Illan tullen [päättynyt]

"Eipä oikeastaan. Kutsun laumaa muutaman päivän päästä, todennäköisesti Kalakallioilta käsin. Se kohtaamispaikka on sopivan matkan päässä kaikkialta, joten uskon jokaisen kuulevan kutsun ja saapuvan paikalle", Kotkankynsi vastasi toisen kysymykseen, nyökäten kiitokseksi lupaukselle pysytellä lähistöllä. Se oli tarpeeksi punaturkille. Niin kauan kuin Hohto olisi lähettyvillä, uros voisi huoletta kutsua laumaa. Kukaan tuskin pieksisi sitä pelkästään lauman kutsumisesta, mutta koskaan ei voinut olla liian varma. Epävakaassa tilanteessa laumakin saattoi tehdä epävakaita, harkitsemattomia tekoja. Se oli jotain, mitä Kotkankynsi toivoi voivansa muuttaa.
"En halua odottaa enää yhtään pidempään kuin on välttämätöntä, sillä jokainen päivä tuo lisää uhkaa laumaamme kohtaan", uros myönsi. "Reviirimme on lähellä Rinnemetsää. Mikäli he epäilevät edes hetken verran, että laumamme on heikko, eivät he epäröi viedä osaa reviiristämme", Kotkankynsi sanoi lähes huolestuneella äänellä. Susi ei ollut ehtinyt käydä tarkistamassa Rinnemetsän tilannetta ja tutkimassa viereisen lauman rajoja, joten punaturkilla ei ollut aavistustakaan siitä, kuinka surkealta tilanne näytti myös laakson toisella laidalla. Ehkä hyvä, että molemmat laumat olivat heikentyneet yhtä aikaa. Eipähän tullut kummallekaan mieleen viedä toisten asuinalueita.

Kotkankynsi nyökkäsi Hohdon sanoille Rinnemetsästä. Susi ei osannut surra, sillä juuri nyt oli tärkeämpää tekemistä. Juuri nyt oli keskityttävä lauman kasaamiseen ja sen tuomiin haasteisiin. Sitä paitsi, Rinnemetsä oli ollut rikkonainen jo silloin, kun punaturkki oli sieltä lähtenyt. Siitäkin oli jo vuosia.
"Toivotaan parasta", Kotkankynsi vastasi, mutta vaikutti kaikesta huolimatta itsevarmalta. Susi tekisi parhaansa ja sen olisi riitettävä. "Minusta tuntuu, että tämän kerran joudut kulkemaan itseksesi, Hohto. Haluan vielä tarkistaa muutaman asian, ennen kuin kutsun lauman koolle", Kotkankynsi vastasi, heilauttaen häntäänsä sanojaan pehmentääkseen. Uros ei tarkoituksella ajanut toista pois, minkä toivoi välittyvän kehonkielestään sekä äänensävystään, mutta punaturkki tarvitsi hetken hiljaisuutta ja omaa rauhaa. Sekä varmuuden mieltään kalvavaan seikkaan Rinnemetsästä. Uros aikoi kiertää Kalakallioille rajan kautta, toivoen haistavansa edes yhden tutun tuoksun Rinnemetsästä. Ei susi tuttuihin törmäisi, eikä sitä oikeastaan edes toivonut, mutta halusi silti nähdä rajat vielä viimeisen kerran tavallisena laumalaisena. Viimeisen kerran sutena, jolla olisi mahdollisuus kääntyä ja palata takaisin synnyinlaumaan. Mikäli Kotkankynnestä tulisi Sysimetsän alfa, sitä mahdollisuutta ei enää olisi. Vaan eipä uros sitä siinä vaiheessa kaipaisikaan. Perhe oli perhe, ja tämän suden perhe oli Sysimetsässä.

// Kiitos pelistä! //