|
|
Post by Harine on Aug 19, 2014 17:40:48 GMT 2
// Roxi ja Ilo tänne  // Osma oli tykästynyt kivikkoniittyyn. Sen aavat maisemat eivät suojanneet ketään. Kukaan ei pääsisi piiloon, joten paikka tuntui turvalliselta ja kotoisalta. Vaaran tai vihollisen näki jo kaukaa. Ilmakaan ei ollut liian kuuma enää, joten mikäs siinä tuulen tuomia hajuja haistelemassa. Rauhallinen susi istahti, suuntasi katseensa Aarnimetsän suuntaan ja antoi ajan vain kulua. Valkoturkilla ei ollut kiire minnekään. Lauma kyllä pärjäsi sen pienen hetken ilman sitäkin. Jos jotakin susi oli oppinut elämänsä aikana niin sen, että se oli kyllä korvattavissa. Kukaan laumassa ei ollut korvaamaton, ei edes alfa ja juuri tämä tieto ajoi ainakin Osmaa tekemään parhaansa tässä laumassa. Se tiedosti kyllä laumansa ongelmat, muttei ollut pyrkinyt korjaamaan tilannetta. Sen piti vielä puntaroida tilannetta. Kenties joskus, muttei nyt. Menneisyys koputteli vielä takaraivossa. Aikaisempi lauma ei ollut tehnyt sen eteen yhtään mitään. Uudelleen aloittaminen oli ollut oletettua vaikeampaa ja nyt sen täytyi arvioida tilanne uudelleen. Tuuli toi Osman kuonoon suden hajun ja uros huomasi ilahtuvansa mahdollisesta seurasta. Valkoturkki vilkuili ympärilleen, josko näkyviin tulisi joku. Piilossa toinen ei voisi kauaa olla. Susi päästi matalan ulvahduksen kutsuna toiselle ja jäi odottamaan. Toinen oli tervetullut jakamaan tämän pienen hetken sen kanssa. |
|
|
|
Post by Roxi on Aug 19, 2014 19:16:06 GMT 2
Ilo oli tuttuun tapaansa ollut kiertelemässä rajoja. lauman tilanne näytti huonolta ja ilo oli kaikonnut huono oloaan yksinäisyyteen kierrellen rajoja. otto isä Katalasta ei ole näkynyt eikä kuulunut yhtään mitään ja tämä huolestutti Iloa erittäin paljon. Lauma oli liian hyvä ja rauhallinen kaatuakseen. Se tiesi kyllä että kaataja piti huolen omasta asemastaan siinä ohella myös laumasta mutta ei se voisi olla vanhan suden tehtävä. Ilo oli luvannut niin isälleen ja kaatajalle ja koko laumalle pitääkseen rajat kunnossa ja oli ainakin tähän menness mielestään suorittanut osuutensa hyvin.
Ilo sai vainun hukkasesta reviirien sisäpuoellla haju oli osittain tuttu mutta silti jokseen tuntematon. Osma oli susi jonka kanssa ilo ei ainakaan ollut lähi aikoina ollut tekemississä tässä siis huono esimerkki Ilon huonostap uolesta hukuttaa murheensa työhön. Se ei tiennyt mitä laumassa todella tapahtui. Osittain alakuloinen Ilo kuuli kutsuvan ulvahduksen joten Ilo suuntasi kohti ulvojaa.
" Mitä sinä täälä itseksesi istut. " ilo kysyi tyynenä. Yrittäen peittää huoleensa jonnekkin aivan muualle.
|
|
|
|
Post by Harine on Aug 19, 2014 20:22:39 GMT 2
Osma näkikin pian Ilon. Valkoturkki tiesi toisen nimeltä, muttei ollut nähnyt toista juurikaan, saati sitten tutustunut toiseen paremmin. "Päivää, Ilo." Osma lausahti. "Pidän pienen hetken itselleni. Liity toki seuraan." Valkoturkki totesi kepeästi. "Haluan ajatella, ettei lauma tarvitse minua tämän pienen hetken ajan." Osma myönsi ja katsoi jälleen Aarnimetsän suuntaan. Pieni tuuli oli miellyttävä. "Mikä sinut saa tänne?" Se kysyi ja katsahti narttuun. Nyt kun susi mietti, niin toista ei ollut hirveästi pesillä näkynyt viime aikoina.
Osma istui lähes liikkumatta, ainoastaan tuuli heilutti sen turkkia. "Se on mielenkiintoista..." Osma aloitti ja mietti hetken ja pudisti päätään nopeasti ja vaihtoi aiheeseen. "Haluatko kertoa alfasta jotakin? En ole nähnyt häntä ollenkaan ja kuullut hyvin vähän. Minusta se on varsin outoa." Osma kysyi. "En halua olla töykeä tai epäilyttävä. Haluan tietää laumasta, jotta voin olla hyödyksi parhaani mukaan." Osma paikkasi kysymystään. Uros halusi olla takaa-alalla, hienovarainen ja jopa aavistuksen varovainen varsinkin uutena sutena.
|
|
|
|
Post by Roxi on Aug 19, 2014 20:42:46 GMT 2
Ilo nyökähti Osmalle pienesti " Kiitos, palasin juuri rajoilta niinkun tuppaan aina tekemään keirtelen niitä etenkin silloin kun joku painaa mieltä." ilo totesi lyhykäisesti ja istahti tuokin alas. " Lauma tarvitsee sinua joka ikin hetki. Asia on toinen miten. Olet hyödyksi olit sitten missä päin reviiriä tahansa." Ilo totesi hyvän tuulisena. Ilo ei niinkään miettinyt koskaan haluavansa aikaa siten ettei sen tarvitisi ajatella tarvitisko lauma sitä juuri nyt. Se tiesi olevansa tärkä osa laumaa ja sen tehtävä oli tärkeä. VAikkei Rajoilla juuri mitään koskaan tapahtunutkaan.
Osman aloittaessa lauseensa lopettaen kesken Ilo oli miltei valmis kysymään ´niin mikä? mutta ei ehtinyt sillä toinen jatkoi pian aika suorallakin kysymyksellä. Ilo nielaisi ja katsahti suoraa eteenpäin. " Isä on jäntevä, päättäväinen ja ennen kaikkea uskollinen. Oh anteeksi Alfa on ollut jo pitkänä poissa, ja minun täytyy ikäväkseni kertoa että en tiedä missä hän todella on. Minulla on vain harvoja mielikuvia. Mutta totuutta en tiedä en ole nähnyt häntä sitten talven jälkeen.Pelkään ehkä pahinta mutta en haluaisi ajatella sitä. Vaikka tiedän ettei tilanne näinkään voi jatkua. " ilo totesi harmistuneena. Sillä oli ikävä isäänsä siinä missä laumalaisena kaipasi Alfaa. Vaikak se tiesi että se voisi huoliensa suhteen kääntyä kaatajan puoleen oli tilanne nyt toinen. Lauma oli liian pitkänä ollut ilman suoraa alfaa eikä oikein kukaan tuntunut tietävänsä missä mentiin.
|
|
|
|
Post by Harine on Aug 19, 2014 21:37:18 GMT 2
Osma meinasi kysyä mikä toisen mieltä painoi, mutta asia taisi selvitä toisen jälkimmäisistä puheista. Susi nyökkäsi ymmärtäväisenä. "On totta, että nythän olen tavallaan rajapartio-tehtävissä." Osma totesi ja hymähti huvittuneesti. "On hyvä muistaa asioiden positiiviset puolet, kiitos sinulle siitä. Laumattoman elämä on näköjään muuttanut minua kyynisempään suuntaan." Osma heitti puolitosissaan. Todellisuudessa laumattomana oloa enemmän sutta oli muuttanut aikaisempi perhe. Siitä susi ei tosin tuntenut hyväksi puhua nykyisen perheenjäsenensä kanssa. Osma tuntui odottavan vain sitä hetkeä kun lauma kääntyisi sitä vastaan.
Osma katsoi Iloa tarkasti. Narttu muistutti sitä paljon. "Tiedän tunteen." Osma sanoi ja katsoi maata. "Tosin isäni ei ollut kateissa, vaan siskoni. Isäni oli jo kuollut siinä vaiheessa. Siihen meni vuosia, mutta löysin hänet vihdoin ja nyt tiedän että hän on terve ja turvassa. Uskon, että löydät isäsi vielä. Joskus se vain vie enemmän aikaa. Isäsi kuulostaa hyvältä alfalta. Sellaiselta jota pahinkin epäilijä kunnioittaisi. Toivottavasti hän löytyy." Osma yritti herätellä toivoa toisessa. Valkoturkki halusi kertoa samalla jotakin itsestään, jotta saisi luottamuksen laumalaisiin. "Lauman tilanne on kieltämättä sekava..." Uros myönsi hiljempaa. "Pahinta on, kun ei tiedä mitä tehdä." Osma sanoi ja hymyili. Ikinä ei tiennyt pahentaisiko tilannetta vai parantaisiko sitä.
|
|
|
|
Post by Roxi on Aug 19, 2014 21:50:16 GMT 2
Ilo kuutneli toisen puhetta tapansa mukaan vaitonaisena. " Tiedostan tosi asiast huolimatta toiveistani. En voi elää yhtenään ja odottaa joskos hän vielä kävelisi takaisin pesille. Tietysti haluaisni rajavahdissa nähdä hänen paluunsa siinä missä kenen tahansa kadonneen. Mutta karu totuus on että alfamme ei ole täällä ja sellaisen me tarvitsemme vaikka meillä toimiva pohja onkin. On vain ajan kysymys kun tila laaksossa tai sen ulkopuolella käy susille ahtaaksi ja joudumme puollustamaan jälleen omaa reviiriämme. Tilanne on sekava sitä en kiellä. Mutta mielestäni nyt on tärkintä se että kykememme yhä vetämään yhtä koko lauman voimin oli alfa paikalla tai ei. Isä opetti minulle jo pienenä ettei haaveistaan saisi päästää irti. Ja olen oppinut sen kantapään kautta. Minä lupasin isälleni pysyä hänen rinnallaan aina ja aijon tehdä sen vaikka häno lisikni poissa pysyvästi minä en jätä tätä laumaa. Lauma tarvitsee nyt meitä siinä missä me laumaa. Vain vahvimmat meistä kykenee pitämään sen kasassa heikoimpia lenkkejä iroittamatta. Uskon että Niin Katalakin tekisi. " Ilo sanoi yhä tyynen rauhallisesti. Osma tuntui oelvan suorapuheinen eikä juuri epäröinyt sanoa mielipidettään tai asiaansa äänene ja Ilon mielestä se oli hyvä. Ei voitu toimia yhdessä jos ei voinut kertoa mielipidettään julkisesti.
" Oletko tavannut laumalaisia sitten kokoontumisen jälkeen? " Ilo kysyi ohi mennen.
|
|
|
|
Post by Harine on Aug 19, 2014 22:14:42 GMT 2
Osma hymähti mietteliäänä. "Sinulla todellakin on jalat maassa." Susi totesi välikommentiksi. Kun Ilo sanoi, ettei jättäisi laumaa, Osma vakavoitui ja katsoi jonnekin kaukaisuuteen. "Hyvä. Lauma on perhe ja perhe pitää yhtä. Perheen ei ikinä pitäisi hylätä heikompaa saati kääntyä jäsentään vastaan." Susi sanoi matalasti syvällä kokemuksen rintaäänellä. Sitten susi hätkähti pienesti kuin havahduttuaan unen kaltaisesta muistelusta ja katsoi Iloa. "Minulla on tunne, vaikka uusi olenkin, että täällä sellaista ongelmaa tuskin on. Tiedä sitten, mikä tilanne on, jos tämä jatkuu vielä pitkään." Osma sanoi. Ilo vaikutti sudelta joka kestäisi kuulla mielipiteitä, olivatpa ne sitten positiivisia tai negatiivisia. Joka tapauksessa Osma uskoi puhuvansa varsin realistisesti, halusivatpa muut kuulla sitä tai eivät. Siinä oli luultavasti syy miksi uros oli joutunut laumattomaksi, mutta jos jotain positiivista pitäisi ajatella, niin ilman sitä se ei olisi päätynyt tähän paljon parempaan laumaan.
"Itseasiassa saavuin laumaan aivan tapaamisen jälkeen, joten vastaus on ei, en ole tavannut muita juurikaan. Lauma on varsin pieni ja näin suurella alueella sudet hajaantuvat tehokkaasti joka ilman suuntaan. Mielelläni tutustuisin jo muihin tarkemmin, mutta uskon että siihen kyllä tulee useita tilaisuuksia myöhemminkin, sillä minä en ole myöskään lähdössä minnekään." Osma kertoi. "Tiedän laumalaiset nimeltä ja pääpiirteittäin, mutta en voi sanoa tuntevani heitä vielä. Mutta kuten sanoin, uskon saavani tilaisuuden tulevaisuudessa. Nytkin istun tässä sinun kanssasi." Osma väläytti toiselle susimaisen hymynsä.
|
|
|
|
Post by Roxi on Aug 20, 2014 11:20:57 GMT 2
Ilo nyökähti Osman sanoille. " niin se on." kääntyen katsomaan urosta "Uskon ainakni itse että nousemme tästä vielä entistä ehompana ylös oli tulossa sitten mitä tahansa. Joka tapauksessa lauma tarvitsee alfan palasi Katala tai ei. Uskon että Katalan paluuta ei enää kovin moni uskalla ajatella. Itse mietin lähinnä sitä ettei tälläinen katoaminen ole isäni tapaista eikä hän ole koskaan näin tehnyt. Eli pelkään pahinta ettei hän tule takaisin. Joten meidän on vietävä laumaa eteenpäin. Uskon että Kaatajalla on jotain tietoa alfasta jos jollain." Ilo jatkoi lähinnä ääneen miettien.
Lauma oli lauma vain kokonaisena alfan puuttessa siitä puuttui kokonaisuus itse. JA Ilo tiesi mihin sellainen johti, johan se oli sen kerran nähnyt kun kokonainen lauma hajosi pirstaleiksi ja osa lähti omilleen ja osa vanhan alfan perään.
" Kyllä tulee. Uskon että kokonunumme taas pian pitämään yhtä varsinkin kun tilanen on mikä on. Ja minä olen käytettävissä aina. " Ilo totesi lepposiasti. Oli hyvä että lauman uusimpiin kuuluva ei ollut lähdössä mihinkänä vaikka lauman tilanne olikin heikko. Eikä laumalla nyt varsinaista hätää ollut aarnimetsäläisistäkään ollut. Eikä laumattomatkaan olleet järin rajoja ylittäneet.
|
|
|
|
Post by Harine on Aug 20, 2014 12:07:42 GMT 2
Osma heilautti häntäänsä. "Uskon samaan. Laumassamme on ollut pitkän aikaa odottava ilmapiiri. En tiedä oletko huomannut sitä vai kuvittelenko vain." Osma myönsi. Aivan kuin koko lauma pidättäisi henkeään ja odottaisi jotakin tapahtuvaksi. Ehkä jotakin tapahtuu kohta. Ja jos asioita ei kohta tapahtuisi, pitäisi sen itse ottaa ohjat tassuihinsa.
Lauman kokoontumiseen Osma nyökkäsi hyväksyvästi. "Uskon, että saamme jotakin aikaan silloin." Kun Ilo totesi, että se olisi aina käytettävissä, valkoturkki tunsi kiitollisuutta. Kotoinen tunne valtasi suden. "Samoin minä. Kutsu vain, niin minä kyllä tulen apuun tai mitä asia nyt ikinä koskeekaan." Susi tarkoitti joka sanaansa. Valkoturkki heilautti häntänsä etutassujensa päälle
"Mitä luulet, miten tämä tulee kääntymään?" Osma aloitti. "Haluaisin nähdä, kuka astuu isäsi tilalle." Ilo näytti olevan vakuuttunut siitä, ettei Katalaa enää nähtäisi, joten Osmakin oletti niin. Kyllähän tytär isänsä tuntee paremmin kuin se itse. Eihän susi ollut nähnyt alfaansa kertaakaan. Osmalla ei siksi ollut mitään syytä kutsua Katalaa sen alfaksi. "Minä en hyväksy ketä tahansa siihen asemaan." Osma kertoi rehellisesti. Valkoturkki kyllä testaisi ja koettelisi uutta alfaa, mikäli yhtään epäilisi tämän taitoja. "Olen nähnyt miten heikko alfa saa koko lauman kärsimään ja heikentymään. En tule näkemään sitä enää toista kertaa. Kukaan ei ole täydellinen, tiedostan kyllä sen, mutta pätevä täytyy olla."
|
|
|
|
Post by Roxi on Aug 20, 2014 16:51:59 GMT 2
"Kyllä olen huomannut saman, en tiedä mitä. Veikkaisin että jokaisella on toivon rippeet alfan paluuseen. Vaikka koko lauma tiedostaa totuuden että jotain tässä on nyt pakko tehdä ei tämä ainakaan näin voi jatkua. Ainakana minun mielestäni. " Ilo totesi. Ja nyökäsiti susimainen hymy kasvoillaa Osman seuraavaan virkeeseen käytettävyydestä.
" Aika hyvä kysymys, sillä minä en tiedä. Minäkään en iha ketä tahansa hyväksy siihen pestiin. Helppoa se tuskni tulee olemaan koko laumalle ja lie sitten itse ehdokkaallekkaan. Alfan täytyy todella olla pätevä ja ennen kaikkea tittelinsä arvoinen. Ja tietysti etua on mitä enemmän tuntee laaksoa ja sen muista laumoja. Ikävää että tämänkin aiheen piti tulla vielä kohdalle." ilo vastasi. Se ei tosiaan ollut ihan vielä ehtinyt miettiä ketään Katalan tilalle. Oli kuitenkin kyse Ilon isäukosta jota narttu oli kunnioittanut koko elämänsä ja kunnioitti yhä. Eikä se myöskään miaaninnut vielä tässä vaiheessa se ei avannut koko arkkuaan edes niinkinm uakvalle sudelle kuin Osma.
|
|
|
|
Post by Harine on Aug 20, 2014 18:53:03 GMT 2
"Kyllä me jotakin keksimme. Pakko. Lauma alkaa muuten murentumaan." Osma sanoi. Ei ollut yksinkertaisesti muuta vaihtoehtoa. Jos asia ei selviäisi talveen mennessä lauma voisi olla siinä tapauksessa entinen lauma.
Kun Ilo alkoi luettelemaan alfan toivottavia ominaisuuksia ja kykyjä Osma naurahti. "Hienoa, etten ole ainoa nirso täällä." Se heitti leikillään. Oli kuitenkin sanomattakin selvää, että Ilo oli oikeassa. "Helppoa se ei varmasti tule olemaan kenellekään." Susi myötäili toisen sanoja. Valkoturkilla oli pieni kutina tilanteesta. Moni oli selvästi lojaali Katalalle, joten tulevan alfan paikkaa ei ollut helppo täyttää. Tarvittiin päättävää mieltä. Osmalla ei ollut samanlaista suhdetta alfaan, eikä susi tiennyt oliko se haitta vai etu. "Ennen talvea tämän on tavalla tai toisella ratkettava." Osma totesi aikasemmat ajatuksensa ääneen ja hiljeni sitten katselemaan vain maisemia. Ajatuksissaan susi katseli jälleen Aarnimetsään päin.
|
|
|
|
Post by Roxi on Aug 20, 2014 21:30:28 GMT 2
Ilo haukahti huvittuneesti toisen nirso komentille. " Ehei voin vaikak luvata että olen huomattavasti nirsompi kuin moni muu laumalainen. Yleisesikkin tuppaano lemaan aina se joka avaa suunsa ja tokaisee mielipiteensä suoraan ja en kovin vähään tyydy tilanteesta huolimatta. Pyrin tekemänä kaiken mahdollisimman vaikeasti mutta luamn etua ajatellen. " ilo totesi huvittuneesti hitusen avatessana itseään Osmalle.
"Minusta tilanne karkaa käsistä jos odotamme niinkin pitkään. Asialle on pakko tehdä jotain. Mitä jos menisimme pesille ja kasaisimme lauman yhteen ja otetaan asia puheeksi? Suotta sitä vatvomme ikäviä tosi asioita joille me emme vain voi yksinkertaisesti mitään. Laumamme tarvitsee alfan, joka kykenee pitämään lauman kasassa. Kukaan lauman vanhimmista jäsenistä tuskin koskaan unohtaa millainen alfa isäni oli. Mutta uskon heidänkni ymmärtävän tilanteen vakvauuden. Se on yksi ainoa hetki kun rajat ylittää joku jota emme sinne halua ja hajanaisena laumana emme pärjää edes talven tullen. Kun puuttuu suden pää ei häntää pitkään seuraa olemattomia. " Ilo totesi jällene miltei itsekseen ajatuksiaan äänen lukien.
Lauman elo on ollut matalentoa jo pitkään ja ongelma tilanteita ei ole ollut. Ilo halusi ehdottomasti korjata lauman rikkinäisen lenkin enne kun se olisi myöhäistä. Ilo itse oli luvannut isälleen ja Kaatajalle pysyä lauman tukipilarina loppuun asti. Narttu ei koskaan olut poistunu isänsä löytämisen jälkeen lauman alueelta. Miksi se jättäisiä laumansa nyt vaikkei isä ukko enää riveissä olisikaan. Ja se tiesi että Katala ymmärtäisi varmasti laumansa päätöksen uudesta alfasta kuka ikinä se sitten tulikin olemaan.
" Minä en ainkaan keksi mitään muuta kuin tarttua tuumasta toimeen ja viedä tämä lauma eteenpäin. " Se vielä totesi kääntäen katseensa Osmaan. mustatanvalkea likimain kuun valossa hopaenharmaalta näyttävä Ilo oli ynt tosissaan eikä aikoisi todellakaan enää yhtään ylimääräistä aikaa kulua.
|
|
|
|
Post by Harine on Aug 20, 2014 22:00:29 GMT 2
Osman häntä heilahti. "Veit sanat suustani. Yritin turhaan olla hienovarainen, mutta ilmeisesti se ei ole minun vahvimpia puoliani." Valkoturkki oli hyvin mielissään siitä, että sen ei tarvitsisi tässä laumassa varoa sanojaan. Se oli luullut että se nähtäisiin päällepäsmärinä, jos se alkaisi heti ehdottamaan radikaaleja toimintasuunnitelmia, mutta oli selvästi ollut väärässä. "En siis säästele enää sanojani tai ajatuksiani." Valkoturkki totesi, nousi seisomaan ja ravisteli turkkinsa. Se suuntasi muitta mutkitta jo pesille päin ja kurkkasi joko Ilo tulisi mukana. "Tuletko? Ei anneta asian enempää odottaa." Se sanoi kepeys äänessään.
Osma jolkotteli reipasta tahtia eteenpäin ja oletti, että Ilo tulisi mukaan. Toinen oli päämäärätietoinen asiansa suhteen, kuten myös se itse. "Sinulla on ollut enemmän aikaa pohdiskella asiaa tässä laumassa. Haluatko valaista mahdollisia ajatuksiasi?" Se kysyi. "Ilmeisesti Kaataja ei ole kiinnostunut alfan paikasta, sillä hän olisi sen jo ottanut ja saanut tähän mennessä, mikäli olisi halunnut. Hän on luotettu lauman keskuudessa ja häneen on käsitykseni mukaan tukeuduttu alfan poissaollessa. Kun miettii muita vaihtoehtoja, niin mitä jää jäljelle...." Osma pohdiskeli ääneen. Susi huomasi ajatusten suuntaavaan tiettyyn suuntaan. Vaihtoehtoja ei ollut paljon.
|
|
|
|
Post by Roxi on Aug 21, 2014 11:28:27 GMT 2
Ilo pompsahti oitis toisen perään kun Osma teki lähtöään pesille päin. " En suosittele, täällä toimitaan enkä koe mitänä järkeä säästellä sanojaan tosin ei kukaan toista loukkaamalla mitään saa. Mutta uskon sinun tietävän sen itsekin. Enkä koe että olisist sellainen. " Ilo lausahti jatkaen kulkua pikapuolin toisen rintamalla.
valkoturkki kysyi Kaatajasta ja ilo hymyili susimaisesti. " En usko että hän on niin halukas siihen. Kaataja toki olisi oiva alfa siinä mielessä että tuntee lauman ja reviirin kuin itsensä. Mutta hän on aina ollut se tukipilari niin alfalle kun laumalaisillekin. Kaataja tuskin edes aikoisi ehdottaa tiseään alfaksi hänkin kuitenkin on aika iäkäs. En voi toki varmuudella sanoa mutta uskoisin niin. Ja sen siaan laumassa ei montaa ehdokasta jäljelle jää. Minä en itse henkilökohtaisesti ottaisi edes vastaan sitä paikkaa suorilta käsin syystä että en vetäisi vertoja koskaan isälleni. Vaikkakin olen päämäärätietoinen ja halajan aina ylemmäs. Mutta näin alfan tyttärenä se olisi ehkä helppoakin nousta isän paikalle johtamaan laumaa. Mutta en näe itseäni siinä. Ja mielestäni laumaa johtavan suden täytyy olla päättäväisyyden ja viisauden lisäksi myös voimakas ja laumansa etua ajatteleva. Eikä susi joka halajaa vain ylemmäs ja ylemmäs. " Ilo puhui mielipiteestään sekä Kaatajasta.
" Jos minun täytyisi valita alfa nyt niin ehdottaisin itseasiassa sinua. Olet tässä lyhyessä ajassa näyttänyt minulle suurimmat puolesi. Olet sielusi voimissa, päässäsi liikkuu muutakin kuin valta ja sen käyttö, tunnut tietävän mitä elämältäsi haluat ja uskaltauduis suin päin laumaan missä alfa ei ole koskaan edes tavannut sinua. Lisäki uskon sinusta riittävän virtaa ja voimaa vielä pitkäksi aikaa ja lauman on helppo tukeutua vahvapersoonaiseen suteen. Etkä myöskään nimen omaan säästele sanojasi vaan ekrrot mutkat ja ongelmat suoraan. Kenellekkään ei jäisi täten epäselväksi missä mentiin. Ja täytyyhän alfan olla tietenkin komea yksilökin. " ilo vinkkasi loppua kohden hymisetellen vitsikkäästi. Vaikkei se nyt tokikaan mikään vitsi ollut. Olihan osma komea susi herra siinä missä oli hukalla sydän paikallaan.
|
|
|
|
Post by Harine on Aug 21, 2014 12:10:34 GMT 2
"Sinähän olet ollut tarkkana" Osma sanoi kepeästi, kun Ilo luetteli valkoturkista huomanneita ominaisuuksia. Sillä tuli vahvasti mieleen liittymishetki mieleen, kun Kaatajakin oli huomannut varsin tarkkojakin asioita sudesta, vaikkei Osma ollut kerennyt kertoa juuri mitään itsestään.
"Olen saanut saman kuvan hänestä" Osma sanoi. Susi ajatteli Kaatajasta vain hyvää. Toinen olisi saanut laumassa mitä vain, mutta ei havitellut mitään muuta kuin oleellisen. Osma kunnioitti sellaista sutta, mutta sekin oli totuus, ettei jokainen voinut jäädä takaa-alalle, vaan joidenkin täytyi astua esiin ja ottaa johto. Valkoturkin piti myöntää, ettei se sille ainakaan kurjaa olisi. Se ei ollut välttämätön pakko sille, vaan se mieluusti ottaisi aseman vastaan. Ilokin näytti ajattelevan Osmasta olevan siihen. "Minua siis jaksaa katsella pidempäänkin" Osma sanoi ja olisi virnuillut leveästi jos olisi vain osannut. "Olet jälleen oikeassa. En hae asemaa vallan takia, vaan koska se tuntuu luontevalta ja tuotteliaimmalta tavalta minulle olla osa perhettä." Osma paljasti. Se oli ollut aikasemminkin alfana, joten se tiesi jutun jujun. Aikasemmin se päättyi todella huonosti. Kuitenkin, jos Ilon kaltainen "nirso" ja kyvykäs susi luotti Osman kykyihin, niin hyvin todennäköisesti tämä lauma osaisi arvostaa sen panostusta enemmän. "Jos sinä halajat korkeammalle, niin oletko miettinyt betan asemaa?" Osma kysyi ja katsoi Iloa.
|
|
//