|
|
Post by Silkki on Feb 24, 2014 15:08:01 GMT 2
// Sysimetsän laumakokous. Paikalle kaikki laumalaiset sekä liittymisaikeissa olevat. Järjestys on vapaa ja mukaan saa tulla koska tahansa, mutta koetetaan saada tämä peli reippaasti alta pois niin Sysimetsän tilanne selkenee jokaiselle. //
Kotkankynsi oli miettinyt, minne kutsuisi lauman kokoon. Pesäkolot olivat helpoin valinta, mutta hetken mietittyään, punertavan musta uros oli hylännyt idean. Sudet olivat oleilleet pesäkoloilla jo pitkään sekä aika ajoin kutsuneet muita laumalaisia paikalle. Ketään ei ollut kuitenkaan löytynyt, joten mahdollisuudet olivat, että lauman loput jäsenet olivat asettuneet talvelta suojaan jonnekin toiseen kolkkaan reviiriä. Niinpä uros oli hetken pohdinnan jälkeen tullut siihen tulokseen, että järven lähellä oleva kohtauspaikka oli keskeisin. Kaikki, jotka olivat pesäkoloilla, kyllä kuulisivat kutsun, mutta täältä kutsu kantaisi myös reviirin eteläpäähän.
Susiuros seisoi kallion laella, sillä jo pelkkä korkeusero auttaisi kutsun kulkua tuulessa. Uros kohotti kuononsa ja ulvoi kantavalla äänellään aamupäivän auringon alla. Sää oli poikkeuksellisen hyvä, sillä ensimmäisiä kertoja koko pitkän talven aikana, pakkanen ei ollut kireä vaan lämpötila hipoi lähes suojasäätä. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja tuulikaan ei ollut voimakas. Talven ankara ote oli selkeästi helittämässä hitaasti mutta varmasti. Kotkankynsi toisti kutsunsa uudelleen ja uudelleen, päättäen lopulta terävään ulvahdukseen. Hetken susi vain katsoi ympärilleen, ennen kuin lähti kiertämään kallion kauempaa laitaa alas varsinaiselle kohtaamispaikalle.
Lauma on perheeni, enkä anna minkään kaataa sitä, Kotkankynsi ajatteli odottaessaan hivenen kärsimättömänä muuta laumaa. Susi asteli edes takaisin jyrkän kallioseinämän edessä, kyseenalaistaen suunnitelmansa vielä kerran. Vaan epäluulot saivat väistyä, sillä nyt oli aika laittaa lauma etusijalle. Punertava häntä kohosi korkealle suden tumman selän ylle ja ryhti suoreni itsevarmuuden merkiksi. Uros pysähtyi, jääden seisomaan selkä kallioseinämää kohti. Suden jokainen ele kieli varmuudesta ja tahdosta toimia. Susi ei ollut kutsunut laumaa kokoon, koska halusi. Susi oli tehnyt niin, koska jonkun täytyi. Niinpä uros kuunteli valppaasti, odottaen tuttuja ääniä, jotka kertoisivat lauman lähestyvän. Yksittäisiä susia saapuisi kyllä, siitä Kotkankynsi oli varma. Uros saattoi vain toivoa, että Sysimetsäläisiä oli jäljellä useampi kuin lähes autioituneet pesäkolot antoivat olettaa.
Kohtahan se selviää, punaturkki ajatteli odottaessaan laumaansa saapuvaksi.
|
|
|
|
Post by Roxi on Feb 24, 2014 16:16:09 GMT 2
Hetki oli kulkenut sattumalta lähellä pesiä ja kuuli sopivasti kutsuvan ulvahduksen. Hetki oli aavistuksen sekaisin talven tuomista tapahtuneista. Lähinnä Ovelan pois meno oli ollut Hetkelle kova paikka se kun oli vanhaa visiasta alfaa seurannut jo vuosia. Ja oli saavuttanut monia seikkoja elämänsä aikana. Yksi merkki tästä uskollisuudesta kulki Hetken elämssä päivittäin mukana ja se näkyi nartusta pitkälle.
Kaulassaan nartulla kun oli verisestä yhteen otosta laumaansa puollustaessaan ikuiset arvet ja raskas hengittäminen. Hetki oli selvinynt tilanteesta hengissä nopeasti toimivan lauman ansiosta. Se voitti aikoinaan alfan luottamusken ystävystyen syvästi monen laumalaisen kanssa. Nyt sillä ei tuntut olevan näistä ketään lähellä. Talvi oli ollut kvoa ja koetellut Hetkeäkin hurjasti mutta nyt se suuntasi kohti kutsuvaa Kotkankynttä.
Hengästyneenä se porhalsi paikalle tervehtien kutsuvaa urosta ystävällisesti. Mitää sen kummempia se ei sanonut sillä hengittämisen tasaaminen oli kyllin haastavaa nartulle tässä vaiheessa. aikansa ruskean oranssin sävyinen narttu läähätti ja tasasi hengityksensä kunens ryhdisti olemuksensa tyylikääseen asentoon. Hetki ei ollut niitä hitneliä ja ripakinttuisia narttuja vaan huomattavasti raskaanpi rakenteinen. Narttu kiresi katseellaan oliko muita tulossa ja siitä Kotkankynteen. " Mukava nähdä sinut. " Narttu sanoi hitusen karhealla äänellään. mikä tuskin oli enää kenellekkään yllätys mistä se johtui.
|
|
|
|
Post by Silkki on Feb 24, 2014 17:03:07 GMT 2
// Puro ja Kielo ovat lauman NPC-hahmoja, joten niitä voi liikutella kuka tahansa mielensä mukaan. Lyhyet infot molemmista löytyvät Ohjeet-osiosta. //
Kotkankynsi kuuli lähestyvän suden jo kauan ennen kuin näki toisen. Uros tervehti Hetkeä heilauttamalla häntäänsä muutaman kerran ystävällisesti, muttei laskenut sitä kertaakaan selkälinjaansa alemmas. Punaturkki katsoi hetken tarkkaavaisesti Hetkeä, nähden niin nartun arvet kuin suhteellisen hyvän kunnon niistä huolimatta. Talvi ei ollut päässyt liiaksi puremaan Hetkeä, mikä oli hyvä asia.
"Samat sanat, Hetki", Kotkankynsi vastasi kantavalla äänellään. Uroksen ääni ei ollut urokseksi matala, mutta se oli kirkas ja kantava, sopiva kevyemmän puoleiselle sudelle kuten Kotkankynnelle. Uroksen häntä oli jälleen korkealla lähes mustaksi tummuneen selän yllä, eikä susi enää vältellyt katsekontaktia Hetken kanssa, kuten nuorempana oli tehnyt.
"Ilo nähdä, että olet edelleen voimissasi näinkin ankaran talven jälkeen", punaturkki jatkoi päätään nyökäyttäen. Susi oli vilpittömän iloinen siitä, että Hetki oli selvinnyt talvesta. Uros ei halunnut menettää enää yhtäkään laumalaista.
Susiuroksen pää kääntyi rivakasti sivummalle, kun metsiköstä kuului jälleen ryminää, kun seuraava susi lähestyi. Kotkankynsi tiesi jo pelkästä äänestä, että lähestyjä oli Puro, tuo lauman kovapäinen nuori uros, joka oli aikoinaan koettanut päästä eroon omegan asemastaan alistamalla Kotkankynttä. Punaturkki ei kuitenkaan ollut taipunut nuoremman suden edessä, ja niin Puro oli pysytellyt omegana vielä hetken. Tummanruskea susiuros pysähtyi puiden laidalle, katsoen Kotkankynttä ja Hetkeä lähes varuillaan.
"Puro", punaturkki tervehti kohteliaasti kantavalla äänellään, nyökäten jälleen pienesti päällään. Tummanruskea uros astahti lähemmäs kaksikkoa. Hetken epäröityään Puron häntä laskeutui alemmas, kunnes uros heilutti sitä matalalla, kertoen selkeästi, ettei aikonut tälläkään kertaa koettaa onneaan kummankaan kanssa.
"Kielo saapunee piakkoin. Häntä ei näkynyt enää pesäkoloilla ja haistoin hänet aiemmin kulkiessani metsän halki tännepäin", Puro ilmoitti, ennen kuin astui sivummalle, jättäen Kotkankynnen ja Hetken jatkamaan keskustelua, jonka oli mitä ilmeisimmin keskeyttänyt.
Kotkankynsi oli tyytyväinen siihen, että Purokin oli tullut paikalle huolimatta uroksen tavasta totella vain ja ainoastaan Ovelaa. Nähtävästi alfan kuolema oli ravistellut itse kutakin. Kotkankynnen meripihkan sävyiset silmät tarkistivat ympäristön ennen kuin ne palasivat Hetkeen.
"Oletko kuullut mitään uutisia Rinnemetsästä?" Kotkankynsi kysyi rauhallisesti. Uros itse ei ollut hetkeen kuullut minkäänlaista tietoa Rinnemetsän tilanteesta. Toisaalta, Kotkankynsi ei ollut myöskään liikkunut niin lähellä rajoja, että olisi voinut kertoa, joko reviirin rajamerkit olivat haalistuneet olemattomiin. Kotkankynnellä oli oikeastaan monta syytä tiedustella asiaa. Toki urosta kiinnosti synnyinlauma jo pelkästään sen takia, että verisukulaiset olivat siellä, mutta nyt, Sysimetsän horjuessa, olisi tärkeä tietää naapurilauman tilanne. Jos Rinnemetsä oli vahvoilla, voisi Sysimetsä joutua luopumaan osasta reviiriään, eikä Kotkankynsi halunnut sen tapahtuvan.
|
|
|
|
Post by Harine on Feb 24, 2014 18:16:51 GMT 2
//Kuvittelin Kielon perus mummoksi, joten puhe on sen mukaista. Hih. //
Hohto nosti päänsä maan tasosta, kun se kuuli Kotkankynnen kutsun. Pahus, nartun piti alunperin olla lähempänä, mutta ruoka oli lähtenyt kulkemaan aina vain kauemmas ja kauemmas. Nyt jäljestys sai luvan riittää, sillä Hohdolla oli nyt tärkeämpääkin tekemistä. Susi teki täyskäännöksen ja lähti juoksemaan kutsun tulosuuntaan, varoen kuitenkin lumen alla olevia kiviä, kuoppia ja kaatuneita puunrunkoja. Susi ei ikinä antaisi itselleen anteeksi jos se rikkoisi jalkansa tällaisella hetkellä. Juostessaan Hohto ei voinut olla nauttimatta varsin leudosta tuulesta sen kasvoilla ja se päätti vielä ulvahtaa merkiksi että se oli tosiaan tulossa.
Kun Hohto pystyi jo haistamaan toiset, sen näköpiiriin tuli tuttu susi. "Kielo!" Hohto huudahti iloisesti ja juoksi helposti vanhemman nartun kiinni, joka selvästi kulki kevyempään tahtiin mitä Hohto. "Mukava nähdä sinua." Se sanoi vilpittömästi ja sai lempeän katseen osakseen. "Sinua myös, nuori neiti. Mukava nähdä, ettei tämä talvi vienyt sinuakin." Vanhempi narttu sanoi ja sai Hohdolta aavistuksen synkemmän ilmeen ja nyökkäyksen. Hohdon onneksi se näki muut laumalaiset jo ja kiristi vauhtiaan. "Muut ovat varmaan jo perillä..." Narttu sanoi nopeasti Kielolle, ettei vanhempi vain sanoisi mitään muuta äskeiseen liittyvää. Hohto pystyi sivusilmästä näkemään kuinka toinen tyytyi vain pudistamaan päätään.
Susi ravasi lähemmäs muita ja katseli ketä oli jo paikalle saapunut, Kielon tullessa perässä. Hohto heilutti häntäänsä jokaiselle. Sen ryhti oli hyvä, korvat pystyssä ja häntä heilui rennosti. "Mukava nähdä teitä kaikkia." Narttu sanoi ja katsoi jokaista ennenkuin istahti Hetken viereen, antaen pienen tökkäyksen toiselle kuonollaan. Se antoi Kotkankynnelle tietävän katseen ja nyökkäsi rohkaisevasti.
"Katsos poikaa." Kielo totesi Kotkankynnelle ja heilautti häntäänsä tervehdykseksi, ilman sen suurempaa hätäilyä ja asettautui lähelle Puroa.
|
|
|
|
Post by Roxi on Feb 24, 2014 18:26:15 GMT 2
Hetki tyytyi nyökkämään äänensä säästämiseksi muille paikalle tulijoille ja osoituksena mukavasta kohtaamisesta reipas hännän heilautus.
" En ole kuullut mitään uutta, rajat ovat siellä päin ainakni heikohkon laiset verrattuna siihen mitä ne ovat olleet. " Hetki kähisi selkeästi mutta uhomattavasti vaivaantuneena äänensä puolesta. Se ei kuitenkaan olisi Hetken hidaste se kykeni toimimaan yhä puittettomasti laumansa eteen ja tekisi sen varmasti yhä samalla perjaatteella. Tosin Ovela oli poissa ja Hetkelt äveisi varmasti aikaa hyväksyä paikalle joku toinen. No kaikki aikanaan. Paikalle sapaunut Kielo ja Hohto saivat osakseen myös lempeän tervehdyksen hännän heilautuksen kera.
Hetki ei kuitnekaan ryhtynyt kysymään mitään vaan katsahti kutsujan eli Kotkankynnen suuntaan tämähän oli kutsunutkni muut paikalle joten ehkä hän kertoisi myös asiansa ensin. Vaikka Hetki ehkä mielessään tiesikin mistä olisi kyse.
|
|
|
|
Post by Silkki on Feb 24, 2014 20:12:40 GMT 2
Kotkankynsi tervehti molempia saapujia häntäänsä heilauttamalla sekä nyökkäämällä pienesti. Hohdon mukana saapunut Kielo löysi oman paikkansa Puron rinnalta. Tummanruskea susi tervehti vanhaa narttua kunnioittavasti, vaihtaen kenties muutaman sanankin vanhuksen kanssa. Kotkankynnen silmät olivat kuitenkin kiinnittyneet Hohtoon, joka istahti Hetken lähettyville ja rohkaisi punaturkkia aloittamaan. Uros kääntyi vielä Hetken puoleen, suunnaten sanansa ainoastaan loukkaantuneelle nartulle.
"Kiitos Hetki", uros kiitti ennen kuin antoi katseensa kiertää jokaisessa paikalle saapuneessa sudessa. Punaturkin häntä kohosi jälleen korkealle suden ilmaistessa itsevarmuuttaan. Keho oli suden sielun peili, eikä uros olisi voinut peitellä itsevarmuuttaan vaikka olisi halunnutkin. Niinpä Kotkankynsi tyytyi katsomaan vuorollaan jokaista, ennen kuin aukaisi suunsa.
"Uskon, että olemme kaikki tässä. Olen iloinen, että pääsitte kaikki paikalle ja olen pahoillani, mikäli jouduitte taivaltamaan pitkän matkan syvässä hangessa", Kotkankynsi aloitti kantavalla äänellään, astuen puolikkaan askeleen lähemmäs laumaa, joka tuntui seuraavan mielenkiinnolla mustankirjavaa sutta. Puron tummat silmät tuntuivat porautuvan Kotkankynnen rintakehään, mutta punaturkki ei antanut sen häiritä. Siihen olisi vain totuttava.
"Kuten tiedätte, rakas alfamme Ovela nukkui pois rauhallisesti talven aikana", Kotkankynsi kertasi nopeasti, "mikä tarkoittaa, että me jäimme ilman johtajaa." Uros odotti pienen hetken, ennen kuin jatkoi, lähinnä antaakseen jokaiselle hetken aikaa surra alfan menettämistä ja ymmärtää, mikä tilanne juuri nyt oli. "Lauma ei ole lauma ilman alfaa, kuten talvikaan ei ole talvi ilman lunta. Meitä on enää jäljellä vain muutama, sillä loput ovat lähteneet talvea pakoon tai menehtyneet sen aikana. Mutta me olemme perhe, emmekä me jättäneet kotiamme ja perheenjäseniämme edes silloin, kun talven kylmimmät pakkaset piiskasivat meitä armottomasti", suden ääni oli kantava, mutta omalla tavallaan rauhallinen. Kotkankynsi ei joutunut huutamaan, ei edes korottamaan ääntään, vaan saattoi vain puhua, luottaen siihen, että ääni kantaisi jokaisen korviin. Suden meripihkan sävyisten silmien katse kiersi jälleen laumalaisissa, tavoitellen katsekontaktia jokaisen kanssa. Puro vaikutti uteliaalta, Kielon katse taas oli tutun rauhallisuuden ja seesteisyyden peittämä, mutta uros tiesi, ettei Kielo ollut typerä. Vanha narttu tiesi, mitä Kotkankynsi aikoi. Kuten varmasti muukin lauma tietäisi, ainakin hetken kuluttua.
"Me tarvitsemme alfan, jonkun, joka pitää perheemme kasassa, rajamme vahvoina ja laumamme turvassa. Meitä ei ole montaa, mutta meitä on tarpeeksi. Mikäli pystymme toimimaan yhdessä, pystymme nostamaan laumamme takaisin siihen loistoon, josta nautimme aiemmin", uros jatkoi varmasti, seisten yhä tasapainoisesti kaikilla jaloillaan. Susi ei kuitenkaan uhkunut dominoivaa tahtoa, halua alistaa, hajoittaa ja hallita, vaan Kotkankynsi seisoi itsevarmana, luottavaisena laumansa edessä. Punaturkki saattoi kutsua jokaista paikalle saapunutta sutta ystäväkseen, ainakin jollain tasolla, eikä ystävien kesken tarvinnut olla julman dominoiva. Niinpä suden asenteesta puuttui tahto alistaa muita, sillä ystävät olivat paljon mukavampia seistessään omilla jaloillaan kuin maatessaan selällään maassa.
"Minä olen jo kerran nähnyt, kuinka perheeni hajosi, enkä aio nähdä sitä enää koskaan uudelleen", susi sanoi varmalla äänellä. Uroksen katse kiersi jälleen jokaisessa, ennen kuin uros sanoi viimeiset sanansa, hiljentyen sen jälkeen odottamaan reaktiota laumalta. "Minä lupaan tehdä kaikkeni pitääkseni tämän lauman kasassa, jos annatte siihen mahdollisuuden."
|
|
|
|
Post by Roxi on Feb 24, 2014 21:19:52 GMT 2
Hetki kuunteli nuoren uroksen puhetta sen koommin siihen mitään lisäen. Ovelan pois meno oli luonnollinen ja varmasti jokaiselle raskas vaikka tietoisia asiasta olivatkin. Hetki kunnioitti Ovelan muistoa varamsti aina sydämmessään. Kyseinen alfa oli antanut Hetkelle paikan, paikan missä Hetki oppi tuntemaan itsensä ja ennen kaikkea sillä oli lauma jonka eteen se saattoi antaa henkensä.
Mutta alfa oli poissa ja tilalle tarvittiin uusi siitä oli varmasti moni yhtä mieltä. Ovelaa ei paikkaisi kuka tahansa vaan sen täytyi olla susi jolla riitti potentiaali ja usko laumaansa. Ja siinä missä hetki kuunteli Kotkankynnen puhetta pitäen oman ryhtinsä suorana ja ylväänä omaan tuttuun tapaansa. Se ei koennut mitää syytä alistella piakalla olijoille taikka muutoinkaan olla näyrä. Sitähän Hetki ei ollut muutoinkaan.
Kotkankynsi jatkoi puhettaan ja päätti sen ehdottaessaan itseään alfaksi kysyen muulta laumalta saiko siihen mahdollisuuden. Hetken katse pysähtyi urokseen varsin kiperästi vaikkei ehkä ulos päin näkynytkään. Pieni tuulen vire häivähti hukkasten ohitse saaden Hetken kaulassa oelvan arven aavistuksen verran vihlomaan. Vanhoja haavoja särki ja Hetki piti katseensa yhä uroksessa. Toki moni halusi nuoren ja vahvan uroksen lauman johtoon. Ja muusta laumasta ei muutoinkaan ollut jäljellä montaa ehdokasta. Hetki ei kuitenkaan ollut asiasta noin vain valmis päättämään. Sen katse käväisi muissa paikalla olioissa kunnes se kröhähti omaperäisesti kurkkunsa selkeyttämiseksi. " Melkoisen vastuun itsellesi asetat. Oletko mielestäsi valmis siihen asemaan ja taata jokaielle laumalaiselle turvapaikan? " Hetki puhui, kohentaen asentoaan. Se ei suroasanaisesti ollut valmis hyväksymään kotkankynttä alfaksi syystä tai toisesta. " Minulla ei ole mitään sinua vastaan, tai asemaasi haluan vain olla varma siitä että sinusta on siihen." Hetki lisäsi. Vaikkei se olisikaan yhtä mieltä alfa ehdokkaasta ei se ollut sitä vastaankaan. Se halusi vain varmistua siitä että uros olisi siihen pestiin valmis. Hetki oli elänyt Ovelan laumassa vuosia ja sä oli nähnyt monen monta seikkaa ja ollut rajoja puollustamassa useammaltakin valtaa hamuavalta yrittäjältä rikkureista huolimattakaan.
Hetki olisi halunnut jatkaa puhettaan mutta sen kurkkua kuivasi joten se joutui tyytymään muiden mahdollisiin kysymyksiin ja vastaukseensa.
|
|
|
|
Post by Harine on Feb 25, 2014 15:47:09 GMT 2
Hohto kuunteli Kotkankynnen sanoja ja totesi, että sana oli hallussa. Se tunsi omat vastuunsa painavan. Se ei tiennyt miten se aikoisi osoittaa tukensa Kotkankynnelle. Hienojen sanojen päätteeksi narttu nousi seisomaan ryhti suorassa ja mahdollisimman itsevarman näköisenä, mitä se siinä tilanteessa kykeni. Se etsi hiukan sanoja, kun Hetki kyseli ensimmäisenä Kotkankynnen rahkeita. Hohto oli kysynyt aikaisemmin samaa ja tiesi, että Kotkankynnen piti itse kysymyksiin vastata. Hohto päätti kuitenkin esittää oman kantansa tähän väliin, jotta muille ei tulisi samanlaista reaktiota, mitä sille oli tullut. "Seison puolellasi tässä asiassa." Hohto julisti lyhyesti ja astui askeleen lähemmäs Kotkankynttä, kuin osoittaakseen sen olevan tosissaan. Jos muut näkisivät, että se luotti todella Kotkankynteen, se vähentäisi epäilyjä. Rehellisesti sanottuna Hohto ei keksinyt ketään muuta paikkaa täyttämään. Susi vilkuili ympärilleen. Narttu lähes tunsi Puron katseen nahassaan. Toinen selvästi koitti miettiä, mikä Hohdon panos tässä oli. "Jos rehellisiä ollaan, niin en keksi parempaa sutta täyttämään alfan paikkaa." Narttu vielä sanoi katsahti kaikkia. "Vai oletteko eri mieltä?" Hohto katsoi Kotkankynttä hetken ja antoi pienen hymyn, ennenkuin jälleen katsoi kaikkia vuoron perään. Noh, toivottavasti lyhyet sanat riittäisivät.
|
|
|
|
Post by Silkki on Feb 25, 2014 16:27:22 GMT 2
Kotkankynsi oli arvellutkin, että paikalla olevista susista juuri Hetki vastaisi ensimmäisenä. Narttu oli kokenut laumalainen, entinen betakin, minkä takia punaturkki olikin odottanut juuri sellaista reaktiota, kuin Hetkeltä sai. Narttu kysyi kysymykset, jotka kuka tahansa järkevä laumalainen olisi kysynyt. Ennen kuin punaturkki ehti vastata kysymykseen, Hohto ilmoitti jo oman tukensa. Kiitollisesti punaturkki vilkaisi lähemmäs astunutta narttua ja painoi kevyesti päänsä pieneen nyökkäykseen. Sen jälkeen meripihkan sävyiset silmät etsivät jälleen Hetken, sillä nartulle olisi vastattava.
"Minä kysyin samat kysymykset itseltäni kerran toisensa jälkeen, ja jos en uskoisi pystyväni tähän, en seisoisi nyt tässä, puhumassa teille", Kotkankynsi vastasi, lähinnä osoittaakseen, ettei kyseessä ollut hätiköity päätös. Punakirjava uros oli miettinyt tätä pitkään. "Yksinäni en voi luvata jokaiselle teistä turvapaikkaa, sillä mitä on yksi susi kolmea vastaan? Mutta minä voin luvata, että pidän laumamme turvassa niin kauan kuin te seisotte rinnallani ja suojelette toinen toistanne, kuten tähänkin asti olette toimineet. Ovela ei suojellut meitä kaikelta, vaan opetti meidät suojelemaan toinen toistamme. Siitä laumassa on kyse. Vahvinkaan ei selviä yksinään suurempaa joukkoa vastaan, mutta yhdessä se on mahdollista", uros jatkoi rauhallisella mutta kantavalla äänellä, antaen katseensa kiertää laumassa.
"Ymmärrän, että jotkut teistä epäröivät. Teillä on syynne, mutta haluan kysyä teiltä, mikä on teidän mielestänne parasta laumalle. Minä en usko, että laumamme selviää ilman alfaa. Uskotteko te?" Kotkankynsi haastoi jokaisen laumalaisen pohtimaan asiaa. Puro näytti hetken aikaa häkeltyneeltä, tietämättä, tuliko uroksen reagoida uhmakkaasti vai alistuen. Lähes apua odottaen nuori uros vilkaisi Kieloa, joka oli pysytellyt paikoillaan kaikessa rauhassa koko keskustelun ajan.
"Katsos poikaa", vanha narttu lausahti uudelleen, tosin lempeämmällä äänellä kuin viimeksi. "Sinustahan on kasvanut vastuunsa tunteva aikuinen", vanhuksen ääni oli lempeä ja jollakin tavalla kunnioittava, mikä sai Kotkankynnen tuijottamaan vanhaa narttua entistä tiiviimmin. Voisiko olla, että Kielo tukisi punaturkkia ilman sen suurempia vakuutteluja? Ja mikä tärkeintä, seuraisiko Puro perässä? Hetki oli jo sanonut, ettei suoranaisesti vastustanut ideaa ja Hohto avoimesti tuki sitä, joten jo pelkällä Kielon tuella tilanne olisi selvä.
"Poika puhuu viisaasti, joten minä en näe mitään syytä, miksi valittaisin", Kielo lausahti, vilkaisten muuta laumaa odottavasti. Kotkankynnen katse siirtyi Puron kautta Hetkeen, tarkkaillen kaksikkoa, joka ei ollut vielä ottanut selkeää kantaa. Kielon sanojen myötä tilanne oli jo kääntynyt punaturkin eduksi, vaikka susi epäilikin, ettei vanha narttu suostuisi puolustamaan punaturkkia, mikäli Hetki tai Puro ottaisivat fyysisemmän lähestymistavan. Hohto saattaisikin, vaikka Kotkankynsi ei sitä toiselta pyytäisikään. Lauman kesken ei turhasta tapeltu, siitä punaturkki piti kiinni.
|
|
|
|
Post by Roxi on Feb 25, 2014 16:55:20 GMT 2
// miksi minä en teinynt että HEtki on ollut Betana XD //
Hetki piti katseensa alfa ehdokkaassa tuon puhuessa. Uroksella riitti tahtoa ja puhettaan oli selkeästi jo miettinyt itsekin. Hetki kuunteli muiden puheita enne kuin sanoisi itse yhtään mitään. Hetki oli ollut pitkään laumassa ja ei nähnyt syytä lähteä sieltä poiskaan. Se oli luvannut ovelalle antaakseen henkensä lauman puolesta jos tarve vaatisi. Miksi se luopuisi lupuaksestaan vaikka vanha Ovela olikni nyt poissa. Hetki piti ryhtinsä yhä ja kuunteli vielä Kielon puheita. " En epäile ettetkö olisi mietitnyt, ja puheesi kuullsotaa siltä että ajattelet meidän etujamme etkä vain itsesi. Joten en astu vastarintaan sinua vastaan." Loppua kohden Hetki siirtyi hitusen paikaltaan nähdäkseen muut paikalla olijat. " Kuten Kotkankynsi jo sanoikin yksi susi ei tee laumasta turvallista vaan siihen tarvitaan koko lauma. Pysyäksemme vahvoina tästäkin eteenpäin. " Hetki painotti jo kertaalleen esille tulleen lauseen. Siitä se oli yhtä mieltä. Hetki ei lisännyt muuta vaan jäi odottamaan loppuutlosta. SE ehtisi oman osuutensa lauman eten tehdä myöhemminkin. Sitä kiinnosti lähinnä nyt se miten uros käytti mahdollisuutensa ja osasiko se todella pitää kasassa tämän lauman ja miten se jatkaisi tilanteen tästä kun oli saanut heten äänen itselleen.
|
|
|
|
Post by Silkki on Feb 25, 2014 17:29:02 GMT 2
// Vanhalla foorumilla Hetki oli merkattu betaksi useampaan kertaan laumauutisissa, ilmeisesti siis väärää tietoa siellä, pahoittelen virhettä //
Hetken vastatessa nartulle tyypilliseen ryhdikkääseen tapaan, Kotkankynsi kuunteli ryhti hyvänä ja häntä korkealla. Hetken sanat saivat suden heilauttamaan häntäänsä terävästi puolelta toiselle hyväksynnän merkkinä, ennen kuin liike pysähtyi suden astuessa eteenpäin puolikkaan askeleen.
"Siinä tapauksessa, laumamme on jälleen kokonainen", punaturkki lausahti antaessaan katseensa kiertää sudesta toiseen. "Se ei kuitenkaan tarkoita, että olisimme turvassa. Meillä on paljon tehtävää", uros jatkoi varoittavalla äänensävyllä. Susi tiesi, että sen jokaista sanaa kuunneltaisiin tarkasti, jokainen ele tulisi huomatuksi ja pieninkin virhearvio voisi koitua kohtalokkaaksi. Onneksi Kotkankynsi ei ollut typerä. Punaturkki oli jo etukäteen miettinyt, mitä tekisi, jos lauma hyväksyisi uuden alfansa. Susi oli päättänyt, mistä oli pidettävä tiukimmin kiinni ja mistä saattoi joustaa. Olisi typerää edes koettaa jakaa pientä laumaa hoitamaan suuren lauman tehtäviä. Nyt tärkeintä oli, että tämä pieni lauma toimisi yhdessä ja pitäisi huolen ensimmäisenä siitä, mikä oli kaikista tärkeintä: reviiristä.
"Hohto ja Hetki", Kotkankynsi aloitti, suunnaten katseensa molempiin puhuttelemiinsa susiin. "Toivon, että voitte kulkea vahvistamassa rajamme täältä etelään päin, kohti solaa, ja kiertää ympäri aina pesäkoloille saakka. Matka ei ole pitkä, mutta ne rajamerkit vaativat eniten vahvistamista, sillä suurin osa laumattomista kulkee niillä alueilla. Lisäksi solan lähellä reviirimme lähes hipoo Rinnemetsää, joten merkeistä on tehtävä vahvat. Emme halua, että yksikään susi eksyy alueillemme luvatta", Kotkankynsi ohjeisti. Uroksen ääni oli varmuutta täynnä, mitä myös koko kehonkieli tuntui suorastaan huutavan. Kotkankynsi tiesi, mitä teki. Uros oli nähnyt kahden täysin erilaisen alfan toimintatavat, muttei yrittänyt olla kumpikaan heistä. Susi johti laumaa omalla tavallaan, antaen omat ohjeensa punaturkille tyypillisellä tyylillä.
"Minä kierrän rajamme täältä pohjoiseen, kunnes palaan pesäkoloille. Toivon, että kuljet mukanani, Puro", Kotkankynsi sanoi, katsoen kohti nuorta urosta. Vaikka uros ilmoitti toivovansa sitä, ei Puro erehtynyt pitämään sitä todellisena toiveena vaan lähemmäs käskynä. Niinpä tummanruskea susi vain nyökkäsi ymmärryksen merkiksi, suostuen seuraamaan alfansa perässä, kun se aika tulisi. Punaturkki oli alunperin halunnut kulkea Hohdon kanssa, jotta saisi aikaa keskustella mahdollisen betansa kanssa, mutta lopulta päättänyt, että Hohtoa tarvittiin enemmän eteläisillä rajoilla.
"Kielo, toivoisin, että palaisit pesille suorinta tietä, mutta olet vapaa kulkemaan rajoja pitkin, mikäli toivot niin. En vain mielelläni näe pesäkolojamme tyhjinä, sillä se voi houkutella paikalle paitsi laumattomia susia, myös ahmoja tai muita eläimiä, joiden kanssa emme mielellämme jaa pesiämme", punaturkkinen uros sanoi vanhaa narttua katsoen.
"Minä palaan suoraan pesille, alfa", Kielo lausahti yksinkertaisesti. Kotkankynsi nyökkäsi vastaukseksi, ennen kuin kääntyi katsomaan muita laumalaisiaan.
"Kun reviirimme on turvattu, olemme jo askeleen lähempänä sitä vahvaa laumaa, joka kerran olimme", punaturkki lausahti. "En usko, että suuria saaliseläimiä vaeltelee alueillamme, sillä talvi on ollut ankara myös niille. Pian karibut saapuvat sankoin joukoin, mutta siihen asti joudumme tyytymään pienempiin saaliisiin. Mikäli kuitenkin törmäätte tuoreisiin jälkiin, koettakaa onneanne. Ajakaa saalis syvemmälle reviirille, kohti pesäkoloja, ja kutsukaa laumaa avuksi. Älkää ottako turhia riskejä. Pitäkää huolta itsestänne ja toisistanne", uros jatkoi, äänensävy tiukentuen loppua kohden. Kotkankynsi oli elänyt laumattomana hetken aikaa, joten uros tiesi tarkalleen, kuinka suuri riski loukkaantuneenkin eläimen kaataminen yksinään oli. Niin tiesi loppu laumakin, mutta Kotkankynsi halusi muistuttaa jokaista. Talvi sai sudet tekemään mitä uhkarohkeimpia valintoja, eikä uros halunnut laumaansa enää yhtään hankaluuksia.
"Kutsukaa, mikäli tarvitsette minua tai toinen toistanne", uros vielä muistutti.
|
|
|
|
Post by Harine on Feb 25, 2014 20:54:53 GMT 2
Hohto rentoutui, kun kenelläkään ei ollut mitään vastaan sanomista. Hymy nousi nartun kasvoille helpotuksen lisäksi ja susi istahti alas ja hengähti.
Kotkankynnen jakaessa tehtäviä ja lähettäessä Hetken ja Hohdon rajoille, narttu katsoi Hetkeä ja heilautti häntäänsä. Sitten se katsoi uutta alfaansa -tuohon ajatukseen piti joskus vielä tottua- ja nyökkäsi ymmärryksen merkiksi. Se muisti vielä leikkihetket, kun Kotkankynsi oli juuri tullut laumaan, varsin pikkuisena, jos Hohdolta kysyttiin, ja tuossa se vain oli tänään alfana. Kotkankynnen puheet olivat viisaita, eihän ikä kertonut läheskään kaikkea sudesta. Nyt piti vain viedä laumaa eteenpäin.
|
|
|
|
Post by Roxi on Feb 25, 2014 22:22:18 GMT 2
Hetki piti katseensa uudessa alfassa johon sillä oli tottumsita vielä pitkään. Pian kun Kotkankynsi oli päättänyt puheensa narttu katsahti Hohtoon. Niinpä niin iinä sitä taas mentiin rajavartioon siis. Hetki oli valmis lähtemään tehtävänsä kimppuun se ehtisi jutella uuden alfan kanssa varamsti piankin. Ja senhän Hetki varmasti tekisi. Se että Ovela oli poissa ja sitä myöden puolet laumasta sai Hetken kokemaan osittaista yksinäisyyttä. Enää ei ollut pesillä ketään joka odotti sen tulevan iltamyöhällä takaisin kertomaan uutisia rajoilta. Eikä sillä ollut enää ketään kenen kanssa olisi jakanut kokemuskensa metsäreissulla vaan se oli nyt osa jotain uutta jossai oli vain pieni häivähdys entistä. Se joutuisi opettelmaan kunnioituksensa antamista uudelle alfalle joka oli ollut laumassa huomattavasti vähemmän kuin Hetki. Tämä varmasti kokenutta narttua tulisi puhuttelemaan vielä pitkään iekä se kovin helpost ikykenisi taipumaan.
Hetkellä oli jopa ikävä riitapukariaan Liekkiä. Siitä huolimatta se siirsi katseensa Kotkankynteen. " Minulal ei ole kysyttävää tai lisättävää. Tekemistä on enemmän kuin aikaa joten sallit varmasti minun ja Hohdon lähteä suoristtamaan tehtäväämme. " Hetki totsei jykevästi. Arpi sen kaulassa loisti yhä koremmin tuulen vireiden viedessä mennessään osan irto karvoista. Kevät teki tuloaan ja Hetken arpi tulisi kevään mittaan näkymään entistäkin enemmän muistuttaen narttua joka päivä siitä miten se näitä maita puollusti oman hengensä puolesta. SE ei koskaan unohtaisi Ovelan kiitos sanoja tunnollsiesta työstä ja luottamuskensa voittamisesta. Hetki oli saavuttanut ainakni yhden etappinsa laumassa olonsa aikana. Nyt sillä oli jäljellä vain yksi haaste mikä oli aikoinaan Liekin kanssa jäänyt kesken ja se oli Betan paikka. Mitä narttu oli havitellut jo siitä hetkestä lähtien kun Vaiti ja Varma olivat olleet tässä asemassa.
Hetki jäi siis odottamaan lupaa jatkolle.
|
|
|
|
Post by Silkki on Feb 25, 2014 23:53:33 GMT 2
Kotkankynsi oli tyytyväinen, kun kukaan ei noussut vastustamaan uutta alfaa edes silloin, kun käskyjä jaettiin, vaikka ne eivät välttämättä kaikkia miellyttäneetkään. Punaturkki ei kuitenkaan ollut täällä miellyttämässä muita vaan turvaamassa laumansa aseman, ja tekisi sen, vaikka jonkun ylpeys kokisikin kolauksen matkan varrella.
"Olkaa hyvät, Hohto ja Hetki, voitte poistua", Kotkankynsi vastasi, katsoen puhuessaan vuorotellen molempia susia. Uroksen katse jäi hieman pidemmäksi aikaa Hohtoon. Kiitollisena uros nyökkäsi pienesti, lähes huomaamattomasti, ennen kuin kääntyi Puron puoleen.
"Meidänkin on aika mennä", sulavalinjainen susiuros sanoi selkeällä äänellä, vilkaisten Kieloa. "Me palaamme pesille niin pian kuin se on mahdollista, Kielo. Hohto ja Hetki palaavat varmasti meitä ennen, mutta et joudu olemaan kauaa yksin", uros sanoi. Vanha narttu heilautti häntäänsä puolelta toiselle päätään kevyesti pudistaen.
"Älä huoli minusta, alfa, minä selviän kyllä", vanha narttu vakuutti lähtiessään rauhalliseen tahtiin kohti pesäkoloja. Uros katsoi hetken laumalaisen perään, kuin vakuuttaen itselleen, että oli tehnyt oikein. Kielo ei joutuisi enää viettämään aikaansa yksinäisyydessä, ainakin Kotkankynsi toivoi niin katsoessaan vanhan nartun perään.
Puro seisoi jäykän oloisesti muutaman sudenmitan päässä Kotkankynnen takaviistossa, ilmeisesti odottaen, että alfa tekisi jotakin. Uros vilkaisi taakseen, ennen kuin lähti itsevarmoin askelin pohjoiseen päin, kohti järveä ja sen rannalla häämöttäviä reviirin rajoja. Häntä korkealla ja askel sulavana Kotkankynsi kulki, tuntien askel askeleelta uuden asemansa painon harteillaan yhä vahvemmin. Susi ei kuitenkaan kompuroinut painon alla, vaan suoristi ryhtinsä ja nosti jalkaansa yhä korkeammalle taivaltaessaan lammen halki. Sysimetsällä oli uusi alfa.
// Kiitokset pelistä :) Ajattelin, että maaliskuun puolenvälin jälkeen voitaisiin pelata uutta laumapeliä, vaikka metsästysreissun nimissä, mikäli kiinnostusta vain löytyy. Minusta tämä peli ainakin sujui hyvin ja vapaa järjestys toimi, joten eiköhän tällä tavalla näitä useamman pelaajan pelejä saa rullaamaan vaivattomasti eteenpäin (ja toivottavasti seuraavassa pelissä meitä pelaajiakin olisi jo useampia :D). Kun nyt kerran laumapainotteinen roolipeli ollaan, olisi hauska pelata näitä koko lauman pelejä, joissa hahmojen eri puolet pääsevät kunnolla näkyviin ja keskinäiset suhteet tulevat selviksi. Menipä jaaritteluksi tämä kiitos, hups. Kiitokset nyt siis vielä pelistä uudemman kerran! :D //
|
|
|
|
Post by Harine on Feb 26, 2014 9:52:31 GMT 2
Hohto vilkaisi Hetkeä. He saivat nyt lähteä tekemään tehtäväänsä. Hohto nyökkäsi Kotkankynnelle ymmärtäneensä, mutta kasvoilla koreili myös pieni virne. Toinen todella sai sen mitä oli ollut hakemassa. Harmaaturkki nousi ja odotti, että Hetkikin lähtisi, ennen kuin itse lähti reippain askelin kulkemaan rajoille. //Hohto kiittää ja kuittaa hyvästä pelistä  // |
|
//