|
|
Post by Silkki on Jun 4, 2014 19:13:32 GMT 2
[Sysimetsän laumakokous, niin uudet kuin vanhat laumalaiset rohkeasti vaan mukaan! Pelataan vapaalla järjestyksellä, kun meitä taitaa olla aika monta. Aikaa hahmojen tuomiselle on viikko, eli 11.6. lähtee peli viimeistään kunnolla liikkeelle. Toki aiemmin, jos saadaan lauma sitä ennen kasaan.]
Alfa kohotti jälleen kuononsa ja ulvoi syvällä, kantavalla äänellään. Punaturkki oli asettunut muutaman kilometrin päähän pesäkoloilta, lähelle metsän reunaa, sillä tiesi karibujen vaeltavan avonaisella niityllä. He voisivat kaataa yhden koko lauman voimin, kunhan olisivat ensin saaneet asiansa sanotuksi. Punaturkki istui häntä etutassujen päälle kietaistuna kiven päällä ja odotti kärsivällisesti. Innokas rajavahti Puro oli ollut ensimmäinen, joka oli saapunut paikalle. Alfa oli tervehtinyt kovapäistä nuorta sutta nyökkäämällä, mutta jättänyt Puron muutoin huomiotta. Purokaan ei ollut aloitellut keskustelua, joten alfa uskoi, ettei Puro sitä kaivannutkaan.
Halla juoksi kevein, vaivattomin askelin metsän halki hivenen kyyristyneenä, kun kuuli uudemman kerran alfansa kutsun. Puron tuttu ääni liittyi ulvontaan, ja Halla kiihdytti vauhtiaan. Narttu juoksi nopeasti, hidastaen vasta, kun tuuli kantoi tuttuja tuoksuja vahvoina nartun kuonoon.
"Päivää alfa", Halla tervehti varovaisesti ja kyyristyi jo valmiiksi lähestyessään kivellä istuvaa alfaa. Puro väläytti hampaitaan ja murisi matalasti, kun narttu tuli liian lähelle. Halla uikahti ja painui alemmas, siirtyen nopeasti kauemmas tummanruskeasta uroksesta.
"Hei Halla", punaturkki vastasi ja hännänpää heilahti tassujen päällä, kun uros katsoi paikalle saapuvia laumalaisiaan. "Näitkö muita?"
"Tulin etelästä päin, Solalta. En ole nähnyt muita, mutta eivätköhän he pian saavu", narttu vastasi varovaisella äänellään ja luimi korviaan painuessaan pienemmäksi, kun Puro tuijotti arkaa narttua tiukasti.
|
|
|
|
Post by Rinskus on Jun 4, 2014 19:24:38 GMT 2
Virva
Ruskeaturkkinen ravasi suuntaan, jonne oli Kotkankynnen kutsun paikantanut. Lähelle päästyään Virva päätti juosta loppumatkan ja saadessaan muut paikallaolijat näköpiiriinsä, narttu hidasti kävelyyn ja menetti samassa ryhtinsä. Häntä jäi jalkojen väliin ja korvat luimistuivat jo monta metriä ennen alfaa.
"H-hei", Virva tervehti alfaansa ja heilautti häntäänsä varovaisesti. Ruskeaturkki pysyi etäällä uroista ja tervehti seuraavaksi Hallaa pienellä hymyllä ja hännänheilautuksella.
|
|
huurre
Omega
Betasusi
Näetkö sä suden vaalean? Kuuletko sen huudon karhean?
Posts: 197
|
Post by huurre on Jun 4, 2014 20:04:30 GMT 2
Nuori narttu oli vasta hiljattain liittynyt laumaan eikä ollut tavannut vielä muita laumalaisia kuin itse alfan. Ruskeaturkki oli saapunut pesille yhdessä alfansa kanssa, josta oli kuitenkin lähtenyt maleksimaan lähimaastoon vältellen törmäämästä vielä muihin. Hän ei oikeastaan tuntenut ketään laumasta eikä ujona tyttönä ollut uskaltanut mennä tekemään tuttavuuttakaan.
Nyt Lumo kuitenkin kuuli kutsuvan ulvonnan, jonka tunnisti Kotkankynneksi. Narttu vaihtoi suuntaa ja reipasti tahtiaan lähtien vilistämään pehmein askelin ulvonnan suuntaan. Matala hukka ravasi häntä alhaalla takajalkojen tuntumassa ja pää matalalla kuunnellen korvillaan suuntaa.
Nuorukaista jännitti kovin sillä saadessaan alfansa näkyviin hän huomasi monia muitakin laumalaisiaan, joita ei ollut ennen tavannut. Olisivatko he yhtä mukavia kuin Kotkankynsi?
Häntä valui yhä matalammalle ja askellus lyheni nartun hidastaessa kävelyyn. Korvat luimussa ja huuliaan lipoen hän tervehti alfaansa hännän heilautuksella ennenkuin askelsi epävarmasti reunalle istumaan.
Epäonnekseen hän valitsi paikkansa läheltä urosta Puroa, joka soi hänelle heti ikävän katseen, joka sai nartun oman katseen palaamaan maahan. Lumo säikähti tuimaa katsetta ja peruutti inahtaen kyyryssä kauemmas vilkaisten vain nopeasti muita paikalla olijoita. Paikalla oli jo neljä sutta hänen itsensä lisäksi.
|
|
|
|
Post by Harine on Jun 4, 2014 20:16:18 GMT 2
Hohto kuuli alfansa kutsun kohtuullisen matkan päästä. Harmaaturkki lähti ravaamaan tasaisin askelin kohti tapaamispaikkaa. Hohto huomasi pienen jännityksen piston, sillä jos tämä kokoontuminen koskisi sitä mitä se arveli, olisi sen aika koittanut tehdä sen mieltä painavalle asialle vihdoinkin jotakin.
Narttu huomasi jo hyvän matkan päästä, että paikalle oli kertynyt jo iso osa laumasta. Hohto tepasteli alfansa luo leppoisan rennosti. Harmaaturkki laski päätään alemmas ja korvat niskaan Kotkankynnen kohdalla, näyttäen oman alemman paikkansa sekä alfan ylemmän paikkansa. Häntä heilui reippaaseen tahtiin lähellä jalkoja. "Tervehdys, Kotkankynsi" Hohto tervehti iloisena ystävänsä näkemisestä. Siitä oli vierähtänyt kuitenkin jo kohtuullisen kauan, kun se oli nähnyt alfansa muuten kuin vilahdukselta. Tämän jälkeen se kääntyi jälleen rennon itsevarmana muiden laumalaisten puoleen ja tervehti kaikkia katseella ja hännänheilutuksella. Hohto pani erityisesti merkille, ettei Hetki vielä ollut saapunut.
Hohto lähestyi lauman varsin uutta jäsentä Hallaa ja nuuhki toista korvan tienoilta. Hohto oli harmissaan, ettei se ollut kerennyt tutustua toiseen ennen kokoontumista. Toinen oli varsin pelokkaan oloinen, joten Hohto heilutti toiselle häntää ja haukotteli rauhoitellakseen toista. "Hei." Se sanoi lyhyesti. "Olen Hohto, hauska vihdoin kunnolla tavata." Hohto yritti puhua rennosti. Paikalla oli susi, jota Hohto ei ollut tavannut ollenkaan. Olipas lauma kasvanut yhtäkkiä. Hohto lähestyi varovasti Lumoa tarkasti haistellen. "Kuka sinä olet?" Hohto ehkä aavistuksen töksäytti. Ei se ilkeä halunnut olla, se oli vain hämmentynyt kaikista uusista kasvoista, eikä susi voinut sanoa luottavansa kaikkiin vielä tässä vaiheessa. Kenties sekin muuttuisi ajan kanssa.
Virvalle narttu heilautti häntäänsä. "Tervehdys Virva, toivottavasti olet kerennyt rauhassa tutustua reviirin paremmin." Hohto sanoi huomattavasti rennommin.
Juuri kun Hohto löysi paikkansa Puron vierestä (jossa oli selvästi tilaa), vanha kunnon Kielo saapui paikalle. Vanha narttu tervehti kohteliaasti alfaansa ja siirtyi sivuun tarkkailemaan uteliaana muita laumalaisia. Vanha narttu laittoi pian maate, muttei irrottanut tietävän oloista katsettaan muista susista.
|
|
|
|
Post by Roxi on Jun 4, 2014 20:48:18 GMT 2
Hetki kuuli alfansa kutsun joten se kääntyi kannoillaan ja palasi takaisin pesille riipputtaen suussan rusakkoa. Noh tällä kertaa sen saalistusta ei keskeytetty iekä matkakaan ollut kovin pitkä. Narttu jolkotteli aavistuksen kiirreettömän näköisenä paikalle. Ilme saattoi helposti antaa kuvan ette kai te minua odotelleet. Siitäkni huolimatta ensimäisenä Hetki käänsi katseensa itse alfaan pieni pään kumarrus nuorelle herralle ja kulki sitten joukkion ohitse omalle paikalleen lähelle Hohtoa susmianen virnistys toverille.
Hetki tiputti ruskaon koipiensa eteen nostaen tassunsa sen päälle. " Tervehdys vain kaikille tasapuolsiesti" Se totesi lepposiasti tuttuun tapaansa ääni aavistuksen käheämpi mitä saattoi olettaa. Hohtoon se loi ikään kuin silmää vinkaavan virnistyksen jos siihen olisi kyennyt. Tämä saattoi olla hetki jolloni nähtiin totusu siitä oliko vanhan Hetken taidot ruosteessa ja oliko Hohto todella valmis astumaan ehdolle betan asemaan. Se mitä Hetki uskoi ja uskoi sen olevan monen muunkin mielipide.
|
|
|
|
Post by Silkki on Jun 4, 2014 21:56:20 GMT 2
Lauma saapui nopeasti kutsun kuultuaan paikalle, mistä Kotkankynsi oli iloinen.
"Hei Virva", alfa tervehti seuraavaksi saapuvaa narttua kohteliaasti. Halla heilutti häntäänsä iloisesti ja uskaltautui jopa suoristamaan ryhtiään edes hetkeksi tervehtiessään Virvaa.
"Ihana nähdä", Halla sanoi hiljaisella äänellään, mutta selkeästi iloisena. Vaalea narttu oli iloinen, kun sai Virvan seurakseen, niin suden ei tarvinnut olla yksinään alfan ja kovapäisen Puron kanssa.
"Tervehdys, Lumo", punaturkki sanoi nartulle, joka näytti epävarmalta ja pelokkaalta lähestyessään alfaa. Puron mulkaisu ei jäänyt huomaamatta alfalta, joka reagoi salamannopeasti noustessaan seisomaan ja ärähtäessään terävästi urokselle. Puro luimi heti korviaan ja painoi päänsä alemmas, lipoen huuliaan pahoittelevasti. Tummanruskea uros tajusi hävetä käytöstään, kun alfa nuhteli häntä kaikkien nähden ja näyttikin aavistuksen lyödyltä tuijottaessaan kiveä, jonka päällä alfa seisoi. Kotkankynsi ravisteli punertavaa turkkiaan ja heilautti häntäänsä rauhallisesti Lumolle. Uros sieti paljon, mutta ei Puron täysin turhaa isottelua. Nartut olivat saapuneet kaikkia alistuvia eleitä näyttäen, joten Puron mulkoilut ja ärinät olivat olleet aivan turhia.
"Hohto", Kotkankynsi vastasi ystävällisesti istuessaan jälleen alas kivelle. Uroksen häntä heilui tervehdyksen myötä pienesti. Hohtoa oli aina mukava nähdä. Hohto kohteli uusia liittyjiä hyvin, mikä kevensi Kotkankynnen mieltä. Nartut olivat ihan riittävän alistuvia ilman, että koko lauma höykyttäisi heitä. Halla painui yhä enemmän kasaan, kun Hohto lähestyi, mutta uskalsi kuitenkin heiluttaa häntäänsä matalalla.
"Hauska tavata, Hohto. Olen Halla", narttu vastasi hiljaisella äänellä ja helpottui, kun Hohto siirtyi seuraavan luokse. Oli pelottavaa olla kaikkien huomion keskellä.
Kielo sai Kotkankynneltä osakseen yhtä kohteliaan tervehdyksen kuin kaikki muutkin. Viimeisenä saapui Hetki, joka kantoi saalista mukanaan.
"Terve vain, Hetki", alfa sanoi ja nousi seisomaan huuliaan muutaman kerran nuolaisten. "Mukava saada teidät kaikki yhtä aikaa koolle. Kutsuin teidät tänne, jotta voimme lähteä kaatamaan kesän ensimmäisen karibun yhdessä, kunhan muut asiat on ensin käsitelty", punaturkki sanoi ja loikkasi alas kiveltään.
"Olemme saaneet lukuisia uusia laumalaisia, kuten huomaatte", Kotkankynsi sanoi ja antoi katseensa kiertää jokaisessa laumalaisessaan. "On ilo nähdä, kuinka laumamme kasvaa. Olette lämpimästi tervetulleita, Halla, Virva ja Lumo", alfa sanoi ja heilautti häntäänsä nartuille. Uros seisoi hyväryhtisenä, häntä selkälinjaa aavistuksen korkeammalla ja antoi katseensa jälleen kiertää laumassaan. Oli todella ilo nähdä jokainen laumalainen hyvävointisena siinä alfansa edessä.
|
|
|
|
Post by Rinskus on Jun 4, 2014 22:24:17 GMT 2
"Samoin", Virva vastasi toiselle nartulle, hiljaisella äänellä itsekin. Häntä heilui iloisena toisen suden lähellä. Halla oli pitkästä aikaa susi, johon Virva halusi tutustua. Narttu oli tarpeeksi rauhallinen hänelle, eikä käynyt päälle. Kotkankynsikin oli rauhallinen ja mukava uros.
Susi seurasi, kuinka arka narttu saapui paikalle ja hymyili hieman tälle, tervehdykseksi. Virva säpsähti hieman, kun Kotkankynsi nousi ja ärähti toiselle uroolle. Narttu oli kuitenkin päänsä sisällä tyytyväinen, kun melko inhottavalta vaikuttavaa urosta nuhdeltiin kaikkien nähden.
Virva heilautti häntäänsä Hohdolle ja nyökkäsi toiselle nartulle iloisena toisen näkemisestä.
Narttu seurasi muiden paikalle saapumista Hallan viereltä hieman ehkä jännittyneenä. Uusia kasvoja. Vaikka ympäristöön oli jo hieman totuttu niin ei se taannut, etteikö Virva tuntenut oloaan hermostuneeksi muiden laumalaisten lähettyvillä. Virvan muistot ylempiarvoisista susista eivät olleet hyvät ja sen näki arvistakin.
Ruskeaturkki nosti päätään hieman ja katsoi alfaa, kun tämä alkoi puhua. Virva tunsi pientä innostusta, kun kuuli metsästämisestä. Narttu tunsi silloin pääsevänsä elementtiinsä.
Virva heilautti häntäänsä takaisin alfalle pienesti, kun kuuli nimensä mainittavan. Yhä narttu oli jännittynyt ja siksi hieman kyyryssä. Hän yritti piiloutua muiden silmistä hieman.
|
|
huurre
Omega
Betasusi
Näetkö sä suden vaalean? Kuuletko sen huudon karhean?
Posts: 197
|
Post by huurre on Jun 4, 2014 23:28:42 GMT 2
Ruskea narttu yllättyi kun Kotkankynsi nousi seisomaan ja ärähti tummanruskealle urokselle saaden tuon heti alistumaan itselleen. Lumo ei ollut tottunut siihen että jotakuta komennettiin hänen alistamisestaan ja nyt hän vilkaisi Kotkankynttä kiitollisena siitä että tuo oli tehnyt lopun Puron kiukuttelusta.
Tämä lauma osoittautui hetki hetkeltä paremmaksi valinnaksi ja hetki hetkeltä lauman alfa sai ujon nartun luottamuksen ja arvostuksen. Lumo vilkaisi alfaansa eripari silmillään hännän heilahtaessa ystävällisesti ja ajatteli jälleen kuinka onnekas oli päädyttyään tänne.
Lumo seurasi rauhassa sivummalta kun paikalle saapui lisää laumalaisia. Ensimmäisenä epävarman katseen alle joutui saapuva vaaleaturkkinen naaras, jota alfa tervehti käyttäen nimeä Hohto. Nuori narttu painoi nimen mieleensä ennenkuin katse kääntyi jälleen maahan, kun Hohdoksi kutsuttu kääntyi hänen puoleensa vaihdettuaan ensin tervehdykset muiden kanssa. Hitaasti, mutta itsevarmasti lähestyvä susi sai Lumon kyyristymään ja luimistamaan korviaan.
"Olen Lumo" Hän vastasi kysymykseen varovasti tajuamatta jatkaa keskustelua sen pidemmälle. Seuraavaksi Hohto siirtyikin jo seuraavan laumalaisen puoleen ja Lumo kuuli häntä kutsuttavan Virvaksi. Naaras poimi kaikessa hiljaisuudessa nimiä muistiin tarkastellen myös susien hajuja. Hirveästi uusia tuttavuuksia.
Lumon ystävällinen sekä arka katse pysyi tällä kertaa maassa, mutta korvillaan hän seurasi saapuvaa narttua, joka tervehti alfaa ja kävi sitten makuulle reunemmas. Pian saapui ilmeisesti lauman viimeinen jäsen sillä Kotkankynsi loikkasi alas kiveltään ja aloitti puhumaan.
Lumo tuijotteli jalkkojaan höristellessään kuitenkin korviaan kuullakseen hyvin mitä alfa puhui. Nartun katse kohosi sen kuullessa että laumassa oli muitakin uusia liittyjiä ja ujo katse käväisi pikaisesti kaikissa ennenkuin palasi takaisin alas. Häntä heilahti matalalla alfan mainitessa hänen nimensä.
|
|
|
|
Post by Harine on Jun 5, 2014 10:27:55 GMT 2
Tuntemton susi esitteli itsensä Lumoksi ja Hohto painoi nimen mieleensä. Hallan lailla toinen vaikutti aralta ja antoikin toisen olla. Ei mennyt aikaakaan, kun Hetkikin saapui. Hohto heilutti häntäänsä toiselle viuhaan tahtiin. Saalistakin mukana... Se ei yllättänyt Hohtoa ollenkaan. Hohto hymyili suden hymyään Hetkelle.
Kun Kotkankynsi puhui metsästyretkestä, Hohto vaihteli painoa jalalta toiselle jopa aavistuksen kärsimättömänä. Mikään ei vetänyt vertoja karibun kaadolle. Asioita oli kuitenkin käsiteltävänä joten Hohto päätti hillitä itsensä edes sen vertaa. Tärkeät asiat ensin.
Kun Kotkankynsi esitteli uudet laumalaiset, Hohto tutkaili jokaista vuorollaan pää kallistellen puolelta toiselle. Kolme sutta niin lyhyessä ajassa. Harmaaturkki uskoi nyt yhä enemmän omiin tavoitteisiinsa. Ajatukset veivät suden hetkeksi mennessän, ennenkuin se taas pääsi tämän maan pinnalle. Hohto vilkaisi Kotkankynttä, josko toinen jatkaisi.
|
|
|
|
Post by Roxi on Jun 5, 2014 18:25:30 GMT 2
Hetki siirsi puheiden mukana katsettaan eteenpäin alfan esitellessä uudet jäsenet se nyökähti puolestaa ntervehdykseksi sen koommin mitään siihen lisäämättä.
Hetki tyyty toistaiseksi olemaan vain hiljaa kun sinänäs ei vielä kukaan mitään kysynyt uudet tulokkaat ehti testa myöhemminkin. Tuskin tosin samalla tavalla kun Hohtoa oli narttu testannut.
|
|
|
|
Post by Silkki on Jun 5, 2014 19:13:58 GMT 2
Alfa oli tyytyväinen, kun kukaan ei mulkoillut uusia laumalaisia pahasti. Purokin istui kiltisti paikallaan, joskin varoi tarkasti, ettei vahingossakaan katsonut ketään pahalla silmällä. Ilmeisesti Kotkankynnen aiempi ärähdys oli tehnyt tehtävänsä. Halla istui hiljaa paikallaan, mutta heilutti häntäänsä aina vilkaistessaan Virvaa. Olipa kiva, kun oli joku toinenkin rauhallinen seurana, joka ei heti pörhistellyt turkkiaan ja kertonut tarkalleen, mikä nartun paikka oli.
"Lauman kasvaessa myös tarve betalle on kasvanut. Minä tunnen teidät kaikki, osan kanssa olen kasvanut, osan olen saanut ilolla hyväksyä osaksi perhettämme", Kotkankynsi sanoi ja antoi katseensa kiertää kaikissa laumalaisissa, kunnes kääntyi selkeästi Hohdon puoleen. "Mutta betalle on tarvetta. Betan on tarkoitus toimia laumalaisten edun mukaan, kulkea eräänlaisena viestinviejänä minun ja teidän välillä", uros puhui, katsoen jälleen koko laumaansa vuorotellen. "Tarvitsen suden, joka on niin minun kuin teidän luottamuksenne arvoinen", susi vielä sanoi, antaen katseensa kiertää äänettömänä kysymyksenä laumalaisesta toiseen. Puro näytti hetken ajan valmiilta sanomaan jotakin, mutta hiljeni kohdatessaan alfan katseen.
|
|
|
|
Post by Rinskus on Jun 5, 2014 19:22:22 GMT 2
Virva oli istuunut alas ja hänen katseensa kiersi Kotkankynnen ja Hallan väliä, häntä heilui aina vastaukseksi vaalealle nartulle. Narttu oli tyytyväinen, kun sai olla siinä Hallan kanssa eikä toinen ajanut häntä pois. Narttu nosti korvansa luottavaisena pystyyn ja kuunteli tarkasti, mitä alfa sanoi kääntäen betan aseman tullessa puheeksi katseensa Hohtoon. Virva tunsi olonsa hyväksi ja rauhalliseksi siinä laumansa lähellä, vaikka uudet kasvot hieman hermostuttivatkin yhä. Uros, jonka nimeä susi ei tiennyt, aiheutti kuitenkin ikäviä väreitä Virvassa. Narttu ei ollut pitänyt näkemästään. Virva palautti keskittymisensä takaisin Kotkankynteen.
|
|
huurre
Omega
Betasusi
Näetkö sä suden vaalean? Kuuletko sen huudon karhean?
Posts: 197
|
Post by huurre on Jun 5, 2014 20:39:50 GMT 2
Lumo vilkuili varovaisesti muita paikaltaan laittaen merkille että taisi olla ainoa joka ei tuntenut ketään muista laumalaisista. Alfa oli todennut että Virva ja Halla nimisetkin sudet olivat uusia tulokkaita, mutta narttu ei tiennyt keitä he olivat tästä varsin suuresta määrästä uusia suden naamoja, jotka hänellä oli edessään.
Matala narttu kuunteli alfaa ja siirsi katseensa tuon silmistä heti, kun uros kääntyi katsomaan vuorotellen jokaista. Hänellä ei ollut minkäänlaista mielipidettä siitä kuka astuisi betan rooliin, kuinka olisikaan voinut olla kunhän ei tuntenut ketään. Alfa näytti kääntyvän Hohdoksi kutsutun puoleen puhuessaan betan paikasta ja narttu ajatteli että Hohdosta tulisi seuraava beta.
Lumon häntä heilahti aina silloin tällöin varovasti, mutta muuten hän istui korvat luimussa ja kyyryssä paikallaan.
|
|
|
|
Post by Harine on Jun 5, 2014 21:24:30 GMT 2
Kotkankynnen alkaessa puhumaan betan paikasta, Hohdon sisällä sykähti. Vielä enemmän sykähdytti se, että yksi jos toinenkin silmäpari näytti suuntautuvan hetkellisesti sen suuntaan. Hohto vilkaisi Kotkankynttä ja sen jälkeen Hetkeä. Olisiko tämä oikea hetki? Hohto ei osannut päättää. Lauma oli varsin hiljainen ainakin toistaiseksi. Pari sekuntia (joka tuntui paljon pidemmältä ajalta) kului, kun Hohto nousi viimein seisomaan, sanomatta kuitenkaan vielä sanaakaan. Antaa tekojen puhua kovempaa kuin sanojen. Narttu ajatteli. Se seisoi ryhdikkäänä, häntä selkälinjaa korkeammalla, muttei liian korkealla. Se ei halunnut ruveta mahtailemaan. Se vilkuili jokaista sutta vuorollaan, olettaen, että muut tiesivät mitä varten se seisoi. Jos joku heittäisi vastalauseen tai ehdottaisi itseään olisi se täysin vapaa tekemään niin. Hohto kyllä pistäisi kampoihin, ellei toidella olisi täysin aukotonta syytä, miksei Hohto kävisi haettuun asemaan. Harmaaturkki katsoi Kotkankynttä aavistuksen pidemmän aikaa ennenkuin se taas silmäili muita.
|
|
|
|
Post by Roxi on Jun 5, 2014 21:32:48 GMT 2
Hetki kuunteli alfan puhetta ehkä aavistuksen se koki pienoiset puuttelisuudet nuoren alfan toimissam utta ymmärsi ne kuitenkin. vaijeten tästä pienestä seikasta kuitenkin seuraamaan tilannetta mitä tapahtui laumassa kun betan virka tuli puheeksi. No laumassa iaka pitkälti uusia jäseniä runsaasti eikä niistä varmasti kovinkaan moni tuntenut laumalaisia ja niin edelleen. Hetki astahti eteenpäin katsoessaan ensin muita laumalaisia ja sitten siirsi katseensa alfaan. " Arvon alfa, minä ehdottaisin Hohtoa täyttämään betan virkaa. Ihan vain sen vuoksi että laumamme on tavallaan uusiutuva ja joukkomme kasvaa eikä meistä kukaan varsinaisesti tunne toistamme." Hetki sanoi ja kääntyi taas muiden laumatovereidesa puoleen. " minun mielestäni Hohto on tähän pestiin sopivin sanavalmiutensa ja kärsivällisyytensäkin vuoksi. Itsekään en hätnä täysin vielä tunne mutta uskon että tulen jatkossa voimaan luottamaan häneen täysin siinä missä alfaankin. Hohto pitää varmasti asemansa puolesta huolen muistakin kuin omista tarpeistaan. Minä antaisin ääneni Hohdolle. " Hetki sanoi ja kääntäen loppua kohden katseensa Hohdosta alfaan kumartane päällään pinesti täten peruuttane takaisin omalle paikalleen.
Se uskoi että ehkä alfakin saattoi ajatella että Hetki olisi yksi niistä joka asettuisi ehdolle. Mutta ei nartulla oli aivan muut jutut mielessä. Kuten aina.
|
|
