Hurme

Bruce McKay, flickr.com

Nimi: Hurme
Ikä: 4
Sukupuoli: Uros
Lauma: Rinnemetsä
Asema: Laumalainen
Luottaa: Ei kehenkään
Utelias: Pääsky
Luonne: Hurme on kuin pahasuinen ja koppava teini; ilkeä, dominointiin taipuvainen ja hiukan aggressiivinen. Se on mustaturkin oppima tapa reagoida kaikkeen uuteen. Tämä uros ei kestä ketään, joka hyppii sen kuonolle. Se sanoo asiat suoraan miten se ajattelee, ilman mietiskelyä, mielistelyä ja nöyristelyä. Hurme näkee itsensä täydellisenä ja muista uros löytää aina jotain vikaa. Muiden auttaminen ei myöskään kuulu sen harrastuksiin. Se pyrkii aina itselle mahdollisimman parhaaseen lopputulokseen kaikessa. Kun tilanne näyttää toivottomalta, se pyrkii tilanteesta pois puhumalla, koska voimaa sillä ei ole nimeksikään. Mikäli puhuminen ei auta, käytetään voimaa. Hurme ei luota muihin susiin, saati sitten ystävystyisi niiden kanssa. Hurmeen saa vakuuttumaan vain, jos susi on mahdollisimman samankaltainen mitä se itse on, onhan se itse täydellisyys eikä vähempi riitä. Se yrittää päteä kaikella, mitä se tietää. Susi on varsin välkky, mikä on sen ehdoton vahvuus. Rinnemetsän tilanteen korjaaminen antaa sille tarpeeksi aivojumppaa, pitämällä sen näin pahanteosta poissa - tai niin ainakin voisi luulla.

Ulkonäkö:
Paino: 42kg
Säkäkorkeus: 70cm
Urosta koristaa lähes kokonaan musta ja kiiltävä turkki, jaloissa olevia tumman ruskeita läikkiä lukuun ottamatta. Turkki ei ole erityisen paksu, mutta susi tekee kaikkensa näyttääkseen isommalta mitä onkaan, kuten pörhistämällä turkkiaan, pitämällä hännän ja korvat kohti korkeuksia ja suora ryhti on kuin suden toinen luonto. Suden pistävän keltaiset silmät tuntuvat porautuvan luihin ja ytimiin saakka niin halutessaan. Hurme ei ole erityisen kookas tai massiivinen, päinvastoin. Se on solakka ja aika hintelä, kuitenkin varsin sopusuhtainen. Voimaa sillä ei ole paljoakaan, mutta notkeutta ja nopeutta kyllä.

Historiikki: Hurme syntyi tuttuakin tutummassa laaksossa, lähellä Nuormetsän ja Aarnimetsän rajoja. Se eli ensimmäiset elinvuodet hyvin vaatimattomasti emonsa kanssa, vaellellen ympäri laumattomien alueita ja vältellen yhteenottoja eri laumojen kanssa. Pari vuotta sitten sen emo menehtyi laaksoon tulleeseen rabiekseen. Uros suree yhä emonsa kuolemaa, olihan se ainoa susi jonka kanssa se oli elänyt ja johon se joskus oli luottanut. Yksinäinen Hurme kuljeskele nyt itsekseen, haastaen tahallaan tai tahattomasti riitaa ohikulkevien kanssa. Juuri tämä yhtäkkinen yksinäisyys sai Hurmeen käyttämään kaiken sen sopeutumiskyvyn mitä sillä on selviytyäkseen. Elämällä on tapana heittää kummallisia käänteitä kenen tahansa elämään ja Hurme huomasi suostuvansa Korpin ehdotukseen ja liittyi Rinnemetsään. Jos sudelle olisi vuosi sitten kerrottu, että se olisi laumassa, olisi uros nauranut katketakseen ajatukselle. Yksinäisyys saa aikaan ihmeellisiä tekoja.