|
|
Post by §usipoika on Mar 4, 2014 20:33:51 GMT 2
//Elikkä Roxi tänne kera Valtansa ja ajan kohta hetki kokoontumisen jälkeen.// Kaksi hukkasta jolkottivat rauhallisesti rajoilla ja he olivat matkalla pohjoiseen reviirin rajoja myötäille. He eivät olleet vielä ehtineet kauas rantatörmältä, jossa oli ollut lauman kokoontuminen. Ruusu avasi kitansa ja lausahti "Onneksi laumalaiset olivat hyvässä kunnossa, mutta missäköhän Kuura on?" Sen äänestä huomasi varmasti huolen, narttu ei odottanut vastausta kysymykseensä sillä tuskin Valta tiesi sen enempää kuin narttu itsekään tuon vaalean uroksen kohtalosta. Ruusu pysähtyi nuuhkimaan muutamia jälkiä, ne kuuluivat oravalle ja narttu oli valmis jatkamaan matkaa. Ruskealla katseelaan se haki Vallan katsetta, nartulla olisi muutamia kysymyksiä mitä se halusi kysyä mutta ei se heti ensimmäiseksi alkaisi hiillostamaan puolisoaan kysymyksillään. Ruusu halusi nautti kahden keskeisestä hetkestä valkean uroksen kanssa, kauniissa talvisessa päivässä. //anteeksi lyhyys  // |
|
|
|
Post by Roxi on Mar 5, 2014 18:43:04 GMT 2
Valta kulki tyytyväisin mielin Ruusun rinnalla kohti rajojen tarkistelua ja vahvistamista. TEhtävää olisi varmasti paljon etenkin k evänä tullessa. Ruusun ersittäessä kysymyksensä Kuurasta Vallan katse kääntyi narttuun. " En teidä, mietin samaa itsekin. Oletin että hän olisi tullut ensitöikseen paikalle. Toivottavasti hän on kunnossa kaikin puolin." Valta totesi. oli aina ikävä ätodeta yhden puuttuvan joukosta. Ja Kuuran menettäminen olisi LAumalle yhtä iso asia kuin Tuhon.
Valta katseli ympärilleen asioita olisi varmasti paljon mitä käydä puolison kanssa lävitse mutta Valta ei tienynt mistä aloittaa.
Valkoturkki kun ei enää ollut nuori vaan sitäkni viisaampi vanha herra. Ja se tiesi että vielä olisi edessä päivä jolloni luama tulisi tarvitsemaan uutta alfaa. Edes Valla nelämä ei olisi ikuinen vaikka miten hyvä kuntoinen nyt olikin. KEsä saattoi olla kuuma ja tuskallinen siinä missä talvi kova ja kylmä. Koettelemuksista huoliamtta Valta ol ityytyväinen että sen lauma voi hyvin ja muutkni asiat tuntuivat oelvan lähes ennallaan.
" koska tunnetusti en tiedä misät aloittaisin niin ehkä annan sinulle sen valinnan olet aina ollut meistä se parempi puhuja. " Valta sanoi huvittuneesti kulokisessaan eteenpäin.
|
|
|
|
Post by §usipoika on Mar 5, 2014 20:20:34 GMT 2
Ruusu kuunteli huolestuneen näköisenä kuinka Valta mietti ääneen mitä Kuuralle olisi käynyt, tuon uroksen menetys olisi kova paikka laumalle erityisesti tälläisena aikana. Lauma tarvitsisi jokaista uskollista jäsentään, erityisesti näin rankan talven jälkeen. Ruusunkin mielessä kävi Tuho, Valta parka oli menettänyt rakkaan poikansa ja lauma loistavan jäsenen. Ruskea turkkinen narttu ymmärsi varsin hyvin miltä tuntui menettää joku todella läheinen saati sitten joku jonka kasvua oli saanut seurata aivan avuttomasta pennusta saakka. Ruusulla itsellään oli paljon ajatuksia erityisesti kevään suhteen ja totta kai kesänkin, joita kumpaakin se odotti malttamattomasti. Jopa paksu turkkista narttua alkoi tympiä kylmyys ja vähän jatkuvasti kalvava nälkä.
Vallan pyytäessä narttua aloittamaan keskustelua, virnisti se puolisolleen huvittuneesti. Askel vei rauhallisesti eteenpäin kun narttu avasi kitansa "Ensinnäkin haluaisin tietää missä olet ollut ja totta kai että olet kunnossa, tarkoittaen henkistä puolta" Ruusu aloitti lempeällä ja ymmärtäväisellä äänellä, se ymmärsi Vallan halunneen omaa tilaa Tuhon kuoltua. Kuitenkin Ruusu olisi toivonut puolisonsa tukea menneenä talveja, mutta se ei voinut olla vihainen toiselle. Olihan Ruusu itsein joutunut kokemaan vastaavaa synnyin laumassaan.
|
|
|
|
Post by Roxi on Mar 5, 2014 20:39:38 GMT 2
Valta kulki eteenpäin ja kuunteli kun Ruusu esitti sille kysymyksen mihin valkea uros oli ollut poissa olonsa aikana. Uros pysähtyi toviksi kääntyen Ruusun puoleen. " Olen pahoillani että aiheutin huolta ja lähdin sanomatta mitään. Mutta se tilanne vain ajoi minut jotenkin siihen pisteeseen etten voinut yksinkertaisesti jäädä laaksoon joten lähdin selvittämänä ajatuksiani ja päätäni laakson ulkopuolelle. Ja siinä vaiheessa kun tajusin mitä minulla täällä on minun oli otettava itseäni niskasta kiinni saadakseni kaikki se menettämisen tunne käännettyä pois. Se että menetimme Tuhon oli minulle raskasta ja on vieläkin. Silloin kun saavuin laaksoon edeltävä talvi vei tuolloisen puolisoni ja vastasyntyneet pennut. Enkä voinut tehdä mitään sen eteen. Tuhon kohtalo jotenkin laukaisi kaiken sen tuskan mitä jouduin näkemään ja kokoemaan. Mutta se että palasin takaisin on täysin sinun ansiotasi. En yksinkertaisesti halua menettää sinua en talvelle enkä pettää luottamustasi mistään hinnasta. Enkä voisi tehdä sitä laumallekkaan. Tämä lauma on perheeni ja minä teen kaikkeni että se tulee pysymään sellaisena niinpitkään kun minä elän. Kuten tiedetään etten minullakaan enää montaa talvea edessä ole." Valta kertoia eikä yhäkään osannut juuri tuntemuksiaan pukea sanoiksi siten että se olisi ollut järkevä vastaus. Valta oli tehnyt virheen poistuessaan laumansa alueelta edes ajatellessaan lähtevänsä pysyvästi. Yksinkään alfa ei tekisi sitä vaikak menettäisi puolet laumastaan. Ja valta pyysi tätä anteeksi koko laumalta ja lupasi ettei se tulisi toistumaan. vriheistänä oppii ja Valta olisi sen varmasti tehnyt.
|
|
|
|
Post by §usipoika on Mar 5, 2014 21:48:11 GMT 2
Ruskea turkki kuunteli Valtaa, jolloin sen myötätunto nousi vain entisestään puolisoaan kohtaan. Narttu sai tietää myös uusia asioita puolisostaan ja tämän menneisyydestä. Ruusu katsoi Valtaa lempeä ja ymmärtäväinen katse silmissään, toisen lopetettua se koetti nuolaista toisen kirsua lempeästi ja lohdutukseksi. "Minä, ymmärrän sinua. Ymmärrän hyvin, olenhan itsekin menettänyt kasvatti pentuni ja nämä pennut olivat sen Hiilen joka on koettanut onneaan täällä. Enkä voisi olla onnellisempi kun kuulin sinun palanneen takaisin ja vielä hyvissä voimissa. En olisi tiennyt mitä tehdä jos et olisikaan tullut takasin. Sitä paitsi kyllä jokaisella sudella jossai vaiheessa tulee mitta täyteen vaikeiden asioiden kantamisen ja kestämisen kanssa... Ja minä toivon voivani viettää sinu rinnallasi viimeisetkin hengenvetosi." Se puhui pehmeällä äänellä ja tarkoitti todella jokaista sanaansa, narttu olisi halunnut vain painautua valkeaan turkkiin ja hengittää sen tuoksua, turvallista ja ihanaa tuoksua. Ruusu ei osannut kuvailla tunnetta, joka sen oli vallanut kun se oli kuullut Vallan äänen ja nähnyt tämän pitkän katoamis reissunsa jälkeen. Ruskeat silmät katsoivat syvälle Vallan silmiin ja niiden lempeys, sekä myötätunto oli ylitse vuotavaista. Olisihan Ruusu halunnut Vallan kertovan asiasta, mutta näki ettei nyt ollut aika moitteille tai syytöksille. Olihan Valta tullut takaisin ja pyytänyt anteeksi tekojaan, se vaati paljon kovia kokeneelta alfaltakin.
|
|
|
|
Post by Roxi on Mar 6, 2014 10:48:58 GMT 2
Valta ei voinut muutakuin olla iloinen kun Ruusu oli sen rinnalla. Toinen tiesi tismalleen miltä vallasta oli tuntnut hetkellä jolloni kaikk ituntuivat kaatuvan sen päälle eikä pakotietä ollut. Nyt Alfa oli kuitenkin entisensä ehkä vanhempi mutta sitäkni viisaampi. Se katsoi puoliosaan lempeästi jatkaen hilajlleen matkaa eteenpäin. Velvollisuduet oli hoidettava vaikka olisikni ollut mukavempaa jäädä paikalleen ja miettiä tulevaa. " jos siirrytänä iloisempiin aiheisiin, minä ole nmiettinyt tulevaisuuttamme siltä kantilta että ehkä olisi aika tuoda laumaamme lisäystä ihan sen sisällä. Alfa aparina meillä on etuoikeus jälkeläisiin ja mikä olisikaan hineompaa nähdä kun omat pentumme kasvavat laumassa ja miten tilallane nousee samaa lihaa ja verta oleva alfa kun aikani on koittanut. " valta puhui ehkä se olisi voinut sanoa aivan suoraakin mitä halusi mutta sen mielestä tiettyjen asioiden pitkitätminen ja muotoilu oli hausempaa.
Valkea alfa pysähtyi nähdäkseen Ruusun reaktiota, ja vastausta oliko toinen valmis ottamaan tämän askeleen tulevana keväänä.
|
|
|
|
Post by §usipoika on Mar 6, 2014 18:05:00 GMT 2
Ruusu seurasi Valtaa hieman takaviistossa, samalla hengittäen puolisonsa lohdullista ja tuttua tuoksua. Vaikka tällä hetkellä laumassa olisikin hieman heikompi hetki, narttu tiesi heidän vielä laumana nousevan jaloilleen. Valkean alfan aloittaessa puhumisen jälleen ruskeaturkkinen narttu kuunteli tarkasti mitä toinen puhui. Ehkä se hieman yllättyi Vallan ehdotuksesta, tosin iloisesti. Ruusulla oli nuoruudesta asti ollut haaveena saada jonakin päivänä jälkeläisiä ja olihan se kevään lähestyessä muistanut haaveensa, mutta Valta ei ollut puhunut mitään, eikä nartullakaan ollut juuri aikaakaan.
Ruusu hieman häkeltyneenä katsoi Valtaa ja heilautti häntäänsä sanoen "Niin, mikäs olisi sen hienompaa." iloinen pilkahdus kävi sen silmä kulmassa. Se oli ymmärtänyt mitä valkea herra ajoi tarkoitti, sillä olihan toinen pienen kiertelyn jälkeen suhteellisen suoraan sanonut mitä ajatteli. Kerrankin Ruusu tunsi itsensä sanattomaksi. Se oli yhtäaikaa iloinen, häkeltynyt ja pieni pelkokin kävi sen sisällä, mitä jos jotain sattuisi? Tai jos Ruususta ei olisikaan siihen?
|
|
|
|
Post by Roxi on Mar 6, 2014 21:03:48 GMT 2
Valta hymyili susimaisesti Ruusun vastaukseen. " tietenkin sinä itse päätät oletko valmis ja haluatko sitä. Ja tietenkin tuen ja autan kaikin tavoin voidakseni olla tukenasi. " Uros sanoi. Oli kyse sen omista pennuista tai jonkun muun laumalaisen Valta pitäisi huolen että lauman nuoriso oppisi kaiken tarpeellisen sekä voisivat elää turvallisen elämänsä lauman keskellä. Valta oli tehnyt näin myös Tuhon kanssa eikä se katunut päivääkään eikä kokenut mitnekänä huonoa kasvatusta Tuhon suhteen. Alfa oli myös nähnyt monet pennut joille oli käynyt huonosti mutta Valta tiesi että Aarnimetsä oli turvallisin mitä se voisi tarjota laumalleen. " Ja onhan tässä vielä aikaa miettiä jos sitä tarvitset, ei minun tarvitse saada vastausta heti. " Valta vielä lisäsi jatkaen yhä kulkuaan rajoilla jossa ei mitänä erityistä ollut nähnyt. Siinä ohella miettien missä oli Kuura. Ja miten Surman tehtävä mahtoi edistyä.
|
|
|
|
Post by §usipoika on Mar 6, 2014 21:32:49 GMT 2
Ruusu oli hyvillään siitä miten Valta oli aina ajatellut nartun parasta ja miettinyt mitä se mahtoi ajatella, kuten se oli tehnyt koko muunkin lauman kanssa. "Kyllä minä uskon olevani valmis, mutta jännittäväähän se on" Se sanoi lempeästi valkealle sudelle vierellään. Ruusu halusi saada kasvattaa aivan omia pentujaan ja halusi sen tapahtuvan Vallan kanssa, ei kenenkään muun. Ruusu tuli hilpeälle tuulelle ajatellessaan, että ehkä sillä ja Vallalla tosiaan olisi joku päivä omia pienokaisia. "Olet oikeassa, sitä ei ikinä tiedä milloin se aika tulee." Totesi ruskea turkki hieman huvittuneen kuuloisena ja heilautteli häntäänsä tyytyväisenä.
Hetken oltuaan hiljaa Ruusu avasi jälleen kitansa "Eiköhän meidän tiemme kohtaa kun on sen aika" suden hymy kasvoi sen suupielissä, sen katsoessa Valtaa lempeästi ruskeilla silmillään.
|
|
|
|
Post by Roxi on Mar 7, 2014 18:44:21 GMT 2
Valta oli iloinen ettei Ruusu tyrmänny uroksen aatetta perhenelisäyksestä. Sehän oli alfalel aika täekeää jatkaa sukuaan että Lauma ppysyisi tulevaisuudessakin. Valta kulki rajoijen vierellä katsellen välillä rajojen tuolle puolen ikään kuin tarkistaakseen ettei siellä olisi mitään poikkeavaa. Eikä uros mitään ihmeellistä nähnytkään. " Meillä on paljon tekemisät kevääseen asti, Toivon että Surma onnistuu tehtävässään, eikä minulla ole epäilystäkään miksi ei onnistuisi. Mitä mieltä sinä olet Kaislasta, onko hän sinusta valmis astumaan rajapartioinnin lisäksi myös metsästys porukkaan. Kun lauma kasvaa tarvitsemme selkeät sudet jotka hoitavat metsästyksen ja jos vain lyädän Kuuran ajattelin häntä siihen hommaan. Tietenkin minä itse olen mukana metsästämässä niin kauan kun luonto sen minulle suo. " Valta sanoi. Vallalla alkoi ikä pistää vastaan siinä mielessä ettei se olisi enää niin tehokas metsästäjä mitä se on tähän asti ollut. Tottahan Valta osasi taktiikat mutta oliko reagointi yhä tallella ettei ongelmia tulisi.
|
|
|
|
Post by §usipoika on Mar 12, 2014 15:41:16 GMT 2
Ruskeaturkkinen narttu virnisti pienesti urokselle ja jatkoi sitten matkaa alfan rinnalla. Ruusu nuuski ajoittain joitakin vanhoja jälkiä jotka kuuluivat milloin millekin eläimelle. Vallan puhuessa se höristi korviaan ystävällisesti tämän puoleen jatkaen samalla askellustaan. "Kyllä Surma pärjää, hän on viisas ja tietää kyllä mitä tekee. Mitä Kaislaan tulee niin uskoisin hänen olevan valmis, vaikka edelleenkin tarvitseen hiomista taitojensa kanssa. Ja minusta hänelle voisi tehdä hyvää olla mukana lauman yhteisessä toiminnassa, sillä hänellä on alkanut olla tapana hyppiä kuonollle. Joten hän voisi oppia hieman kunnioitusta, sekä hyviä käytöstapoja." Ruusu puhui tyynesti toisen lopetettua, se oli ehkä hieman huolissaankin Kaislan käytöksestä, mutta toivoi sen menevän ohi iän myötä. "Olisihan se hyvä antaa jokaiselle oma vastuu alueensa, jotta jokainen homma tulee varmasti hoidettua. Jos saalistamaan menet niin muista pitää varasi, en halua sinun loukkaantuvan varsinkaan tällaisena aikana. Jos sinä haluat metsästää, minä voin omalta osalta pitää huolen rajoista jatkossakin." Alfa narttu kertoi ääneen omat ajatuksensa. Se itsekin piti Kuuraa hyvänä vaihtoehtona, sillä olihan toinen vielä nuorempi kuin moni muu tässä laumassa.
Valkoturkki oli onnistunut herättämään nartun sisälle pienen jännityksen tulevasta, eihän ruskeaturkilla ollut minkäänlaista kokemusta synnyttämisestä saati mistään muustakaan, vaikka olikin kerinnyt kasvattamaan useampia pentuja elämänsä aikana.
|
|
|
|
Post by Roxi on Mar 12, 2014 16:55:33 GMT 2
Valta kuutneli Ruusun puheita tyytyväisin mielin. Kaikki tuntui oelvan ikään kuin hyvin kaiken sen rytäkän jälkeen mitä tulipalo oli aikoinaan saanut laaksossa aikaan. Kevät toisi paljon monelle laumalla siitä tuskin oli epäilystä. " Kaislan käytös on minusta aivan normaalia sen ikäiselle sudelle. Ottaen vielä huomioon että hän on kasvanut meidän mukanamme alfaparin kasvattina se tuo nuorikolle paljon sellaista luonteenpiirrettä josta vain ajallaan pääsee eteenpäin. Tuho oli aivan samanlainen nuorena. Hän hyppi milloin kenenkäkin nenille jopa Betan kunens sai tarpeeksi monta ekrtaa nenilleen itse. Eli uskon Kaislan myös oppivan kun tarpeeksi monta kertaa saa nenilleen. Ja minusta on hienoa että häneltä löytyy luonnetta tehdä se. En olisi siitä vielä huolissani usko pois." Valta sanoi Kaislaan viitaten. Valta oli itse nähnyt moneen otteeseen kun teiniikäiset sudet kärkkyvät paikkoja laumasta ja hyppivät korkeaarvoisempiensa nenille mutta ajan kanssa he löytävät oman paikkansa laumasta harvoin oli valkoturkki joutunut ketään laumasta heittämään ulos käytöksen takia.
" Ei hätää meillä on hyvät metsästäjät laumassa. " Valta totesi.
Rajojen takrastaminen oli sujunut leppoisin merkein ja loppu alkoi häämöttää rajojen puolesta. Valta katseli rajojensa tuolle puolen missä häämötti laumattomien alueet. " Ennen kaikkea meidän täytyy pitää silmät auki ja kuono valppaana rajoja tullaa nvarmasti ylittämään niin vahongossa kun tahallisesti kevään tullen. Ja mahdolliset liittyjät täytyy huomioida mielestäni ensitilassa ja ottaa vastaan kuitenkin pitäen muistissa ne jotka kärkkyvät tietoja laumastamme. En halua yhdenkään pyrkijän tietävän laumamme sisäisiä asioita ennen kun olen varma ettei pyrkiässä ole takaajatuksia. " Valta puheli lähinnä ajatuksiaan ääneen. Tuleva kevät ja mahdollinen perheen lisäys ei jännittänyt valkeaa alfaa niin paljoa kuin Ruusua.
|
|
|
|
Post by §usipoika on Mar 12, 2014 20:37:26 GMT 2
Ruusu kuunteli Valtaa ja se palasi mielessään takaisin omiin nuoruus aikoihinsa, huvittunut ilme nousi nartun suupielille. Rajat olivat yllättävän rauhalliset ja se oli varmastikin hyvä merkki, mutta silti oli suhteellisen varmaa että ongelmia vielä tulisi rajarikkojien kanssa. "Olet varmastikin oikeassa Kaislan suhteen, mutta jos mitenkään ehdit olisin kiitollinen jos voisimme sysätä hänet välillä jonkun muun seuraan kuin minun. Olen hieman väsynyt hänen jääräpäisyyteensä ja jatkuvaan läsnäoloon." Ruusun ääni painotti kevyesti tämän uupumusta, sillä olihan Kaisla lähes koko talven yrittänyt roikkua Ruusussa kiinni. "Onneksi, mutta en takaa seurauksia jos loukkaat itsesi" Se lausahti heilauttaen häntäänsä merkiksi leikinlaskusta. "Liittyjissä saa olla kyllä tarkkana, sillä heillä on mitä luultavammin kova halu päästä lauman suojaan ja varmemman ruuan pariin." Ruskea turkki vielä lisäsi vakavammin, se itsekin muisti Turren ja ajatuskin siitä että moinen pääsisi toistumaan puistatti sitä. Kaksikko alkoi olla valmiit ja Ruusu mietti mitä seuraavaksi tapahtuisi? Mitä luultavammin se jatkaisi itse jonnekkin syvemmälle reviiriä, mutta minnekköhän Valta mahtaisi matkata?
|
|
|
|
Post by Roxi on Mar 13, 2014 11:12:49 GMT 2
Valta hymisi itsekseen kulkiessaan kuunnelen samalal Ruusua. " Hoidan asian, heti miten kun pääsen pesille. Perehdytän Kaislan omaan tehtäväänsä ja annan hänelle vastuuta jolloin hänen on opittava elämään lauma arvojen mukaisesti. " Valta totesi huvittuneesti sillä oli Kaislalle tehtävää. Valta pysähtyi rajojen päättyessä ja oli valmis lähtemään takaisinpäin pesille vielä kuitenkin kiertäen aavistuksen rajojen pintaan. " Minäkö loukkaisin itseni älä nyt hassuja puhele." Valta vastasi leikkisästi kääntyessään. " Jatkako kanssani vielä vai haluatko palata pesille? ajattelin itse käydä rantatörmällä vielä ennen pesille paluuta. Uskon Surman pian myös palaavan hänellä toivottavasti on hyviä uutisia. Lisäksi ajattelin käydä katsomassa joutomaita jos Kuurasta olisi merkkejä. " Valta sanoi jäädne odottaman sitten puolisonsa vastausta.
|
|
|
|
Post by §usipoika on Mar 13, 2014 15:22:50 GMT 2
Ruusu nyökkäsi Vallalle kiitollisena tämän luvatessa järkätä Kaislalle tekemistä. Valkean alfan leikittelylle narttu heilautti häntäänsä hyvän tuulisena. Se ymmärsi kuinka oli kaivannutkin hetkiä kahden, puolisonsa kanssa, joille ei ollut löytynyt juurikaan aikaa. Ruusu seurasi aavistuksen jäljessä valko turkista, pysähtyen toisen kääntyessä. "Voisin jatkaa vielä kanssasi, sillä itsekin olen kiinnostunut Kuuran ja Surman tilateesta. Toivottavasti Kuura vain on kunnossa." ruskea turkki pohti huolissaan. Ruskea silmä pari katsoi lempeästi Valtaa ja narttu oli valmmina lähtemään toisen perässä. //tämä varmaan tässä, vai jatketaanko tästä suoraan jotenkin Kuuran ja Ratkien kanssa?  // |
|
//
//