aavistuksen kun toinen kielsi uhkauksen, tai niin ainakin Hohto sanat tulkitsi. "En näe mitään mahdollisuutta mahdottomana tällä hetkellä." Harmaaturkki päätyi toteamaan. Loppujen lopuksi narttu oli odottanut enemmän vastarintaa uuden alfan nimeämisessä. Kaikki oli mennyt niin hyvin ja Hohto saattoi käydä vielä ylikierroksilla. Harmaaturkki huomasi odottavansa yhä jotakin tapahtuvaksi.
Hohto oli pyytänyt selvennystä, mutta ei saanut haluamaansa vastausta. "Mikseivät nämä 'jutut' sitten tule pitämään? Nimittäin itse uskon siihen vahvasti. Mikä saa sinut niin varmaksi siitä, ettei se onnistu?" Hohto kysyi hieman ymmällään, mutta myös aavistuksen ärtyneenä. Hetki oli pessimistinen uudesta tilanteesta, kun taas Hohto näki muutoksen positiivisena. Hetki sitten laumalla ei ollut tulevaisuutta ilman johtajaa ja nyt laumalla oli seka alfa että tulevaisuus. Hohtoa ärsytti suuresti, että Ovelan poismenoa jokainen suri ja ajatteli, mutta muut jäivät täysin alfan varjoon. Kukaan muu ei näyttänyt surevan sen veljeä, joka oli kuulunut laumaan yhtälailla. Hohto muisti myös muita jotka olivat menehtyneet talven jälkeen, mutta ajatuksessa ei voinut jumittaa mennyt oli mennyttä. Laumalla oli nyt tulevaisuus, mitä Hetki ei näyttänyt näkevän. "Sinä olet myös epäselvä. En tiedä mitä mieltä sinä olet tai mitä ajattelet. Ensin sanot toista ja sitten toista." Hohto kertoi hieman turhautuneena. "Haluat antaa toiselle mahdollisuuden, mutta et usko että toinen siinä silti onnistuu?" Harvinaisen paljon sanoja harmaaturkilta, mutta Hohto ei pistänyt pahakseen.
|
|
|
|
Post by Roxi on Feb 26, 2014 16:23:27 GMT 2
Arpikaula jatkoi matkaansa eteenpäin siinä miss äHohto puhui ja jatkoi pian lause toisensa jälkeen. Hohto esitti kysymyksen jos toisenkin Hetki ärtyi ärtymistään yksi asken toisensa jälkeen. kunnes se pysähtyi Hohdon päättäessä puheensa viimeiseen kysymykseen. Hetki ei kääntynyt katsomaan Hohtoa vielä tässä vaiheessa vaan murahti turhautuneisuuttaan. " Miten ihmeen vaikeaa se voi olla käsittää etten hylkää ajatusta siit äettä laumaa johtaa nyt uusi alfa uros. Ja se on itsestään slevää jokaiselle meistä ettei Ovelaa voi korvata mikään tai kukaan. SE on mennyttä ja ollutta eteenpäin on mentävä. Mutta se että minä olen vuosia elänyt tämän lauman mukana niin vaikeat talvet kuin kuumat kesät. Olen ollut monessa rajapuollustuksessa mukana olen ollut mukana auttamassa pesillä pentujen kanssa. Ja Tämä talvi vei meistä harvinaisen monta jäljelle jääneistä Uusi alfamme astuu valtaansa ja sinä livot hänen perälistojansa oitis. Mitä jos minä olisinkin asettunut vastarintaan alfan arvosta. olisin yhtä hyvin voinut tehdä senkin. Mutta sen sijaan saan kaiken sen nyrpeän käytöksen muilta laumalaisilta ja kaiken kukkuraksi minun pitäisi alistua uudelle nuorelle alfalle joka on ollut luamassa vähemmän kuin minä ja mitä sinuun tulee olette olleet kun juurakon solmu koko hemmetin pentu aikanne on siis itsestään selvää mitä teidän kahden välillä on. Alfa luottaa sinuun sinun tuellasi hän pääsi nyky päivän hetkeensä. Ja se miksi se ei mielestäni tule pitämään on etten tiedä aijonko jäädä tänne aloittaakseni alusta koko työn jonka esteenä olet sinä ja sinun arvosi." Hetki meuhkasi ja nyt se oli peräti vihainen eikä se uupunut sen eleistä tai olemuksesta tippaakaan. SE ei osannut järkeillä ajatuksiaan fiksuiksi lauseiksi koska sitä otti päähän se olisi raivoissaan ja jos joku tunkeili sattuisi nyt ylittämään rajat Hetki kävisi mitä luultavammin turhautunesuudessaan tuon kimppuun eikä päästäisi irti ennen kun vastusaja olisi kuollut.
HEtken arpea vihloi entisestään ja narttu huomasi itse että mitä pidempään se joutui ääntään käyttämänä ja korottamaan sen suuremmin siihen sattui. Hetki oli kääntänyt katseens Hohtoon eikä sen ilmeessä ollut kovin montaa tulkinnan varausta oikeasta tai väärästä. Hetki mietti jopa sitä että poistuisi laumasta ylittäisi rajansa ja rikkoisi täten lupauksensa. Hetken ahdistus ajoi sitä eteenpäin omaa tahtoaan päinvastoin. Vaikka sisimmissään HEtki tiesi ettei peliä olisi vielä pelattu ja elämän oli vasta alkamassa uudella aikakaudella. Se ei vain kyennyt ymmärtämään että nuorikot olivat nyt uuden ajan alku. Siinä missä Hohoto oli nuori ja elämänsä kunnossa Hetki tuntui olevansa veteraani ja vanhus tätä narttu tuskin myöntäisi koskaan edes itselleen.
"Olisit itsekin epäselvä jos koko elämäsi käännettäisin ympäri menettäen puolet siitä mitä sinulla oli. Ja kaiken lisäksi sietää vieläpä ruokkittavia pentuja jotka hyppivät kuonollesi vaatien kunnioitusta.. Ymmärtäisit jos edes tuntisit puoliakaan siitä vihasta ja raivosta mitä käyn läpi joka ikinen askel tämän tehtävän ohella. " Hetki jatkoi loopua kohen lähes muristen. Pian tästä Hetki siirtyi jälleen kulkemaan eteenpäin.
|
|
|
|
Post by Harine on Feb 26, 2014 17:35:05 GMT 2
Hohto kuunteli Hetken vuodatusta ihmeissään. "Kuka on ollut sinulle nyrpeä?" Hohto kysyi aidosti ihmetellen. Hohdolla oli tainnut jäädä näkemättä jokin yhteenotto tai kireä keskustelu. Narttu tyytyi hetkeksi vain katsomaan Hetkeä, ennenkaikkea toisen olemusta. Toinen oli selvästi ärtynyt, jopa vihainen. Hohto oli yrittänyt olla rauhallinen, mutta senkin kärsivällisyys alkoi pikkuhiljaa rakoilla. Hetki tuntui yhä enemmän ja enemmän suuttuvan ja äänen voimakkuus nousi. Ei Hohdon tarvinut hyväksyä toisen tapaa puhua sille. Sanat huokuivat vihaa ja se satutti Hohtoa enemmän kuin se olisi halunnut myöntää itselleen. Toteamus teki nartusta kärttyisemmän. Miksi sen pitäisi tuntea mitä se juuri nyt tunsi suden takia, joka tuntui vihaavan sitä. "Jos kerran tiedät taustat, niin ei siinä pitäisi olla mitään kummallista, että puolustin Kotkankynttä. Mitä itse olisit tehnyt minun asemassani?" Hohto sanoi sanat ärtyneellä äänellä. Nyt kun susi pääsi alkuun, niin se jatkoi suosiolla "Ja miksi sinä haluat betaksi, jos et voi sietää ajatusta, että nuorempi susi pomppii silmillesi? Vai onko tämä kaikki juuri siksi, että minä en vain pääsisi betaksi sinua niin sanotusta sinun silmillesi hyppimään?" Hohto korotti myös ääntään.
Harmaaturkki tunsi niin käsittämätöntä.... se ei edes löytänyt sanaa tunteelle mitä se haki. Vihaa? Surua? Turhautuneisuutta? Jotain näiden sekoitusta, kun Hetki puhui aivan kuin Hohto ei olisi menettänyt mitään elämässään. Kuinka Hohto oli niin nuori ettei se Hetken mielestä taatusti ymmärtänyt mistään mitään. "Minä menetin puolet siitä mitä olin kun Muisto kuoli. Niin, se pikku kaveri, iso arpi naamassa... Juuri se kaveri. Olet varmaan jo unohtanut. Älä siis YHTÄÄN kuvittele, etten tiedä miltä tuntuu menettää jotain arvokasta, joka on osa itseä! Juuri nyt taidan tietää edes jonkin verran siitä vihasta mitä sinä koet, sillä tällä hetkellä olen niin vihainen etten löydä sanoja! Kuvittelet etten tiedä mistään mitään!" Hohto loppua kohden jo huusi. Pisin pätkä mitä susi oli varmaan koskaan puhunut, mutta se ei välittänyt piirun vertaa siitä tällä hetkellä. Harmaaturkki seisoi jykevänä, häntä korkealla ja karvat aavistuksen pystyssä. Sitä otti_päähän_ja pahasti. "Valitat siitä, kuinka nuoret vaativat kunnioitusta, mutta minusta tuntuu että kaikki johtuu vain siitä ettet koe saavasi arvostusta tarpeeksi ja päätät kääntää sen muita vastaan. Syytät muita." Hohto vielä tokaisi aavistuksen rauhallisemmin, mutta edelleen ärtyneenä ja vihaisena. Hohto ei ollut mikään idiootti, joka ei tajunnut mistään mitään tai ei osannut tai mitä vain! Se kyllä kykenisi mihin vain.
|
|
|
|
Post by Roxi on Feb 26, 2014 18:32:31 GMT 2
Hetki talsi eteepäin yhä varmoin askelin sen koommin pysähtymättä vaikak toista kuutnelikin. Se ei lisännyt välikomennteja asiaan koska se ei kyennyt siihen kurkussa tuntuvan ikävän pistelyn vuoksi. Se murahti itsekseen kulkiessaan eteenpäin kaikessa tunneryöpyistään huolimatta. Se veisi tehtävänsä loppuun ja tekisi siirtonsa vasta sen jälkeen.
Tottakai se tiesi että Hohto oli menettänyt yhtä paljon kuin Hetki. Ei niissä ollut loppuen lopuksi eroja kun vain ikä. Hetki ei viimesenkään lauseen jälkeen pysähtynyt vaan jatkoi matkaansa eteenpäin. Lisäämättä asiaan mitään. Nartun kieli lipui etu hampaiden välsitä ulos läähätyksen johdosta jolloin Hetki nappasi lunta hangesta juodakseen.
Sitä ei juuri nyt kiinnostnaut missä Hohto sattui kulkemaan vaan kirti narttua tahtiaan huonosta olostaan huolimatta.
Ympäristö pysyi suhteellisen tasaisena kulkea ja suuria lehdittömiä puita seisoi paikallaan raskaiden lumikinosten alla osa vinossa osa suorassa. Hetki haukkas lisää lunta suuhunsa vauhtinsa ohella yhäkään lisäämättä asiaan yhtään mitään. Tämä oli hetken tapa hillitä itseään ja pitää ajatuksensa kasassa. Se oli jo kylliksi kertonut asioita ääneen ajattelematta loppuun asti. Katkeruus saattoi koitua Hetken viimeiseksi asiaksi tälle laumalle, mutta se saattoi myös kasvaa nartun sisimässä. Mitään sanomatta tai minkään laista varoitus merkkiä antamatta se pysähtyi ravistaan jääden tuijottamaan rajojen tuon puolesta ryteikköä varsin arvaamaton ilme kasvoillaan.
|
|
|
|
Post by Harine on Feb 26, 2014 19:09:07 GMT 2
Hohto vain kulki Hetken perässä, kiukkuisena siitä ettei toinen vastannut yhtään mitään. Syytä käytökseen se ei tiennyt. Hetki tuntui vain lisäävän nopeutta ja Hohto päätti että roikkuisi toisen kannoilla oli mikä oli. Pitäkööt mykkäkoulua jos niin halusi. Joko toinen ei ollut kuunnellut tai sitten oli kuunnellut ja sanat olivat liipanneet turhan läheltä totuutta. Hohto seurasi toista hiljaisuuden vallitessa ja piti Hetkeä silmällä koko ajan.
"Miksi sinä inhoat minua niin paljon?" Hohdon oli lopulta pakko kysyä, selvä turhautuminen kuului sen äänessä. Hohto ei keksinyt yhtään tapahtumaa tai keskustelua, jossa se oli loukannut toista.
Kun toinen pysähtyi kuin seinään, Hohto meinasi törmätä toiseen. Hetki katsoi reviirin ulkopuolelle ja Hohto tuli toisen vierelle. Narttu katsoi ensin Hetkeä ja sitten ryteikköä, epävarmana oliko toinen nähnyt jotain vai mistä moinen pysähdys. "Mitä sinä näit?" Se kysyi hiljaisemmalla äänellä, jottei mahdollinen ulkopuolinen kuulisi ja vilkaisi jälleen Hetkeä. Toisen eleet eivät antaneet mitään vihjettä siitä, mitä toinen oli nähnyt. Siispä Hohto koitti tihrustaa ryteikköön itse nähdäkseen mikä sai toisen yhtäkkiä pysähtymään. Se laski päätään aavistuksen, kuin kurkottaakseen lähemmäs rajojen tuolle puolen ja koitti haistella ilmaa. Kummallista.
|
|
|
|
Post by Roxi on Feb 26, 2014 19:31:23 GMT 2
Hetki katsahit Hohtoon. " En ole sanonut vihaavani ketään... " se ärähti omituiseen sävyyn joak johtui tyystin kurkkussa tuntuvasta kivusta.
Hetki tuijotti yhä samasita rytäikköä painuen itse hilajlleen alaspäin vatsansa miltei hipoen maata. Epämääräinen mulkaisu Hohtoon joka kyseli nartulta mitä mahtoi narttu nähdä. Siinä samassa Hetki ampaisi kaartavaan juoksuun kiertäen ryteikköä aavistuksen verran vasemmalta päin. Eikä mennyt aikakaan kun rytäköstä rytinällä kompuroiva hirvi naaras vauhkoontui nähdessään oranssinpuhuvan arpikaulan. Hetki ei ollut aikoihin kaatanut hirveä joten se tiesi ettei se kävisi yksin joten se kaartoi hirven taakse päin saadakseen hirven juoskemaan suoraa lauman rajojen sisäpuolelle. Ja onnistuneesti Hirvi ampaisi loikkivaan juoksuunsa ilmeisemmin ryteikössä loukanneen lapansa vuoksi hirven tuoksu oli voimakkaampi vaikka muutoin näytitkni hyvin voivalta. Hetken saadessa vainu tuoreesta verestä sen räksyttäessä hirvelle ohjaten tuota suoraa lauman rajojen puolelle. Juuri sillä hetkellä arpikaula ei nähnyt missä Hohto oli vaan oletti nuorikon tietävän mitä Hetki oli tekemässä. Tätähän se oli ainakni opettanut monelle pennulle pesille kertoessaan kaatotarinoitaan vahdissa.
Hirvi porhalsi pitkine koipine kohti reviiriä juuri siten miten Hetki halusikin. Ja siinä missä hirven takajalat potkivat ilmaa Hetki pysytteli niistä kaukana mutta pitäen kuitenkin hirven suunnan susien eduksi. Hetki yritti paikantaa Hohtoa sivusilmällään nähdäkseen missä mahtoi toinen olal ja oliko se mukana kuviossa vai ei.
|
|
|
|
Post by Harine on Feb 26, 2014 20:16:44 GMT 2
Hohdon häntä heilahti aavistuksen, kun Hetki kertoi ettei se vihannut sitä. "Huh, hyvä niin. Olet joskus aavistuksen vaikeaselkoinen..." Hohto sanoi ja katsahti Hetkeen, ettei toinen vain hermostuisi uudestaan.
Kun Hetki pörhälsi juoksuun ja esiin pongahti hirvi Hohto tunsi tutun jännityksen vatsassaan, kun saalistusvietti iski päälle. Se päästi haukahdusta vastaavan ääneen kertoakseen Hetkelle missä se liikkui. Hohto otti paikkansa hirven toiselta puolen takajalkojen vierestä, hirvi kun ei voinut potkia sivuille. Hohdon huolenaihe olisi, jos hirvi päättäisi puskea. Sarvia tai ei, se kyllä horjuttaisi harmaaturkkia sen verran, että se voisi pilata koko touhun. Hohto ohjasi myös hirveä sisemmälle reviiriin. Ei saalista voinut liian lähelle rajoja jättää laumattomien iloksi. Hetken päästä Hohto kuitenkin ryhtyi heikentämään saalistaan puremalla sitä etujalkolen takaosaan ja koko ruumiin takaosaa, varoen etujalkoja ja päätä edelleen tarkkaillen. Hohto ulvahti jälleen toiselle merkiksi, että mukana ollaan. Hirvi oli hitaampi, koska niin iso sorkkaeläin upposi helposti hankeen, jos sitä vähänkään oli kertynyttä. Nyt täytyi vain odottaa, että hirvi väsyisi niin paljon, että jompikumpi voisi viimeistellä saaliin.
|
|
