|
|
Post by Het on Sept 14, 2014 16:47:03 GMT 2
// noniin, Häivä ei siis tiedä mitään Hohdon nykyisestä tilanteesta, eikä siitä että toinen on Sysimetsän betana  Nuori susihukka hölkötteli viileässä syysillassa kohti Sysimetsän reviiriä. Yleensä kevytmielisen Häivän katseesta saattoi huomata kireyden sekä neidille harvinaisen epävarmuuden. Kohdattuaan Kuunudun Liuskakivillä narttu oli suunnannut kulkunsa lähemmäs Aarnimetsän reviiriä runsaamman riistan toivossa. Lähestyessä lauman aluetta se oli kuitenkin tuntenut kunnossaan savun hajua. Uteliaana hukkana Häivä oli palanut halusta tarkistaa tilanne, joten se oli jatkanut samoamista syvemmälle Aarnimetsän reviiriä. Eipä aikaakaan kun sen epäilykset vahvistuivat. Horisontista kajastava punertava kajo sekä paksun savun tupruaminen oli saanut neidin kääntymään kohtuullisen nopeasti kannoillaan. Tuli leviäisi yllättävän nopeasti, eikä Häivä tällä kertaa harkinnutkaan ottavansa turhia riskejä. Nuorukainen oli kiitänyt pitkän matkan pysähtymättä, kunnes oli muutaman päivän päästä päässyt mielestään tarpeeksi kauas tapahtumien keskipisteestä. Laumojen reviirien tuhoutuminen tiesi elintilan puutosta, josta kärsisivät muiden laumojen lisäksi laumattomat sudet. Neiti oli juuri tämän takia hyvin epävarma tulevaisuudestaan. Se ei ollut pätkän vertaa pohtinut mitä tekisi seuraavana aamuna, mutta nyt valkoturkki tiesi, että sen oli pakko asettua. Se ei selviäisi enää tulevaa talvea ilman laumaa. Narttu kohotti kuononsa nuuhkien ilmaa. Se haistoi hyvin Sysimetsän reviirin merkkaukset, mutta niin oli tarkoituskin. Häivä oli nimittäin tullut etsimään vanhaa ystäväänsä Hohtoa. Narttu ei ollut varma majailiko toinen enää Sysimetsässä mutta asiaa auttaisi jos se kohtaisi edes jonkun sysimetsäläisen.. Valkoturkki pysähtyi hetkeksi ja istahti alas. Eiköhän joku Sysimetsän asukeista hänet tästäkin löytäisi jos niikseen tulisi, se lepäisi nyt. |
|
|
|
Post by Harine on Sept 14, 2014 17:23:22 GMT 2
//Täältä tullaan :3 //
Hohto oli vartioimassa rajoja, niinkuin joka päivä palon tultua lauman tietoisuuteen. Hohto oli joutunut jo nyt häätämään pari sutta rajoilta matkoihinsa, joten susi pystyi jo kuvittelemaan niitä monia norkoilijoita, joita se joutuisi vielä kohtaamaan. Liittyjiä ei ollut tullut vastaan ja susi oli varma, että nyt oli aika paha paikka alkaa miettimään liittymistä, kun jokaista epäiltiin, olivatpa aikeet kuinka pyyteettömät tahansa.
Kun narttu haistoi suden lähettyvillä, se olisi voinut huokaista. Tästä tuli vaikea syksy ja pahimmillaan todella vaikea ja raskas talvi. Harmaaturkki pörhisti aavistuksen karvojaan ja kohotti häntänsä kohti taivasta. Laumattomille ei nöyristeltäisi. Susi nosti vauhtinsa käynnistä raviin ja piti huolen siitä, että ryhti olisi moitteeton. Korvat olivat pystyssä ja suuntautuneet menosuuntaan.
Kun susi näki laumattoman vain istuskelemassa lauman rajoilla, Hohto ei voinut uskoa silmiään. Todella röyhkeää.... ellei sitten toinen ollut liittymisaikeissa. Muita syitä ei susi keksinyt, miksi susi tulisi laumojen rajoille. "Mitä teet laumamme rajoilla?" Hohto lausahti toistaiseksi neutraalilla sävyllä. Lähemmäs päästyään Hohto tarkasteli toista sutta tarkemmin. Vieraassa oli jotakin etäisesti tuttua, mutta harmaaturkki ei saanut päähänsä mikä. Siitä oli kuitenkin jo vuosia, kun se oli viimeksi ollut laumaton. Susi haisteli ilmaa suden suunnalta, mutta haju ei vielä valaissut asiaa. "Kuka olet?" Se vielä kysyi.
|
|
|
|
Post by Het on Sept 15, 2014 17:09:51 GMT 2
Nuori narttu istuskeli niin omissa ajatuksissaan, ettei huomannut lauman reviirin sisäpuolelta ilmestynyttä sutta ennen kuin tämä korotti ääntään. Häivä hieman säpsähti, muttei antanut sen näkyä ulos päin. Neiti keräsi nopeasti itsensä ja kääntyi sitten laumalaista kohti. Se siristi silmiään mietteliäänä toisen astellessa lähemmäs ja poikkeuksellisen hyvän muistinsa ansiosta tunnisti nartun. Harmaanruskeasta turkista eikä ominaistuoksusta voinut erehtyä. Tulija oli itse Hohto. Toisen ääni vielä vahvisti asian. Vaikka narttujen viime kohtaamisesta oli jo vuosia, Hohdon kuva oli painuNut tarkasti Häivän muistin perukoille. Hohdon katseesta päätellen tämä ei vielä ollut tunnistanut valkoturkkia. Neidin silmissä välähti, se ei aivan heti aikoisi esittäytyä toiselle. Se antaisi Hohdon ensin hieman pohtia. Häivä kohottautui jaloilleen tajuttuaan näyttävänsä melkoisen epäkohteliaalta vain istuskellessaan Sysimetsän reviirin sisäpuolella. Se painoi korvansa luimuun osoittaakseen kunnioitusta ystävälleen, vaikka se tuntuikin oudolta.
"Voi anteeksi!" narttu hengähti ensitöikseen, "olinpa töykeä!" Sen äänestä saattoi kuitenkin hieman kuulla läpi, ettei se ollut aivan yhtä pahoillaan mitä oli antanut olettaa. "Tulin tänne etsiessäni erästä sutta" , Häivä jatkoi silmät välähtäen. Se muisti pitää kuitenkin olemuksensa sopivan alistuvana, ettei turhaan vaikuttaisi hyökkäävältä. "Tunnetko mahdollisesti narttua nimeltä Hohto?" valkoturkki töksäytti lopulta vaikka tiesi aivan hyvin kelle esitti typerän kysymyksensä. "Hohto se olen minä, Häivä!" neiti lausahti astetta pehmeämmällä äänensävyllä ennen kuin toinen ehtisi vastaamaan mitään. "Kai muistat vanhan ystäväsi?" Häivää hiukan hermostutti miten Hohto suhtautuisi siihen. Eiväthän he olleet nähneet aikoihin..
"olen pahoillani, että sillä tavalla tunkeuduin reviirillenne, mutta minulla on sinulle asiaa", narttu katsahti toiseen tällä kertaa ilme vakavoituneena. Se nuuhkaisi varovasti viileää syysilmaa, eikä helpotuksekseen tavoittanut muita susien tuoksuja. Se nyt tästä vielä puuttuisikin.
|
|
|
|
Post by Harine on Sept 15, 2014 19:47:58 GMT 2
Toinen selvästi pelleili. Käytös ei yrittänyt olla loukkaavaa, vaan pikemminkin lämminhenkistä. Elekieli ei antanut aihetta isotteluun. Kun toinen kertoi hakevansa sutta, Hohdon mielenkiinto heräsi. Kun toinen ilmoitti etsivänsä Hohtoa, oli toinen kommentoimassa, että kyseinen susi seisoi hänen edessään, kun toinen innostukseltaan kerkesi jo kommentoimaan. Hohto oli lievästi sanottuna äimänkäkenä. Yllätys oli vallannut sen, eikä harmaaturkki saanut hetkeen sanaa sanottua. Sitten se muisti. Nartun häntä heilui puolelta toiselle. "Häivä! Et ole muuttunut sitten yhtään." Hohto muisti toisen leikkisyyden ja huolettomuuden. "Muistan toki sinut, tässä vain on ollut toimintaa yllinkyllin, johon ajatukset on saanut upotettua."
Kun Häivä kertoi, että sillä oli asiaa Hohdolle, susi huolestui. "Onko jokin hullusti?" Susi kysyi oitis. "Oletko vielä laumattomana?" Susi esitti lisäkysymksen. Kenties toisen asia koski laumattomia, toista laumaa, tiettyä sutta tai liittymistä.
|
|
|
|
Post by Het on Sept 18, 2014 15:59:01 GMT 2
Häivä nautti Hohdon pöllämystyneestä naamasta enemmän kuin mistään muusta pitkään aikaan. Se oli onnistunut jälleen kerran lähes täydellisesti. Nartun häntä heilui helpottuneena, toinen oli ottanut sen vastaan aivan kuin vanha ystävä kuuluikin. Vaikka olisihan Hohdolla ollut aihetta vaikka hieman suutahtaakin, Häivä kyllä tiesi kuinka tökerösti se oli tunkeutunut Sysimetsän reviirille. Mutta sillä oli kuitenkin syynsä. Se katsahti hymyilevin silmin ystäväänsä eikä voinut muuta kuin nauraa toisen huudahdukselle.
"Voi Hohto, et sinäkään ole, paitsi olet muuttunut varsin kauniiksi neitokaiseksi!" valkoturkki imarteli ystäväänsä, mutta tarkoitti kuitenkin joka sanaa. Olihan toinen kasvanut ja kaunistunut sitten viimenäkemän. Ja siitä olikin aivan liian kauan. Narttu kuunteli tarkasti ystäväänsä tämän selostaessa tilanteestaan. Hohto oli selvästi keskellä kiireistä laumaelämää. Siitä Häivä muistikin tulonsa varsinaisen syyn. Se ei kuitenkaan keskeyttänyt, vaan antoi toisen puhua loppuun asti.
"Vai niin, olet siis pärjännyt hyvin laumassasi..?" narttu ei oikein tiennyt miten olisi muotoillut kysymyksensä. Eihän se tottapuhuen tiennyt lainkaan laumaelämästä, saatika siitä, oliko siellä ylipäätään kyse pärjäämisestä. Se oli ainoastaan kuullut juttuja satunnaisilta ohikulkijoilta, joiden kanssa se oli joskus käynyt melko hämäriäkin keskusteluja. Mutta nyt ajat olisivat toisin.
Häivä nyökkäsi vakavana vastaukseksi Hohdon kysymykselle. Tulipalo ja se että neiti olisi pian aikeissa jäädä kahden reviireiltään pakenevan lauman tielle lukeutuisvat varmasti hullusti olevien asioiden listalle. Valkoturkki kiemurteli hieman nolostuneesti kuullessaan Hohdon toisen kysymyksen. Totta ihmeessä se oli edelleen laumaton oman saamattomuutensa vuoksi. Mutta minkäs sille voi.
"Itseasiassa kyllä, pari asiaa eivät ole oikein kohdallaan", narttu totesi ykskantaan ja sen silmissä välähti. "Olet varmasti kuullut laaksoa kohdanneesta tulipalosta?" Häivä odotti miten toinen reagoisi ja jatkoi sitten, "Kaksi alueensa menettänyttä laumaa etsivät uusia reviirejä vallattavaksi ja minusta tuntui.. noh suoraan sanottuna minulta loppuu pian elintila!" neiti puuskahti. Se veti henkeä selostuksensa välissä. "Laumat valtaavat nyt laumattomien viimeisetkin elintilat ja se huolestuttaa minua. Olen ajatellut ottaa viimeinkin askeleen eteenpäin elämässäni.." Häivä totesi odottaen Hohdon reaktiota.
|
|
