Muutoksen tuulet
Sept 15, 2014 17:10:26 GMT 2
Post by Harine on Sept 15, 2014 17:10:26 GMT 2
//Rinskus ja Kuunutu tänne näin! 
//
Hurme kulki itevarmana joutomailla, kohti Solaa. Kerran Kaamos tarkisteli pohjoisen rajoja, oli sen täysin turhaa mennä vielä sinne. Toinen voisi saada hyvin tietoa pohjoisestakin, mikäli vain niin halusi. Mustaturkki oli juuri saanut maassa kieriskelyt hoidettua ja saanut hajut kohtuullisen hyvin piiloon. Pitkästä aikaa susi ahmi aistihavaintoja tuttuakin tutummasta ympäristöstä, yrittäen päätellä vihjeistä, miten joutomailla oli mennyt. Terävän keltaiset silmät suuntautuivat solaan ja siitä eteenpäin, sillä haju, joka tuli sieltä kertoi enemmän kuin tuhat haukahdusta. Aikaisemmin riehunut syysmyrsky, tulipalo ja varsin laaja sellainen.
Aijai.
Tätä Hurme ei olisi halunnut tapahtuvan, mutta sille ei voinut mitään ja tämän kanssa elettävä. Saipa susi edes jotakin raportoitavaa alfalleen. Silti se tahtoi tavata laumattoman, joka hyvällä tuurilla olisi pyörinyt vähän joka puolella laaksoa ja lähellä laumoja ja erityisesti ryhmittymiä. Ehkä mustaturkilla oli kovat odotukset, mutta se oli jo hyväksynyt sen tosiasian, etteivät läheskään kaikki laumattomat hyödyntäneet liikkumavapauttaan yhtä tehokkaasti, miten se oli tehnyt laumattomana ollessaan. Susi suuntasi joenrantaan, missä luultavimmin löytyisi nopeasti laumattomia, Hurmeella kun ei ollut aikaa tuhlattavaksi asti. Sen täytyi tämän jälkeen jatkaa matkaansa laakson poikki pohjoiseen, joten sillä ei ollut aikaa levätä. Susi kumartui juomaan, jonka jälkeen katsahti sadetta tihuttavalle taivaalle. Palo tuskin leviäisi laakson puolelle ja jos pahimmassa tapauksessakin leviäisi tännekin puolelle, palo veisi luultavasti vain aivan eteläisimmät alueet. Susi ei nähnyt suuria savupilviä tai punertavaa taivaanrantaa, joten oli turvallista olettaa jotakin vastaavaa. Susi vilkuili ympärilleen nähdäkseen edes yhden suden. Näköjään suurin muuttovirta laakson ulkopuolelta ei ollut vielä päässyt tänne saakka.
//Hurme kulki itevarmana joutomailla, kohti Solaa. Kerran Kaamos tarkisteli pohjoisen rajoja, oli sen täysin turhaa mennä vielä sinne. Toinen voisi saada hyvin tietoa pohjoisestakin, mikäli vain niin halusi. Mustaturkki oli juuri saanut maassa kieriskelyt hoidettua ja saanut hajut kohtuullisen hyvin piiloon. Pitkästä aikaa susi ahmi aistihavaintoja tuttuakin tutummasta ympäristöstä, yrittäen päätellä vihjeistä, miten joutomailla oli mennyt. Terävän keltaiset silmät suuntautuivat solaan ja siitä eteenpäin, sillä haju, joka tuli sieltä kertoi enemmän kuin tuhat haukahdusta. Aikaisemmin riehunut syysmyrsky, tulipalo ja varsin laaja sellainen.
Aijai.
Tätä Hurme ei olisi halunnut tapahtuvan, mutta sille ei voinut mitään ja tämän kanssa elettävä. Saipa susi edes jotakin raportoitavaa alfalleen. Silti se tahtoi tavata laumattoman, joka hyvällä tuurilla olisi pyörinyt vähän joka puolella laaksoa ja lähellä laumoja ja erityisesti ryhmittymiä. Ehkä mustaturkilla oli kovat odotukset, mutta se oli jo hyväksynyt sen tosiasian, etteivät läheskään kaikki laumattomat hyödyntäneet liikkumavapauttaan yhtä tehokkaasti, miten se oli tehnyt laumattomana ollessaan. Susi suuntasi joenrantaan, missä luultavimmin löytyisi nopeasti laumattomia, Hurmeella kun ei ollut aikaa tuhlattavaksi asti. Sen täytyi tämän jälkeen jatkaa matkaansa laakson poikki pohjoiseen, joten sillä ei ollut aikaa levätä. Susi kumartui juomaan, jonka jälkeen katsahti sadetta tihuttavalle taivaalle. Palo tuskin leviäisi laakson puolelle ja jos pahimmassa tapauksessakin leviäisi tännekin puolelle, palo veisi luultavasti vain aivan eteläisimmät alueet. Susi ei nähnyt suuria savupilviä tai punertavaa taivaanrantaa, joten oli turvallista olettaa jotakin vastaavaa. Susi vilkuili ympärilleen nähdäkseen edes yhden suden. Näköjään suurin muuttovirta laakson ulkopuolelta ei ollut vielä päässyt tänne saakka.
