|
Post by Silkki on Jun 5, 2014 21:28:15 GMT 2
Osman kiitos sai Kaatajan vain heilauttamaan häntäänsä hivenen hämmentyneenä. Turha kiitellä. Olihan Surma ollut kerrassaan loistava ystävä ajoittaisista yhteenotoista huolimatta. Ehkä niin oli vain hyvä. Pitihän ystävienkin välillä riidellä, tai elämästä tulisi liian tasaista ja helppoa. Heillä oli ollut syynsä, ja nyt kun siitä oli päästy yli, oli ystävyys ollut kerrassaan ihanaa. "Minä uskon sinua", Kaataja vastasi toisen vakuutteluille. Ei suuri uros olisi toista muutoin laumaan pyytänytkään, ellei olisi todella uskonut, että Osma olisi laumalle hyödyllinen lisäys. "Pesät ovat tuossa suunnassa, mikäli haluat lähteä suoraan sinne tapaamaan muita laumalaisia", Kaataja vastasi ja käänsi päätään osoittaakseen kuonollaan pesäkoloja kohti. "Minä ajattelin jatkaa rajoja pitkin etelään päin ja käydä katsomassa, miltä tilanne näyttää saaliseläinten osalta. Olet tervetullut mukaan, mikäli haluat", uros jatkoi ja käänsi katseensa Osmaan.
|
|
|
Post by Harine on Jun 5, 2014 21:54:38 GMT 2
Osma mietti Karhunkaatajan antamia vaihtoehtoja. Kumpikin houkutteli, mutta toinen houkutteli enemmän. "Mikäli vain sopii, tulisin mielelläni kiertämään rajoja. Haluan tutustua uuden laumani alueisiin. Pääsenhän sieltä sitten pesäkoloille." Osma ehdotti. Eihän sitä voinut jäädä maahan makaamaan, kun oli niin paljon opittavaa.
|
|