|
|
Post by Harine on Jun 4, 2014 23:27:13 GMT 2
//Elikkäs Osman liittymisaikeet täällä. Silkki ja Kaataja siis tänne. :3 //
Osma oli tehnyt valinnan. Se lähestyi lauman rajaa kunnolla ensi kertaa laaksoon saapumisen jälkeen. Tämä lauma ei ollut rajoiltaan yhtä heikko, kuin yksi laakson sisällä olevista laumoista, tämä oli lähellä Aarnimetsää ja lauma tuntui ulkopuolisin silmin tasapainoiselta. Niimpä susi pyrki nyt osaksi tätä laumaa. Osma ei tiennyt edes millä nimellä laumaa kutsuttiin, mutta onneksi nimi ei ollut oleellinen osa itse laumaa tai sen laatua.
Nyt susi uros tallusti rennosti rajoilla, muttei rajojen sisäpuolella. Vielä ei ollut asiaa rajojen sille puolen. Se haisteli vastaan tulevia merkkejä ja yritti tehdä johtopäätöksiä niistä. Valkoturkki nosti päätään ja päästi ilmoille matalan ulvonnan. Sen jos minkä pitäisi herättää edes jonkun laumalaisen huomio, eivätkä asiat tapahtuneet vain istumalla ja toivomalla. Uros jäi seuraamaan mielenkiinnolla, mitä tapahtuisi vai tapahtuisiko mitään. Varalta susi ulvahti vielä toiseen kertaan, tehden selväksi että se oli osoitettu kyseiselle laumalle.
|
|
|
|
Post by Silkki on Jun 4, 2014 23:46:13 GMT 2
Kaataja, joka oli nauttinut pitkistä vaelluksistaan rajoja pitkin milloin kenenkin laumalaisen kanssa, oli kerrankin liikkeellä yksinään. Suuri susiuros kulki kömpelöllä askeleellaan reviirin rajojen sisäpuolella ja haisteli niin ilmaa kuin maatakin tarkistaessaan, ettei kukaan ollut kulkenut rajojen yli vähään aikaan. He olivat saaneet viettää rauhallista elämää, se suuren susihukan oli myönnettävä, kun vanha uros jolkotteli kiireettömästi eteenpäin.
Läheltä kuuluva ulvonta sai suden valpastumaan ja kiristämään tahtiaan. Ääni ei kuulostanut tutulta, mutta vieras susi selvästi kutsui jotakuta. Laumaa, kenties? Parempi käydä tarkistamassa tilanne. Tummanharmaa susi näki rajamailla seisovan valkoturkin ja kohotti häntänsä korkealle selkänsä ylle. Suden tasainen, aavistuksen kömpelö mutta pitkä askel kuljetti Kaatajan hetkessä Osman luokse, vaikka eipä vanhalla sudella ollut mihinkään kiire. Harvoin ne, jotka rajoilla kutsuivat, kääntyivät kannollaan jos hetken joutuivat odottelemaan.
"Tervehdys, kulkija", suuri uros tervehti syvällä ja matalalla äänellään vailla mitään kiirettä. Kaatajan silmät katselivat lempeästi vierasta sutta samalla kun kirsu koetti päätellä, kuuluiko toinen johonkin laumaan. Ei tainnut kuulua. Uusi liittyjä kenties? Mistäpä sitä ikinä tiesi.
"Mikä tuo sinut Nuormetsän rajoille?" Kaataja kysyi kohteliaalla tavallaan, mutta uroksen lempeästä puheesta ei kannattanut hämääntyä. Susi kantoi itseään hyvin ja piti häntänsä korkealla, viestien selkeästi itsevarmuuttaan ja ylempää asemaansa. Kaataja vaan ei koskaan ollut kuulunut niihin susiin, jotka pyrkivät alistamaan kaikkia niin sanoin kuin eleinkin. Varsinkaan heti kättelyssä, kun toinen ei vielä ollut antanut sellaiseen mitään aihetta.
|
|
|
|
Post by Harine on Jun 5, 2014 11:32:44 GMT 2
Osma näki kulkijan jo hyvän matkan päästä. Toinen tuntui olevan itsevarma ja tietoinen omasta asemastaan, kuitenkaan liikaa uhkailematta tai isottelematta. Mielenkiintoista. "Tervehdys, sinullekin" Osma aloitti matalan rauhallisella äänellä. Virkistävää tavata laumalaisia, jotka eivät välittömästi olleet ärjymässä ja karjumassa kuulematta asiaa ensin.
Lauma oli siis Nuormetsä, uros painoi luonnollisesti nimen visusti mieleensä. Vaaleaturkki seisoi rennosti paikallaan, se ei halunnut isotella, mutta se ei aikoisi ryömiä toisen edessä, kerran laumassakaan ei edes oltu. "Nimeni on Osma. Saanen tiedustella, mahdatteko olla laumanne alfa?" Osma jatkoi. "Haluaisin keskustella hänen kanssaan. Laumanne herätti huomioni ja mielenkiintoni ja olisin kiinnostunut olemaan osa sitä." Osma tarkensi ja haisteli ilmaa laumalaisen suunnalta. Valkoturkin korvat olivat uteliaana höröllään, valmiina kuulemaan toisen vastauksen ja aavistuksen erisävyiset silmät tarkkailivat toista ja toisen liikkeitä.
|
|
|
|
Post by Silkki on Jun 5, 2014 11:57:12 GMT 2
Kaataja kuunteli rauhallisena Osman puhetta. Toinen vaikutti ihan tasapainoiselta ja viisaalta sudelta, eikä ainakaan vielä tehnyt mitään typerää. Hyvä niin. Kaataja oli saanut tarpeekseen isottelevista kulkijoista, jotka marssivat rajoille varmana omasta ylivertaisuudestaan.
"En ole", uros vastasi kysymykseen alfasta. Tummanharmaa susiuros kuunteli Osman puheen loppuun mietteliäänä.
"Alfamme ei valitettavasti ole juuri nyt tavoitettavissa. Voin kuitenkin vakuuttaa, että voitte keskustella kaikesta minun kanssani", Kaataja sanoi matalalla äänellään rauhallisesti. Katala oli kiireinen, eikä ehtisi rajoille katsomaan uutta liittyjäehdokasta juuri nyt. "Tuletko kaukaakin? En ole ennen tavannut sinua, siksi kysyn", Kaataja kysyi uteliaana. Susi tunsi niin monia laaksosta, ettei uskonut toisen olevan täältä kotoisin, kun he eivät olleet koskaan tavanneet. Laaksossa tuntui kohtaavan monia susia vaivattomasti, ja vaikka kaikkia ei itse tuntisikaan, olisi niistä ainakin kuullut. Osma ei kuulostanut nimenäkään tutulta, joten Kaatajan oli vain oletettava, että toinen oli uusi tulokas.
"Mikä tuo sinut juuri meidän rajoillemme?" Uros kysyi ystävällisesti. Ehkä oli parempi tutustua uuteen suteen edes jollakin tavalla, ennen kuin johdattaisi Osman pesäkoloille tai ajaisi hampaat irvessä pois rajoilta.
|
|
|
|
Post by Harine on Jun 5, 2014 12:55:31 GMT 2
Osma siis puheli luottosuden kanssa. Mielenkiintoista, mutta outoa. Tapansa kaikilla.
"Kyllä, tulen varsin kaukaa. Olen aika vasta saapunut laaksoonne." Osma puhui. "Tämän kokoisessa laaksossa taatusti tietää merkittävän paljon myös muista laumoista ja susista." Osma totesi, mitä se oli päätellyt toisen suden puheista. "Totta puhuen en tiedä vielä paljoa laaksosta tai laumoista. Laumalaiset eivät mielellään kerro asioista laumattomalle. Olisin kiitollinen, jos haluaisitte kertoa jotakin laumastanne." Osma aloitti ja ravisteli päätään vahvistaakseen sanojaan. Se muisti elävästi kohtaamisen siskon kanssa. Ehkä suhteet olivat vaikuttaneet tiedon saantiin... "Mutta en ole tyhmä tai avuton, joten päätin hieman tutkia laumoja rajojen perusteella. Hajut ja rajojen silmämääräinen tarkkailu kertovat varsin paljon lauman tilasta. Etsin kuitenkin tasapainoista laumaa, eivätkä kaikki laumat olleet sellaisia. Toisin sanoen Nuormetsä oli mielestäni itselleni paras." Uros selitti parhaansa mukaan. Susi ei tiennyt, kannattiko sen kertoa sen suhteista naapurilaumaan, sillä se saattaisi olla syy hylkäämiseen, mutta susi ei pitänyt salailustakaan.
"Saanko tiedustella nimeänne?" Se kysyi. Olisi mukava tietää kenen kanssa hän oli tekemisissä, varsinkin kun kyseessä ei ollut itse lauman alfa.
|
|
|
|
Post by Silkki on Jun 5, 2014 13:12:06 GMT 2
Kaataja istui alas, kun Osma puhui rauhallisesti. Mitäpä sitä turhia seisomaan, kun saattoi istuakkin. Vanhuus ei tullut yksin, vaan oli tuonut mukanaan kankeutta jäseniin, joten pieni tauko istuessa oli enemmän kuin tervetullut.
"Siinä tapauksessa, tervetuloa, kulkija", Kaataja vastasi. "On aina suuri ilo saada uusia susia laaksoon." Suuri uros mietti hetken, mitä kertoisi laumastaan. Kaataja ymmärsi hyvin Osman tahdon kuulla ja tietää enemmän, ja olikin totta, etteivät kaikki laumalaiset puhuneet laumoistaan kovinkaan avoimesti.
"Nuormetsä on yksi laakson neljästä laumasta. Lähimpänä meitä on Aarnimetsän lauma, tuossa joen toisella puolella. Laakson sisältä löytyvät Rinnemetsä sekä Sysimetsä", Kaataja aloitti. Varmasti toinen tiesi ainakin laumojen lukumäärän, vaikka ei välttämättä nimiä tuntenutkaan. Uros nyökkäsi kuullessaan laumojen epätasapainoisesta tilanteesta. "Taisit käydä ainakin Rinnemetsän rajoilla. Se lauma on vaikuttanut pienentyneen huomattavasti talven aikana."
"Anteeksi, unohdin aivan kokonaan", vanha susi pahoitteli nopeasti. "Olen Karhunkaataja, tutuille pelkkä Kaataja. Olen kuulunut Nuormetsän laumaan jo vuosia", susi esittäytyi lempeästi. Uros ei ollut edes tajunnut, ettei ollut sanonut omaa nimeään kaiken muun ohella. No, onneksi Osma oli uskaltanut kysyä sitä.
"Laumamme on vahva ja tiivis, vaikka itse sanonkin. Alfamme Katala on viisas susi, joka tuntee laakson paremmin kuin kukaan. Muut laumalaisemme ovat ystävällisiä ja mukavia, mutta puolustavat omaansa viimeiseen asti. Harva uskaltautuu ylittämään rajojamme", Kaataja kertoi ripaus ylpeyttä äänessään. Nuormetsä oli hieno lauma, paljon hienompi, kuin monet muut laumat. Ja kuulopuheiden perusteella Nuormetsä oli myös yksi vahvimmista laumoista, joten heillä ei ollut mitään hätää.
|
|
|
|
Post by Harine on Jun 5, 2014 14:18:56 GMT 2
Toinen istahti, joten Osmakin päätti istahtaa. Susi hymähti huvittuneena toisen tervetulo-osoituksiin. "Kiitoksia vain. Kieltämättä tämä laakso on ollut kaikista lupaavin alue vähään aikaan. Minäkin olen kuitenkin kierrellyt jo useamman kesän ja talven laumattomana ja nähnyt kaikenlaista." Osma totesi.
Kun Karhunkaatajaksi esittäytynyt susi ystävällisesti suostui kertomaan laumasta enemmän, Osma kuunteli korvat höröllään jokaisen sanan. "Kyllä, kiersin laumojen rajoja, hyvän matkan päästä kuitenkin." Uros puheli. Karhunkaatajan kehuessa laumaa Osma hymyili haikeana. "Hyvän lauman merkki on, että laumalaiset voivat rinta pöyhkeänä kehua omaa laumaansa muille ilman epäilyksen häivääkään." Osma sanoi tietävänä. Samaa se ei voinut sanoa edellisestä laumastaan. Tämä Katalakin kuulosti oivalta johtajalta puheiden perusteella. Osma oli tyytyväinen päätökseensä pyrkiä juuri tähän laumaan.
"Millaiset välit teillä on muihin laumoihin?" Mikäli välit olisivat huonot Aarnimetsään, ei Osma sanoisi mitään siskosta. Toisaalta Surman tuntien susi ei yhtään olisi yllättynyt, vaikka jotakin kitkaa olisi.
|
|
|
|
Post by Silkki on Jun 5, 2014 14:41:27 GMT 2
Kaataja heilautti häntäänsä ja nyökkäsi Osmalle. Niin, hyvällä laumalla oli monia tunnusmerkkejä, yksi juurikin kyky ja tahto kehua omaa laumaansa. Kaataja ainakin oli tyytyväinen Nuormetsään, sillä laumasta oli tullut suuren uroksen perhe kaikkien näiden vuosien varrella.
"Me tulemme toimeen muiden laumojen kanssa oikein hyvin. Meillä ei ole ollut pienintäkään kitkaa Aarnimetsän kanssa, ja kaksi muuta laumaa ovat sen verran kauempana, että heidän laumalaisiinsa törmääminen ei ole kovinkaan todennäköistä", Kaataja kertoi rauhallisesti. "Laumattomat lähinnä pyrkivät alueillemme saalistamaan, mutta heidät on pidetty poissa tähänkin asti, enkä usko, että tilanteeseen tulee muutosta", suuri uros jatkoi. He puolustaisivat rajojaan ja kotiaan, joten laumattomilla ei ollut tänne mitään asiaa. Mitä Aarnimetsään tuli, Kaataja luotti siihen, ettei naapurilauma pyrkinyt ylittämään jokea. Miksi olisikaan, kun Surman puheiden mukaan heillä oli vallan loistava reviiri toisella puolen jokea.
|
|
|
|
Post by Harine on Jun 5, 2014 15:03:17 GMT 2
Osma huomasi olevansa jopa yllättynyt, että laumat tulevat hyvin juttuun. Joko Surma oli muuttunut, tai lauma sai ihmeen kaupalla pidettyä toisen aisoissa. Tai molempia. "Aivan..." Osma totesi mietteliäänä ja katsahti Karhunkaatajaan. "Minä inhoan valehtelua ja salailua. Siksi haluankin kertoa sinulle, että minulla saattaa olla teidän näkökulmastanne negatiivinen... ominaisuus, syy, mikä voi olla esteenä liittymiselle." Osma aloitti. Äänessä kuulsi epävarmuus. Uros vilkaisi toiseen ennenkuin jatkoi. "Tuota noin... minulla sattuu olemaan läheinen Aarnimetsässä. Sain vasta itsekin tietää..." Puhuessaan Osma vilkuili Karhunkaatajaa, josko toinen hermostuisi. "Mutta takaan, että lauma on aina etusijalla. Lauma on perheeni." Osma vakuutteli parhaansa mukaan. Toisin kuin siskonsa, Osma näytti kyllä epävarmuutensa, eikä hävennyt sitä.
|
|
|
|
Post by Silkki on Jun 5, 2014 17:14:27 GMT 2
Kaataja valpastui, kun Osma puhui negatiivisesta ominaisuudesta liittymisen kannalta. No, mikäs nyt niin huono juttu voisi olla? Uros ei kuitenkaan keskeyttänyt, vaan kuunteli tarkkaavaisena, heilauttaen häntäänsä lempeänä, kun sai tietää, mitä Osma piti esteenä liittymiselle. Läheinen Aarnimetsässä? Suuri uros käänsi lempeiden silmiensä katseen Osmaan ja heilautti häntäänsä, nuolaisten samalla huuliaan rauhoittavana eleenä.
"Jos käännyttäisimme jokaisen pois, jolla on tuttuja, ystäviä tai perheen jäseniä muissa laumoissa, ei meille pian jäisi ketään", suuri Kaataja aloitti syvällä äänellään. "Minulla on läheinen ystävä Aarnimetsässä, mutta tässä minä olen, laumassa, jonka alfa luottaa minuun siinä missä muihinkin. Olen varma, että muillakin laumalaisillamme on tuttavia toisissa laumoissa. Alfammekin on alkujaan toisesta laumasta. Niin kauan kuin sinä tiedät oman laumasi, ei suhteillasi muihin ole väliä", tummanharmaa susiuros puhui rauhallisesti ja heilautti jälleen häntäänsä.
"Ja minusta kuulostaa siltä, että tiedät tarkalleen, mitä laumassa eläminen tarkoittaa. En epäile hetkeäkään, ettetkö laittaisi omaa laumaasi etusijalle huolimatta läheisestä suhteestasi Aarnimetsäläiseen, joten en koe sen olevan minkäänlainen este liittymiselle", Kaataja jatkoi tyytyväisen oloisena. Osma taisi olla kokenut laumalainen, ainakin sellaisen kuvan puheet antoivat. Toinen ymmärsi kaiken oleellisen laumaelämästä.
|
|
|
|
Post by Harine on Jun 5, 2014 19:27:18 GMT 2
Osma istua tökötti hetken hölmistyneenä. Yllätys oli sanomattakin positiivinen. "Sillä ei ole väliä?" Uros toisti lähinnä itselleen. Sitten se sai otteen itsestään ja hymähti huvittuneena. "Mutta totta jokainen puhumasi sana. En vain tiedä mitkä asiat ovat milläkin laumalla merkittäviä tekijöitä. Olen iloinen, ettei tällä ole merkitystä teille." Osma puheli selvästi helpottuneena. "Osut arviossasi minusta oikeaan. En enää ihmettele, kuinka alfanne luottaa arvostelukykyysi." Osma myönsi rehellisesti. Karhunkaataja osoitti hyvää suden lukukykyä ja vaaleaturkki oli alussa ollut aavistuksen kummissaan ja epäileväinen, mutta näköjään se oli ollut turhaa. Olisi ollut ikävää, että sisko olisi vaikuttanut Karhunkaatajan päätökseen. Hyvä ettei vaikuttanut. Surma olisi ollut turhan iloinen siitä. Ajatus suretti sutta.
Osma vilkuili Karhunkaatajaa. "Olen saanut vastauksia sinulta laumasta, joten haluatko kysyä minulta jotakin?" Osma kysyi. Tuskin laumaan pääsisi, jollei mitään tietoja pyrkijästä saisi.
|
|
|
|
Post by Silkki on Jun 5, 2014 19:44:42 GMT 2
"Ei, sillä ei ole väliä", Kaataja toisti rauhallisella äänellään. Susi nyökkäsi, kun Osma suorastaan kehui vanhaa sutta ja tuon arvostelukykyä. Vuosien varrella oppi paljon niin itsestään kuin toisista. Oli vaikea osata päätellä muiden motiiveja, jos ei tuntenut itseään. Kaatajalla oli ollut aikaa tutustua itseensä ja sitä kautta muihin, joten uros luotti helposti niihin, jotka koki luotettaviksi. Osma kuului siihen kategoriaan ehdottomasti.
Osman kysymys siitä, mitä Kaataja halusi tietää, sai uroksen heilauttamaan häntäänsä.
"Olen jo saanut vastaukset kaikkiin niihin kysymyksiin, joita olisin halunnut esittää. Olet rehellinen ja suorapuheinen, ja arvostat samoja ominaisuuksia myös toisissa. Tunnet laumaelämän selkeästi hyvin, joten oletan, että olet entinen laumalainen, joka oli varsin korkealla arvossa", Kaataja puhui huvittuneena, mutta mielissään. Uros oli kuunnellut ja katsellut uutta tuttavuutta kenties tarkemmin kuin Osma oli osannut edes odottaa. Vanhalla sudella oli sellainen tapa. Kaataja uskoi enemmän siihen, mitä sudet eivät suoraan sanoneet kuin siihen, minkä muut muotoilivat sanallisesti. Teot kertoivat paljon enemmän kuin sanat.
"Ainoa, mikä minua enää kiinnostaa, on se, kenet tunnet Aarnimetsästä" Kaataja lausui rauhallisesti. "Oletan, että tämä susi on joko perhettäsi tai osa entistä laumaasi, jos kerran olet vastikään saapunut laaksoon. Mutta älä huoli, sillä tiedolla ei ole mitään merkitystä liittymisesi kannalta. Se on vain vanhan suden uteliaisuutta", uros sanoi ja virnisti susimaisesti. Kaataja oli pohjimmiltaan utelias susi, joka kyllä keksisi kysymyksiä kysymyksien perään, jos vain sille tuulelle sattuisi.
|
|
|
|
Post by Harine on Jun 5, 2014 20:03:52 GMT 2
Osma hymyili omaa suden hymyään. "Minun täytyy alkaa katsomaan miten edes hengitän seurassasi, ettet vain löydä siitäkin jotakin tulkittavaa." Susi naurahti leppoisasti. Oli yllättävän vapauttava tunne, kun ei tarvinut varsinaisesti selitellä mitään itsestään, vaan joku pystyi päättelemään asioita ilman sanoja.
"Aarnimetsän beta on minun rakas pikkusiskoni." Nyt oli Osman vuoro ylpeillä. Se oli kieltämättä ylpeä siskostaan. "Hänen nimensä on Surma. Anteeksi etukäteen, jos tiedät hänet" Osma lisäsi nyt hieman varovaisemmin. Karhunkaataja tuntui tietävän laaksosta monta ellei lähes jokaista sutta. Lähes kaikki siskon tavanneet eivät kokeneet kovin positiivista kokemusta hänet kohdatessaan. Eikä Osma edes ollut ottanut huomioon vielä Surman vainoharhaisuudesta ja kostonhimosta syntyneitä vihollisia.
|
|
|
|
Post by Silkki on Jun 5, 2014 20:35:09 GMT 2
Kaatajan kita aukesi ja kieli roikkui suupielestä susimaisen naurun osoituksena. Ei uros nyt niin paha ollut. Vai oliko? No, hällä väliä, Osma oli oikein hauska letkauttaessaan tuollaisia. Uros yllättyi kuullessaan Surman olevan Osman pikkusisko, mutta eipä kai olisi pitänyt. Hetken yllätys näkyi uroksen silmistä, ennen kuin tuttu ilkikurinen pilke palasi niihin Osman pahoitellessa jo valmiiksi.
"Surma on hieno susi, sinun sietääkin olla ylpeä siskostasi", Kaataja lausahti iloisesti. "Surma on hyvä ystäväni. Olen tuntenut hänet jo kauan", uros jatkoi tyytyväisenä. Olipa lohduttavaa tietää, ettei Osman läheinen aarnimetsäläinen ollut itse alfa Valta vaan luotettava Surma, joka ei turhasta tulisi Nuormetsän rajoille rähisemään.
"Olet lämpimästi tervetullut laumaamme, Osma", Kaataja vielä sanoi ja heilautti häntäänsä. Uudet sudet olivat aina tervetulleita.
|
|
|
|
Post by Harine on Jun 5, 2014 21:03:37 GMT 2
Osman naama venähti. Surmalla ystävä? Hyvä ystävä? Toisesta laumasta? Olikohan tässä jokin virhe? Ei Karhunkaataja tekisi sellaista virhettä. Susi kumartui toisen edessä. "Kiitos!" Susi mylvähti kiitollisena siitä, että laaksossa oli joku, joka piti siskoa ystävänä. Osma ei ollut edes varma miksi se kiitti. Se oli ollut vain ensimmäinen reaktio. Se ei ollut kuullut tai nähnyt pihaustakaan toisesta sitten erimielisyyden ja oli helpottavaa kuulla, että vuodet olivat kuluttaneet toisen terävää luonnetta aavistuksen, jotta sijaa löytyi edes yhdelle ystävälle. Huoli toisesta helpotti aavistuksen.
Susi suoristautui, kun Karhunkaataja toivotti sen tervetulleeksi Nuormetsään. "Kiitos. Voin taata, ettet tule pettymään." Susi kiitti uudestaan, tosin tällä kertaa hieman hillitymmin. Susi heilautti häntäänsä pari kertaa puolelta toiselle.
|
|
