|
|
Post by Silkki on Feb 27, 2014 20:42:07 GMT 2
"Juuri niin. Minä en ikinä oikeasti koettaisi loukata sinua, en niin kuin tein nuorempana", Kotkankynsi vastasi, kun toinen liittyi mukaan puijaajien kerhoon. Uroksen äänessä oli häivähdys katumusta, kun susi muisteli menneitä. Punaturkki oli ollut ilkeä aivan tarpeettomasti. Nyt oli aika korjata tilanne.
"Kyllä minulta aina aikaa löytyy sinulle", punaturkki vakuutti, vaikka tiesikin, ettei niin välttämättä olisi. Ronskin ei tarvitsisi tietää sitä, sillä veljellä oli jo tarpeeksi hankalaa. Kotkankynsi ei voinut kuin suuttua äidilleen vielä hieman enemmän, kun punaturkki mietti, miten vaikeaan paikkaan Korppi oli pehmeän poikansa laittanut. Ronski ei kykenisi noin vain vihaamaan ketään, varsinkaan veljeään. Siitä Kotkankynsi oli varma. Jos veljesten tilanteet olisivat olleet päinvastoin, ei punaturkki valitettavasti olisi voinut sanoa samaa itsestään. Kotkankynsi olisi kyllä voinut katkaista suhteensa veljeen, jos toinen oli eri laumassa ja äiti käskisi. Mutta Ronski olikin aina ollut veljeksistä kunnollisin.
Ennen kuin Kotkankynsi ehti sanoa mitään muuta, räsähdys pusikosta reviirin puolelta kiinnitti punaturkin huomion. Uros kiepahti ympäri, katsoen metsikköön valppain silmin. Tuskin muutamaa hengenvetoa myöhemmin nuori, tummanruskea susiuros asteli paikalle, silmät saman tien Ronskiin liimautuen. Kotkankynsi vilkaisi veljeään, ennen kuin uroksen häntä kohosi korkealle.
"Puro, minä sanoin, että kutsun sinua, jos tarvitsen apua", uros sanoi selkeällä äänellä. Puro painoi päätään aavistuksen alemmas ja heilutti häntäänsä takajalkojensa tasolla pahoittelevasti.
"Sinulla kesti, alfani, joten halusin varmistaa, että kaikki on hyvin", Puro vastasi, siirtäen katseensa jälleen alfansa taakse. "Kuka tuo on? Aikooko se liittyä laumaan?" Puron katse oli poikkeuksellisen ystävällinen, minkä punaturkki laittoi merkille. Nähtävästi nuori susi osasi kuin osasikin edustaa laumaa viisaasti. Ajatus kuitenkin keskeytyi ja niin Kotkankynsi vilkaisi jälleen Ronskia pahoittelevasti, miettien nopeasti, kuinka selittäisi tilanteen molemmille osapuolille. Jos tämä hoituisi hyvin, voisi Purosta olla suunnattomasti hyötyä, mikäli Ronski joutuisi etsimään Kotkankynttä. Ainakin Puro tietäisi, että Ronski oli täysin vaaraton laumalle.
"Puro, hän ei ole liittymässä laumaamme. Hän on Ronski. Veli, hän on laumalaiseni Puro", Kotkankynsi päätyi lopulta esittelemään molemmat osapuolet toisilleen, toivoen, ettei Puro alkaisi kovaan ääneen ihmetellä, miten Ronski muka saattaisi olla Kotkankynnen veli. Puro oli tunnettu ajattelemattomuudestaan, uros kun tuntui puhuvan ensin ja miettivän vasta sitten.
|
|
|
|
Post by Harine on Feb 27, 2014 21:40:16 GMT 2
"Minä tiedän, ettet tarkoittanut sillä mitään pahaa, niin kuin ei varmasti Ärhämäkään." Ronski sanoi. Se oli uroksen tapa selviytyä lähes kaikesta. Muut eivät pahuuttaan heitelleet ilkeitä sanoja tai tekoja. Oli se totta tai ei, susi uskoi täysin siihen.
Ronski katsoi iloiten Kotkankynttä, kun se sanoi, että sillä riittäisi aina aikaa sille. "Minulla löytyy ihan aina aikaa sinulle!" Jos Kotkankynsi kutsuisi ja äiti olisi mukana, olisi tilanne monimutkainen, mutta Ronski yrittäisi parhaansa tavatakseen toisen. Ronski tajusi, että jos se jäisi kiinni veljeilystä Kotkankynnen kanssa, voisi sen suhde äitiin olla pilattu lopullisesti. Ronski kuitenkin halusi kaiken: äidin että veljen. Miksi sen piti olla niin vaikeaa saada rakkautta sekä äidiltä, että veljeltä?
Yhtäkkinen rasahdus pudotti Ronskin maan pinnalle. Se muisti taas missä se oli. Toisten rajoilla. Tummaturkki tunsi itsensä jälleen epävarmaksi, erityisesti kun toinen tuijotti sitä niin tiiviisti. Susi vilkaisi Kotkankynttä hätäisesti. Toinen kuitenkin tuntui pysyvän rauhallisena, mikä rauhoitti vähän myös Ronskia. Onneksi vieraan eleet olivat ystävällisiä. Ronskikin heilautti ystävällisesti häntäänsä ja kokosi itsensä. "Hei, Puro" Ronski yritti tervehtiä ystävällisesti. Puro näytti hetken hieman hämmentyneeltä, mutta ilmeisesti päätti olla kysymättä asiasta enempää. Ainakaan Ronskin edessä.
"Tarkoittaako tämä nyt sitä, että hänkin tästä eteenpäin huijaa?" Ronski kysyi niin hiljaa Kotkankynneltä, ettei Puro vain saisi selvää sen puheesta.
|
|
|
|
Post by Silkki on Feb 27, 2014 22:33:25 GMT 2
Kotkankynsi säilytti tasapainoisen ryhtinsä ja voimakkaan olemuksensa, mutta rentoutui, kun tilanne näytti etenevän hyvään suuntaan. Puro ei kysynyt mitään ääneen, vaikka nuoren suden katse kertoikin urokselle kaiken tarpeellisen. Purolla riittäisi kysymyksiä, kunhan tuo jäisi alfan kanssa kahden. Kotkankynsi sulki hetkeksi silmänsä kerätäkseen ajatuksensa, mutta Ronski ehti ensin. Hiljaisesti lausuttu kysymys sai Kotkankynnen pudistamaan pienesti päätään silmät huvittuneesti pilkahdellen.
"Minä kerron hänelle, että jos sinä etsit minua, on minut haettava välittömästi. Hän ei aja sinua pois", Kotkankynsi vastasi yhtä hiljaa. Puro ymmärsi, ettei sitä kaivattu tässä keskustelussa, joten vaivaantuneesti susiuros peruutti muutaman askeleen kauemmas ja käänsi päänsä poispäin, kuin voisi siten antaa veljeksille niiden kaipaaman yksityisyyden. Eihän se paljoa auttanut, mutta ele oli silti hieno, ja Kotkankynsi arvosti laumalaistaan siitä.
"Minä lupaan, että tulen rajoillesi mahdollisimman pian. Yritän selvittää asiat äidin kanssa, mutta minun on laitettava laumani etusijalle. Kunhan olen saanut tärkeimmät tehtävät hoidettua, tulen etsimään sinua. Jos äiti kysyy sinulta jotakin, saat kertoa minusta mitä haluat. Sinun ei tarvitse valehdella puolestani, Ronski. Minä selvitän äidin kanssa asiat ihan itse, älä sinä sotkeudu siihen", Kotkankynsi sanoi rauhallisella äänellä, koettaen peittää huolestuneisuutensa. Susi ei halunnut, että Ronski joutuisi tilanteeseen, jossa suuren lempeän uroksen olisi valittava äitinsä ja veljensä väliltä. Ehkä Kotkankynsi oli hieman itsekäs, mutta uros ei halunnut menettää veljeään kokonaan äidilleen. Vaikka se sitten tarkoittaisikin rajoilla hiiviskelyä ja salaisia tapaamisia.
|
|
|
|
Post by Harine on Feb 27, 2014 23:41:18 GMT 2
Ronski nyökkäsi ymmärryksen merkiksi. Nyt veli oli helpompi löytää. "Entä mitä kerrot minusta Purolle?" Ronski kysyi, pitäen äänensä edelleen hiljaisena. Sekin ymmärsi, että Kotkankynttä odotti liuta kysymyksiä. "Ethän ole pulassa minun takiani?" Se lisäsi nopeasti ja katsoi veljeään, kun Puro kääntyi ja yritti antaa enemmän yksityisyyttä.
Kun Kotkankynsi paljasti suunnitelmansa, Ronski tunsi iloa, joka oli sekoittunut huolestuneisuuteen. Uros tunsi iloa siitä, että se saattaisi nähdä veljensä pian uudelleen vaikkei se itse sitä halunnut, mutta huoli oli äidin ja veljen kohtaamisessa. "Äiti ei halunnut puhua sanaakaan asiasta kun kerroin..." Ronski kertoi lähinnä siksi, että veli ymmärtäisi mikä tilanne oli. Ronski oli tuolloin paikalla ja näki, että tilanne ei ollut hyvä. "Jos minä en ole paikalla kun tapaat äidin... Niin ole varovainen, jooko?" Selvä huoli paistoi tummaturkin eleistä. Ronski ei osannut ennustaa yhtään, miten äiti reagoisi, kun Kotkankynsi tuli lähellekään Rinnemetsän alueita. Veljelle kertoi varmaan jo paljon, kun Ronski käski olla varovainen oman äitinsä seurassa. Tai niin Ronski toivoi. Se ei halunnut sanoa tiettyjä asioita ääneen. Tuntui kuin niiden sanominen olisi suora isku äitiä tai veljeä vastaan. "Minä en kerro äidille mitään" Ronski päätti asian ääneen. Äiti ei halunnut varmaan vieläkään puhua asiasta ja jos Ronski palaisi uuden tiedon kanssa "metsäreissulta", voisi salailun heittää menemään vaikka samantien.
"Sinähän tiedät, etten voi varmasti luvata sitä etten sekaantuisi asioihin? Minäkin huijaan, muista se." Ronski sanoi vakavana. Se ei halunnut valehdella Kotkankynnelle, joten se sanoi asiat miten ne oli ja kertoi miltä sudesta tuntui. Vaikka äiti tuntui tällä hetkellä sudelta, jonka kanssa eläminen ei ollut siitä helpoimmasta päästä, se oli silti sen rakas äiti. Vaikka Kotkankynsi oli toisessa laumassa, oli se silti sen rakas veli. Se ei luovuttaisi kumpaakaan helpolla.
|
|
|
|
Post by Silkki on Feb 28, 2014 0:01:22 GMT 2
"En minä ole pulassa, minä olen alfa", Kotkankynsi sanoi huvittuneesti, hymyillen iloisesti veljelleen. Oikeastaan asema ei vielä taannut mitään, mutta punaturkki tiesi, ettei joutuisi pulaan. Uros puhuisi Puron kanssa rajoja kiertäessään ja vastaisi kaikkiin kysymyksiin, mitä toisella olisi esittää. Kotkankynsi halusi laumansa rakentuvan luottamukselle ja rehellisyydelle, eikä se onnistuisi, jos alfa salailisi asioitaan. Punaturkki oli luullut, että Puro oli jo kuullut uroksen perheestä, mutta ollut ilmeisen väärässä. Ehkä Kielo ei ollut ehtinyt vielä kertoa Veren penikasta, josta oli kuin olikin kasvanut kunnollinen susi.
"Minä kerron, että olet veljeni ja vastaan kysymyksiin, joita hän varmasti esittää. Älä sinä siitä murehdi, kaikki on kunnossa", Kotkankynsi vakuutti. Ei Ronskin tarvitsisi enempää huolehtia punaturkista, uros selviäisi kyllä. Kotkankynsi oli selviytyjä, ihan niin kuin veljensäkin.
Ilmeisesti tilanne Rinnemetsässä oli kireämpi kuin Kotkankynsi oli aluksi arvellut, sillä Ronski ei turhasta varoitellut, ainakaan tällaisista asioista. Punaturkki nyökkäsi ymmärryksen merkiksi.
"Minä olen varovainen", susi vielä vakuutti, vaikkei oikein tiennyt, kumpaa yritti vakuuttaa enemmän, itseään vai Ronskia. Punaturkin leimuava luonne käski urosta juoksemaan siltä paikalta keskelle Rinnemetsän reviiriä, kunnes Korppi löytyisi, mutta järki kehotti odottamaan parempaa hetkeä. Ja silloinkin keskustelu olisi käytävä rajoilla, eikä Rinnemetsän reviirillä.
"Muistan. En vain halua, että joudut valehtelemaan minun takiani", Kotkankynsi vastasi. "Tai että joutuisit ongelmiin minun takiani", punaturkki jatkoi. Susi vain halusi säilyttää lämpimät välinsä veljeen. Miksi sen piti olla näin hankalaa?
|
|
|
|
Post by Harine on Feb 28, 2014 0:37:23 GMT 2
"Aivan... Tuohon ajatukseen pitää vielä tottua" Ronski vastasi itsekin huvittuneena. Oikeastaan Kotkankynnen ensimmäinen vastaus vastasi Ronskin toiseenkin kysymykseen, joten se nyökkäsi toiselle, ettei se murehtisi.
Kun Kotkankynsi vakuutti olevansa varovainen, Ronski tuhahti tyytyväisenä. "En pyydä muuta".
Kotkankynnen kertoessa, ettei pitänyt siitä että Ronski valehteli hänen takiaan, oli Ronskin vuoro selittää asiat veljelleen kantapään kautta. "Taisin ilmeisesti puhua taas hieman epäselvästi..." Se sanoi harmissaan, ennenkuin jatkoi päättäväiseen sävyyn. "Jos saan nähdä sinua ja pitää äitiin hyvät välit, niin minua ei haittaa yhtään huijaaminen. Jos joudun ongelmiin, noh... sille ei voi mitään, en kadu. Älä siis murehdi, veli hyvä." Se sanoi ja yritti tökätä toista kuonollaan. "Sitä paitsi parasta tässä on se, että sinä et voi joutua enää ongelmiin" Tummaturkki sanoi ja virnisti.
|
|
|
|
Post by Silkki on Feb 28, 2014 9:59:56 GMT 2
Ronskin selventäessä, ettei sitä haitannut huijaaminen, Kotkankynsi heilutti häntäänsä. Veli oli ihan omaa luokkaansa. Suloinen Ronski, aina valmis auttamaan. Sääli vain, ettei Kotkankynsi jakanut toisen positiivista uskoa hyvistä väleistä. Mitä ilmeisemmin Korppi oli jo tehnyt selväksi, ettei Kotkankynnellä olisi mitään asiaa Rinnemetsän puolelle tai edes Ronskille. Punaturkki ei uskonut, että kaksikko voisi kauaa tapailla salassa. Jossakin vaiheessa äiti keksisi, mikä se kumma haju Ronskin turkissa olisi ja silloin olisi paras, jos Kotkankynsi olisi jo edes yrittänyt selvittää välejään äitinsä kanssa. Muutoin Ronski voisi olla pulassa, ja sitä punaturkki ei missään nimessä halunnut.
"Selvä, en murehdi", punaturkki vastasi huvittuneena. "Niin", Kotkankynsi myönteli. Punaturkki tuskin enää ajautuisi ongelmiin, ainakaan kovin helposti. Vaan toisaalta, nyt lauman jokainen ongelma olisi Kotkankynnen vastuulla, joten kenties uros oli jo enemmän ongelmissa kuin koskaan aiemmin lyhyen elämänsä aikana.
Puro siirsi painoa jalalta toiselle, selvästi kärsimättömänä ja kiusaantuneena. Punaturkki joutui raskain mielin toteamaan, että uroksen oli aika jatkaa matkaa. Lauma on etusijalla, Kotkankynsi muistutti itseään, mutta minä näen veljeäni vielä.
"Minun on jatkettava matkaani", uros sanoi haikealla äänellä, "mutta lupaan etsiä sinut käsiini viimeistään silloin, kun kaikki lumi on sulanut", punaturkki lupasi. Siihen ei menisi kauaa, vain muutama kuunkierto, ainankin niin Kotkankynsi toivoi. Lumesta olisi mukava päästä eroon. Jos lauman tilanne vakiintuisi ja rauhottuisi, voisi Kotkankynsi etsiä veljensä jo aiemmin.
|
|
|
|
Post by Harine on Feb 28, 2014 22:28:53 GMT 2
Ronski oli iloinen, että Kotkankynsi myöntyi olemaan murehtimatta. Hyvä niin, sillä Ronski ei aikoisi myöskään murehtia.
Puro vaikutti kärsimättömältä ja Ronski tuhahti harmistuneena, kun Kotkankynsi alkoi tekemään lähtöä selvästi laumalaisen pienen kärsimättömyyden takia. Ronskin olemus synkistyi. Sen häntä lakkasi heilumasta ja korvat laskivat aavistuksen. Toisella oli nyt paljon velvollisuuksia ja aika olisi tästä eteenpäin kortilla. Ronski ottaisi kaiken ajan irti, mitä toisesta vain sai. Tummaturkki välitti tietenkin omasta laumastaan, mutta sudella ei ollut samanlainen hoppu kuin veljellä; Ronski oli tavallinen laumalainen. "Ymmärrän", Se tyytyi vastaamaan toiselle. "Se oli varma lupaus. Jos en näe sinua reilusti lumien sulamisenkaan jälkeen, haen sinut vaikka itse" Ronski sanoi ja röyhisti rintaansa. Se tekisi sen, ihan varmasti. Jos Kotkankynsi ei tulisi, uros tietäisi jonkun olevan vinossa. Veli ei valehtelisi sellaisesta asiasta. Eikä se jättäisi veljeään pulaan.
|
|
|
|
Post by Silkki on Mar 1, 2014 10:43:03 GMT 2
"Minä tulen rajoillesi", Kotkankynsi vakuutti, mutta oli selkeästi ilahtunut veljen lupauksesta tulla hakemaan, jos punaturkkia ei muutoin kuuluisi. Kotkankynsi kuitenkin päätti, ettei antaisi Ronskin nähdä sitä vaivaa. Vuoroin vieraissa ja sitä rataa. Oli Kotkankynnen vuoro ottaa riski ja mennä vieraan lauman rajoille.
"Mutta nyt minun on tosiaan mentävä. Pidä huolta itsestäsi, veli", Kotkankynsi sanoi ja astui viimeisen kerran eteenpäin puskeakseen kevyesti päällään veljensä tuuhean turkin peittämää hartiaa ja kaulaa. Kotkankynsi peruutti, näyttäen selkeästi surkealta, kun joutui jättämään veljensä, mutta samalla katseessa oli varmuutta, etteivät nämä olleet lopulliset jäähyväiset. Kaksikko tapaisi vielä, ja toivon mukaan piakkoinkin.
"Mennään, Puro", susi lausahti ja heitettyään viimeisen vilkaisen hartiansa yli Ronskiin, lähti Kotkankynsi jolkottelemaan syvemmälle reviirille, luottaen siihen, että kultainen veli löytäisi itse tiensä kotiinsa. Tummanruskea susiuros seurasi perässä, tuhat kysymystä kielellään. Kotkankynsi oli varma, että joutuisi pian vastaamaan niihin, kunhan kaksikko vain ehtisi kauemmas Ronskista.
|
|
|
|
Post by Harine on Mar 1, 2014 11:03:28 GMT 2
Ronski nyökkäsi Kotkankynnen vakuutteluille. Veli tulisi tapaamaan sitä aivan varmasti. Tummaturkki tunsi iloa siitä, että näkisi veljensä melko pian uudestaan, mutta myös surua sillä Kotkankynnen piti lähteä ensin, jotta he voisivat nähdä uudestaan. "Sinä myös" Ronski vastasi lyhyesti. Pidempi vastaus olisi paljastanut suuremman surun. Uros tökkäsi toista takaisin, koko olemus synkeänä. Ensin on lähdettävä, jotta voi tavata uudestaan. Se muistutti itselleen. Ronski jäi katselemaan hetkeksi, kun kaksikko loittoni. Sitten se tajusi, ettei tämä ollut sopiva paikka tököttää paikallaan. Se oli väärän lauman rajoilla. Ronski tunsi jälleen epävarmuutta, kun se loikki mahdollisimman pienenä pois rajoilta ja mietti samalla, mistä alottaisi metsätyksen tänään. Jos se voisi napata jotakin kivaa äidille, ehkäpä tuhdin sopulin... Tummaturkki vilkaisi vielä taakseen ja toivoi enemmän kuin muuta, että veljesten yhteinen metsästysreissu toteutuisi. Ei mennyt kauaakaan, kun Ronski oli turvallisesti oman laumansa reviirillä valmiina jatkamaan Rinnemetsäläisenä, iloisena veljen tapaamisesta kielletyllä alueella. //Kiitos ihanasta pelistä!  // |
|
|
|
Post by Silkki on Mar 1, 2014 12:15:15 GMT 2
// Kiitokset itsellesi! :> Veljekset on kertakaikkiaan mahtavia yhdessä. //
Kotkankynsi jatkoi rauhallisesti jolkotellen, jatkaen rajojen kiertoa Puro perässään. Heti, kun kaksikko oli ehtinyt tarpeeksi kauas, tummanruskean suden suu aukesi.
"Sinun veljesi on Rinnemetsäläinen? Mitä hän täältä halusi? Saako hän kulkea rajoillamme? Mikset kertonut veljestäsi aiemmin? Käykö hän täällä useinkin? Tarkoittaako tämä sitä, että-", Puro kyseli niin nopealla tahdilla, että Kotkankynsi ei saanut sanottua mitään toisen puheisiin.
"Puro!", Kotkankynsi keskeytti toisen terävällä äänensävyllä, mikä sai tummanruskean suden jättämään lauseensa kesken. "Rauhoitu. En ehdi vastata kysymyksiisi, jos et anna minulle aikaa tehdä niin", punaturkki sanoi lähes huvittuneena, mikä sai Puron painamaan korviaan taaksepäin.
"Anteeksi, minä vain innostuin", Puro vastasi suupieliään nuoleskellen. Uros yritti rauhoitella itseään parhaansa mukaan, mikä sai alfan heilauttamaan häntäänsä.
"Se on ihan ymmärrettävää. Kiitos siitä, ettet kysynyt tätä kaikkea veljeni edessä vaan annoit meille aikaa jutella keskenämme. Arvostan sitä todella", Kotkankynsi sanoi. Puro näytti tyytyväiseltä itseensä, mikä sopi punaturkille hyvin. "Mitä kysymyksiisi tulee... Kyllä, veljeni on Rinnemetsäläinen. Hän halusi tavata minut ja vaihtaa kuulumisia. Olisin kiitollinen, jos jatkossakin antaisit hänelle mahdollisuuden siihen ja mikäli näet Ronskia rajoilla, kutsuisit minua", Kotkankynsi aloitti vastailun, koettaen parhaansa mukaan muistaa jokaisen kysymyksen, joita Puro oli suustaan suoltanut. Se osoittautui yllättävän helpoksi, sillä Puro oli kysynyt juuri ne kysymykset, joita punaturkki oli odottanutkin.
"Hän ei ole käynyt pitkiin aikoihin, mutta toivon mukaan jatkossa näemme useammin. Joskus minä käyn heidän rajoillaan, joskus hän meidän. Minä en kertonut veljestäni, koska en nähnyt sille mitään tarvetta. Ne, jotka ovat halunneet tietää, ovat kysyneet minulta ja saaneet vastauksen. Kielo kertoo mielellään, kuinka Sysimetsän avulla Veren toivottomasta penikasta saatiin kasvatettua kunnon susi, joten mikäli haluat kuulla koko tarinan, sinun kannattaa kysyä häneltä", Kotkankynsi jatkoi pirteällä äänellä rajoja kulkiessaan. Puro kuunteli valppaana, painaen alfansa sanat mieleensä.
"Minä lupaan kutsua sinua, jos näen veljesi rajoillamme", Puro lupasi Kotkankynnen hiljennyttyä. Punainen alfa nyökkäsi häntäänsä heiluttaen. Kaikki oli järjestynyt mitä parhaimmin. Uros oli nähnyt rakkaan veljensä, sopinut seuraavan tapaamisen huomattavan paljon lähemmäs nykyhetkeä kuin olisi uskaltanut toivoakaan ja nyt Puro oli lupautunut pitämään huolta siitä, että Ronski löytäisi veljensä, mikäli joskus tulisi punaturkkia etsimään.
|
|
//