|
|
Post by Roxi on Feb 25, 2014 13:16:33 GMT 2
// Elikkäs tänne saisi tulla Hurme ja Ronski  Operaatio lauma kokoontuminen. // Korppi viipotti alfakivikolle jonka se oli omaksunut paikakseen Veren lähdettyä. Korpilla ei ollut suurta laumaa jota johtaa tai odotella päivä tolkulla saadakseen se kasaan. Joten se hypähti jäisen kivensä päältä maan tasalle ja ulfahti kimakasti kutsuen Roskni ja Humreen paikalle. Vihdoin se saattoi saada tilaisuuden korjata välinsä Ronskiin joka oli pysynyt lauman rajojen tällä puolen huolimatta kaikesta siitä mitä oli laumalle tapahtunut. Korppi oli tuonut Roskille lihan palan anteeksi pyyntönä kaikesta ja odotti nyt innolla saadakseen puhua jälkeläiselleen ja yrittää korjata tilanne tosin vähän myöhässä mutta toivottavasti ei liian myöhään. Korppi jäi odottamaan kakskon saapumista. Korppi oli päättänyt ettei vanha kausi enää jatkuisi samaan kurilliseen tahtiin vaan nyt alkoi uusi kausi niin luamalle kuin koko Rinne metsälle. Hurme oli Korpin uusi toivo ja sen varaan Korppi uskalsi jopa hitusen luottaa tulevan kannalta. Vaikka Hurmeen tahto kavuta ylös päin mutta Korpilla ei ollut mitänä sitä vataan. |
|
|
|
Post by Harine on Feb 25, 2014 15:17:27 GMT 2
//Täältä tullaan.  Tuon myös tuon Myräkän, joka on lauman NPC-hahmo, vähän täytettä laumaan  // Ulvahdus kantautui hyvin Hurmeen korviin, sillä toinen oli korkeintaan parinkymmenen metrin päässä mustaturkista. Uros ei vonut uskoa, että tämä todellakin oli nyt laumalainen. Tuosta noin vain. Se oli ottanut aikasemmin pienenet nokoset, jonka jälkeen oli ryhtynyt yhtä jo paremmat päivänsä nähnyttä koloa parantelemaan itselleen. Käyttämättömänä talvi oli heittänyt lunta kiitettävän määrän lunta sisään. Kolo ei ollut suuri, vaan yksi syrjäisemmistä. Melko pienikin se oli mutta olipahan ainakin kotoisa. Nyt mustaturkki tuli kolostaan ja katseli ympärilleen ja näki välittömästi Korpin, mutta sivusilmällä pystyi näkemään liikettä ja suuntasi huomion siihen suuntaan ja sai pistävän katseen osakseen. Pesäkolojen toisella puolella oli harmaa susi, joka katsoi Hurmetta vähemmän ystävällisesti. Haastoiko toinen heti riitaa vai mistä oli kyse? Hurme ei jäänyt tumput suorina siihen seisomaan vaan nosti häntänsä ja korjansa ja pörhisti karvansa ampuen vähintään yhtä pistävän katseen toiseen. "Jos sinulla on jotain sanottavaa, niin sano se äläkä kyyristele siellä kuin mikäkin penikka." Hurme heitti. Tämä sai harmaaturkkisen uroksen nousemaan ja kävelemään lähemmäs tummempaa sutta. "Pitäähän se nähdä, että millainen rimppakinttu on tullut tähän laumaan. Pitäähän se tarkistaa, oletko edes tämän lauman arvoinen." Myräkkä heitti takaisin ja koitti jopa aavistuksen mahtailla, mutta Hurmeen ilme ei värähtänytkään. "Sinä kirppukasa et ole näköjään se kaikista fiksuin. Korppi minut hyväksyi tähän laumaan, vai epäiletkö oman alfasi päätöstä?" Hurme sanoi, mikä laittoi Myräkälle jauhot suuhun. Harmaaturkki lähti perääntymään kohti alfaa ja vielä tokaisi Korpille kuin todistaakseen, ettei epäillyt. "Minä en kyseenalaista päätöksiäsi, arvon Korppi." Hurme seisoi paikallaan hetken hyvin tyytyväisenä itseensä, mikä näkyi myös sen kehonkielessä. Susi varmisti, että se oli harmaaturkki, joka perääntyi ensimmäisenä, ennenkuin lähti itse ravaamaan välimatkaa Korppiin kiinni. Mustaturkki nyökkäsi Korpille kun pääsi lähemmäs ja istahti alas. Hurme pistäisi mieleen kaiken mitä nyt tapahtuisi, sillä tämä oli uutta sudelle. --- Ronski valpastui, kun se kuuli kutsun. Se tuhahti tyytyväisenä siitä, että nyt vihdoin, kovan uurastuksen jälkeen jotain oltiin tekemässä lauman eteen. Talven yksinäisyys ja hiljaisuus oli nyt rikottu, tai niin suuri susi toivoi. Talvi oli ollut raskas sille. Jälleen kerran susi tunsi pientä toivoa ja lähti rymistellen kovaan juoksuun, tuntien maisemat kuin omat tassunsa. Olihan se vaellellut rajoilla niin pitkään, moneen kertaan läpi, pysähtymättä juuri kertaakaan. Pesäkolot olivat olleet aina niin kovin tyhjät, ettei Ronski ollut halunnut nähdä niitä tyhjillään, eikä myöskään sinne ollut kovin monesti jäänyt yötäkään viettämään. Tämä kevät tulisi olemaan erilainen. Taatusti. Aivan varmasti.
Jäljellä ei ollut enää paljoa matkaa ja susi mylvähti matalasti merkiksi, että oli tulossa. Mää tärisi ja oksat työntyivät helposti edestä pois ja oksat rasahtelivat sen painon alla rikki kuin kukkaset. Kun se vihdoin näki pesäkolot, se tunsi suunnatonta iloa. "Äiti!" Ronski huudahti tervehdyksen ja juosta rymisteli suoraan tämän luo ja hyöri tämän ympärillä iloisena kuin pieni pentu. Uros huomasi joutuvansa katsomaan hieman alas nähdäkseen äitinsä paremmin. Olipas äiti pienentynyt. Tai niin se luuli.
|
|
|
|
Post by Roxi on Feb 25, 2014 15:39:24 GMT 2
// Jep hyvä, olisin itse unohtanut koko NPC- hahmon xD Tunnetusti xD //
Korppi ei voinut olla kuulematta heti oitis alkanutta sanarytäkkää pesillä joten se tuhahti huvittuneesti. " Hei vain teille, ja jos jätettäisiin tältä päivältä nämä piikittelyt minulle niin voimme jatkaa tästä paremmin mielin. " Korppi äyskähti lähinnä Myräkälle koska se esittelisi Hurmeen erikseen koko porukalle kun oli sen aikan. Toisen kyseenalaistamiseen korppi ei tällä kertaa tarttunut vaikka normaalistsi se olisi ärähtänyt kiperästi takaisin. Hurmeen liittyessä joukkoon Korppi soi tälle kepeän hymyn kapeilla kasvoilla susimaisesti iloiten.
Korpin huomio kuitenkin kaksikosta siirtyi pian paikalle porhaltavaan Roskiin jonka mylväys sai Korpin nostamaan korvansa entistä pystymmäksi. Siinä missä Ronski huudahti äiti Korpin leuka oli loksahtaa alas ilosta. Roskin tullessa nartun luo Korpin häntä vispasi edes takaisin harvinaisen tiuhaan tahtiin. " Ronski!" Korppi sanoi pieni äänen värinä päällä. Se ei ollut ehkä koskaan ollut niin iloinen poikansa nähdessään. " Toin sinulle purtavaa." Korppi lausahti yhä ääni hitusen väristen. oliko Korpista tulossa vanha vai oliko se löytänyt uuden polun sisimmästään eikä ollutkaan niin kylmä ja tunteeton otus mitä se oli ehkä kuvitellut.
Kun Korppi olisi kasannut itsensä ilon tuottamasta tunnekuohusta se ryhdisti asentoaan jotta näksi jokaisen laumalaisensa. " Muakva että pääsitte kaikki tänne. Ihan ensinmäisenä haluan sanoa teille että meillä on jäljellä vain yksi suunta ja se on nousta ylöspäin. Me emme anna minkään tuhota laumaamme vaan teemme siitä entistäkin ehomman. Olemme talven aikana menettäneet palan reviiriä vuoriltapäin. Joten nyt meidän on petrattava suuresti rajojen vahvistukseen ja pidettävä jokainen silmäpari visusti tarkkana ettei vastaavaan tilanteeseen jouduta." Pieni tauko nartun puheissa kävi kun tämä katsahti kutakin paikalla olijaa ylpeänä. " Kuten tiedämme että meitä ei ole montaa enää jäljellä ja suurin osa katoajista ovat jättäneet lauman jo Veren lähdettyä. Minä puolestani päätin että laumamme aloittaa puhtaalta pöydältä tämän kevään ja kasvatamme laumasta entistä ehomman ja suuremman. Tästä lähin valvomme tarkasti rajoja ja jokainen joka yrittää ylittää rajat syystä tai toisesta on raportoitava minulle. Mikäli mielestänne kyseinen susi olisi hyödyllinen laumalle siitä otetaan selvää. Emme tarvitse riippakiviä ja huolen aiheita yhtään enempää joten laumalaisten on oltava pontentiaalisia ja hyödyksi koko laumalle. " Korppi jatkoi katsoen jällene jokaista sutta eriparisilla silmillään. " Kuten tiedätte laumassamme on tällä hetkellä avoimia paikkoja. Minä toimin yhä alfanarttuna kuten tähänkin asti. Beta sija on avoinna. Ja jos teille on ehdottaa paikkaa jollekulle voitte kertoa sen minulle joko nyt tässä tai kaksin tämnä jälkeen. Toivon ettei tästä käydä tähän hätään mitään yhteen ottoa syystä että tarvitsemme kaiken voimamme muunmuassa Veren paluuseen tai yhteen ottoihin rajakisitoissa. Kevät tuo tullessaan varmasti muutoksia koko laaksolle. " korppi sanoi ja siirsi katseensa sitten Hurmeeseen. " Uusi tulokkaamme on Hurme, joka vakuutti minut harvinaisella jääräpäisyydellään ja elmänlujuudellaan. Hän on nyt yksi meistä ja toivotan hänet vielä toistamiseen tervetulleeksi joukkoon. Hurme vahvistaa rivejämme varmasti huomattavalla tavalla. " Korppi sanoi ja esitteli muille Hurmeen josta narttu piti itse erittäin paljon ja se tuntui olevan tällä hetkellä nartun salainen ase muita vastaan. Vaikkei vielä urokseen täysin luottanutkaan. Loopua kohden katse siirtyi Ronskiin josta Korppi oli entistäkin ylpeämpi että pienestä pennusta oli kasvanut komea susi joka oli tapahtuneista huolimatta pysynyt emonsa rinnalla. Murhan kohtalosta Korppi ei vielä sanonut mitään vaikak teisi tyttärensä olevan poissa. Ei narttu osannut hyväksyä asiaa järkevästi ajatellen. Korpin ja Murhan välit olivat olleet alusta asti vaikeat.
|
|
|
|
Post by Harine on Feb 25, 2014 19:01:36 GMT 2
Hurme katsoi kuinka suuri susi rynnisti suoraan Korpin luo. Ei epäilystäkään, että toinen oli aikaisemmin mainittu Ronski. Hurme katsoi huvittuneena toisten kohtaamista. Siitä oli jo aikaa kun se oli viimeksi tavannut oman emonsa... Mennyt oli mennyttä, eikä sitä voinut muuttaa.
Kun puhe tuli vapaista paikoista ja arvoasteikosta. Hurme meinasi jo ehdottaa 'vaatimattomasti' itse itseään, mutta piti suunsa viime hetkellä. Mustaturkki ei luottanut Myräkkään ja tämän hermoihin, jos se alkaisi sellaisia ehdottelemaan. Sen sijaan se katsoi Korppia ja nyökkäsi toiselle. Korppi tietäisi kyllä mihin Hurme tähtäsi ja tiesi, ettei se voisi saada paikkaa näin nopeasti. Sen piti todistaa olevansa luotettava ja kyvykäs hommaan. Hurme antoi jäätävän katseen Myräkän suuntaan. Jos toinen edes ehdotti itseään, ehdottaisi Hurme myös itseään. Onneksi harmaaturkki päätti pitää kuononsa kiinni ja hyvä niin.
Hurme astahti askeleen eteenpäin, kun Korppi esitteli sen muille. Sen naamalle nousi virne kun Korppi kertoi sen jääräpäisyydestä ja elämälujuudesta. Näinhän se oli ja Hurme röyhisti rintaansa aavistuksen. "Kiitos, Korppi. Minäkin uskon olevani hyvin hyödyllinen tälle laumalle." Mustaturkki lausui ja katsoi Myräkkää hyvin itsetietoisesti. "Minä voin yrittää saada saalista. Olen hyvä metsästämään. En usko, että saan kovin suurta saalista tällaisena aikana, mutta rusakot, linnut ja hyvällä tuurilla ehkä jopa näätä voisi onnistua." Hurme ehdotti.
---
Ronski oli niin iloinen. "Sinä toit minulle purtavaa?" Uros kysyi hämmästyneenä silmät loistaen. Tumma susi nappasi lihapalan ja heitteli sitä ensin leikkisästi pari kertaa ja sitten ravisteli lihapalaa pienen murinan kanssa. Lopulta se ahmaisi palan parilla hassulla puraisulla. "Kiitos, äiti." Susi kiitti. Ei pitänyt unohtaa olla kohtelias. Susi lipoi huuliaan ja antoi tietä muille susille, jotka tulivat lähemmäs keskustelemaan ihan lauman asioista.
Ja kun alettiin puhua niistä lauman asioista, Ronski kuunteli tarkkaan, jopa yltiömäisen tarkkaavaisena. Tämä oli myös sen ensimmäinen kerta laumakokoontumisessa ja sitä jännitti. Tällainen lauma siis oli. Se alkaisi vahvistaa rajoja aivan uudenlaisella tarmolla tästä edespäin, sillä nyt sillä oli jotain konkreettista, mitä suojella. Hurmeen esittelyssä Ronski katsoi Hurmetta päästä varpaisiin. Aika hintelä, mutta varma. Ihan mukava toinen oli. Myräkkä ei tuntunut oikein pitävän mustaturkkisesta uroksesta, mutta Ronski kyllä menisi väliin jos menisi tappeluksi. Oli niin kovin ikävää jos piti riidellä. Hurme ehdotti metsästystä, joten Ronskikin päätti laittaa kortensa kekoon. "Minä voin kiertää rajoja" Se ilmottautui. Talven jälkeen Ronski oli päässyt helpolla rajoilla. Monet näyttivät juoksevan karkuun ilman tappelua tai edes väittelyä. Ronski ei tiennyt miksi.
|
|
|
|
Post by Roxi on Feb 25, 2014 19:32:34 GMT 2
Korppi kiiri katseensa kanssa laumalaisiaan kukaan ei ehdottanut itseään Betan virkaan ehkä hyvä niin. Narttu kuunteli mitä Hurmeella oli sanottavaa ja nyökähti tälle. " Metsästetään aluksi pareittain ja jos Hurme ja Roskin aloittavat niin minä ja Myräkkä vahvistamme rajoja sillä välin. Ja suurempien riistan kaatoon kutsutaan koko porukka kasaan." Korppi totesi tuttuun kiperään äänen sävyyn. Sillä oli hienot jäsenet joista ajan mittaan kasvaisi yhtä hieno lauma mitä Rinnemetsässä oli totuttu kuulemaan. Tämnä Korppi oli päättänyt ja jos se vaati nartun asenteen muutosta se tekisin sen laumansa vuoksi.
Kylmä johtotapa ei ollut auttanut lauman kasassa pitämisessä joten se tuskin auttaisi jatkossakaan.
Rosnki puolestaan iloitis mamman lihanpalasta joka sai Korpin hymyilemään huvittuneesti susimaiseen tapaansa. " Anteeksi pyyntönä kuluneista vuosista. Tästä lähin olet tärkein elämässäni ja olen ylpeä sinusta. " Korppi sanoi. Ehkä se ei itsekkään olisi osannut odottaa sanovansa ääneen kyseistä asiaansa.
Korppi pysyi piakallaan katsoen vielä kerran yhtenäistä porukkaansa hyvillään. " Olemme hieno lauma ja pidämme asemamme siinä vai mitä?! " Kroppi kannusti ja haukahti terävästi pitääksen totisuutensa mukana keskusktelusta.
" Palaan asiaan Betan virasta kun olen päättänyt asian. Tarvitsen betasutta siinä missä koko laumaani. Betan virkaan astuu susi joka ansaitsee luottamukseni täysin ja kykeneeo lemaan vastuussa arvostansa. Toivon että tämä ei aiheuta lauman sisäisiä kahakoita. Keräämme voimamme kevättä varten. " Korppi tosti pitääksen asian takuu varmasti jokaisen korvien kuulolla.
// Pahoittelen sekavuutta minut keskeytettini miljoona kertaan sanalla " ÄITI VEETI KIUSAA/ AKU KIUSAA MÄ HALUAN" //
|
|
|
|
Post by Harine on Feb 25, 2014 21:49:04 GMT 2
//Hyvin sain selvää, ei huolta // Ronski katsoi pitkään Korppia. Äiti oli ylpeä Ronskista! Äiti oli ylpeä! Susi tunsi jopa hieman ylpeyttä, mutta suurimmaksi osaksi riemua. "Pääasia on, että olen nyt löytänyt sinut." Susi totesi iloisesti ja mietti mahtoiko emo tietää sisarusten kohtalosta. "Tuota... Oletko tietoinen muista sisaruksista? Kotkankynnestä, Ärhämästä, Murhasta?" Ronski tiesi Kotkankynnestä, mutta muut olivat vain synkkiä arvauksia. Ronski kyllä kertoisi äidilleen, mutta halusi ensin nähdä tietäisikö toinen jo. Miksi turhaan aiheuttaa huutoa, jos asia oli jo tiedossa. Hurme nyökkäsi ja katsahti Ronskiin, kun työnjako selvisi. Ehkäpä heillä voisi mennä metsästys ihan hyvinkin yhteen. Toiselta löytyi voima ja mustaturkilta ketteryys. Ronski näytti tekevän saman lopputuloksen omissa päätelmissään, sillä suuri susi heilutti nyt mustaturkille häntäänsä varsin hilpeän oloisesti. Siinä oli outo tyyppi. Kun Korppi yritti kannustaa joukkojaan, Hurme ja Ronski haukahtivat yhtäaikaa, toinen matalammalta ja toinen aavistuksen korkeammalta. Ronski näki jopa Myräkän murahtavan kannustavasti. Tästä se lähtisi. Ronskia ei beta asiat niin kiinnostaneet, mutta Hurme oli kuulolla. Se nyökkäsi mietteliäänä. Miten se voisi todistaa olevansa kyvykäs... Mustaturkin katse osui Ronskiin. Ehkäpä jos kaksikon metsäreissu menisi hyvin ja Ronski saisi Hurmeesta hyvän kuvan... Hurme halusi paikan nyt, kun kilpailijoita ei ollut monia. Lauman täytyi vahvistua, mutta siihen tarvittiin myös betaa. Hurme tunsi helpotusta. Kyllä se tästä. |
|
|
|
Post by Roxi on Feb 25, 2014 22:28:49 GMT 2
Korppi haukahti muiden joukossa ylpeänä porukkansa yhteistyön tuloksesta joka lähtisi varmasti käyntiin loistavasti. Sitten se palasi aiheeseen minkä Roski esitti. " Sisaresi Murha on kuollut.. Muista minulla ei sitten tietoa olekkaan. Sinulla ilmeisesti on kun kysyit?" Korppi totesi ei ärhäkkäästi vaan leppoisaan sävyyn. Se ei halunnut pilata välejään enä ätoistamiseen jälkeläisiinsä knu oli pääsyyt tähän pisteeseen.
" Teidätte mistä minut löydätte. Onnea matkaan jokaiselle." Korppi totesi ja tiesi että Hurme havittelisi ensitöikseen betan paikkaa ja siihen Korppi oli antanut mahdollisuuden. Betaa tarvittiin ja paikkao lisi täytettävä mit pikimiten. Mutta sitä ennen oli tehtävä muutama seikka itse kunkin että Korppi kykeni tekemänä valintasa vaikka olikni tästä jo suhteellisen varma tarvittiin vain se puuttuva palanen. Koska tällä hetkellä jokainen laumalainen oli saman arvoinen kullakni omat hyvät puolensa.
Korppi lähtisi tästä Myräkän kanssa vahvistamaan rajoja mikäli kenelläkään ei olisi kysyttävää tai lisättävää,.
|
|
|
|
Post by Harine on Feb 25, 2014 22:56:45 GMT 2
Ronskin korvat valahtivat välittömästi sivuille, kun se kuuli Murhan kohtalon. Se päästi pientä yninää. "Voih, toivoin niin että kaikki olisivat kunnossa." Ronski totesi surullisena. "Ärhämästä en ole kuullut enkä nähnyt mitään. Vaikka niin kovin haluaisin uskoa toisin, luulen että hän on lähtenyt pois. En ole ruumista nähnyt vaikka olen kierrellyt paljon. En tiedä onko hän elossa vai ei. Mitä tulee Kotkankynteen... niin.. öh... Tapasin hänet jo jonkin aikaa sitten, mutta tuota... Hän on nykyään naapurimme. Hän on Sysimetsäläinen..." Ronski kertoi ja muuttui epävarmemmaksi mitä enemmän se puhui. Susi ei osannut yhtään ennakoida, miten äiti suhtautuisi tuollaiseen uutiseen. Ronskikaan ei tiennyt miten sen pitäisi reagoida moiseen. Se tiesi vain mitä se tunsi ja oli käyttäytynyt sen mukaan.
Kun Korppi oli jo lähdossä, Hurme tyytyi nyökkäämään. Ronski oli kuin kivettynyt paikoilleen. Toisella ei mahtanut olla helppoa. Noh, sellaista elämä oli. Nyt mustaturkin oli yritettävä saada toiselle muuta ajateltavaa, jotta metsäreissu menisi hyvin. Kun Korppi olisi lähdössä, Hurme tulisi Ronskin vierelle. "Kuules, elämä on. Sille ei voi mitään että susia kuolee. Se mikä merkitsee on se, että sinä säilyt hengissä." Hurme yritti saada asian taottua toisen päähän. "Olet kai oikeassa. Tieto vain tuli niin yhtäkkiä..." Ronski vastasi apeana ja katsoi maahan.
"Minä olen aina oikeassa. No niin, mennään nyt hakemaan vihdoin sitä ruokaa. Sinusta ei ole hyötyä kuolleena." Hurme totesi ja lähti jo kulkemaan metsikköön. Ronski päätti seurata. "Minä saan silti olla surullinen." Ronski sanoi jopa hieman rohkaistuneempana.
"Ole ihan rauhassa, kunhan et ynise korvaani" Hurme totesi yksinkertaisesti ja kumma kyllä, vastaus näytti saavan Ronskin aavistuksen paremmalle tuulelle. Outo tyyppi... Hurme pohti mielessään.
Mikäli kukaan ei heitä keskeyttäisi, kaksikko katoaisi tämän keskustelun saattelemana metsikköön.
|
|
|
|
Post by Roxi on Feb 25, 2014 23:15:44 GMT 2
Korppi kuutelin poikansa puhetta ja se oli tietoinen että Äehämä saattoi olal kuollut tai kaikonnut koko laaksosta. Mutta mitä tuli Kotkankynteen nartun pupillit laajenivat eriparisten silmien näyttäen miltei mielipuolisilta. " Vai niin. Pidähän poika varasi sen kanssa. Valitettavasti pyydän sinua olemaan erossa hänestä. Naapurimme on aina ollut vihollisemme ja en tahdo että pidämem yhtä sen lauman kanssa." Korppi totesi rivakasti ja asteli eteenpäin muiden jo nähtävsäti liikkuen toimiinsa päin. " Sama koskee teitä muitakni pitäkää silmänne auki ja Sysimetsän lähi rajat on pidettävä tieukassa vahdissa he eivät mailemme astu. Mitä Kotkankynteen tulee hänelle ei tieto tästä laumasta enää liikene siitä pidän huolen. Hän petti laumansa vaihtamalla vihollisen puolelle hän siellä pysyköön... Häpeäisi moinen otus.. " korppi tokaisi loppua kohden mutisten itsekseen ja siirtyi Myräkän kanssa toimittamaan omaa työtään. // Eiköhän tämä ollut tältä erää tässä. Palaan tuohon Beta asiaan jossain vaiheessa kun tässä nämä kokoontumis pelit on pelailtu ja tilanteet päivitetty. // |
|
|
|
Post by Harine on Feb 25, 2014 23:20:05 GMT 2
//Jep, palailemme siis asiaan // |
|
Operaatio lauma kokoontuminen. // 
Tuon myös tuon Myräkän, joka on lauman NPC-hahmo, vähän täytettä laumaan 
//